HIISI Peri Cold IPA

HIISI Peri Cold IPA

• Tyyli: Cold IPA
• Alk.%: 7,0
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
  

HIISI herätteli useamman vuoden uinuneen Perin talvihorroksestaan. Alkoihin tässä kevään myötä etsiytyneen oluen olemus ei kuitenkaan ole täysin samanlainen kuin viisi vuotta sitten, joskin perimmäisestä ajatuksesta yhtymäkohtia voi halutessaan hyvin löytääkin.

Juhannukseksi 2017 jakeluun saatettu Perihän oli alunperin Mosaicilla humaloitu India Pale Lager, joka yhdisteli tuon ajan uutta trendihumalaa ja kohtalaisen laajasti esiintynyttä -tyyliäkin. Nyt uudelleenlanseerattu Peri taasen tunnustaa Cold IPA -alatyyliä ja on prosentin verran vahvempaakin, kuin alkuperäis-Peri.

Cold IPA -tyyli soitteli päissäni jotain kelloja, mutta isompaa kosketuspintaa lajiin ei Olutkellaristin muistelmista näkynyt löytyvän. Oluttyylin kuvauksista löytyy useampiakin erilaisia vertauksia, jotka tuntuvat makukokemuksen ja perusteluidensakin myötä pitävän varsin hyvin paikkansa. Ne myös auttavat (ehkä) selventämään oluen olemusta ja taustaakin.

Monin paikoin Cold IPAn ruoditaan olevan West Coast IPAn kehityshaara, joka on saanut vaikutteita jo unohdetuista Brut IPOista. Se vertautuu katkeruudessaan (50-70 IBU) länsirannikon menoon, mutta on rungon keveydeltään ja hennommalta hedelmäisyydeltään lähempänä Brutin maailmankuvaa - ei yhtä kuivapiirteisenä kuitenkaan. Tyyliä voidaan lähestyä myös historiallisemmasta suunnasta ”adjunktilagerin” tai tässä kohtaa tarkemmin sanottuna USAssa kieltolain ympärillä suositun Cream Alen kautta.

Cold IPA poikkeaakin muista India Pale Ale -suvun oluista siinä, että se on yleensä käytetty lager-hiivalla hieman kevyempien Cream Alejen tapaan. Weihenstephanerin 34-70 lager-hiiva näkyy saavan paljon osumia, mutta myös kölsch-hiivat mainitaan. Adjunktilla viitataan tässä kohtaa runkoa keventäviin ainesosiin, kuten riisiin ja maissiin, joista Perissä on käytetty jälkimmäistä. Mallasrunko muutoin rakentuu pitkälti Pilsner-maltaan varaan, eli vaaleaa ja kepeän juotavaa menoa on sitä myöten tarjolla. Perin viileää, jos sallitte.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että Cold IPA on lagerhiivalla käytettyä rapeaa ja suoraviivaista IPAa, jonka runkoa on kevennetty riisillä tai maissilla. Menee ikeniin ja tunnustaa Cold-etuliitettä virkistävyytensä kautta todella hyvin.

HIISI Peri Cold IPA

Kauniin keltainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on napakka ja sitruksisen suoraviivainen. Mukana on myös greippiä ja kevyttä yrttisyyttä.

Maku on tuoksun linjoilla ja puhuttelee kovin. Napakasta kiinni tarraava tunnelma tarjoilee sitruksista menoa yrttisyyden ja lopun greippisen katkeruuden kyllästämänä. Cold IPA onkin aika osuva alanimike tälle oluelle. Se on suoraviivainen, rapea ja napakka kokonaisuus ilman turhaa rönsyilyä. Toki taustalta löytyy pientä aprikoosin pehmeyttä, mikä on aivan aiheellista ja jopa suotavaa.

Tyylikkäästi koottu, asiaankuuluvat palaset mukaansa nostava ja pirteä IPA. Aika rehdin rapeaa menoa, tykkään.

Pisteet: 38/50

Aalto Päijänne Pils

Aalto Päijänne Pils

• Tyyli: Pilsener
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Aalto Panimo, Säynätsalo, Jyväskylä, Suomi

Aalto Panimon muuttoa uusiin tiloihin ja taproomin hanojen avautumisen lisäksi olen odotellut toiveikkaana myös Päijänne Pilsin paluuta tuotantoon. Muutamista taannoisista kyselyistä en oikein saanut irti vastausta oluen kohtalosta, joten siihen törmääminen tavallisen kauppareissun lomassa oli aidosti mukava hetki.

Päijännettähän tehtiin Aallon kiertolaisaikana Pyynikin tykönä, mutta nyt olut on valmistunut kivenheiton päässä nimikaimastaan eli aivan Päijänteen äärellä. Ja uuden panimotilan myötä järvimaisemat tulevat vain paranemaan. 

Aaltolaisten Pils on tyylin peruskantaa hieman pehmeämpi ja suodattamattomuutensa myötä vähän utuinenkin. Katkeruuskin jää hieman oman suun napsuttelua kevyemmäksi (25 IBU), mutta juotavuudeltaan ja makumaailmaltaan se miellyttää kovasti. Panimo vahvistikin tuoreeltaan, että seuraavaan erään humalaa on lisätty, eli napakkuutta tulee jatkossa löytymään enemmänkin. Innolla odotan!

Päijänne on raikas, reilu ja hilpeästi humaloitu Pils-olut. Sen makujen siivellä ajatukset liitävät aurinkoisiin kesäpäiviin Päijänteen aalloilla.

Aalto Päijänne Pils

Hieman utuinen, vaaleankeltainen olut. Tuoksussa mukavaa ruohoisuutta sekä vaaleaa mallasta.  

Päijänne on Pilsiksi yllättävän pyöreän oloinen, vähän ruohoisen rapeaan kelleriin kallellaan. Makua on runsaasti, mikä kyllä kelpaa. Maltaisuus on vaaleaa, pehmeää ja paikoin myös viljavamman kuivaa. Ruohoinen humalointi tarraa jälkipuoliskolla hyvin ja saa hieman yrttisiäkin piirteitä. Ehkä napsun rapeampikin voisi olla, kun tuo tunnelman pyöreys kulmia hieman tasoittelee. Mutta kokonaisuutena tätä on kyllä kannattanut odottaa. Tykkään edelleen. 

Pisteet: 35/50

Panimoyhtiö X Xperimental Series: Dry Hopped Amber Ale

Panimoyhtiö X Xperimental Series: Dry Hopped Amber Ale

• Tyyli: Amber Ale
  
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväskylä, Suomi

Tajusin tässä kevään myötä, etten ole aikoihin asioinut Panimoyhtiö X:n olutpuodissa. Äksähän on toistaiseksi kaupungin ainoa panimo, jolla on ulosmyyntiluvat suoraan panimolta, jolloin mukaan saa markettitarpeita vahvempiakin makuja. Ja onhan panimokaupoissa aina mukava käydä vähän ihmettelemässä menoa ja tunnelmia.

Panimolla onkin tässä väliaikana alettu keittelemään koemuotoista Xperimental-sarjaa, jonka tuotoksia on ollut tarjolla panimokaupan kylmäkaapeissa. Olutpuodin yksi monista hienouksista onkin tämänmuotoinen koe-erien ketterä myyntiinsaaminen ja ruohonjuuritason kuluttajapalautteen kerääminen uusien visioiden toimivuudesta. Tai palautteen tarpeista en tietenkään varma ole, mutta tässä sellaista olisi kuitenkin nyt tulossa.

Nappasin näet mukaan otsikossa mainitun, kuivahumaloidun Amber Alen. Kuusiprosenttinen, jo tuoksusta lähtien humalantäyteinen testiolut osuukin kohdilleen jo varsin hyvin, enkä ainakaan oman maun perusteella keksi syytä, miksei tätäkin sopisi isompaankin tuotantoon ottaa.

Panimoyhtiö X Xperimental Series: Dry Hopped Amber Ale

Punakanruskea, pihkaisen sävyinen ja samea olut runsaalla vaahdolla. Tuoksu kertoo, ettei humalassa ole säästelty. Hyvin voimakas, aromaattinen hedelmäisyys hallitsee ilmanalaa sitrussävyt hyvänä veturinaan. Myös havuja löytyy...

Maku on hyvä. Oikeastaan todella hyvä. Humalaa on tuoksun tapaan liikkeellä paljon. Tunnelma on varsin aromaattinen, paikoin sitrusmaisen suoraviivainen, mutta myös syvempää hedelmää löytyy.  Havuisuus korostuu maun loppupuolella. Mallasta on myös esillä, muttei dominoivasti. Siinä mukavan punakkaa, hieman leipäistä ryhdikkyyttä ja jos ei suoranaista makeutta, niin pientä keksimäisyyttä ainakin. Oluen yleisilme on kuitenkin enemmälti kuiva, eli yletöntä makeutta siitä ei löydy, ennen kuin lasin loppupuolella oluen jo lämmetessä hieman enemmän. Ajan mittaan pientä mausteisuuden tuntuakin vaikuttaisi suuhun nousevan, mikä toimii katkeruuden kanssa hyvin.

Mauiltaan olut on runsas ja tuntuma pysyy varsin hyvin mukana. Humalaa on reilusti, muttei minusta missään nimessä överisti. Rungon sävyt erottuvat selkeästi, vaikka kuivahumalointi se pääväri tässä onkin. Juotavuus on todella hyvä, mikä vähän ihmetyttääkin aika ponnekkaan makumaailman äärellä. Jotenkin tämä vain iskee niin hyvässä kulmassa makuhermoon ja lasi hupenee hyvää tahtia.

Tätä voisi tehdä kyllä lisää...

Pisteet: 37/50

Verdant Putty

Verdant Putty

• Tyyli: New England Double IPA
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Verdant Brewing Co., Penryn, Englanti

Olen jo hyvän aikaa sitten tippunut olutmaailman haippijunasta ja tunnen olevani paikoin aika pihallakin kaikkein trendikkäimmän menon juonista. Osin ihan laiskuuttani, osin siksikin, että ”ne tylsät perustyylit” ovat alkaneet kiinnostamaan aiempaa korostuneemmin. Ikämiesluokkaan siirtymisellä ei minusta ole asiaan silti vaikutusta, nuoriahan tässä vielä oikeasti ollaan.

Kävin pitkästä aikaa maakuntakeskuksen ytimessä ja tarkastin samalla Sokkarin Alkon tarjonnan. Kylmäkaapissa komeillut verdantilainen herätti mielenkiintoni melko suolaisesta hinnastaan huolimatta. Muistelinkin jokin aika sitten nähneeni maininnan, että vuosittain mukavaa virinää herättävää Puttya olisi saatu Alkon tilausvalikoimaan melko tuoreessa kunnossa ja purkitusleima näkyi näin myöhäisherännäisenkin kohdalla ikääntyneen vasta kahden kuukauden verran.

Oluen ajanhermoisuudesta trendikkyyden aallokossa en osaa isossa kuvassa sanoa, mutta on se ainakin innostunutta keskustelua kuplassani herättänyt. Ja miksei herättäisi, Verdanthan on panimona hyvinkin kehuttava ja asiansa osaava tekijä.

Putty on tosiaan 8,0-prosenttinen, samea ja dänkki tupla-IPA, jota on valmistettu vuosittain jo viiden auringonkierron ajan. Panimo kertookin, että oluen reseptiikkaan ei ole vuoden 2017 jälkeen tehty muutoksia, joten kyllähän sen voi yhdeksi vanhan mantereen sameiden keitosten klassikoksikin jo kohottaa. Galaxya, Mosaicia ja Azaccaa on lykätty keittoon siinä määrin, että oluen markkinatekstissä seisoo sanarimpsu: The hoppiest beer we have produced so far.

Verdant Putty

Tuhdin samea olut, hyvin hedelmäinen ja runsas näky... Tuoksu on raskaasti hedelmäpainotteinen, samalla aromaattisen trooppinen, havuinen. Passionia, persikkaa, sitruksia...

Runsas on makukin. Appelsiininkuori nousee runsaana esiin, myös sitrusta löytyy paljon. Maun edetessä päälle vyöryy persikkaista, passionmaista, erittäin runsasta tropiikin hedelmäisyyttä painokkaassa muodossa. Lopussa taas mäntyisempää särmää, vähän greippiäkin. Humalaa on ja sen kyllä huomaa. Dänkkiä menoa, ei mitään kepeää kesäkiskottavaa vaan solidimpaa trooppishavuista unelmointia.

Todella hyvä, ehkä jopa tarpeettomankin täyteen ahdettu, mutta silti kiehtova pakkaus. Toimii kaikessa hedelmäkaaoksisuudessaan hienosti.

Pisteet: 39/50