Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kitee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kitee. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kiteen Panimon Pajari Porter


Myös Kiteen Panimon tuotteet leviävät hiljalleen Pohjois-Karjalasta muualle Suomeen. Jokin aika sitten kotiutin Pajari-sarjan IPAn ja nyt arvioissa olevan Portterin Kuopiosta, mutta ei mennyt aikaakaan kun Pajarit kolkuttelivat portteja jo Keski-Suomessakin. Panimon Pils tulikin testattua jo hyvän aikaa sitten eikä se jättänyt juuri valituksille sijaa – hieno alku nuorelle panimolle siis! Pajari-nimen historiallista merkitystä avasin jo tuossa samaisessa Pilssin arviossa, joten mitäpä sitä suotta toistelemaan. Pils näyttääkin löytyvän jo melko laajalti Jyvässeudun ruokakaupoista, mutta näköhavaintoja myös Porter- ja IPA-oluista on kertynyt ainakin Palokan Cittarista sekä keskustan Mestarin Herkusta – varmaan löytyy hiljalleen jo muualtakin…Länsiväylästä kehottaisin myös tarkastamaan, vaikken varmaksi tuota lupaamaan menekään. Mutta sepä sitten niistä turinoista, tumman puhuvaa portteria lasiin ja sitä myöten makuhermoille!

Kiteen Panimon Pajari Porter
Tummaa, mustuutta lähentelevää olutta joka koostaa päälleen varsin tuhdin vaahtokerroksen. Tuoksultaan melko hillitty. Paahteista maltaisuutta kahvisen kuivalla tunnelmalla, turpeista tuntua, hieman nahkaa ja etäinen savun kaiku.  Maultaan jo tuoksua avautuneempi – ihan mukiin menevä maitokauppa portteri, josta ei oikeastaan liiemmin valittamista löydy. Yleisilme on kuiva, hieman turpeinen ja melko runsaan paahteinen. Kahvia, kevyesti savua sekä tummaa suklaata. Jälkimaku on parasta antia kahvin sekaisen paahteisuutensa turvin, hentoista makeuttakin siitä on kaivettavissa. Toimiva, mutkaton portteri kevyempään makuun. Helposti lähestyttävä, silti riittävän makuisa olut, josta näkisi mieluusti hieman vahvemmankin version.

Pisteet: 34/50
 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kiteen Panimon Pajari Pils


Innokas ja tarmokas nuori mies nimeltään Vauhkosen Olli perusti aiemmin tänä vuonna pienpanimon itäisempään Suomeen, Kiteelle. Panimon ensimmäinen virallinen tuote oli nyt arvioissa oleva Pajari Pils, joka teki vihdoin ensiesiintymisensä myös Jyvässeudulla. Tätä olikin odotettu jo syksyn Oluton Festareista lähtien, jonne se ei kuitenkaan päässyt saapumaan. Nyt olutta on kuitenkin näkynyt ainakin Länsiväylän K-Supermarketissa sekä Seppälän että Keljon Citymarketeissa. Pajari on ilmeisesti suodattamaton pils-olut, johon on käytetty saksalaisia Tettnang- ja tšekkiläisiä Saaz-humalia.

Kuten yleensäkin, kiinnostavat allekirjoittanutta myös tarinat nautittavien oluiden takaa. Tämänkertaisen oluen nimi tuokin esiin itselleni uuden tuttavuuden, nimittäin kiteeläisen kansanperinteestä kumpuavan hahmon – Pahan Pajarin. Pajarit olivat Venäjän ylimmän ruhtinaallisen palvelusluokan jäseniä, jotka toimivat sotureina ja hallitsijan neuvonantajina ennen Pietari Suuren aikaa. Ilmeisesti heitä on ollut myös Ruotsin vallan aikana. Kiteen julmasta Pajarista juontaa monta kansantarinaa. Hänen kerrotaan harjoittaneen omavaltaisesti ensiyön oikeutta. Tuosta eivät kansalaiset luonnollisesti pitäneet ja vihdoin erään rohkean sulhon innoittamina alueen väki lähetti nootin hallitsijalleen. Kuningas määräsi pajaria hankkimaan suuret määrät hankalasti saatavilla olevia aineita kuten jäniksen talia. Pajari sai vaaditut aineet kasaan epäilyttävän nopeasti, minkä kuningas katsoi vahvistavan pajarin aseman väärinkäytön. Pajari tuomittiin kuolemaan rahvaan vapaasti valitsemalla tavalla. Tuomio julistettiin kirkossa, josta pajari karautti tuomion julistuksen jälkeen hevosineen pakomatkalle. Hänet saatiin kuitenkin kiinni pitkällisen jahdin päätteeksi eräällä kapealla niemellä, jonneka hänet hevosineen kivitettiin. Siitä lähtien niemeä on kutsuttu Pajarinniemeksi… Pajarin hengen kerrotaan kummittelevan niemellä etenkin juhlaöisin.

”Paha Pajari on julmuutensa vuoksi säilynyt kansan muistoissa. Pelkoa Pajari herätti ympäri Kiteetä keksimällä huvituksia muiden kustannuksella ja kansaa alistamalla.
Onneksi Pajarista päästiin, mutta on kuitenkin tärkeää vaalia perinteitä ja vanhoja tapahtumia.
Näillä seuduilla toimii Kiteen panimo ja valmistaa täysmallasoluensa, jotka olisivat varmasti myös Pajarille maistuneet.”

Kiteen Panimon Pajari Pils
Tumman keltainen, tasaisen samea olut johon en onnistunut muodostamaan mainittavaa vaahtoa tuoppiin kaataessani. Tuoksu on varsin toimiva ja mukavan runsas. Siitä löytyy mukavasti vaaleaa, hieman leipäistä maltaisuutta sekä oiva tujaus tuoretta, ruohoisen raikasta humalointia. Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä. Vaaleaa, hitusen leipäinen maltaisuus on tuoksusta tuttua, samoin ruohoisen rapea humalointi joka on nostanut profiiliaan entisestään. Lopusta nousee vielä hentoinen sitruksinen hapokkuus esille. Myös hiivaista vivahteikkuutta löytyy. Tuntumaltaan oikein toimiva eikä mausta löyty valittamisen sijaa. Rapea, runsaanmakuinen ja erittäin onnistunut kotimainen pils! Suosittelen lämpimästi.

Pisteet: 34/50