tiistai 20. marraskuuta 2018

Nilkko Brewing: Lucky, Korra & Nelson


Nilkon kallion asukeja...
Kirjoittelin jokunen viikko sitten pikapyörähdyksestä Nilkko Brewingin tap roomiin ja panimopuotiin ja nyt tarinalle olisi luvassa jatkoa muutaman olutarvion voimin. Käyntini aikaan tarjolla oli kaikkiaan neljää olutta, jotka ovat sittemmmin saaneet seuraa jo paristakin uutuudesta, joista mm. hunajaisen paahteinen Mettä-stout tuo hyvää vastapainoa vaaleampiin humalapommeihin painottuvaan tarjontaan. Mettää ei vielä käyntini aikaan puilta nähnyt, joten mukaan lähti niin vaaleaa kuin tummaakin IPAa sekä jenkkhumaloitua Blond Alea.

Oluet olivat myös ensikosketukseni mäntyharjulaisten tuotantoon, eikä tutustuminen lainkaan hassummin sujunut. Hienoseksi yllätyksekseni tykästyin eniten tyyleistä kenties harmittomimpaan eli Blond Aleen, mutta kun homma kerran natsaa niin natsatkoon. Sitä joka tapauksessa mieluiten näistä lisääkin hankkisin.

Nilkko Lucky

India Pale Ale / 6,4% / 52 IBU

Humalat: Magnum, Mosaic, Citra

Maltaat: Pale Ale

Pisteet: 34/50

Vaalea India Pale Ale, jonka tuoksussa ja maussa sitrusmainen, pihkainen ja mentholimainen humalointi hyvin esillä. Makeahko karamellisuus tasapainottaa hyvin katkeruutta.
Tummankeltainen, samea ja matalan, valkean vaahdon nostava olut. Tuoksu on kypsän hedelmäinen, hienoisen pihkainen ja mentholimaisen raikas. Mallaspuolikin on esillä, lähinnä pehmeän toffeisena.

Maku toistaa tuoksua. Mentholimainen, greippinen raikkaus on vahvana läsnä, mutta alta löytyy myös kypsempää hedelmää, pihkaa ja pääväriä tehostavaa havukkoa. Rungosta löytyy sopivasti tukea, jota melko matalat hiilihapot korostavat. Mallas antaa myös jonkin verran toffeeta, lopussa on kohtalaisen runsasta purevuutta vastapainona. Hiilihappopitoisuus jää tosiaan aika alhaiseksi, joskaan ei täysin flätiksi. Pontta tuolle saralle kuitenkin hieman kaipaisin.

Mentholimaisuus on aika vahva tunnuspiirre tässä oluessa ja hyvinhän se toimii.

Nilkko Korra

Black IPA / 5,5% 48 IBU

Humalat: Columbus, Ahtanum, Simcoe, Mosaic

Maltaat: Pale Ale, Carafa III, Munich, Golden Naked oats

Pisteet: 35/50

Keskitäyteläinen ja jonkin verran paahtunut black IPA, jonka maussa ja tuoksussa hedelmäinen ja pihkainen humalointi korostuu. Suklaamainen ja lakritsimainen maltaisuus tasapainottaa humalointia. Pähkinämäisiä ja kahvimaisiakin sävyjä löytyy.
Tummanruskeasta hieman tummempi, vaaleavaahtoinen olut. Tuoksussa paahtunutta mallasta, suklaata, tummaa hedelmää ja kevyttä greippiä. Aikas hyvä.

Makukin toimii. Alku jää ehkä hieman laahaamaan ajatuksissaan, mutta tunnelma syvenee nopeasti ja saa kaivattua runsautta etenkin makupuolelle. Suutuntumaltaan Korra ei mahdottoman muheva ole edes Black IPAksi - keskirunsaan kulmilla liikutaan. Saisi olla vähän rotevampikin, mutta menee ehkä makuasioiden alaisuuteen.

No itse maussa toistuu paljon tuoksun elementtejä, mutta mukana on vähän monipuolisempaakin tekemistä. Paahtunut mallas on melko vahvana läsnä ja saa avuksi suklaistakin tuntua. Kypsää hedelmää löytyy taustalta, greippiä ja pihkaa enemmän edustalta. Ensimmäinen liittyy vahvasti etenkin jälkimakuun ja muutenkin mukavan katkeraan lopetukseen. Jälkimaku kantaa mukanaan myös salmiakkia ja lakritsia, joten melko monipuolisesta BIPAsta tässä kyllä puhutaan.

Vakuuttava suoritus alun hiljaisemman hiihtelyn jälkeen.

Nilkko Nelson

Blond Ale / 4,5% / 24 IBU

Humalat: Magnum, Galaxy, Nelson Sauvin, AU035

Maltaat: Pilsner, Dextrin, Golden Naked oats

Pisteet: 35/50

Vaalea kevyehkö Blond Ale, jonka tuoksussa ja maussa greippi ja muut sitrushedelmät. Makeahko karamellisuus tasapainottaa hyvin yrttimäistä katkeruutta.
Vaalea, hieman samea ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksussa greippiä ja kukkaisuutta, hieman makeaa mallasta sekä yrttiä. Yllättävän aromirikas. Raikas ja vetävä.

Makukin toimii. Kepeähkö, aromaattinen ja pirteä Blond Ale osuu makuhermoon aika kivasti. Greippinen hedelmäisyys tarjoaa antimiaan läpi maun, mutta on etenkin lopussa hyvin esillä. Yrttiä, kevyttä kukkaisuutta ja vähän karamellista maltaisuutta tukena. Hyvin rivakasti lasista hupeneva olut. Joisin mieluusti toisen ja ehkä kolmannenkin...

perjantai 16. marraskuuta 2018

Beer Hunter’s Mufloni Äkäpukki

Beer Hunter’s Mufloni Äkäpukki
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 9,0
  • Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi
No Pukki, no party. Tuttu fraasi kuningaslajin seuraajille. Torstai-illan odotettu Kreikka-Suomi matsi on nyt onnellisesti ohi ja kisajuna puksuttaa vakaasti raiteillaan. Hermojahan tuo ottelu taas turhankin kanssa raastoi, mutta Äkäpukin voimin se sinnikkäästi tv-vastaanottimenkin äärellä saatiin selätettyä. Oi Suomi on, vaikka tiukille meni. Harvoin maalin tappio on kuitenkaan näin hienolta maistunut – ottaen vielä huomioon pitkän tappiottoman putken katkeamisen.

Jos viheriöllä kirmannut Pukki jätti torstaina itsestään vähän vaisun kuvan*, piti äkäisempi porilainen kiinni siitä, mitä siltä taas odotettiin. Beer Hunter’sin rennosti humaloitu Äkäpukki tuli ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran vastaan viisi vuotta sitten kotoisilla Oluton-festareilla. Jo tuolloin hurmosta nostattaneen oluen tuore saapuminen Alkon valikoimiin on todella iloinen asia. Kuka muuten muistaa missä Teemu tuolloin pallotteli? Schalkessapa hyvinkin, aivan oikein.

No, Äkäpukki tuskin lienee tribuutti viiltävää jälkeä tällä hetkellä tekevälle maajoukkuehyökkääjällemme, mutta pakkohan se oli jo ihan nimen vuoksi ratkaisupeliä varten korkata. Tykästyin tuotteeseen jo vuonna 2013, eikä viisivuotinen erontiekään ole tunteita minnekään haalistanut. Edelleen aika timanttinen olut.

*ainakin tehojen muodossa, kyllähän mies kovasti prässiä jaksoi antaa. Kaikki kunnia kovasta työstä sen suhteen toki.

Beer Hunter’s Mufloni Äkäpukki
Sysimusta, kevytvaahtoinen ja melko hitaanoloinen olut. Runsas ja syvä tuoksu puhuttelee. Mokkainen, suklainen ja miellyttävän paahteinen. Humalaakin löytyy ja kyllähän tätä on vuolaasti kehuttava.

Makukin toimii. Syvää, suklaista paahtomaltaisuutta ja mokkamaista pehmeyttä. Lopusta löytyy hyvin purevaa havuisuutta ja vienompaa sitrusta, jotka nostavat oluen viettelystä entisestään. Runsas paahteisuus, voimakas humalointi ja pitkä jälkimaku – kokonaisuus on aika hyvä. Kun  yhtälöön lisätään vielä takaa löytyvä salmiakki ja kypsä hedelmäisyys, on paketti aika hienosti kasassa.

Suutuntuma on kohtalaisen runsas ja paksu, muttei pieni lisöponsikaan pahaa tekisi. No, tuo on jo aika pieni nyanssi mihin tuskin kannattaa tarttua. Sen verran suunmukaisesta oluesta kuitenkin puhutaan.

Pisteet: 40/50

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Tornion North Arctic Rye IPA

Tornion North Arctic Rye IPA
  • Tyyli: India Pale Ale / Rye IPA
  • Alk.%: 5,5
  • Panimo: Tornion Panimo, Tornio, Suomi
Pohjoinen tarjoilee elämän ääripäitä: Loputtoman pimeyden ja yöttömät yöt, hyytävät pakkaset ja kesähelteet, villieläimet ja villit bileet, masennusta ja maniaa. OIit millainen sankari tahansa, voit olla varma, että pohjonen heittää eteesi onnea ja onnettomuutta juuri, kun sitä vähiten odotat. Pohjosessa on totuttu ottamaan elämä sellaisena kuin se tulee. Siispä seuraavan kerran kun tiellesi tulee pari muuttujaa, puraise pohjosta – ota Nortti. Se mitään auta, mutta maistuu raikkaalta!
Lähestytään taas sitä aikaa vuodesta, kun odotukset pohjoisesta saapuvia lahjapaketteja kohtaan alkavat eksponentiaalisesti kasvamaan. Lienen ollut tänä vuonna tavallista kiltimpi, sillä kotiutin ensimmäisen pakettini jo pari viikkoa sitten. Eikä ole vielä edes joulukuu. Special delivery from Lapland sen kyljessä luki ja vaikkei asialla joulupukki vielä ollutkaan, on tämä minusta jo ihan laskentaperusteinen toimitus.

Asialla oli tietenkin Tornion Panimo, joka toimitti muutamia maistamattomia tuotteitaan ihmeteltäväksi. Panimon tekosia tuli kehuttua aivan toiminnan alkuvaiheilla eikä taso ole semminkään päässyt laskemaan, mutta on siitä jo jokunen hetki kun viimeksi torniolaista lasiini kaadoin. Herättely oli siis jo ihan paikallaan tässä alati kasvavan uutuustarjonnan kurimuksessa.

Ensimmäinen läpikäytävä olut on North (vaiko NORTH?) –sarjaan kuuluva, rukiisen suudelman saanut North Arctic Rye IPA. Tölkkipakattu, nykykauppavahvuinen IPA on humaloitu Magnumilla, Chinookilla, Citralla, Cascadella ja Ahtanumilla, eikä lopputulema kylmäksi jätä. Nimeä minä jäin vain pohtimaan, sillä Arctic-liite saa oluen sotkeutumaan panimon laajempaan Arctic-olutsarjaan. Pikkuvikoja, eikä niistä sen enempiä, sillä pääasia eli olut on kunnossa.

Ei tämä tietty mitään ylimäällista tai suurta kuohuntaa aiheuttavaa tekemistä ole, vaan hyvänmakuista, sopivan luonteikasta olutta, jota nappaa mieluusti purkin jos toisenkin erinäiseen ajanviettoon tai rentoutushetken sinetöintiin. Pidän myös tölkin yläreunaa koristavasta revontulikuviosta. Lumisella laavullahan tätä pitäisi vielä käydä kokeilemassa. Metsässä, ei millään raumalaisella pihakodalla siis…
Raikas ja rukiinen Lapin IPA.
Met ollaan sankareita kaikki, mutta net kuulusat pari muuttujaa... Jos ei lager innosta niin norttipa saattas toimia! Sekään mithään ratkase, mutta ei se v****sta lissääkhään!
Tornion North Arctic Rye IPA
Hieman utuinen, kauniin vaahdon nostava, vaaleankeltainen olut. Tuoksussa keskirunsasta sitrusta ja hedelmää, yrttiä, vaaleassa mallaspohjassa hieman rukiinen ote.

Maku on hyvä. Se on raikas, selkeää rukiisuutta omaava ja hyvällä tapaa suht vaivattomasti lähestyttävä. Purevuus on toki melko napakkaa, mutta niin sen pitääkin. Yltiöhedelmäinen tämä ei kuitenkaan ole, vaan tarjolla on sitruksen, kevyemmän, vaalean hedelmäisyyden lisäksi yrttisyyttä, yleistunnelman ollessa aika kuiva. Jälkimaku on melko greippinen, yrttinen ja rapakka. Hyvin miellyttävä tapaus, joka saa janoamaan toisintoa...

Pisteet: 35/50

tiistai 13. marraskuuta 2018

Mikkeller Monks Brew

Mikkeller Monks Brew

Kuin veisi munkilta oluen… Mikkellerin Monks Brew on Rochefortin ja Westvleterenin lippulaivoista innoituksensa saanut Quadrupel, joka myös nimellä Monks Elixir tunnetaan. Jyhkeä, belgioluiden korkeinta kastia tyylillään edustava nautintojuoma on valmistettu lajin emämaassa Belgiassa, kiertolaisen myötä tutuksi käyneen De Proefin toimistolla.

Northern Brewerillä, Hallertauerilla ja Styrian Goldingsilla humaloitu, kymmenprosenttinen olut kantaa rungossaan mm. ruskeaa sokeria ja siirappia, joiden maltaisuutta makeuttavan vaikutuksen mausta myös huomaa. Aluksi liiankin hyvin, mutta ajan ja lämmön myötä onneksi tasapainoisemmin. Hieno olut, joka ei silti sinne R10:n sun muiden ”aitojen” esikuvien tasolle onnistu nousemaan, vaikka lähellä varmasti käydäänkin.

Mikkeller Monks Brew
Melko tummanruskea, suht runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa paljon siirappia, kypsiä ja tummia kuivahedelmiä, toffeeta ja limppuista mallasta.

Makua pitää alkuun mutustella. ”Melko” makealta nimittäin vaikuttaa. Aika kuitenkin tuo tasapainon mukanaan kuivemman mausteisuuden ja kohtalaisen purevuuden tuodessa särmää peliin. Kypsää kuivahedelmää, paahtunutta toffeisuutta ja ihan rehtiä siirappiakin. Mallas on tummanpuhuvaa ja limppuista, makumaailma yleisesti ottaen aika monipuoliselta vaikuttavaa ja syvää. Alun makeusshokin jälkeen varsin miellyttävä tuttavuus.

Pisteet: 39/50

maanantai 12. marraskuuta 2018

Kaleva Solar Sheriff

Kaleva Solar Sheriff

Mikropanimo vanhassa jääkaappitehtaassa? Kyllä vain. Eli paikalla, missä ennen valmistettiin Huurteen jääkaappeja, valmistetaan nyt huurteista sisältöä niihin. Näin on. Tätä leikittelyä voisi jatkaa hamaan tappiin, mutta säästetään teidät nyt enemmiltä hassutteluilta.

Kaleva Brewing Company on perustettu Tampereella jo pari vuotta sitten, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kalevalaisten oluita eteeni sattui. Löytöpaikka oli taas kerran Muuramen K-Supermarket, jonka hyllyistä löytyy aika ajoin aika yllättäviäkin tuotteita ja mm. ehkä Jyvässeudun laajin Fat Lizard –valikoima.

Nyt esillä oli parikin Kaleva-olutta, joista tämä American Pale Ale vaikutti houkuttelevimmalta. Solar Sheriff on humaloitu kuuden lajikkeen (Jester, Chinook, Archer, Citra, Sticklebract ja Ekuanot) voimin, mutta jätti valitettavasti hieman kylmäksi.
Solar Sheriff on väriltään kuin kesäauringon kultainen säde. Sheriffin kyydissä pääset raikkaan hedelmäiselle seikkailulle heti ensipuraisusta lähtien. Vauhti ei hyydy illan hämärtyessäkään.
Kaleva Solar Sheriff
Hivenen utuinen, vaaleanlainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on varsin hedelmäinen, pääosin sitrusta, passionia, aprikoosia ja sensellaista kantava. Melko soljuvan hedelmäisissä tunnelmissa jopa liikutaan.

Maku on huomattavasti riisutumpi ja suoraviivaisempi. Hedelmää toki löytyy, mutta painotus on tuoksua vahvemmin sitruspuolella. Mallaspuoli on varsin pidättäytyvää, lajiin hyvin sopivaa sorttia. Jälkimaku on kohtalaisen napakka ja sitruksen lisäksi hieman kukkainen, aiemmin taustalta paljastuu myös hienoista pahvisuutta, mikä vie parasta terää raikkaudelta.

Ei siis aivan nappiosuma ensikokemukseksi, vaan aika harmaan peruslinjan kauppa-APA, joka ei suuremmin mieleen jää.

Pisteet: 30/50