Beerbliotek Hip Hops #049

Tarjoiluehdotus...

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Beerbliotek, Göteborg, Ruotsi

Beerbliotek on tosiaan yksi Göteborgin tämän hetken kuumimmista tähdistä ja oluita on viime aikoina näkynyt enenevissä määrin myös täällä meilläpäin. Ravintolatarjonnan lisäksi oluita on rantautunut myös maitokauppojen hyllyihin, eurooppalaisten verkkokauppojen toimiessa kolmantena ja ehkäpä kaikkein toimivimpana apajana.

Göteborgilaiset ovat ottaneet Olutkellarinkin yleisesti ehdottaman idean osittain käyttöön. Taitaa siitä jo muutama vuosi olla, kun haikailin trendihumalia esittelevän, katu-uskottavan olutsarjan perään. Nimeksi olisi tullut ytimekkäästi Hip Hops Finest. Ei varmastikaan uniikki tai ainutkertainen idea eli suotta siitä kunniaa kantamaan, mutta tätä taustaa vasten en voinut vastustaa yhden törppösen sujauttamista virtuaaliseen ostoskoriin Beergiumin ostoskäytävillä. Vaikka itse tästä haluan väkisinkin sen musiikkivivahteisenkin viittauksen hakea, on panimon virallisempi kanta puhtaammin trendien perään:

Beerbliotek Hip Hops

Hip Hops contains a combination of what we consider to be the current "Hipster Hops". A clean malt profile of pale malt and carapils leaves a crisp clean finish, allowing the hops to really shine.

En silti voinut vastustaa levyhyllyn läpiselaamista ja asiaankuuluvan musiikin valitsemista nautintohetkeä varten. Wu-Tangin Enter the Wu-Tang (36 Chambers) oli mielestä aika itseoikeutettu valinta… Tietty jos asiaa haluaisi leikitellen viedä nextille levelille, pitäisi hoppiolut tehdä riilinä ja laittaa nimeksi Real Hip Hop tai vastaavaa... Get it? 

Mutta niin. Tämä olut itsessään ei suureksi tähdenlennoksi onnistunut nousemaan, vaikka näppäränä humalailoitteluna miellyttävää juotavaa olikin. Parempia on kuitenkin aika vaivatonta löytää, mutta nimen vuoksi tätä tulen varmaan sympatiseeraamaan ostotoimenpiteen muodossa toistekin.

Beerbliotek Hip Hops

Beerbliotek Hip Hops

Kevyen samea, runsasvaahtoinen ja vaalea olut. Runsas tuoksu on vaalean hedelmäinen sitrukset pääosassa, mutta myös hennon yrttinen ja marjapensaanlehtinen. Onpas mukava ja napsakka kaiku.

Maultaan hieman maanläheisempi etenkin alun "erikoisen" marjalehtisen yrttisyyden vuoksi. Mosaichan siitä mieleen tulee, mutta vähän raskaalla tavalla tällä kertaa. Loppua kohden sitrushedelmäinen, puhtaamman yrttinen ja greippinen rapeus saa enemmän jalansijaa ja puhdistaa makupaletin tehokkaasti. Loppu onkin rapean napakkaa menoa, mutta IPAna kokemus jää ”vain” perushyväksi mainiosta nimestä ja asetelmasta huolimatta.

Tuomio: Alussa raskas, lopussa napakka ja vivahteikas IPA Ruotsista.

Pisteet: 34/50

Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Beer Hunter's Mufloni Doppelapfel Weizenbock

Beer Hunter's Mufloni Doppelapfel Weizenbock

• Tyyli: Weizenbock
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Länsirannikon panimopääkaupungin vanhin pienpanimo rykäisi kevätsesongin kunniaksi oluen, jollaista eivät harrastajien syvät piirit ehkä ensimmäisenä panimolta odottaneet tahi toivoneet. Vaikka omena-kaneli-muskotti-vehnäbock mielenkiintoiselta paperilla vaikuttaakin, lieni monien toiveissa jokin aidosti suuri tai edes peruslaadukkuudellaan hurmaava ja ryhdikäs olutesitys. Puhdaslinjainen IPA/DIPA, jenkkihumaloitu Barley Wine, suurieleinen Imperial Stout… Tai miksei sitten Old Buck –tynnyröity megaolutkin. Tällaista linjaa vähän itsekin odottelin ja salaa myös toivoin. No mausteisella ja vahvalla saksalaisella kuitenkin mennään.

Weizenbock on joka tapauksessa tyylikäs olutlaji, jonka perinteikkäät germaanipainokset puhuttelevat pääsääntöisesti varsin hyvin. Kotoperäisin voimin tarjonta onkin sitten suppeampaa ja Vakka-Suomen Panimon Wehnäbock on oikeastaan ainoa säännöllinen vieras Olutkellarin puolella. Porilaisversio on kuitenkin päätetty leipoa kasaan kuin omenatorttu ikään ja maustekirjoa ei makustelutilanteessa pääse pakoon – halusi sitä tai ei. Onneksi muskottisen kuiva mausteisuus sopii omiin mieltymyksiin varsin hyvin, vaikkei kokonaisuus varmastikaan perusweizeniä herkullisemmaksi leikittelyn myötä jäsentynytkään. Ihan hyvää tekemistä, mutta ehkä joskus vielä ilman mausteleikittelyä kuitenkin?

Purnaamisesta ja harmittelusta huolimatta mukavan hidas ja yleisesti nautittava olut, jolla puolen litran pullo oli ehkä sittenkin liian kookas valinta. Siksipä tämä muskottisoturi ratsastaneekin mieluusti yksin ja harvakseltaan.

Beer Hunter's Mufloni Doppelapfel Weizenbock

Rusehtava, kauniisti vaahtoava ja odotetun samea olut. Yleisesti kuivahkosta tuoksusta löytyy piilevää makeutta ylikypsän banaanin ja ehkä kevyen toffeenkin voimin, mutta pääsävyt ovat kuivemman mausteisia. Etenkin muskotti nousee kirjosta hyvin esiin tarjoten hyvän parin kevyemmälle, hieman viinerin päältä löytyvän, hillotetun omenan tuntuiselle tortun täytteelle. Taustalla kevyen paahtunutta maltaisuutta, lämmön myötä myös hieman lisää toffeeta. Lisämausteet ilmeestä toki löytyvät, mutta aika vahvasti perusweizenbock-tunnelmissa muutoin liikutaan.

Maultaan tuoksun kaltainen, ehkä hitusen runsaammin tuota muskottia tarjoileva, muutoinkin mausteisen tuntuinen, vahva vehnäolut. Banaani tuntuu lähes kaikonneen, mutta toffeinen maltaanosa paikkaa sen puutetta hyvin. Kokonaisuus kääntyy kuitenkin hyvin nopeasti kuivempaan suuntaan ja omenatorttukin jää lopulta aika kovasti jalkoihin - pinnalle jää vain kanelinen, hivenen kitkerä rengas. Muskotti, mausteinen perusvehnähiivaisuus sekä kohtalainen katkeruus kuivattavat lopun melko tehokkaasti, muskotin puskiessa pidemmässä juoksussa päälle aika voimakkaastikin. Onneksi se itselle toimii, vaikkei kuivuus sinällään omaan pirtaan istukaan. Maustekammoisemmille voipi olla vähän enempi tekemistä… Kiva on, mutta jäänee kertaostoksi.

Tuomio: Tummahko ja kuivahko Weizenbock paria astetta rotevammalla mausteisuudella tarjoiltuna. Muskottia löytyy eli sen suhteen kannattaa puntaroida omia mieltymyksiään. Voi tehdä maustetta karttaville melko tiukkaa eikä varsinainen sessiotuote taida olla muutoinkaan.

Pisteet: 32/50

Lost Abbey Judgment Day

Lost Abbey Judgment Day

• Tyyli: Quadrupel
• Alk.%: 10,5
• Panimo: The Lost Abbey, San Marcos, Kalifornia, USA

Lost Abbeyn mahtipontisesti nimetty quadrupel odotteli oikeaa hetkeä jokusen tovin, mutta kaatui lopulta lasiemme täytteeksi blogistin saavuttamien pyöreiden ikävuosien kunniaksi. Kun sitä kriisiä ei muuten saatu aikaiseksi, piti edes juhlajuoman henkiä nimensä puolesta tuomiota ja kärsimystä. Oluen taidokkaasti viimeistelty, kuvitukseltaan pysäyttävän komea etiketti täydentää nimen teologista viittausta, mutta kyllähän näitä pakanakin ihan mieluusti juo. Judgement Day jatkaakin osaltaan panimon hienojen, runsasmakuisten henkimaailma-teemaisten oluiden sarjaa ja sen arvostuksesta kertoo myös Ratebeerin listasijoitus Top50 Quadrupeleiden joukossa.

Judgement Day on astetta muhkeampi versio panimon mainioksi huhutusta Lost and Found –oluesta ja se henkii vahvaa, arvokasta trappistiluostariperinnettä onnistuen tehtävässään varsin mainiolla tavalla. Olut on humaloitu Challengerilla ja East Kent Goldingsilla reseptiikan sisältäessä ilmeisesti myös rusinoita. Kypsytyspotentiaalia pitäisi panimonkin mukaan löytyä mukavasti, enkä epäile lainkaan vaikka aika tiukassa kunnossa se jo alle vuodenkin iässä tuntuu olevan. ”Virallinen” suositus olisi säilöä useampi pullollinen vartomaan maailmanlopun tulemista, sillä kun neljä ratsumiestä karauttaa ravivaihteen päälle, olisi hyvä olla hieman kättä pidempää tarjolla. 

Panimomestari Tomme Arthurin mukaan viimeisen tuomion äärellä ei kannata enää säästellä, joten miksipäs sitä ei kaataisi lasiinsa arvojuomaa parhaimmasta päästä. Ja jos se saatanallinen loppu ei koskaan koitakaan, voi laatunektarin narauttaa auki pelkästä huojennuksen ilosta ja jatkaa elämää hyvillä mielin, hyvä maku huulilla.

And, since none of us knows when the end of the world is coming, we suggest you stock up with lots of Lost Abbey beers so that when the end of the world magically appears from no where, you’ll have a beer or two on hand for even the stingiest of angels.

Maallisempi ohje sen sijaan kehottaa elämään inspiraation täyteistä elämää, keskittyen nautintoon, mielen seikkailuihin ja kaikin puolin hyvään, omin ehdoin kulkevaan elämänlaatuun. Näin tekemättä jääneet asiat tai hukatut mahdollisuudet eivät jää kaduttamaan, kun aika meistä lopulta jättää. Tuli lähtö sitten maailmanlopun tai luonnollisemman vaihtoehdon myötä vastaan.

Do you believe there will be a Judgement Day? Have you ever thought about what you’ll be doing when the Four Horsemen arrive? Perhaps you’ll be drinking this Belgian-Style Dark Quad Ale when they appear. However, since we have no idea when our time will expire or when we’ll be forced to cash in our tickets, we offer this simple advice. Live an inspired life. Find opportunities in everything to make a difference. Seek out new and spontaneous adventures, and when you find them, embrace them as if they were the devil’s song. For an interesting life is worth living. Challenge yourself to embrace passion, persistence and a motivated way of life. So that when Judgment Day approaches from nowhere you’ll go out knowing you’ve lived your life on your own terms and they can’t take that away from you.

Lost Abbey Judgment Day

Tummanpuhuva, todella ruskea ja kauniisti vaahtoava olut. Melko hidasliikkeinenkin eli lupaavalta vaikuttaa. Runsas ja monisyinen tuoksu tarjoilee muhkeaa kattausta ylikypsää ja kuivattua hedelmäisyyttä rusinat, kuivatut viikunat ja luumut etunenässä. Paahtunutta siirappisuutta, suklaata, kevyelti paahtunutta, makeaa maltaisuutta sekä hienoista, pähkinäistä mausteisuutta. Kaiken kruunaa miellyttävä lämmöntunne.

Maku viettelee. Se seuraa tuoksun linjoja runsaana, syviä,sävyjä ja vivahteikkuutta tarjoten. Rusinaa, ylikypsää, tummaa hedelmäisyyttä sekä kuivahedelmää niinikään tummissa tunnelmissa. Suklaata, paahtunutta siirappisuutta, tummahkoa, kevyen paahtunutta maltaisuutta, pähkinää ja pippurista takapotkua lopussa suht napakasti purevan katkeruuden seurana.

Lopun nousevassa, syvyyksistä terävämpiin tunnelmiin keskittyvässä iloittelussa on maistettavissa apteekkisalmiakin, anisyrttisyyden sekä appelsiininkuoren läsnäoloa. Lämpö on olennainen osa muhkean ja huulia tahmaavan, soljuvan oluen luonnetta. Kokonaisuutena erinomainen, trappistioluille kunniaa tekevä tribuutti.

Tuomio: Lämmin, muhkea ja runsasmakuinen quadi lajin huipulta.

Pisteet: 43/50

Augustiner Maximator

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 7,5
• Panimo: Augustiner-Bräu, München, Saksa 

Maximator… ai että mä tykkään näiden ator-päätteisten oluiden mahtipontisesta nimimaailmasta. Maailman parhaiden Doppelbockien joukkoon Ratebeerissäkin (Top50-listalla) lukeutuva Augustiner-Bräun Maximator hellitteli makunystyröitäni keskilumisessa talvi-illassa. Panimon anti perussaksalaisissa olutmauissa on ollut tähän asti odotetun tasainen ja toimiva, eikä mahtipontisen nimen saanut, vahva ja ruskea lagerolut tehnyt linjaan poikkeusta.

Perinteikäs muncheniläispanimo on historioineen tullut esiteteltyä jo heidän Dunkelinsa myötä, joten triviannälkäisten kannattaa tutustua tuohon tarinaan tarkemmin. Maximator on ollut Augustinerin valikoimissa jo 1950-luvulta lähtien eli oluella on ikää yli tuplasti se mitä meikäläisellä.

Augustiner Maximator

Punertavan ruskea, luokseen kutsuva ilmestys. Tuoksu on muhkean maltainen, rusehtavan toffeinen, hitusen pähkinäinen ja hennosti paahtuneen kuivakakkuinen. Makeahko, muttei makea.

Maultaan mainio, lämminhenkinen ja puhutteleva. Aika jyhkeäkin. Mallas puhuu, yrttisen ruohoinen katkero tukee. Kevyttä paahdetta jännän täysjyväisessä paahtoleivän muodossa. Tuoksua kevyempää, joskin lämmön myötä korostuvaa toffeeta, häivähdys kuivakakkua ja ripaus pähkinää. Hauskaa, vaalean mämmimäistä vibaa on tarjolla myös. Lämpö nostaa maltaisen makeuden entistä suurempaan rooliin.

Tuomio: Muhkea, maltainen ja lämmin doppelbock. Just hyvä.

Pisteet: 38/50