Naïlo Vice Versa

Naïlo Vice Versa

• Tyyli: Märzen
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Naïlo Brewing Co., Oulu, Suomi

Oulun kovaa panimoskeneä korostamaan osaltaan noussut Naïlo pienellä ännällä on saanut hyvää pöhinää aikaiseksi ja tulokkaan tekemiset kiinnostavat myös Olutkellarissa. Panimon oluita on myös yllättävän hyvin saatavilla Jyvässeudullakin, mikä ei oululaistoimijoiden kohdalla ole aina ollut itsestäänselvyys. Toki Naïlon tuotanto nojaa verrokkejaan selvemmin kauppavahvuisiin tuotteisiin, mikä tuo oluet mutkattomasti etenkin K-ryhmän oluttarjontaan.

Naïlo on piirtynyt mielikuviini lähinnä sour- ja hazy -teemojen tekijänä, mutta löytyy tarjonnasta myös perinteisempiäkin makuja. Night Breeze oli vielä vähän modernisoitua näkemystä edustava lager, mutta Vice Versan kanssa lähestytään jo rehdimmin Oktoberfest-tunnelmia, joskin aivan päinvastaisella puolella vuosikalenteria. Siitäpä näemmä oluen nimikin juontaa juurensa:

Perinteisesti märzen-oluita alettiin panna maaliskuussa, jotta Oktorberfesteille saatiin tuoretta olutta. Mepä tehtiin juuri päinvastoin ja saatiin tämä maltainen ja kevyt lager-tyyppinen olut valmiiksi kevättä vastaanottamaan!

Vice Versan rungosta löytyy toki ripaus kauraa, mitä en kuitenkaan mitenkään paheksuttavana asiana pidä. Etenkin, kun olut osuu makuhermoon varsin hyvässä kulmassa ja ihastuttaa runsaan maltaisella maullaan sekä olemuksellaan.

Naïlo Vice Versa

Kuparinen, kaunis olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on mukavan maltainen, hieman leipäinen, yrttinen ja hennon mausteinen.

Maku on runsas. Yllättävänkin. Hyvin maltainen, kevyen tummakin ja leipäinen. Mukaan mahtuu myös hieman imeltynyttäkin maltaisuutta, muttei mitenkään dominoivissa määrin. Lopussa sopivaa yrttistä purentaa, hieman mausteisuutta ja ruohoisuutta. Tasapainoinen ja toimiva paketti. Osuu ja uppoaa kauniisti. Tykkään.

Pisteet: 37/50

Laitilan Kukko Citra Lager & Kukko Mosaic Lager

Kukko Citra Lager

Kukko Mosaic Lager

Laitilan kevätuutuuksia tuli meilläkin päin vastaan jo viime viikolla ja tämä kahden single hop -lagerin duo kiinnostikin kovasti. Vahvuutta sekä Citra- että Mosaic -versioilla on maltillisesti folkölin verran ja hintakin näkyi olevan pitkälti alle kahden euron per laaki – olikohan Prismassa peräti vain 1,29€/tlö…

Hinta ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa se kovin kannustin, mutta kyllähän sekin silmää hiveli. Kepeämmän pään raikas kesäolut on kuitenkin jotain, mille tulee pian olemaan kovastikin käyttöä, joten tällaiset uutuudet otetaan testiin suurella mielenkiinnolla. Maistelin oluet peräjälkeen eli rinnakkainvertailua en kokenut tarpeelliseksi tässä kohtaa. Humalten erojahan siinä lähinnä olisi mittailtu ja kyllä se suosikki tuntui löytyvän perättäistoistojenkin metodilla.

Aloitin Citrasta, jonka voin jo tässä vaiheessa paljastaa osuneen makuhermoon kumppaniaan suoraviivaisemmin. Katkerolukemaksi mainitaan molempien tuotteiden kohdalla maltillinen 18 IBU, mutta etenkin Citrasta tuntui löytyvän yllättävänkin ponnekasta napakkuutta. Heikko ei ole Mosaic-versiokaan, mutta se jää Citran temmellyksen jälkeen vähän vaimeammaksi, eikä ole niin raikas kuin edeltäjänsä.

Laitilan hyvä linjaa sen kuin jatkuu ja kyllähän tässä on vahvaa potentiaalia kesän rientoihin. Etenkin Citraa tulee varmasti noukittua mukaan useitakin törppöjä. Kepeys on kaksikossa käännetty eduksi raikkauden muodossa ja jenkkihumala pääsee mukavasti valtaamaan alaa, muttei jää tyystin ilman tukea, josta huolehtii pilsnermaltainen runko.

Laitilan Kukko Citra/Mosaic Lager on vaalea ja suodatettu täysmallasolut. Sen aromi- ja katkerohumalointiin on käytetty kitsastelematta ainoastaan amerikkalaista alkuperää olevaa Citra/Mosaic-humalaa. Tämä yhden humalalajikkeen reipas käyttö tuo olueen raikasta sitrusmaisuutta, kukkaisuutta ja trooppista hedelmäisyyttä. Oluen mäskäysprosessilla on saatu aikaan mahdollisimman korkea käymisaste ja näin ollen hiilihydraattien määrä lopputuotteessa on mahdollisimman pieni. Olut sopii siis kaikenlaisille nautiskelijoille, myös kevyempiä tuotteita etsiville.

Kukko Citra Lager

Oljenkeltainen, kirkas ja kauniin, kestävän vaahdon ylleen nostava olut. Tuoksu on raikas ja kepeä. Puhdasta sitrusta, kevyttä kukkaisuutta ja vaaleaa, hentoa hedelmää. Suoraviivainen ja toimiva.

Maku on hyvä. Raikas, mallaspuoleltaan kepeä ja sitrusvetoinen. Ei makeutta, vaan varsin suoraviivaista menoa. Lopussa vehreää kukkaisuutta, limea ja taustalla yleisesti vaaleaa, hentoa hedelmää. Sitrus on kuitenkin selkeä, dominoiva pääväri ja se toimii kyllä hyvin. Yllättävän napakkakin vielä.

Pisteet: 34/50

---

Kukko Mosaic Lager

Oljenkeltainen ja kirkas on tämäkin. Myös vaahto on kaunis ja kestävää sorttia. Tuoksu on hyvin mieto, mutta toki raikas. Herukkapensasta, sitruksen kuorta ja kevyttä mangoisuutta löytyy aromista selkeimmin.

Maku on tuoksua runsaampi ja voimakkaampi. Herukkapensasta, sitrusta, mandariinin kuorta ja yrttisyyttä. Varsin virkeää menoa. Lopussa myös napakkuutta. Hyvä on tämäkin, mutta Citra on raikkaampi ja enemmän omaan makuun näistä kahdesta.

Pisteet: 32/50

BrewDog USA Nitro Jet Black Heart Vanilla Oatmeal Milk Stout

BrewDog USA Nitro Jet Black Heart Vanilla Oatmeal Milk Stout

• Tyyli: Sweet Stout
• Alk.%: 6,0
• Panimo: BrewDog USA, Canal Winchester, Ohio, USA

BrewDogin tuotantoa on viime vuosina tullut käytyä läpi varsin harvakseltaan, eikä panimon nykytouhuista ihan kamalan selkeää kuvaa enää mielessäni ole. Ei vain ole tullut noteerattua tapahtumia ja oluttarjontaa enää takavuosien innolla, mikä toki johtuu olutmaailman muutoinkin melko tiivistahtisesta uutustykittelystä ja monista muista pikkuseikoista.

Ohion panimolla Jenkeissä on kuitenkin purkiteltu Jet Black Heartin vähän voimakkaampaa, vaniljalla ryyditettyä ja nitrokapselilla muhevoitettua versiota. Nitro-Jettiähän tuli joku vuosi sitten vastaan jo Tallinnan BrewDog-baarissa, mutta 4,7-prosenttisena näkemyksenä. Nyt esitellään oluen kuusipinnaista tölkkikaimaa, jossa on tosiaan vaniljaakin mausteena, mistä en välttämättä niinkään tässä välittäisi. Ja onhan tätäkin jo tarjolla ollut kai jo tovin jos toisenkin eli ihan uutuustuotteesta en väitä puhuvani.

Nitrosihaus on aina hauska episodi, johon ei jostain syystä koskaan osaa valmentautua, kun näitä ilopallopurkkeja tulee availtua aika harvoin. Taikansa tuolla kapselilla kuitenkin ja ulkoasu tälläkin jenkki-Dogilla on hyvinkin silmiä hivelevä ja visuaalisesti mehevän oloinen. Ulkoasu tämän parhaaksi anniksi lopulta jääkin, vaikka ihan mukavasti olut sinällään toimiikin. Muistelisin ilman varmaa tietopohjaa, että hanasta laskettu 4,7-prosenttinen nitroserkku oli jopa hieman muhevampi, mutta aika on voinut kullata muistoja.

BrewDog USA Nitro Jet Black Heart Vanilla Oatmeal Milk Stout

Tölkin avaaminen käynnistää ketjureaktion, jota oikeasti hieman säikähdän. Kuin pieni Star Wars -mäiske käynnistyisi purkissa. Vaikka aika hurjia avaruusääniä oluesta lähteekin, ei se päälle silti käy. Nitro se vain tankissa kohisee.

Olut kaatuu lasiin todella, todella, todella kermaisen. Erittäin paksua, beigen nesteen kaltaista ainetta valuu vaniljakastikkeen nopeudella. Aikansa se siinä kuohuu ja kerrostuu moneen tasoon, kunnes mustuutta uhkuvaakin sävymaailmaa alkaa lasin pohjalla näkymään.

Kermaisen vaahdon ja nestemäisemmän, silti hitaasti liikkuvan oluen tasapaino alkaa lasissa löytymään. Pintaan jää parin sormen paksuinen, tiukka, beige vaahtokerros, josta saa helposti aikaan kermaviikset kun hörppyä koettaa kalastella. Vaahtoa voisi oikeasti lusikoida pois niin, että jälkeen jäisi hyvin hitaasti täyttyvä kuoppa. Melkoinen suojakerros siis...

Tuoksu on ulkomuodon näytelmää hillitympi, mutta aika runsas kumminkin. Paahteisuutta sulautuneena laktoosiseen, vaniljaiseen pehmeyteen. Hieman tummaa suklaata ja kypsää hedelmää, mitä toki aika taustapuolisessa laajuudessa vain.

Ulkomuodon muhkeus ei yllä makuun, vaikka kohtalaisen soljuvaa kuusipinnaseksi onkin. Makumaailma on tummanpuhuva, aika runsas ja laktoosin sekä vaniljatyynyn myötä aika pehmeä. Paahteisuutta on mukana, mutta ehkä sitäkin enemmän se suklaaseen taittuu. Vähän leivosmaiseksikin tuon kokonaisuutena miellän, vaikka suoranaisen imeläksi en ehkä lähtisi väittämään. Vaniljaisuus vähän hämää, enkä sen läsnäolosta ihan niin hirveästi innostu.

Aika kiva, vahvuudeltaan maltillisempaa hanakokemusta muistelin olemukseltaan muhkeammaksi, mutta kiva talven tunnelmoittaja tämä tölkistäkin on. Korkkaus ja kaato olivat kuitenkin ne spektaakkelimaisimmat osiot, jos rehellisiä ollaan.

Pisteet: 33/50

Waahto Porter

Waahto Porter

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Waahto Brewery, Savonlinna, Suomi

Waahto Breweryn Batman-porter tuli testiin tuliaispullon muodossa ja olikin varsin suunmukainen kauppavahvuinen paahde-elämys. Waahto Porterin nimellä kulkeva olut on itseasiassa samaa tavaraa, kuin panimon sesonkisävyihin puettu Joulu Porterkin. Toimii etiketistä riippumatta hienosti.

Kreivi ei paljon auringonvaloa kavahda, kun tarjolla on tummaa Porteria oluenhimoa lievittämään. Tämä kaveri on pehmeä rauhantekijä, jonka teräville kulmahampaille on käyttöä vain olutpulloa avatessa. Ei muuta kuin kohtuuttomasti rauhaa ja rakkautta – ja kohtuudella Porteria!

Maltaat:

Pilsner, Choco malt, Dark Munich, Cara Pale, Cara 100, Black malt

Humalat:

Challenger, Styrian Golding/Celeia

EBC 60 / EBU 30

Waahto Porter

Tummanpuhuva olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on mukavan paahteinen, tumman suklainen, hieman lyijykynää ja sikaria.

Maku miellyttää ja on runsas kauppavahvuuteen. Sävytys on sama kuin tuoksussakin. Paahtomallasta, kuivaa tummaa suklaisuutta, sikaria, lyijykynää, hieman hiiltä. Kuiva, tasapainoinen, varsin hyvä.

Pisteet: 36/50

Alkon Pienpanimo-oluet 2022: Tuju Multainen Noutaja

Tuju Multainen Noutaja

• Tyyli: Imperial Stout
  
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi

Tanner tärisi, kun kuolonkolarin kultakutrit kömpivät mullasta kohti kuutamon loistetta. Hiljaisuuden vallitessa juhlaväki siirtyi kuolevaisten ilmoille nauttimaan vahvan pehmeää imperial stoutia, jonka puraisu tuntuisi luissa ja ytimissä.

Homma sen myötä selevä. Tujun muhkea hautausmaa-imppi löytyy nyt Alkon valikoimista ja koska lepralaiseen olutelämän menoon pääsee keskisessä Suomessa harmillisen huonosti kiinni, oli tähän tilaisuuteen tartuttava. Panimon kauppavahvaa kamaa toki meidänkin maakunnasta löytyy, mutta nämä tujummat tapaukset ovat harvemmassa.

10,5-prosenttinen olut menee vahvuudessaan niihin lukemiin, mitä on tullut viime aikoina aiempaa tarkemmin ostoksilla välteltyä, mutta tässä kohtaa satunnainen poikkeus oli paikallaan. Jotenkin nuo kymppipinnaisia kevyemmät tyylit ja tuotteet ovat nyt painottuneet kulutuksessa aiempaa vahvemmin, jossei varaston konmaritusta lasketa. Mutta hyviähän nämäkin ovat, etenkin kun taiten on tummasävyinen paahdepommi pulloon veistelty. Tujun kanssa mennään harvemmin metsään ja sama riemusoitto pätee tässäkin kohtaa. Oikein pätevää menoa.

Juttua kirjoittaessa muistin myös, että Multainen Noutajahan on tosiaan osa alkuvuoden pienpanimokattausta, josta itsekin aikanaan ennakon kirjoitin. Jonkinlaisen inflaationhan tuo esiintuonti on takavuosien kulta-aikojen jälkeen kokenut. Syy ei ole niinkään oluissa saati tekijöissä, vaan maailman muutoksessa, minkä myötä kotimaista pienpanimokamaa on tarjolla selvästi viimevuosikymmentä paremmin aina ruokakauppoja, anniskeluliikkeitä, panimopuoteja ja Alkoakin myöten.

Tuju Multainen Noutaja

Mustanpuhuva olut vaaleanruskealla, runsaalla vaahdolla. Tuoksu on hyvin paahteinen, mokkainen ja takaa kypsän kuivahedelmäinen. Kevyttä sikarinokea, tummaa suklaata, hieman greippiä.

Maku nojaa tuoksuun. Kuiva, paahtuneen maltainen, mokkainen ja tummansuklainen runko kannattelee kevyen tupruavaa sikarisuutta, taustalla pysyttelevää kuivaluumuisuutta ja lopussa napakasti purevaa greippisyyttä. Havuakin on ja kyllähän tällainen on kaikki kehunsa ansainnut.

Pisteet: 40/50