Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tynnyri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tynnyri. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Tuhdit kreikkalaiset: Septem Kleos & Dilemma

Kleos & Dilemma
Kreikkalaisten pienpanimo-oluiden taso tuli todettua perusturistin muodossa varsin mukavaksi reilu vuosi sitten. Kamalan laajaa otantaahan tuon perheloman läpileikkaus ei koskenut, mutta vastaan tulleet tuotokset toimivat lomalaisille selvästi odotuksia paremmin. Se kenties hoosein tarjonta tuli kuitenkin jätettyä suosiolla hermeettisempiin olosuhteisiin eli kannettiin kotiin tuliaisten muodossa. 

Rantalomarysän lähikaupasta löytyneet, muutoinkin hyvänoloiseksi panimoksi todetun Septemin jyhkeämmät tynnyrioluet eivät innostaneet helteen keskellä korkkaamaan, mutta ei niitä hyllyynkään hennonut jättää. No, vuodeksihan ne kotikellariin sitten hautautuivat, mutta onneksi aika ei niiden mallaskuntoa oletettavasti heikennä, ehkä jossain määrin jopa päinvastoin.

This is a no lager's land. Welcome to Septem. Näin kuuluu Evian saarella toimivan panimon slogan, jolla piikitellään maan Heineken-painotteista oluthistoriaa. Piikittelyyn on syytä ja kannuksiakin, sillä paitsi panimon peruslinja, myös nämä äärioluet kestävät hyvin kriittisempääkin vertailua ja osuvat nautiskelijan lasiin sitäkin sulavammalla tenholla.

Mukaan lähteneet oluet ovat siis panimon tynnykypsytelty barley wine, Dilemma, sekä niin ikään tammiseen paljuun valutettu imperial stout, Kleos. Kaksikko ei erikoislaatuisuutensa vuoksi kuulu panimon viralliseen viikonpäiväsarjaan, vaan edustavat sen kokeellisempien erikoiserien, Hoppy Hobby Series -olutkastia. Mutta kummasta sitten aloittaa, siinäpä vasta Dilemma.

Septem Dilemma

Barley Wine / 10,4%

Our Dilemma: Is It a Beer or Wine?
Just Barley Wine.

Dilemma on tosiaan seitsemän kuukautta uudenkarheissa, mediumiksi sisäpinnaltaan paahdetuissa ranskalaisissa tammitynnyreissä aikaansa viettänyt barley wine. Sen mallaskirjo on seuraavanlainen: Maris Otter pale ale, Amber malt, Caramalt, Munich malt, Aromatic malt ja humalointi on hoidettu Rakaun sekä Styrian Goldingin voimin. Olut itsessään on varsin ruma ja luulin sen olevan kaatohetkellä jo pilaantunut. Moni maistuva kakku ei kuitenkaan ole aina päältä kaunis, vaan rohkealla maistoasenteella voi löytää mukavia yllätyksiä.

Ruskea, aika kuraisen näköinen olut, vaikka pahin sakka pulloon jääkin. Vaahtoa nousee aika niukasti. Tuoksu on pehmyt, tamminen, vaniljainen, kinuskikakkuinen, toffeisen maltainen ja kuivahedelmäinen. Aika paljastaa myös lämpöä ja soljuvuus kasvaa samassa yhteydessä. Lupauksia herättävä.

Makukin on oivallinen. Kinuskinen, toffeinen ja kuivahedelmäinen makumaailma kietotuu vaniljaiseen, tammisen kumisevaan harsoon. Suutuntuma jää ehkä hieman tasapaksuksi, mutta eittämättä mainiosta oluesta silti puhutaan. Huulet tahmaantuvat, vahvuus muistuttelee itsestään lämpönä ja hidas nautittavuus antaa tilaa ajatuksille. Ei lainkaan pöllömpi matkatuliainen!

Pisteet: 38/50

Septem Kleos

Imperial Stout / 10,3%

Kahdeksan kuukautta ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä kypsynyt, muinaiskreikaksi mainetta tai kunniaa tarkoittava, Kleos kulkee yhtä matkaa mainion Dilemman kanssa eikä osoita juuri minkäänlaista epävarmuutta otteissaan. Ei se ehkä lajin kruunaamattomien huippujen sekaan yllä, mutta on kehunsa kyllä ansainnut. Olut on humaloitu Pobekilla ja Pacific Jadella 78 IBUn voimakkuudella.

Korkin sisäpinta vähän kuplinut, ei merkkejä eltaantumisesta. Musta olut ruskealla vaahdolla. Aika jyhkeä ja hidas näky. Tuoksu on hyvin täyteläinen ja syvä. Tammea, vaniljaa ja punaviinin tunnelmaa vasten kahvistakin sävykkyyttä esittelevää, suklaisen paahtunutta mallasmaisemaa. Aika solidia menoa, vaikuttavaa.

Makukin on aika jees. Voisi olla täyteläisempikin, mutta niinhän nämä tynnyröidyt yleensäkin. Paahdetta löytyy, samoin suklaata ja mokkaa. Tynnyri antaa tammea, vaniljaa ja punaviinimäisyyttä, loppu yhdistää elementit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jota kohtalainen katkeruus täydentää.

Oikeastaan todella hyvänmakuinen tynnyri-IS. Septemin hyvä laatu saa siis ansaittua jatkoa, eikä mahtipontinen tyylilaji koidu kompastukseksi.

Pisteet: 38/50

lauantai 8. helmikuuta 2020

Amager The Boobrie Whiskey BA Imperial Stout

Amager The Boobrie Whiskey BA Imperial Stout
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 12,0
  • Panimo: Amager Bryghus, Kastrup, Tanska
Laatupanimo Amagerin oluita ei olekaan vähään aikaan tullut maisteltua, joten Glen Gariochin viskitynnyreissä aikaansa viettänyt Boobrie avautui oivaan saumaan. Olut on tilattu aikaisemmin Kihoskhista ja sen julkaisupäivä näkyy olleen jo 2019 helmikuussa. 12-prosenttinen Imperia Stout ei tuosta odottelusta kuitenkaan oletettavasti hätkähdä ja osoittautuukin erittäin hienoksi, Amagerin   mainiota sarjaa täydentäväksi illan rentouttajaksi.

Boobrie kuuluu pommisuojapanimon skottitarinoita kertoilevaan Wicked Tales of Scotland -olutsarjaan. Boobrie, joka oluen etiketissäkin pientä kengurua (vai saukkoko se onkin) himoitsee, on Skotlannin länsirannikon vuonoalueen tarinoissa elellyt myyttinen muodonmuuttaja, joka usein ottaa jättimäisen vesilinnun olomuoodon. Aika hurja ilmestys on etikettiin kirjailtu, mutta melko monsterimainenhan tuo sisältökin runsaudessaan on. Erittäin osuvaa menoa alusta loppuun.
The Boobrie is a big bird, but then so many birds claim to be big. But when we tell you that its wingspan equals that of 17 White Tailed Eagles, maybe you get the idea. Hopefully you’ll never encounter a Boobrie face to face, as its piercing stare is said to drive a man insane. But from a safe distance this water fowl can be seen hunting in the tall grasses along the lochs of Argyllshire in the western Highlands. The monster bird is said to be especially fond of otters which it will swallow in one bite. However, when it takes to the air it will circle the lake at high altitude and then suddenly do an almost supersonic dive, while shrieking in a voice more resembling a bull than a bird. During such an attack the Boobrie is notorious for snatching sheep or even cattle being transported across the lake in boats by the local farmers. According to local myths even humans have now and then been taken to the sky by this gigantic, grisly looking creature. Should you ever decide to visit Scotland for bird-watching, we kinda hope for you that the Boobrie is one fowl that you’re never gonna see.
Amager The Boobrie Whiskey BA Imperial Stout

Musta, vähävaahtoinen olut. Tuoksu on suklainen, paahtuneen maltainen, mokkainen ja kevyen vaniljainen, takaa punaviinen sekä viskin sävyttämän tamminen. Pehmeys on yllättävän vahvana läsnä. Herkkua!

Maku toistaa tuoksua, vaikka on odotetusti hieman rosoisempi. Tumma, pehmyt suklaa on edelleen hyvin esillä, mutta boubonvanilja, tammi ja hyvin toimiva, viiniin viittaava punertava marjaisuus ottavat omansa myös. Mokkaisuutta, lämpöä, kohtalaista katkeruutta ja huulia tahmaavaa menoa. Suutuntuma jää vahvuuteen verraten kevyehköksi, muttei haittaavasti. Hemmetin hyvä.

Pisteet: 40/50

torstai 16. tammikuuta 2020

Hiisi Ikiiurso Islay Barrel Aged (2020)

Hiisi Ikiiurso Islay Barrel Aged (2020)
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 12,0
  • Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
Hiisin aika. Sen voisi sanoa jälleen koittaneen, kun kunnioitusta herättävä Ikiiurso on taas herätetty uniltaan. Äskettäin Alkoihinkin livahtanut pullote omaa tänä vuonna varsin vahvan, aiemmista eristä selvästi poikkeavan leimansa. Kaikessa hiljaisuudessa kypsynyt, tammisessa kotipesässä voimistunut Ikiiurso näet yhdistelee syvän mustia makuja, pohjolan mystiikkaa ja Atlantin ahavoittamien skottisaarten henkeä. Islay. Tuo sana ja sen monille tuttu makumaailma kaikuu vahvana tämän oluen laineilla.

Ikiiurso on Hiisin oluista se suurin ja monessa mielessä mahtavinkin. Kaksitoistaprosenttinen, hidasliikkeinen ja runsaudellaan kunnioitusta herättävä olut hurmaa paitsi maullaan, myös symboliikallaan. Sen ylimaallinen tunnelma yhdistettynä Hiisin taidokkaaseen, pohjolan mystiikkaa tursuavaan tarinankerrontaan hiljentää epäilijät kerta toisensa jälkeen. Jotain olutta isompaa näihin aina kytkeytyy ja ehkä se korkkaushetkikin valitaan vähän sen mukaan, että kokemuksesta muodostuu kokonaisvaltainen.

Hiisi Ikiiurso Islay Barrel Aged (2020) luontaisessa ympäristössään.
Runsas ja monessa suhteessa äärirajoille viety olut kuvastaa hyvin myös Hiisin periaatteita. Panimolla on ollut alusta alkaen tavoitteena paitsi oluen, myös itse panimon rajojen haastaminen. Ikiiurso ja sen itsepintainen tarinan jatkaminen tukee tätä, useammankin kerran olutkansalle julkituotua filosofiaa. Siinä missä Hiisin peruskeiton (kuin myös perus-Keiton) saanti keittokerralta on parisentuhatta litraa, jää Ikiiurson iltapuhteesta talteenotettavaa alle puolet siitä, noin 800 litraa. Suuri olut vaatii tavallista enemmän aikaa ja vaivaa, eikä sen kanssa mennä sieltä missä aita olisi kaikkein matalimmillaan – tai edes kepeällä hyppykorkeudella.

Mutta Islayta siis. Savuviskien luvattu kotisaari lienee valtaosalle varsin tuttu ainakin tuotteiden ja ominaismakujensa puolesta ja nykyään harvemmin viskiä sieposkelevana suuntaan mielelläni nuo vähäiset makumatkani sen antimien suuntaan. Koska viskitynnyri on kooltaan suhteellisen kompakti ja keitto useampia satoja litroja, ei koko ursoa ole yhteen tynnyriin mahdutettu kypsymään. Samalta saarelta ne kuitenkin kaikki ovat, mutta alkuperiä on kuuleman mukaan pariakin. Ardbegiä ja Laphroagia ainakin, ensimmäinen ehkä enemmän painotettuna.

Eri tynnyreissä kypsynyt blendi on sitten koostettu yhdeksi eheäksi Ikiiursoksi, joka Islayn lipun alla nyt purjehtii. Savuviskin leima on eittämättä vahvana läsnä, mutta nuoresta iästään huolimatta se iskee tähänastisista Ikiiursoista parhaiten makuhermooni. Tömäkkähän se maku on ja aika varmasti sitä pyöristyttää, mutta herkullinen ja määrätietoinen tunnelma puhuttelee runsaan savunsa leimaanana hienosti. Panimon väki muuten vinkkasi, että heidän harjoittamansa laaduntarkkailun ja kehitysseurannan mukaan näiden oluiden optimaalinen nautinta-aika alkaa kahden vuoden kuluttua pullotuksesta, eikä se kolmaskaan auringonkierto pahaksi olisi. Pitää itsekin kartuttaa varastoa parilla lisäpullolla.

Arvioitu olut on saatu panimolta.

Hiisi Ikiiurso Islay Barrel Aged (2020)
Sysimusta, ruskean, ohuen vaahtorenkaan nostava olut. Jyhkeä näky. Tuhti tuoksu on kyllästetty viskisavuisella verholla. Vaikuttavaa. Ihastuttavan savuisen, viskisen runsauden alta löytyy paahtuneen maltainen, limppuinen ja tuhdiksi veikattava runko jää melkolailla tynnyrivaikutuksen varjoon.

Maku paljastaa enemmän. Se on edelleen hyvin, hyvin savuisen viskinen. Islayn henki on vahvana läsnä. Mukaan mahtuu muutakin. Paahtunut, siirappinenkin maltaisuus tuo mukanaan myös tervaista tuntua. Lopusta löytyy myös lakritsia, alkupuolella suklaatakin. Hyvin monipuolinen, toisaalta taas kovin Islayn mahdin dominoiva kokonaisuus. Toimii minulle. Poikkeavin, mutta samaan aikaan kenties toimivin BA Ikiiurso koskaan, joka lasiini on päätynyt.

Pisteet: 42/50

tiistai 7. tammikuuta 2020

Panimoyhtiö X Tammi Gin BA Imperial Stout

Panimoyhtiö X Tammi Gin BA Imperial Stout
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 9,0
  • Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväsylä, Suomi
Panimoyhtiö X:n tuhdin Imperial Stout -trilogian ympyrä sulkeutui heti vuoden alkajaisiksi, kun sen viimeinen edustaja, Tammi, julkistettiin suurelle yleisölle. Kun me marraskuussa hörpiskelimme koko sarjan kantaäitinä tunnettua Marrasta ja valmistauduimme joulun viettoon piparimausteteisen Pukin äärellä, uinui vuoden alkua odottanut Tammi Kyrö Distilleryn tammisen ginitynnyrin sisuksissa.

Neljä kuukautta tynnyrissä kypsynyttä olutta valmistui varsin rajallinen, noin reilun sadan litran erä, jota löytyy panimon oman kaupan lisäksi myös  valikoiduista anniskeluliikkeistä – Jyväskylässä ainakin Teerenpelistä ja Harry’sistä, jossa virallisempi julkistustilaisuuskin viime perjantaina pidettiin. 

Tammi ja sen tynnyri.
Ginin läheisyys on maussa varsin vahvana läsnä ja vaikka puhutaan aika tuoreesta pullotteesta, on sen tasapaino isoihin makuihin nähden yllättävän hyvin hallinnassa. Ginin mausteinen sivallus on toki hyvin terävä, mutta rungon runsaus pistää hyvin vastaan, kuten Pukin kohdalla totesin. Ostin panimokaupasta kaksi pulloa, joista toinen saa jäädä sivuun odottelemaan tulevia aikoja. Jännä nähdä, mihin suuntaan makumaailma ja se korkeimmat huiput kehittyvät.

Ja ei se sysimustien oluiden sarja suinkaan sammu nyt julkaistun Tammen myötä, vaan sekä Marrasta että tynnyrikamaakin on kypsymässä tälläkin hetkellä lisää. Kevään aikana Heinämäestä kuulunee paljon muutakin uutta ja viimeistään tulevan Olutsataman aikaan olemme viisaampia laajahkoksi kaavaillun uutuuskattauksen suhteen.
Tammi on monen muinaisen uskonnon pyhä taianomainen puu. Myös Suomessa tammen on uskottu sisältävän maagista voimaa eli väkeä, joka vapautui kun tammen kaatoi. Tämä ginitynnyrissä kypsytetty imperial stout sisältää juuri tuon tammen taian yhdistettynä ginin katajaiseen aromiin.
Panimoyhtiö X Tammi Gin BA Imperial Stout
Sysimusta, ruskean ja pitkäkestoisen vaahdon nostattava olut. Tuoksu on runsas ja monipuolisen paahteinen. Tummaa suklaata, mokkamaisen paahtunutta maltaisuutta, pehmeää espressoa ja taustalla pysyttelevää karamellisuutta, joka yhtyy niinikään piilottelevaan kypsään hedelmäisyyteen. Ilmoilla leijailee myös raikasta yrttisyyttä, selkeähköä ginin katkua, jonka voimakkuus on kuitenkin aluksi varsin mietoa – voimistuu lämmön myötä kohtalaisen paljonkin.

Maussa oluen juju on selvemmin esillä. Äkkinäinen hörppy lähes jääkaappikylmästä oluesta paljastaa ginilisän melko rujolla tapaa, nielussa lämmittäen ja kielen kannoilla maistuen, mutta odottelun tuoma lisäpyöreys ja oman hötkyilyn hillitseminen selventää kuviota huomattavasti. 

Olut on edelleen runsaan suklainen, paahtunut ja kahvinenkin runko liikkuu hitaasti ja tahmaa pyöreydellään myös huulia. Gin ja etenkin sen mausteisuus ovat myös todetun vahvana esillä, mutta sulautuvat syvän rungon laineille varsin mallikkaasti. Alkuun vähän kärkevänä, muttei kuitenkaan ylilyövänä elementtinä. Jälkimaku on aika tiukka, lämmittävä ja samaan aikaan railakkaan yrttinen. Suklaisuus kuitenkin sopeutuu siihen mukavasti säilyttäen tasapainon voimakkaiden makujen temmellyksessä ja pehmentäen lopetuksen terävyyttä oleellisesti.

Hidas, ajan myötä paljonkin tasoittuva ja oman teemansa selkeästi esiin tuova olut. Hyvä lisä trilogian muiden tuotosten joukkoon. Toinen pullollinen saa jäädä ihmettelemään ajan vaikutuksia.

Pisteet: 39/50