keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen

 Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen

Brauerei Hellerin aina niin toimiva Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen tuppaa usein jäämään panimon savuisten lagereiden varjoon, mikä on sääli. Kyseessä on nimittäin mitä mainioin ja savuhörhön likaisten lasien läpi katsottuna äärimmäisen miellyttävä, monipuolinen ja tunnelmallinen savuolut, joka yhdistelee barmbergilaisen savumaltaan ja saksalaisen vehnäolutosaamisen kauneimpia puolia suussa sulavaksi kokonaisuudeksi.

Tämä savuntäyteinen herkkupala oli itseasiassa ensimmäinen vehnäolut, joka koskaan kolahti allekirjoittaneelle ja kolahtipa muuten kovaa. Aihetta tuli sivuttua jo pari vuotta sitten savunsekaisten ajatusten keskellä ja tuolloin mainitsinkin, että kyseinen rauchweizen avasi hefeweizeneiden maailman aivan uudessa valossa. Ja hyvä että avasikin. Samainen katsaus kartoittaa myös itse panimon taustoja ja toimintaa sekä esittelee yhden suurimmista suosikeistani, legendaarisen ja kunnioitetun Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbockin...

Mutta palataanpa takaisin vehnäisempiin tunnelmiin. Kyseessä on tosiaan panimon oman mallastamon herkullisen savuisella ohramaltaalla terästetty vehnäolut, jonka makumaailman syvyys ja runsaus tekevät usein tepposet oluen vahvuutta pohdiskeleville makustelijoille. 5,2-prosenttinen kokonaisuus ansaitsisi varmasti pidemmänkin suitsutuksen, mutta todettakoon tässä nyt vain, että ommuute perhanan hyvä olut.

 Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen
Kevyen punakka, samean ruskea olut runsaalla vaahdolla. Tuoksu on muhkean savuinen, taustaltaan kevyen banaaninen, nahkainen ja mausteisen hiivainen. Hempeää tervaa, viljavamman kuivuuden alle hupenevaa vehnäolutmaista hedelmäisyyttä. Aika rehti, maanläheinen ja puhutteleva tunnelma.

Maultaan mainio. Runsas savun tuiverrus ylevöittää keskirunsaasti humaloidun, savuyrttisen lopetuksen tarjoavan vehnäoluen vaikutuksen. Banaania ei mausta juuri kaiveta, vaan ilme on viljavamman vehnäinen, melko runsaan mausteinen ja ehkä neilikkainen, nahkakenkäinen sekä sopuisan tervainen. Syviä makuja maanläheisen savuisissa tunnelmissa.

Tuomio: Vallattoman puhutteleva, varmaotteinen savuvehnä.

Pisteet: 39/50

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

"Alkolla on verkkokauppa!?"

Kuvakaappaus: Alko.fi


"Alkon monopoliaseman perustukset on vuosikymmenten ajan tuntuneet valetun vakaasti peruskallioon, mutta vapaan Euroopan ja kuluttajien tietoisuuden myötä niissä on paljastunut vakavia valuvikoja. Toimintaa on sittemmin alettu kampeamaan 2000-luvulle mm. vasta avatun verkkokaupan muodossa, mutta myös muita uudistuksia on tuloillaan viinabussien ja tunnilla venytettävien aukioloaikojen myötä. Lainsäädäntö näkyy paikoin olevan myös Alkon kehittämisen esteenä ja koko touhu monista kaivatuista parannuksistaan huolimatta vaikuttaa jonkinasteiselta tekohengitykseltä vääjäämättömän edellä."
Nimimerkki: Paalutinko turhaan?
Eli muutamia ajatuksia Alkon verkkokaupan ääreltä.

”Mutta eihän siellä ole edes kotiinkuljetusta!”


Tämä on yleinen ja erittäin paikkansa pitävä huomio keskustelupalstojen ja kommenttikenttien syväluotaavissa analyyseissä. Eurooppalaisten verkkokauppojen puolestapuhujat pääsevätkin tästä usein muistuttamaan, mutta tosiasia on se, että aika monta ulkomaan oluttilausta on saanut tämäkin kuluttaja lähi-Siwan postipisteeltä tahi muualta omakätisesti noutaa – läheskään kaikista paikoista ei herkkunameja kotiporstuaan suinkaan kanneta. Pitää myös huomioida, että Alkon tapa on myös ilmainen.

Kotiinkuljetuksen puuttuminen on myös oivallinen osoitus alkoholipitoisia juomia koskevan lainsäädäntömme vanhanaikaisuudesta: edes valtiollinen monopoli ei kykene tarjoamaan asiakkailleen (pl. yritykset) laillisesti palvelua, joka kaikilla muilla kaupan aloilla ei ole pelkästään nykypäivää, vaan suoranainen elinehto tai vähimmäisvaatimus. Siis, jos ei ole monopolia...

”Tasapuolisuuden ja laajan valikoiman asialla”


Varsin hyvin sivallettu, täytyy myöntää. Kaikkihan on nimittäin suhteellista, mutta etenkin suurempien asutuskeskusten ulkopuolisten myymälöiden valikoimat ovat usein surullista katseltavaa menekkituotteita tursuavien hyllyjen ja muutaman huonosti valitun, hyllyssä pölyttyvän erikoistuotteen maustamana. Vanha tilausvalikoima toi ongelmaan toki helpotusta, mutta senkin hyödyntämisessä on ollut mieltä vasta noin vuoden verran, kun maahantuojat ja tukkurit alkoivat palvelua laajemmin hyödyntää. Ja olihan se vähän kankea käyttää, usein kynnykseksi noussutta 24 pullon vähimmäistilausmäärää unohtamatta. Myymäläsiirtoihinkin suostumisessa oli paljon paikallista vaihtelua, eikä konsepti kovin nykyaikainen ollut.

Verkkokauppa sulauttaa pienempien erien käsittelyyn tarkoitetun tilausvalikoiman sopuisasti (joitain poikkeuksia lukuunottamatta) vakiovalikoiman hyllytuotteiden rinnalle. Myös aiemmat pullomääräiset minimit ovat poistuneet, mikä madaltaa kynnystä tutustua aiemmin hieman piilossa olleisiin tuotteisiin. Eittämättä tervetullut uudistus.

Samalla voisi kuvitella, että asiakkaalle käyttäjäystävällisempi tilausvalikoiman hyödyntäminen palvelisi myös juomien tuottajia, etenkin pienemmässä mittakaavassa puurtavia pienpanimoita, viinitiloja ja tislaamoita. Toivonkin sydämeni pohjasta, että tuotteen saaminen Alkon listoille, sen eteenpäin toimittaminen ja muu kanssakäyminen on tehty pienelle yrittäjälle kivuttomaksi, tarkoituksenmukaiseksi sekä kynnykseltään matalaksi toiminnaksi. Se, jos mikä olisi kaikkien etu ja pönkittäisi samalla Alkonkin asemaa mielenkiintoisen ja vaihtuvan valikoiman näkökulmasta. Tätähän kuluttajat enenevässä määrin haluavat. Ja ne jotka eivät halua, löytävät sen Altian sisäänheittotuotteen samaan tapaan kuin ennenkin. Eli ei ole heiltäkään pois.

Alkon verkkokauppa onkin hyvä välivaihe kohti vapaita markkinoita kuljettaessa. Se tuo (ainakin ajatuksen tasolla) pientuottajien vaikeamminkin saatavat maut kuluttajien ulottuville, tai ainakin tarjoaa siihen aiempaa paremman mahdollisuuden. Pienpanimot näkyvät tilausvalikoiman jo melko hyvin löytäneen, mutta toivotaan myös, että vanhan järjestelmän kankeuden kanssa taistelleet kotimaiset viinitilat ja tislaamot löytäisivät tämän myötä yhden uuden, varteenotettavan toimituskanavan. 

”Ihan kököt sivut!”


No eihän tuo käytettävyys aivan huippuunsa hiotulta vaikuta, mutta ei se sitä ihan oikeasti valtaosassa Keski-Euroopankaan aarreaittoja sitä ole. Alkon verkkopalveluun lienee kuitenkin hakattu sisään sievoinen rahatukku, joten odotan siitä kasvavan ajan myötä jopa esimerkillisen alustan juomien verkkokaupalle. Jos toisin käy, koen tulleeni veronmaksajana rankasti petetyksi.

Hieman tökkivä käytettävyys ja esimerkiksi hakutoimintojen puutteet lienevät alkukankeutta, mutta mikäs muu kansa paremmin koekaniineiksi sopisikaan kuin me suomalaiset – kulunut vuosisata ja alkoholipolitiikan metkut ovat tuttua kauraa, eikä pieni verkkokaupan kangertelu tunnu sen myötä enää miltään.

Ulkomailta tilaamisen etuna on hinnan lisäksi kauppojen vaihtelevat valikoimat

”Mutta onhan se edelleen vain Alko”


Näinhän se on, vaikka etenkin verkkokauppauudistus ja jo aiemmin hieman rentoutunut tilausvalikoiman konsepti paljon hyvää mukanaan tuovatkin. Sekin on toki myönnettävä, että puheet viime aikoina (lähinnä tilausvalikoiman kautta) lähes eksponentiaalisesti parantuneen valikoiman kehittämisen jatkosuunnitelmista kuulostavat harrastajan korvaan mieluisilta. Lisääntyneitä valonpilkahduksia lukuunottamatta valikoima kuitenkin tarjoaa lähinnä hyviä kompromisseja, jotka ulkomailta tilattaessa eivät herättäisi paljoakaan kiinnostusta. Toivottavasti painotus näkyisikin kotimaisten tuottajien saralla, sillä niiden tuotteiden myyntiä ei Eurooppaan voi ulkoistaa – vielä. Alkon ongelmahan on se, että se on markkinoiden "ainoa" toimija. Se olisi erittäinkin hyvä vaihtoehto yhtenä kanavana muiden joukossa - ja sitähän se verkkokauppoja harrastaville on jo pidemmän aikaa ollutkin.

Ja ne hinnat. Voi hyvänen aika, ei olutostosten teon pitäisi tiliotteessa Norjan rilluttelulomana näkyä. Into kiinnostavimpien uutuuksien hankintaan katoaa viimeistään hintalapun kohdalla. Vaikka Rochefort 10 on belgioluiden aatelia, ei siitä halua Alkon seitsemää euroa pulittaa kun sen voi muualta tilata kolmellakin eurolla. Kiinteä hinnoittelukerroin näyttää heikkoutensa etenkin jo lähtökohtaisesti kalliiden erikoiserien kohdalla, jolloin olutpullon hinta nousee helposti kolmeen kymppiin. Se on ryöstö, etenkin jos saman oluen saa 30% halvemmalla muualta, saati sitten lasiin kaadettuna olutravintolasta. Tästä huolimatta hyllyharvennusta tulee harjoitettua melko paljon fyysisen läsnäolon vuoksi, mutta verkkokaupan viive pistää helposti tähystämään kauemmaksi, lootan saapuessa Saksasta perille suht samassa ajassa. Ja hyvässä lykyssä ihan kotia asti.

”Alkon pyhät valttikortit ja olemassaolon perusta uudistusten jälkeen?” 


No niin, nyt ollaan kieltämättä kaksoismoralistisen lähteen äärellä. Alkon asemaahan perustellaan muun muassa kansanterveyden nimissä tapahtuvalla saatavuuden rajoittamisella, vertaansa vailla olevalla valikoimalla sekä palveluosaamisella, jota ilman suomalainen ei tonkkaviiniään osaisi valita. Verkkokaupan myötähän saatavuus periaatteessa kasvaa, eivätkä kaavaillut maaseudun viinabussilinjatkaan varsinaiselta kansanterveystyöltä vaikuta.

Olen lukenut huolestuneita, lausuntokierroksella olevaan lakimuutokseen liittyviä kannanottoja, joissa on  vedottu saatavuuden kasvuun mm. kaupoissa myytävien tuotteiden nimikemäärän monipuolistumiseen vuoksi. Periaatteessahan sama pätee "koko valikoiman" avoimeksi tuovaan Alkon verkkokauppaankin, eikä pidä unohtaa, että verkossa voi hupuloida rahansa myös yön pikkutunneilla jos siltä tuntuu... Janoinen ihmismieli halajaa lisää kurkun kostuketta ja suuntaa ATK:nsa ääreen. Visa vinkuu, mutta aamulla valkenee, että Altian lekalasti on haettavissa vasta viikon kuluttua. No, onpahan sitten valmiina... Aijjai, se on sitä kansanterveystyötä se. 

Palveluosaamisen ja asiakaslähtöisen vuorovaikutuksen on hieman hankala nähdä toimivan tehokkaasti verkkokauppahimmeliin sulautetun chat-toiminnon sekä puhelinpalvelun kautta. Korulauseiden täyttymisen vuoksi tällainen ratkaisu on kuitenkin oltava, enkä nyt sitä mene sanomaan, etteikö tästä joissain tapauksissa apuakin saattaisi olla. Mutta hieman päälleliimatulta se kuitenkin tuntuu.

---
Viimeiset säkeistöt menevät jo vähän nillittämisen puolelle ja totuushan on edelleen se, että uudistusten myötä Alko tulee valikoimineen lähemmäksi ihmisiä, parantaen palveluitaan ja siten ehkä hieman pitkittäen asemaansa. Kansanterveystyöstä tai pyyteettömästä saatavuuden pyhästä sääntelystä lienee viimeistään nyt enää turha rehellisesti puhua.

On muuten silmiinpistävää, etteivät tulevaa lakiuudistusta vastustavat tahot ole millään muotoa kommentoineet Alkon uusia vapauksia tai lakiesitykseen kirjattua, sen myymälöiden saamaa lisäaukioloaikaa. Kuluttajaahan tämä toki palvelee, enkä itse sen puoleen valita. Ihmettelen vain. Lopputulemana todettakoon, että eteenpäin on menty. Ja olihan se jo aikakin...

Herkkupaketin saa Euroopasta paikoin myös kotiin saakka.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Alkon Jouluoluet 2016: Mikkeller Santas Little Helper 2016

Mikkeller Santas Little Helper 2016
Yksi Alkon joulukattauksen varmoista valinnoista oli muutaman vuoden tauon jälkeen tarjolle tullut Mikkellerin pukin luottoapuri eli Santa’s Little Helper. Edellinen makumerkintä vuosikertaoluen kohdalta näkyy olevan viiden vuoden takaa, joskin muutama pullo taisi kellariinkin tuolloin sujahtaa. Nekin on jo toki ehditty pois hörppimään, mutta lämmin muisto ko. oluesta on kuitenkin jäänyt elämään. Siksipä tämänvuotisen muistojen verestelyn paljastama arjen karuus tuntui kahta kamalammalta. 10,9-prosenttinen olut ei onnistunut peittämään vahvuuttaan ja anismaisen vahva tuulahduskin otti hieman koville.

Vuosimallin 2016 Santa’s Little Helper edustaa tuttuun tapaan vahvojen belgityylisten alejen genreä eli Belgian Strong Alejen jaloa kastia. De Proefilla valmistettu olut on kasattu kokoon vehnähiutaleiden, kandisokerin, appelsiininkuoren sekä korianterin siementen yhdessä ohramaltaiden kanssa muodostamasta symbioosista, joka vielä marraskuun puolella vaikutti vähän lisäaikaa vaativalta, koruttoman kovalta ja tasapainottomalta. Olut on humaloitu Hallertaulla ja Centennialilla. Pitänee ainakin yksi pullo jemmata hieman pidemmäksi aikaa.

Mikkeller Santas Little Helper 2016
Hennon punakka, pähkinäisen ruskea olut vaalealla, runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu toimii. Se on tumman belgihedelmäinen, paahtuneen maltainen, imeltyneen leivoksinen, siirappinen ja leivänkuorinen. Appelsiinimarmeladia, mausteita ja lämpöä... Aika monimuotoinen, joskin vähän tiivistyneen oloinen.

Maultaan hyvä, muttei NIIN hyvä. Vähän tasapainoton ja ehkä vielä iän puolesta suuntaansa hakeva kokonaisuus. Intensiivistä, kypsää ja tummaa belgihedelmää, imeltynyttä paahtomaltaisuutta, siirappiakin. Lopussa yrttistä mausteisuutta, kevyttä alkoholia runsaan lämmön saattelemana sekä keskirunsasta katkeruutta. Hienoisen anismainen katku, ehkä kevyttä appelsiinisuuttakin. Tai no kyllähän tuo anis nyt aika vahvana muiden mausteiden kanssa on eikä oikein iske varsinkaan yhdistettynä kuivuuteen. Eli vähän hervoton tunnelma. Pieni kellarointi tekisi varmaan hyvää.

Tuomio: Hitusen hyökkäävä ja horjuva, prosentuaalisen vahvuutensa paljastava belgiviritys, jota kannattaa pitää varastossa vielä hetken aikaa.


Pisteet: 35/50

torstai 1. joulukuuta 2016

Alkon Jouluoluet 2016: Vakka-Suomen Prykmestar Talvibock

Vakka-Suomen Prykmestar Talvibock

Vakka-Suomen Panimo räväytti joulun kunniaksi tarjolle muhkean maltaisen ja melko ennakkoluulottomiin vahvuuksiin kohoavan Prykmestar Talvibockin. Ryhtinsä puolesta pyöreitä lukemia lähentelevä doppelbock saattaisi monen kotimaisenkin pienpanimon tekeleenä heikompaa jo hirvittää, mutta VASPin kohdalla luottoa tuntuu Olutkellarissa riittävän. Eikä syyttä, onhan panimo osoittanut taitonsa etenkin germaanisten oluttyylien saralla useaan otteeseen.

Ja hyvähän sieltä taas tuli. Siinä missä viime vuonna joulusesongin kunniaksi valmistettu, neilikkainen Vahva Joulubock jakoi olutkansan mielipiteet, löytänee jyhkeämpi ja puhtaan maltainen Talvibock selkeämmät sävelet tuhtien mallasjuomien ystävien saralta. Aika vakuuttavaa jälkeä, eh, nimittäin.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvibock
Punertava, tummanruskea ja kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on lämpimän maltainen, kevyen paahteinen, mallasleipäinen ja suklainen. Hyvältä vaikuttaa.

Maku on niinikään miellyttävän maltainen, hivenen pähkinäinen ja sopivan puraisevan humaloinnin myötä mukavan kulmikas. Kevyttä paahdetta, hienoista suklaisuutta sekä mallasleipäistä runsautta. Taustalla sopivaa lämpöä, lopussa yrttiseen puraisuun sointuvaa mausteisuutta. Kerrassaan upeaa...

Tuomio: Tasapainoinen ja laadukas doppelbock, jonka vahvuuden ei kannata antaa säikäyttää.

Pisteet: 38/50