maanantai 11. joulukuuta 2017

Alkon Jouluoluet 2017: Weltenburger Kloster Winter-Traum

Weltenburger Kloster Winter-Traum

Jostain syystä muistelin, että Winter-Traum olisi jonkinlainen kestosuosikki Alkon valikoimissa, mutta ilmeisesti se on ennen tätä vuotta ollut tarjolla vain vuosina 2012 ja 2016. Weltenburgerin perinteikkään panimon lagertuotantohan on yleisesti kovinkin suunmukaista, mutta nämä Viennat ovat itselleni olleet aina vähän niin ja näin, panimosto riippumatta.

Jonkinlaisia odotuksia minulla tällä kertaa kuitenkin oli, sillä kyljessä komeileva nimi antaa harvoin pettyä. Perlellä, Herkuleella ja Traditionilla humaloitu, punertava talviolut onkin varsin toimiva, perusvarma germaanilager, mutta jotenkin vain nämä ei-oikein-tumma-eikä-vaaleakaan –linjan lagerit ovat omaan suuhun olleet aina vähän vaisuja. Hyvä, muttei sellainen, mitä ostettavaksi suosittelisin. Hakekaa mielummin se Asam Bock. Se on loistava talviolut.

Weltenburger Kloster Winter-Traum
Kevyesti rusehtava, silti vaaleahko lager kauniilla, kuohkeana vaahdolla varustettuna. Tuoksu on paahtoleipäisen maltainen, hienoisen karamellinen, normilagermaisissa määrissä vaalean hedelmäinen, yrttinen ja mausteinenkin.

Maku on samoilla linjoilla. Vaaleahkossa maltaisuudessa on paahtoleipään taittuvaa, hieman makeaa tunnelmaa sekä kevyesti tummempaakin sävykkyyttä. Kuivahedelmää henkivää jälkimakua edeltää yrttinen purevuus sekä hieman pähkinää muistuttava mausteen potku, jotka katkaisevat maltainen hurmoksen osuvasti. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole omaan makuun se osuvin, sillä rehdin vaalean ja oikeasti tumman tyylikkyyden väliin jäävä olut tuntuu nyt hieman valjulta ja haalealta, vaikka makua sinällään piisaakin. Muistin puhuttelevammaksi, vaikka ihan OK toimii nytkin.

Tuomio: Ihan perushyvä, lähes keskitumman maltainen lager. Ei tyylin kärkeä kuitenkaan.

Pisteet: 29/50

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Olutblogisessiot vol. 2 - Yhteenveto



Session aiheena oli olut ja jalkap... penkkiurheilu.
On tullut aika vetää vetämäni olutblogisessio yhteen nippuun. Aiheenahan oli laveasti jakautuva ”olut ja penkkiurheilu”, joka itselleni kääntyy lähes automaattisesti muotoon ”olut ja jalkapallo”. Ajatus tuntui teeman ponnahtaessa mieleeni todella hyvältä ja sellaiselta, mistä olisi todella helppo keksiä jutun juurta. Aihetta enemmän pyöritellessäni huomasin, ettei juttu ihan piis of keikki olisikaan. Aihepiirin moninaiset mahdollisuudet sekä pääkopan yllättävänkin ristiriitaiset mielipiteet löivät kapuloita hajanaisten ajatusten rattaisiin.

Koska kotimaiset pienpanimot ja paikallinen jalkapallo ovat lähellä sydäntäni, päätin tutustua hieman seurojen ja pienpanimoiden yhteistyöhön eli joukkue- ja sidosryhmäoluisiin. Ideoita oli muitakin, mutta tämä vaikutti hyvältä. Pallon perässä näkyvät muutkin blogistit liikkuneen:

Arde on sessioiden myötä puhjennut kukkaan ja maailmaa nähneeltä miekkoselta onkin mukava lukea hieman pidempiä, henkilökohtaisempia ja syvällisiäkin tekstejä. Ei liene yllätys, että jutussa liikutaan fudiskenttien äärellä, mutta epäselväksi jäi, mitä seuraa mies junnuvuosinaan edusti?

Helppoa juotavaa otti myös pallon haltuun ja tarinoi rakkaudestaan Liverpooliin. Jutun kepeä, rento ote on jotain sellaista, mitä itsekin olin alkuun ajatellut ennen kuin homma piti tehdä vaikeamman kautta. Pakko tosin myöntää, että toivoin salaisesti jatkoa hienolle Jukolan Viesti –tarinalle.

Tuopillinen, tuo blogisessioinnin kantaisä ja runomitan hallitsija seikkaili myös poolin tuntumassa eli kookkaammilla snookerviheriöillä. Etenkin tuo huomio lajin TV-soveltuvuudesta oli hieno nosto ja huomio, jota ei ole koskaan tullut edes ajateltua. Muutama muukin laji tulee mieleen, kun tarkemmin ajattelee.

Ölmönger, blogiskenen lontoontaitaja otti tälle pikamatkalle hienoisen varaslähdön, mutta tuomaristo katsoi suopeasti hyvät perustelut (halusi olla eka ja oli muutakin tekemistä noin maanantaina) antaneen kollegan toimintaa. Ruutuun lävähti laaja tietopaketti lentopalloseura VaLePan toiminnasta.

Olutkoira oli totuttuun tapaan historian jäljillä ja kieltämättä tuo Englannin suht brutaalikin urheiluhistoria ja siihen jotenkin automaattisesti liitetty olutyhteys ansaitsivat päästä tarkempaan tarkasteluun. Mukavaa, että se kävi näin blogisessioiden muodossa.

Tuopin Ääressä -blogisti laittoi itsensä tosissaan likoon ja meni katsomaan jäämiekk... lätkää. Kouvolaan. Voitte kukin itse lukea, millaiseen jamaan kokemus miehemme laittoi. Pikaisia toipumisia Artolle...

Parasta paikanpäällä, mutta muualla maistuvampaa, koska laki.
Päivän viisaus löytyi Arden tekstin viimeisestä lauseesta. Itsellekin yleensä se peli on illan kohokohta ja uuden, ennen maistamattoman herkun korkkaaminen verottaa väkisinkin huomiota kuningaslajin seuraamiselta. Tutunkin arvojuoman kanssa homma on vähän niin ja näin, sillä yleensä uusintamaistoon päässyt olut on koettu toisinnon arvoiseksi, eikä TV-vastaanottimen varastama mielenkiinto mahdollista riittävää huomiointia lasissa majailevalle oluelle. Tunnustan toki, että mieluummin minä lasini kuitenkin läpi ottelun kypsyvällä, vahvamman pään juomalla täytän kuin salkusta ladattavalla lagerilla. Kuten sanottua, ristiriitainen aihe, joka vaatinee syvempää itsensä tarkastelua. Sillä aikaa käytän Arden mainiota lausahdusta:

Jalkapallo ja olut sopivat siis hyvin yhteen, mutta ei täysin yhtäaikaisesti, jommankumman pitää olla aina fokuksessa.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Alkon Jouluoluet 2017: Shepherd Neame Christmas Ale

 Shepherd Neame Christmas Ale
  • Tyyli: English Strong Ale
  • Alk.%: 7,0
  • Panimo: Shepherd Neame, Faversham, Englanti

Sepi Niemen jouluinen brittiale kuului kattauksen harvahkoihin varmasti maistettavien joukkoon. Nämä perinteikkään brittipanimon pubitunnelmaiset brittiherkut ovat osasyy allekirjoittaneen hiljalleen heränneeseen perusbrittikutinaan ja kyllähän English Strong Ale on ennenkin ihan mukavasti maistunut.

Shepherd Neame Christmas Ale luottaa panimon tunnusmerkkeihin. Oman kaivon puhdas vesi, talon oma hiivakanta, alueen viljelmien viljasta mallastettu runko ja Kentin alueen humalat: Targer, Challenger ja Goldings, joista kaksi ensimmäistä katkerona, kolmas aromina.
"Christmas is about tradition, and as Britain’s oldest brewer we are very proud of the special beer we have created for the festive season. It is a glowing amber winter beer with a heady, fruity nose - the perfect accompaniment to the sticky pudding sweetness of festive fare." -Head brewer Richard Frost
 Shepherd Neame Christmas Ale
Kuparinen, kaunisvaahtoinen ja kirkas olut. Tuoksu on keskitumman maltainen, karamellisen leipäinen, kuivahedelmäinen ja kuivakakkuinen. Vienoa yrttiä, mausteisuutta sekä kevyttä puumaisuutta. Lämpö nostaa karamellin seuraksi vaaleahkoa siirappisuutta…

Maku myötäilee tuoksua, mutta on jonkseenkin rujompi lämmön kaikuessa hieman alkoholin poltteisenakin. Kuivahedelmiä, hedelmätorttua, hennolti reunoilta paahdettua limppuisuutta tumman karamellimaltaisuuden sekä vaalean siirappisuuden kumppanina. Loppurutistus on yrttinen, mausteisen potkiva läpi maun vaikuttavan lämmön antaessa tuota mainittua katkuakin läpi. Melko pieneksi se pilkahdus lopulta jää brittihenkinen lämminhenkisyys saa taas tilaa. 

Olut kuitenkin vaikuttaa prosenttejaan vahvemmalta, mutta tuntuma jää siitä paikoin jälkeen. Hyvää tunnelmointia, muttei aivan sieltä huipulta sentään. Vähän lisää pyöreyttä ja Sepi Niemellekin tuttua tasapainoa, niin hekumoisin onnesta... Aika on toki valttia, eli tunnelma tasoittuu pitkän istunnon aikana ihan kivasti.

Tuomio: Lämmin ja paikoin kärkevä, brittitunnelmaa pirttiin kantava kausiolut. Ei panimon parhaimmistoa kuitenkaan

Pisteet: 35/50