 |
| Pyynikin maistelusetti |
Tölkkitrendi pienpanimoiden keskuudessa voimistuu ja on levinnyt myös
makupäkkien puolelle. Kaksi suht ”tuoretta” ideaa siis samassa paketissa. Ensimmäisinä näille vesille Suomessa ennättivät tuusulalainen Maku Brewing sekä kotimaisen moniolutpakkauksen isänä muistettava Pyynikin Käsityöläispanimo. Rintarinnan julkistetut neljän eri oluen maistelusetit saivat pian seuraa mm. Brooklyn Breweryn ja Saimaan Juomatehtaan maistelupaketeista (joissa oluet tosin ovat pulloissa).
Pyynikillä on iso vaihde silmässä monilla mittareilla ja lieneekin osuvaa, että Tampereellakin on lähdetty mukaan tölkkivallankumoukseen. Aiemmin kaikkein pienimmille saavuttamattomana pidetty pakkausmuoto on alkanut arkipäiväistymään craft-skenessäkin tölkkien etikettitekniikan kehityttyä ja yleistyttyä – enää ei tarvitse painaa miljoonaa purnukkaa samalla ulkoasulla, kun blankon peltitötterön kylkeen voi liimata etiketinkin. Nerokasta ja kannatettavaa. Etenkin rennommissa tilanteissa on helpompi suosia tölkkiä kuin pulloa.
Pyynikin nelikossa oli pari henkilökohtaista tuttuakin, mutta kolmesta tuli kuitenkin arvio raapustettua. Ruby Jazz tuli testattua useammankin näytetölkin muodossa ja kyllähän se edelleen on aika omassa luokassaan Pyynikin maitokauppatavaran joukossa ja yksi mieluisimpia edustajia vahvuuksissaan muutoinkin. Kiva, että sekin on nyt saatu puolilitraiseen tölkkiin. Mutta entäs ne muut?
 |
Pyynikin Cloudberry Saison
Saison / 4,7% |
Cloudberry Saison eli kotimaisella lakalla/hillalla/suomuuraimen marjalla maustettu saison. Marjathan kyllä oluessa menevät, kunhan ei suotta humalavetoisiin tuotoksiin tuhlata. Saisonkin kuulostaa tässä aatesuunnassa hienoiselta riskiltä ja vähän sitä olikin, vaikka marjan vaaleat, kirpeät ja happamanmakeat sävyt oluessa hienosti maistuivatkin. Rohkea veto maistelusetin sisältöön, mutta lieneekö ainakaan se kaikkein myyvin vaihtoehto? Joisin, mutten kovin usein.
Samea, vaaleankeltainen olut runsaalla vaahdolla. Hyvin kaunis ilmestys. Tuoksu kantautuu lasista kauas. Sen päävärinä on vaaleaa hedelmäkarkkia muistuttava makeus, jota en heti lakkaan olisi osannut yhdistää. Pienen pohdinnan jälkeen se kuitenkin osuu hyvin, hyvin kypsään arvomarjaan. Mielenkiintoinen, lopulta aika hyvä. Saisonin vivahteikkuus jää varsin hyvin tuon marjaisuuden alle.
Maussa lakka esittäytyy tunnistettavampana, hivenen karheana, osin siementensä kirpakkuutta ilmentävänä. Saisoninkin voi jo tunnistaa vaalean runkonsa, kohtalaisen belgimausteisuutensa ja sitruksisen kirpeytensä myötä. Yllättävän tasapainoinen maku tuoksun marjadominanssin jälkeen. Vähän pervo, mutta lopulta ihan hyvällä tapaa. Perussesoneihin en suotta lähtisi vertaamaan. Tämä on kohtalaisen hyvä vaalea belgivivahteinen olut, joka esittelee hillasoidemme aarteita. Hämmentävä, mutta ihan toimiva.
Tuomio: Vaaleanpuhuva näyttämö hillasoiden hedelmille. Jännä, mutta ihan kiva.
Pisteet: 30/50
 |
Pyynikin Dammer Pils
Pilsener / 4,7% |
En puhu mansesteria, mutta Dammer viitannee panimon kotikaupunkiin tai ainakin johonkin siihen liittyvään. Ainakin purkin kyljessä näyttäisi komeilevan Tammerkoski siltoineen ja tehtaineen.
Dammeri on humaloitu Northern Brewerillä ja Saazilla ja se on panimon ainoa vakituisessa tuotannossa oleva lagerolut. Tämä napakka pils oli oikeastaan juuri se olut, jota eniten odottelin saapuvaksi. Ja hyvähän tuo onkin.
Kaunis, kirkas, oljenkeltainen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on melko mieto, viljava, puhtaan ruohoinen, ehkä kevyen makeakin, muttei liian selkeästi. Varsin hyvä.
Maku on napakampi, ruohoisen pureva, vaalea ja viljaisen maltainen. Hyvin selkeä, suoraviivainen ja konstiton. Juuri niinkuin pitääkin. Hienoa! Arvio jää aika lyhyeksi, mutta mitäpä sitä suotta jaarittelemaan. Humalointi on ehkä hienoisen karheaa ja makuun voisi pykälän tehoa lisätä, mutta näissä vahvuuksissa oikein hyvä.
Tuomio: Pätevä kauppapils Pyynikiltä.
Pisteet: 33/50
 |
Pyynikin American IPA
Session IPA / 4,5% |
American IPA on tuttu jo pullopohjaisesta Sessio-siksarista ja mielestäni onkin hyvä juttu, että se on säästetty mukaan myös uuteen tölkkipakettiin. Pientä viilausta sen suhteen olisi toki voinut tehdä, sillä session IPOja vilisevistä kauppavalikoimista on hankala erottua edukseen saati muutenkaan, jollei tuote todella kolahda maistajalleen tai saa viidakkorumpua kumisemaan. Pyynikin vetohan on perushyvä, mutta samalla perusharmaa ja kaipaisi osakseen lisää hedelmää, aromaattisuutta ja raikkauttakin. Erityishyvä humalapommi toisi lisäpainetta koko paketin ostolle.
American IPAn humalointi on hyvällä pohjalla Cascaden, Amarillon ja Citran voimin, mutta toimisi paremmin puhtaamman vaalean ja yksinkertaisen rungon päällä.
Meripihkainen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa pihkaa, yrttiä, mäntyistä havuisuutta ja greippiä, mutta myös kohtalaisesti vaaleaa, hieman toffeista ja leipäistä maltaisuutta.
Maku on greippisempi, edelleen havuinen mutta vähemmän pihkainen. Lopussa varsin napakkaa greipin purevuutta ja yrttiä, jälkiliu'un ollessa samaa tyylisuuntaa henkivää. Maltaisuus on kevyen leipäistä, ei aivan vaaleinta sävyä. Kokonaisuus onkin kevyen ruokaisa, ei niinkään kevyt ja raikas. Perushyvä kauppa-IPA.
Tuomio: Keskirunsas kauppa IPA, hyvää perustekemistä, mutta lisäraikkaus ja –hedelmät olisi poikaa...
Pisteet: 31/50
---
Eli ihan perusnäppärä paketti tamperelaispanimolta. Lootan nimi ei tunnu kunnolla jäävän allekirjoittaneen kalloon, vaikkei se nyt tavattoman monimutkainen lopulta olekaan. Ehkä lyhyt ja ytimekäs, kotimarkkinoita ajatellen jopa kokonaan suomenkielinen nimi voisi toimia paremmin. Tai ainakin Makun Makustelu-setti jämähti mieleen siltä istumalta, vaikka senkin ehkä ihan Maku-setiksi olisin itse ristynyt. Mietin, että toimisiko pelkkä "Iso nelonen" sitten paremmin, mutta kyllähän se vähän Karhulta kuulostaa, hui. Makupaketteina nämä kaikki mielessäni kulkevat, oli panimo tai lootan nimi mikä tahansa.
