Kesäpäivä Tampereella

Tampereellakin haahuilisi mielellään pidempään ja useamminkin.

Jokin aika sitten pääsin taas manaamaan, ettei Tampereella tule juuri asioitua, vaikka se lähin suurpitäjä Jyväskylästä katsoen onkin. Jutun juurena ollut lounashetki Plevnassa sai kuitenkin jatkoa jo lomakaudella, kun kulku suuntautui taas Suomen Tampesteria kohti. Kaava oli toki totutun suoraviivainen, eli hellepäivän ohjelma salli vain vajaan parituntisen haahuilun keskustakorttelien kaduilla. Mutta ehtiihän siinäkin jo jotain.

Ensimmäinen kohde oli Tampereen kauppahalli ja Flinda. Tarkoitus oli myös syödä pikaisesti jotain, joten valinta oli siinäkin mielessä erittäin optimaalinen. Lisäksi kauppahallit ovat kiehtovia ja hitaasti nautittavia paikkoja, joissa jyväskyläläinen pääsee aivan liian harvoin vierailemaan. Pidän niiden tunnelmasta ja tarjonnan silmäilystä vallattoman paljon. Kauppahalli onkin yksi harvoja elementtejä, mitä opiskelukaupunkini Kuopion katuelämästä olen jäänyt kaipaamaan.

Ensivisiitti Flindaan.

Valikoimasta puuttuu Salaman kepeä Micro IPA, jonka viimeisen kappaleen nappasin mukaani.

Flinda löytyi pienen harhailun jälkeen ja ehkä vähän yllätti kompaktilla koollaan, vaikken minä mitään suurmyymälää odottanutkaan. Vastaanotto oli iloinen ja lämmin, hyvin tunnelmaan sopiva. Samalla sain pikaisen läpikäynnin tarjolla olevasta valikoimasta ja hyvän ruokavinkin seuraavaa etappia silmällä pitäen.

Valikoima itsessään oli melko vähänimikkeinen, mutta tarjosi silti muutamia ainakin kotiseudun tarjonnasta puuttuvia tuotteita ja panimoita. Mukaan lähti rivinsä viimeinen Salama Brewingin Micro IPA sekä Porin hirvipanimon appelsiini-mandariini-Saison. Seuraavaksi etsiydyin edellä vinkatun Ohanan tiskille vegeburgerin äärelle. Suositus piti kutinsa, eikä Ohanaa ole muutoinkaan suotta kuullut kehuttavan.

Taakia börstaa.

Rekvisiittaa ja infoa.

Flindassa vinkattu Ohana ja sen vegeburger toimii. Kiva syödä vaihteeksi kasvishampurilainen kasvispihivillä eikä jollain Beyond Meatilla. Juustolla otin, mutta puolustuksekseni sanon että se sitoi koko kookkaan komeuden hyvin kasaan. Maku oli 5/5!

Aikataulu antoi sen verran jalansijaa, että ehdin tarkastaa vielä jonkin olutravintolan omatuontitarjontaa ennen Plevnan olutpuotiin laskeutumista. Somesta esiin nostettiin keskusta-alueen Tuulensuu ja Kahdet Kasvot, sekä Hervannan Kultainen Apina. Tie vei tällä kertaa Tuulensuuhun, jossa pari kourallista mukaan ostettavia tuotteita löytyikin.

Ulosmyytävät Lambicit olivat ”valitettavasti” omasta varastosta tuttuja (mm. Cantillon Gueuze), joten nappasin summamutikassa matkaan Scåssenes-panimon Comedie-witsarjan Rosen, vaikka vähän marjamausteisuutta nimen perusteella pelkäsinkin. Vattuahan siinä oli, mutta ensimmäinen ravintolasta ulosostettu olut oli tosiasia ja symbolisesti merkittävä juttu. Yli 5,5% valikoimaa katsellessa tuli toki mietittyä taas tuota lainsäädännön rajoittuneisuutta, mutta minkäs teet.

Tuulensuu myy omatuontejaan myös ulos (5,5% rajaan asti)

Viimeisenä etappina oli tuo mainittu Plevna, josta täydensin Siperia- ja WeizenBock- varastoani. Auto oli taktisesti parkissa Plevnan parkkihallissa, joten kantamusten kanssa ei tarvinnut kamalasti auringon porotuksesta välittää. Kierroksen jälkeen oli muuta ohjelmaa ja kyllähän tuota kaupunkia mieluusti vähän paremmallakin ajalla tekisi mieli tutkia. Samoin kuin vaikkapa Tuulensuun valikoimaakin…

Toista kertaa tänä kesänä ostoksille.

Olutpuoti

Hanalista

Hellepäivän saalis.

Stadin Heller Keller & Modern Pils

Stadin Heller Keller

Stadin Modern Pils

Tässä on diipadaapan täyteisen kesän tuoksinassa jäänyt muutama ”arkisempi” olutarvio myös julkaisematta. Keväällä tuli käytyä nimittäin mm. Stadin Panimon kierroksella ja panimopuodissa, mistä mukaan lähti useampikin uusi tuttavuus. Toki jonkinmoista epäpyhää modernisointilinjaa liittyy näidenkin oluiden tarinoihin, sillä sekä Kellerbier että Pils ovat saaneet vähän uutta väriä makumaailmoihinsa perinteisempien sävyjen ohella. Mutta mitä tarkemmin? Sitäpä en tiedä kuin maun perusteella.

Isommin näiden kahden tuotteen taustoja ei näet oikein missään avata, mikä tiedonjanoisessa nykymaailmassa on todella sääli. Sen verran kuitenkin pinnistelin makumuistiani, että rohkenen väittää taannoin pohtimani Daddy Greensin valikoimissa olleen kellerin olleen juurikin Heller Kelleriä, eikä mitään olemassa olematonta Modern Kelleriä tai mitä nyt ikinä olin muka taululta lukenutkaan. Modern Pils taasen on vähän ruohikosta laajemmalle nouseva, mielestäni raikasta hedelmääkin lisänä tarjoileva ja oikeastaan hyvinkin toimivan kepeä lagerolut kesäkelejä silmällä pitäen.

Stadin Heller Keller

Kellerbier

5,3%

Vaaleanlainen, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hedelmäinen, vähän jopa tuttifruttinen. Yrttiäkin löytyy, samoin vaaleaa ja pehmyttä mallasta.

Maku toistaa tuoksua. Märän trooppinen, yrttinen ja keskirunsaan maltainen tunnelma toimii varsin kivasti, etenkin kun lopusta löytyy mukavaa napakkuutta. Vaalea mallaspuoli on pehmyttä ja keskirunsasta, mutta en tätä suorilta kelleriksi olisi arvannut.

Pisteet: 33/50

-----

Stadin Modern Pils

Pilsener / India Pale Lager

5,0%

Vaaleankeltainen, lähes kirkas ja valkeavaahtoinen olut.  Tuoksu on kepeän raikas, hedelmäinen ja havuisen yrttinen. Pilssiä uudenmaailman tuulahduksin siis. Aivan kuten oli luvattukin.

Maku toistaa tuoksua ja tarjoaa myös hivenen tutumpaa ruohoisuuttakin lopetukseen. Alku kulkee trooppisemmissa maisemissa vehreän yrtin seuraillessa vieressä. Runko on odotetun vaalea ja vähäeleinen. Kokonaisuus onkin aika hedelmäinen, kipakka ja raikas ilmestys. Miellyttävästi kesää kohti kurkottava olut.

Pisteet: 35/50

Bryggeri Saison

Bryggeri Saison

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Bryggeri Helsinki, Helsinki, Suomi

Bryggeri  Helsingin Saison oli ilmaantunut lähi-Prisman hyllyyn ja varmaotteisen ravintolapanimon tuotteet luonnollisesti kiinnostavat vastaan sattuessaan. Nyt ei kuitenkaan päästy aivan huipputuotteen äärelle. Hivenen odotuksia tummempi ja aika kliininenkin ulkomuoto pääsivät hieman yllättämään, eikä makukaan kovinkaan helposti Saison Dupontiin vertautunut. Belgitunnelma on toki vahvana läsnä, mutta laveampaan ”Belgian Ale” –luokkaan tämän Saisonia selvemmin juotuisin sijoittamaan.

Bryggeri Saison on meripihkan vaalea, raikas ja kevyesti happoinen belgialaistyylinen sadonkorjuuolut, jonka pehmeä mausteisuus tekee siitä erinomaisen oluen ruokapöytään. Saison sopii kumppaniksi äyriäisille, pehmeille juustoille tai paahdetulle siipikarjalle.

IBU: 17 / EBC: 15

Bryggeri Saison

Tyystin kirkas ja hieman punertava olut kevyellä vaahdolla. Odotin vähän rustiikkisempaa näkyä. Odotukset kääntyvät turhan kliinisiksi, mutta haistetaan nyt ensin.

Huh, tuoksu on kohdillaan, ei anneta ulkonäön hämätä. Se on aika runsaskin, belgimausteinen, vaalea, hieman keksinen ja viljavan vehnäinen. Kevyttä hedelmää, tuoreenlausta yrttiä. Aikas kiva.

Maku on ihan toimiva. Sekin on runsas, mutta myös aika raikas ja kesäinen. Sitruksinen rutistus ja sen kipakka happamuus sekä yleinen kukkaisuus antavat oluelle paljon, mutta putipuhtaaksi saisoniksi en tätä sokkona leimaisi. Belgihiivaa, viljavaa vehnäisyyttä ja kohtalaista rungokkuuttakin. Jonkinmoinen ”vaalea belgiale” on ensimmäinen mielikuva ja sen lipun alla matkaa taidan jatkaakin.

Ihan maistuvaa belgimenoa joka tapauksessa. Ei silti nouse omalle kesälistalle.

Pisteet: 33/50

Norjalaiset kesäsessiot: Lervig House Party & Easy

Rennot kotibileet, vai?

Etiketti kuvaa oluen syvintä olemusta hienosti.

Kesä on sessiojuomien juhlaa ja Pienen näytepaketista paljastuikin pari norjalaispanimo Lervigin taidonnäytettä. Nelipinnainen House Party on tyypitetty panimon toimesta Session Aleksi, kun taas hitusen rotevampi (4,5%) Easy kantaa mukanaan DDH Pale Alen mainintaa. Semisamea Session IPA se varmaan loppujen lopuksi olikin.

Toimivaksi, sosiaaliseksi törpöttelyolueksi tarkoitettu House Party on humaloitu Citralla ja Bru 1:llä. Sen vaalea ja sopivan kepeä runko on rakennettu  Pilsner-, Munich- ja Melanoidin -maltaiden varaan, eikä lopputulema lainkaan pöllö ole. Ei toki syvän mehukaskaan, kuten jotkut NE-liitteiset sessiotuotteet, mutta ei aina tarvitsekaan.

Easy sen sijaan luottaa nykypäivänä yleistyneeseen DDH-tunnelmointiin. Olut on kuivahumaloitu Mosaicilla ja Citralla – kahteen kertaan – ja tarjoaakin aika mukavan hedelmäistä ja aromaattisen särmikästäkin menoa. Esitys on varsin vakuuttava ja olut osuu House Party paremmin myös sinne omaan törpöttelyhermoon, vaikka päteviä tuotteita nämä kummatkin kyllä ovat. Maltaina Easyssä toimii Golden Promise, Munich, Pilsner sekä kaura ja vehnä

Lervig House Party

4,0% / American Pale Ale

We have long winters and short summers in Norway where we often daydream of being in an island paradise. But usually we just end up at a friend’s house party all night long… And what we drink is House Party - the super-clean malt allows the hops to give their juicy/tropical fruit flavours an unobstructed pathway to your palate.  It comes in a can, and it’s completely crushable.

Haalean vaalea, valkean ja kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu on suht mieto, hedelmäistä humalaa, sitrusta antava. Ihan miellyttävä.

Maku on hieman runsaampi ja suht napakan sitruksinen, hivenen greippinen ja pitkään pureva. Mausta löytyy tuoksua runsaammin myös tropiikin hedelmää ja runkoakin vaikuttaisi olevan ihan sopivissa määrin kevyen keksimäisyyden vallitessa. Hedelmiin makumaailma kuitenkin painottuu, vähän yrttistäkin särmää vaikuttaisi olevan. Sessioitavaa tavaraa toimivassa paketissa.

Pisteet: 34/50

Lervig Easy

4,5% / Session IPA

We want you to enjoy our hops so we made this easy for you and loaded up with Mosaic and Citra. We complemented the hops with the best malts from the UK, and tons of oats to make the body nice and simple.

Vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Kevyttä utuisuutta, muttei nykytrendin mukaista sameutta kuitenkaan.

Tuoksussa trooppisuutta, sitrusta ja hentoa havuisuutta. Ehkä vähän yrttiäkin. Varsin toimiva, vaikkei yltiöpäisimmästä päästä runsaudessaan olekaan. Sopivan iisiä menoa.

Maku on aika jees. Osui hyvin törpöttelyhermoon, vaikka suht runsasta makumaailmaa näihin vahvuuksiin esitteleekin. Mukavaa juotavaa joka tapauksessa. Trooppinen lataus on melko tiiviin tuntuinen, silti kohtuu paljon itsestään antava ja toimiva. Mango, sitrus, aprikoosi ja ananas sieltä ehkä eniten esiin nousee männyn ja yrttisyyden tukiessaan etenkin maun loppupuolella. Lopetus onkin mukavasti nipistelevä, sitrussärmäinen ja pitkäluonteinen. Melkoisen vakuuttava esitys 4,5% vahvuuksiin.

Pisteet: 37/50