Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Kimito Brewing Brown Ale

Kimito Brewing Brown Ale

• Tyyli: Brown Ale
• Alk.%: 5,6
• Panimo: Kimito Brewing, Kemiö, Suomi

Kemiöläispanimo lähti mukaan Alkon pienpanimosettiin brittihenkisen Brown Alen voimin. Vaikka brittifobioistani olenkin hiljalleen pääsemässä eroon, on tumman puhuva ale-tyyli itselleni vielä jokseenkin epämieluisa (lue: tylsä), vaikka sen ryhdikkäämmät ja etenkin modernisoidummat versiot ihan mukiinmeneviä ovatkin. Aika vaihtelevaa vastaanottoa näkyy kyseinen olut saaneen ja omalle kohdalle osui oikeastaan juuri sellainen kappale, kuin panimon isäntä Jonas oli mainostanut: helposti lähestyttävä, kevyt ja saarivaltion makuja esittelevä, tummansävytteinen olut.

Tasapainoa löytyy mukavasti ja mallaspuoli pelaa kutakuinkin mallikkaasti, vaikka kyllähän runkoa voisi asteen tai parin verran lisääkin olla - etenkin kun panimon humaloidummissa oluissa maltaankin rooli on saatu varsin mukavasti esille. Humalina Fuggle ja East Kent Goldings. Harrastajan näkökulmasta lopulta tylsänlainen, kuten nämä perusbrownit ja bitterit tuppaavat yleensäkin olemaan. Yleisesti helppo, hieman tummempaa makumaailmaa esittelevä vaihtoehto lajiin vasta tutustuville.

Kimito Brewing Brown Ale

Tummanruskea, vaalealla vaahdolla kruunautuva olut. Tuoksussa tumman leipäistä, hieman paahtunutta maltaisuutta, pähkinää sekä tumman siirappista maltaan makeutta. Kevyttä yrttiä, tummaa sävykkyyttä ja tasapainoista tunnelmaa.

Maultaan brittihenkinen brown ale. Mallasleipää, tummia sävyjä ja kevyttä paahteisuutta, vienoa suklaata, hentoa siirappia ja kohtalaisen purevaa yrttisyyttä. Tasapainoinen, hiilihapoiltaan hitusen terävä kokonaisuus. Aika helposti lähestyttävä olut, jolle lisäpotku runkoon tekisi terää.

Tuomio: Helposti lähestyttävä, kevyehkö Brown Ale brittitunnelmissa.

Pisteet: 29/50

Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Mathildedalin Kevät

Mathildedalin Kevät

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Mathildedalin Kyläpanimo, Mathildedal, Suomi

Sympaattinen ruukkipanimo laittoi viime keväänä pirskeet pystyyn vähintäänkin toimivan belgialen voimin ja samaa maailmankolkkaa kolutaan myös Mathildedalin Kevät-oluen myötä. Tällä kertaa pienpanimokattausta täydentävän oluen tyylilajiksi on valikoitunut kesäinen Saison ja oluen vahvuuskin on hilattu lainsäädäntövatuloinnin kohteena olevan vähittäismyyntirajan tuleviin raameihin sopivaksi.

Mathildedalin Kevät kiinnosti etukäteen monella tapaa. Kylillä on pantu heti ensikosketuksesta lähtien hyvin toimivaa lasintäytettä ja panimon tasaisen varmaa linjaa täydentävät myös mukavat johtotähdet, kuten edellä sivuttu Pirske tai vaikkapa paahdehörhön pirtaan istuva Seppä. Kyläpanimon meno vaikuttaa muutoinkin mukavan lupsakalta ja jotenkin tuo touhu vain kolahtaa meikäläiseen. Esimerkiksi etikettien kuvituksessa vaihtuvat kylämaisemat luovat oluthyllyyn aivan omanlaista tunnelmaansa. Kevään etiketissä kuvattu, Mathildedalin vanha viljamakasiini kirvoittaa mieleen monenlaisia tarina-aihioita ja siten tarjoaa pienen elämyksen jo itsessään.

Kevään reseptiikassa tosin piili vakava vaaramomentti viherherukkalisän muodossa, mutta onneksemme tuo melko selkeästikin esillä oleva vivahde toimii kepeän keväisen saisonin makukokoelmaa vasten oivallisesti. Itseasiassa ajattelin aluksi keittoon lisätyn ihan pensaikon marjasatoa, mutta maistelu ja lopulta faktatarkistus osoittivat kuitenkin marjapensaan lehtien suuntaan. Mukava, naapurin viime kesänä keittelemän herukanlehtimehun tunnelma kaikui taustalla kivasti ja olut sai valoisan vastaanoton myös kanssamaistelijalta. Panimo itse käyttää lehtilisästä sanaa ”kylätwist”, jonka aion julkeasti anastaa omaan käyttöön jatkoa silmällä pitäen.

Toivoa sopii, että panimon kausiolueksi merkitsemä kevätolut saisi pysyvämmän jalansijan sekä Alkon että panimon (ja myöhemmin myös kauppojen) tuotevalikoimasta – vähän samaan tapaan kuin jokin aika sitten uudelleen tarjolle tullut Pirskekin. Hienoja oluita molemmat. Oli miten oli, Kevättä haen vielä lisää ja toivon, että sitä saisi vielä kesälläkin mökkiterassille matkaan…

Mathildedalin Kevät

Mathildedalin Kevät

Keväisen keltainen, samea ja kohtalaisen vaahtorikas olut. Tuoksu on mielenkiintoinen. Siinä on toki tuttua, sitruksisen pirteää, kevyen hiivaista mausteisuutta ja viljavan vaaleaa maltaisuutta, mutta ilmoilla on myös hauskaa viinimarjapensaanlehtimehun makeaa vehreyttäkin. Nopea nuuhkaus toi jopa mieleen vaalean sahdin, mutta tarkempi tarkastelu karistaa mielikuvaa kauemmaksi.

Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Viinimarjapensaan lehdistä keitetyn mehun vaikutelma on hieman hillitympi, joskin selvästi läsnäoleva edelleen. Sitruksinen kärkevyys, yrttinen purevuus ja valkopippurinen mausteisuus kiristävät otettaan loppua kohti liikuttaessa alkupään vaalean viljavan maltaisuuden kadotessa taustalle. Kevät on tälle oluelle oiva nimi sen henkiessä raikkaudellaan ja vaaleudellaan alkukevään tunnelmaa. Miellyttävä ja kohtalaisen runsasmakuinen tuttavuus.

Tuomio: Hyvin keväinen, herukanlehdin tuunattu, aurinkoinen Saison.

Pisteet: 38/50

Sanan herukka käyttäminen on itselleni jo kasvatuksellisesti vierasta, mutta olen myös myöhemmin antanut itselleni kertoa, että viinimarjoista tehtiin yleiskielessä herukoita kasvi- ja kansanterveysmies Toivo Rautavaaran toimesta. Sana ”viini” kun kertoi rahvaalle marjan yhdestä ilmiselvästä käyttömahdollisuudesta… Sanana herukka lienee kuitenkin Rautavaaraa vanhempi, mutta mistäpä näistä tietää. Onhan täällä kieltolakiakin kokeiltu ja opetettu kansa siten paloviinan pariin.

Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Malmgård Amarillo Tripel

Malmgård Amarillo Tripel

• Tyyli: Abbey Tripel
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Alkon pienpanimosetin läpikäynti jatkuu yhden ns. ”varma ostos” –tuotteen voimin. Pernajalainen Malmgårdin kartanopanimo on tunnettu laadustaan ja sen tuotevalikoimaa leimaakin ylettömän uutuustehtailun sijaan perusvarmaa osaamista ja tasapainoisia, silti runsaita makuja henkivä tunnelma. Panimolta tuli muutama vuosi sitten tarjolle omien peltojen emmer-vehnällä aateloitu belgitripel, joka toimi aika kivasti allekirjoittaneen testissä, vaikkei oluttyyli itsessään aivan se mieluisin belgialaisvaihtoehto olekaan. Tänä vuonna samaa tietä on lähdetty kulkemaan emmerpeltojen sijaan modernimpaan suuntaan heittämällä aromihumaloinnin puolelle jenkkilajike Amarilloa.

Sivusilmällä seuraten olut on löytänyt hyvän kannatuspohjan sekalaisten olutkonossöörien kabineteissa ja pihakodissa. Vähän tällaista vastaanottoa osasi toki odottaakin ja tartuin itsekin pulloon suurta luottamuksen tunnetta uhkuen. Sinällään hämmentävää olikin, että yksi kattauksen ns. varmoista korteista osoittautuikin valtavaksi pettymykseksi, jossa tuntui olevan vähän turhan paljon kaikkea, muttei kuitenkaan juuri mitään mistä ottaisi mielellään kiinni. Nyt ei oikein uponnut.

Malmgård Amarillo Tripel

Punertavan oranssi, kauniisti vaahtoava ja samea olut. Tuoksu sitruksinen, kypsän hedelmäinen, yrttinen ja belgimausteinen. Takaa löytyy viljavaa, vaaleaa maltaisuutta kevyen keksisellä reunalla. Jokseenkin sekava kokonaisuus joka kääntyy hieman tunkkaiseksikin, kun oikeastaan mikään elementti ei suostu ottamaan pääroolia.

Maultaan vähän samoilla linjoilla. Mandariinimainen, greipinkuorinen hedelmäisyys on voimissaan tuoden kypsän tropiikin myötä turhaa hedelmien makeutta mukaan sotkemaan. Lopusta löytyy myös yrttiä ja belgimausteisuuskin ilmoittelee itsestään. Viljava mallaspohja katoaa mandariinimössön alle, joka verhoaa aika isoa osaa oluen makumaailmasta. Ikävän tunkkainen kaiku pöydälle seisseen hedelmän teesein. Harmi. Suuri, suuri pettymys.

Tuomio: Sekametelisoppaa mandariinin sävyttämän belgin muodossa.

Pisteet: 25/50