lauantai 21. huhtikuuta 2018

Alchemist Luscious

Alchemist Luscious
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 9,2
  • Panimo: The Alchemist, Stowe, Vermont, USA

No niin. Mikkellerin helmikuinen paketti toi käsiini kehutun, kohkatun ja todistettavasti erinomaisen Lusciousin. Vermontilainen Alchemist Brewery tunnetaan eritoten sumeasta Heady Topper ja  Focal Banger –kaksikostaan, mutta myös tämä satunnaisemmassa tuotannossa oleva brittityylin Imperial Stout omaa vahvan kannattajakunnan. Yhdyin tähän sakkiin kertamaistolla.

Luscious on elänyt vuosien mittaan ainakin vahvuutensa puolesta. Waterburyn toimipisteestä tuli aikoinaan ulos 11-prosenttistakin öljyä, mutta sittemmin vahvuus näkyy vakiintuneen sinne yhdeksän prosentin kieppeille. Luscious, kuten muutkin panimon epäsäännöllisemmän kierron tuotteet ja kausioluet valmistetaan vuonna 2016 avatulla Stowen panimolla. Panimollahan on kaksi toimipistettä, joista toinen on tuo aiemmin mainittu, palveluiltaan suljetumpi Waterbury, toinen vierailijoitakin salliva Stowe.

Alchemist Luscious
Sysimusta, paksunnäköinen ja runsaan, ruskean vaahdon nostava olut. Tuoksussa runsaasti paahtunutta maltaisuutta, tummaa limppuisuutta hieman pinttyneellä siirappikuorella, lakritsia sekä kuivaa tummaa suklaisuutta. Ilmoilla on myös brittihenkeen istuvaa, kartanokirjaston kuluneen mutta ylevän nahkatuolin nahisevaa virettä. Syvä, paahteinen, kuivahko. On hieno tuoksu.

Maku vie tunnelman vieläkin syvemmälle. Se on runsas, jyhkeä ja jylhä. Erinomainen nautinto-olut. Runsasta, osin kahvimaista paahdetta, tummaa limppua, paahtunutta siirappikuorta, lakritsia, kuivaa suklaisuutta... Kaakaotakin ehkä. Ja sitten sitä nahkaista kartanotunnelmaa. Syviä sävyjä, tuhtia suutuntumaa ja muhevaa tasapainoa. Kaunista.

Pisteet: 42/50

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Mobiilisovellukset vs. verkon arviointisivut: Kenen arvioihin voi luottaa?


Mikä arviointialusta on kaikkein luotettavin?

Ratebeerin ja kotimaisen Olutoppaan kaltaiset perinteikkäät, netissä palvelevat sivustot ovat suurelle yleisölle ehkä ”hivenen” kankeita* alustoja verrattuna parin painalluksen mobiilisovelluksiin. Siinä missä kourallinen desin annoksia puolittelevia partajyyriä väittelee NEIPAn sameudesta OO-forumilla, on jo lähes jokaisella tutun tutullakin omat Untappd- tai Pint Please –tunnuksensa.

Sovelluspuolen tuleminen olutmarkkinoillekin on ollut odotettu ja jopa toivottava asia, joka tuo kasvavan olutkiinnostuksen tueksi taas yhden, sanoisinpa jopa että melko tärkeän, lisäelementin. Sovelluksella haetaan tietoa uusista oluista, jaetaan kokemuksia ja tutkitaan lähialueen valikoimia. Se on melko matalan kynnyksen apuväline oluiden maailmaan ja mikä parasta, kulkee aina mukana.

Verkon olutsivustoissakin on puolensa ja myönnänkin, että haen tietoni ja etenkin kotimaisen pienpanimokentän uutiseni pääsääntöisesti Olutoppaalta. Olen myös päissäni kokenut, että vähäisemmästä käyttäjämäärästään huolimatta olutarviot ja pisteytykset ovat mobiilisovelluksia tarkemmin harkittuja ja paikkansa paremmin pitäviä – mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. Esimerksi Olutoppaalla on edes jossain määrin vakioitunut ja yhtenäinen pisteytyslogiikka ohjeineen. Se, moniko tuota ohjenuoraa sitten oikeasti seuraa on arvoitus, mutta I want to believe.

Olen myös miettinyt, että tekeekö mobiilisovellusten sietämätön keveys olutarvioista ja pisteytyksistäkin liian kevytperusteisia ja huolettomia? Parin sanan yhteenveto, tuntumalta vielä tähdet ja voilà, sovellus ilmoittaa: ”Olet hassupipoinen IPA-valtias”. Hemmetti, eihän tämä nyt hauskaa tai rentoa saisi olla, eiku... Vastaus kysymykseen on kutakuinkin tämä: tekee ja ei välttämättä tee. Tutustuin nimittäin muutaman tarkkaan valikoidun oluen avulla eri arviopalveluiden pistekeskiarvoihin.

Otin tarkasteluun joukon eri tyyppisiä, yleensä hyvin saatavilla olevia tai muutoin pitkäikäisiä ja oletettavasti kohtalaisen paljon arvioita eri palveluissa keränneitä tuotteita. Mukana on muutama bulkkilager, hyvin yleisiä peruscraftejä sekä hivenen jyhkeämpiä klassikoita. Niille sitten katsottiin Untappdista, Pint Pleasesta, Ratebeerista ja Olutoppaasta pistekeskiarvot (RB ja OO painotettu sellainen) ja laitettiin rinnakkain. Simppeliä, mutta riittävän toimivaa. Mitä sieltä sitten selvisi?


Olutoppaan ja Ratebeerin keskiarvot ovat ns. painotettuja keskiarvoja.
  • Untappdin ja Pint Pleasen pistekeskiarvot vastaavat toisiaan hämmästyttävän hyvin. Suurin ero yksittäisen oluen kohdalla oli toki 0,42 pistettä, mutta valtaosa eroista (10/14) mahtui 0,11 pisteen sisään.
  • Myös Ratebeerin ja Olutoppaan keskiarvot ovat keskenään melko hyvin linjassa, joskin alhaisempien pisteytysten kohdalla Ratebeer hieman helläkätisempi onkin. Skaalan yläpään tuotteiden kohdalla erot tasoittuvat selvästi.
  • Kriittisimmät arvioijat löytyvätkin Olutoppaalta. Peräti kahdeksan alhaisinta pistekeskiarvoa neljästätoista oli Oppaan sivuilta.
  • Positiivisimpiä olivat taasen Untappdin käyttäjät, jotka lunastivat sekä eniten korkeimpia keskiarvoja (7/14), sekä vain yhden alhaisimman keskiarvon. Sekin Fuller’s ESB:n kohdalla, missä neljän lähteen pistekeskiarvot liikkuivat välillä 3,56-3,68.
  • Mobiilisovellusten käyttäjät ovat pääsääntöisesti verkkosivujen arvioita hövelimpiä pisteiden antajia. Ero kärjistyy alhaisia pistemääriä saavien oluiden kohdalla, mutta tasoittuu taas ”laatuoluiden” saralla selvästi.
  • Weihenstephaner on kaikkien mielestä tasaisen hyvää (3,83 - 3,83 - 3,83 – 3,79).
Mobiilisovellusten keskiarvot seuloutuvat huomattavasti Olutopasta ja Ratebeeriä suuremmista arviomääristä. Pint Pleasesta en lukuja ulos saanut, mutta ainakin Untapdd on aivan omilla lukemillaan verkkosivuihin verrattuna. Alla neljäntoista oluen arviomäärät :


Mitä tästä sitten opimme? Omakohtaisesti luottoni mobiilisovellusten pistekeskiarvoihin kasvoi selvästi – nehän ovat hyvien oluiden osalta hyvin linjassa pienempien piirien verkkosivustojen kanssa. Epätarkka tutkimukseni myös todentaa sen, ettei käytetyllä apuvälineellä ole niinkään merkitystä harrastuksen tukemisessa, vaan joukosta on helppo valita kullekin parhaiten sopiva, silti näillä mittareilla luotettava vaihtoehto tai parikin:

Untappd

Pint Please

Ratebeer

Olutopas.info


*Se, onko itselläni kamalasti varaa arvioida jonkin asian kalkkeutumisastetta onkin sitten aivan oma kysymyksensä, sillä blogikirjoittaminen jos mikä huokuu rehtiä 2000-lukua – nimenomaan sitä alkupäätä.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Nokian Keisari IPA

Nokian Keisari IPA
  • Tyyli: Session IPA
  • Alk.%: 5,1
  • Panimo: Nokian Panimo, Nokia, Suomi
Nokian mainio Pils sai kaverikseen toisen kevätuutuuden eli Keisari IPAn. Tämähän on oikeastaan ollut odotettavissa aina Keisari 66:n loiston päivistä lähtien. Ehkei asia pariin viime vuoteen ei ole enää niin mielen päällä ollut, sillä kuuskutosen makuprofiilin hekumallisuuden räikeä romahtaminen on jättänyt tuotteen hyllyyn jo pidemmän aikaa, eikä sille varsinaista jatkoa ole tullut enää haaveiltua. Mutta kyllähän tämä tulossa on koko ajan ollut, siitä ei pääse minnekään.

Ja nyt se on sitten tässä. Tai no kaitpa tämä vielä 5,1-prosenttisena Sessio IPA-sarjaan lasketaan. Pale Ale-, Münich- ja Pilsner –maltaita sekä ”kaiken maailman humalia”. Humalakattausta ei näemmä suuremmin lähdetä avaamaan, mutta markkinateksti vie meidät aina eteläiselle pallonpuoliskolle asti metsästämään trooppisia sävyjä. Aussi- tai uusiseelantilaistavaraa oletettavasti siis. Olut on suodattamaton ja pastöroimaton sekä nykyaikaistettu uudenlaisella aromihumaloinnilla, mikä ainakin itseäni seikkaperäisyydellään ihmetyttää.

Levikkiä näkyy Keisari Pilsin tavoin olevan jo aika hyvin ja omani taisin ostaa Mestarin Herkusta. Lähdin maisteluun avoimin mielin, ilman ennakko-odotuksia tai veikkauksia. Maistuva ja toimivan virkistävä oluthan tämä oli, muttei kovinkaan läheistä sukua IPA-tyylin edustajille. Sokkona voisi mennä jonkinlaisesta lageristakin.

Nokian Keisari IPA
Utuinen, runsasvaahtoinen ja kellertävän oranssi olut. Tuoksu on aika mieto, lähinnä yrttisen sitruksinen, ruohoinen ja vaalean hedelmäinen. Kevyen karamellista, enempi paahtoleipäistä mallastakin löytyy.

Maku on kaksijakoinen. IPAksi siitä ei ole. Useat India Pale Lagerit ja mitkä lie India Style Pilsit ovat usein siinä kinthaalla, josko sokkona ihan IPAksi veikkaisi. Nokian IPA taasen on maultaan sellainen, jonka yhdeksän kertaa kymmenestä laittaisi sokkona rapeanlaisten lagereiden koriin. Ei se sysihuono ole, muttei myöskään sitä mitä luvataan.

Mausta löytyy tosiaan hyvin purentaa. Se on ruohikkoista, yrttistä ja sitruksista – tässä nimenomaisessa vahvuusjärjestyksessä. Sama kirjo puhuu läpi maun, joskin alusta ja jälkimausta voi kevyelti jonkinasteista trooppisuuttakin löytää. Tukena hieman keksimäistä mallasta, juotavuus on hyvällä tasolla ja tunnelma raikas. Kokonaisuutena ei lopulta kaksinen.

Toistetaan kuitenkin vielä kerran: aika kaukana IPAsta, janojuomana kuitenkin menee tarvittaessa.  Tölkin tekstit uusiksi, ehdotan.

Pisteet: 29/50