sunnuntai 29. marraskuuta 2020

HIISI Taproom & Bottleshop avasi ovensa perjantaina!

Kutsuva kyltti loi valoa ja lämpöä marraskuisen illan pimeyteen.

Jyväskyläläisten pitkä odotus päättyi perjantaina, kun kaupungin pitkäikäisin panimo, HIISI, avasi oman taproominsa Tanssisali Lutakon alakertaan. Vaikka kyse ei varsinaisesta panimoravintolasta olekaan, paikkaa se enemmän kuin hyvin 2000-luvun alussa lopettaneen Panimoravintola Elissan jättämää aukkoa kaupungissa.

Tyystin HIISIn omaksi jutuksi konsepti ei suinkaan tule jäämään, vaan 80-paikkainen taproom palvelee kiinteänä osana tanssisalin kokonaisvaltaista kulttuurikokemusta. Taproomista on kulkuyhteys yläkerran musisointisaliin, mikä mahdollistaa sujuvan siirtymisen HIISIn hanojen ääreen ennen, jälkeen ja kesken keikan. Synergiassa on etuja ja onhan tanssisalin ja panimon yhteistyökin kantanut hedelmää aina HIISIn alkujoista ja Lutakko IPAsta lähtien.

Oluen lisäksi taproom tarjoaa oivallisen ruokalistan, joka laajenee joulukuun alussa myös lounasruokailuun. Ravintolapalveluiden ohella olutta myydään myös mukaan (max. 5,5%) ja ensi kesänä asiakaspaikkoihin saadaan lisälukemia aukiolle levittäytyvän terassin myötä.

Taproom avattiin kaikelle kansalle perjantaina 27.11.2020 klo 18.00. Aika ei maailman optimistisin uuden olutravintolan lanseeramiselle ehkä ole, mutta se ei tekemisen tahtia ole tuntunut haittaavan. Samanlaista pöhinäähän Jyvässeudulta tuntuu nyt löytyvän kovasti muutoinkin. Oli miten oli, tokihan tämänkaltainen spektaakkeli piti käydä omin silmin kokemassa heti kättelyssä.

Ympäristö on oikeastaan kuin Hiisille tehty. Ja Lutakon kanssahan on yhteistyötä tehty ihan alusta lähtien!
Iku-Turson mietteliäs Lutakon illassa...

Lutakonaukiolle alkoi kertymään väkeä viitisentoista minuuttia ennen H-hetkeä. Ovia avaamaan tullut Hermanni kevensi odottavaa tunnelmaa asiaankuuluvilla kettuiluilla, mutta salli janoisen joukkion astua peremmälle kellon osoittaessa määräaikaa. Kiinnostus uutta konseptia kohtaan näkyi olevan kohdillaan, mutta vallitsevan tilanteen vuoksi uhkakuvaksi noussutta ryysistä ei onneksi päässyt syntymään, vaan asiakaskunnan vaihtuvuus oli hyvin synkassa keskenään sen parituntisen ajan, mitä itse paikalla piipahdin.

Avara, HIISIn teemaan sopivin kuvituksin koristeltu tila ei pikasilmäyksellä ole sieltä hämyisen tunnelmallisimmasta päästä, mutta kun matka tiskin kautta seinustan nurkkapöytään oli tehty, alkoi eri puolille piilotetut yksityiskohdat paljastumaan seinien tuijottelijallekin. Erityisen sympaattinen ilmestys oli jo aukiolle näkynyt, ikkunasta ulos tuijottava Iku-Turso. Sama turjake tervehti myös poislähtijää ulko-oven vieressä, taproomin oman esiintymislavan nurkassa. Sieltä kelpaakin Tursaan ihmetellä taproominkin lavalle mahdollisesti nousevia esiintyjiä. Tilasta löytyi paljon muitakin pieniä yksityiskohtia, joita ihmetellessä sai ajan kulumaan hyvinkin nopeaan. Taustalla soi myös varsin hyvältä vaikuttava soittolista, mistä löytyi sopivia palasia itsellekin - esimerkiksi Wu-Tangin sulosävelet olivat mieluisa yllätys, minkä Hermannikin tiskiltä lähettämistään käsimerkeistä päätellen huomasi. Kova meno!

Entä taproomin tarjonta sitten? Eläväisen seinähologrammin alla palvelevalta tiskiltä löytyy kaikkiaan kahdeksan hanapaikkaa. HIISIn oman tuotannon lisäksi mukaan mahtui myös yksi Salama Brewingin olut, mutta myös muita vieraskeittoja oli saatavilla pulloissa. Koska itse keskityin tällä kertaa vain hanatuotteiden maisteluun, ei tuota ulosmyynnin saavuttamattomissa olevien oluiden kaappia tullut niin tarkasti tiirattua, mutta kyllä sieltä ainakin ne HIISIn jyhkeimmätkin maut Ikiiursoa myöten löytyivät. Myös uusi Rahko oli etsiytynyt avajaisiin.

Taproomilla on tosiaan myös oma ulosmyyntikaappi, josta voi napata mukaan max. 5,5% oluita. Hiisiläisten ohella kaapista löytyi mm. Lindenin, Maistilan, Salaman, Sonnisaaren, Olarin sekä Hangaround & Nobodyn oluita. Muutaman pullon tuosta mukaan poiminkin ja esimerkiksi puhtaasti nimen vuoksi valikoitunut Sonnisaaren Surunpilaaja Savu Kölsch oli kyllä kaikessa tervaisessa pyökkisavuisuudessaan napakymppi.

Hanalista. Kehno kuva ei tee oikeutta valotaiteelle.

Oikeastaan lähdin paikalle katsomaan, olisiko siellä Väkeä. Kyllä oli ja sen minä lasiini ensimmäisenä valitsinkin. Nurkkapöydässä oli mukava seurailla sisäänlipuvaa ihmisvirtaa.

Gosebump oli tilan väriläiskä. Upea ilmestys ulko-oven yllä.

Taproomin taakse on kiinnitetty myös varsin kovatasoista osaamista. Aiemmassa jutussani sain jo mainita mm. Harry’sin tiskin ja oluttapahtumahanojen takaa tutun Hermannin, mutta isoja nimiä liittyi joukkoon muitakin. Oluellista osaamista Lutakkoon tuo aiemmin Harry’sin ravintolapäällikkönä vaikuttanut Joonas Hovi ja keittiön antimista vastaa mm. Lutakon Nurkankin taikojen takaa tuttu Joonas Paananen aka Wihtori. Vaatimattomalta keittiövelholtahan löytyy aika vakuuttavat kannukset touhuun ulkomaita myöten. Eittämättä kova nimi taproomin laadun vakuutena siis.

Wihtorin antimia pääsikin maistelemaan jo perjantaina. Listalta löytyy monen kokoista maisteltavaa ja mielenkiintoisia yhdistelmiä, kuten goseen tehtyä risottoa tai Iku-Turso -jäätelöä. Pikkunälkään parhaimmalta kuulosti Talon Veg Dog, joka olikin oiva valinta hanasta lasketun Humulus Lupuksen kumppaniksi – Hish & Chips sekä pikkupurtavat kutkuttelivat myös kovasti, mutta jäävät seuraavaan kertaan.

Kokonaisuutena taproom vaikuttaa hyvin toimivalta paketilta, joka nousee oikeuksiinsa, kun Lutakon keikkatarjonta joskus taas palaa normaaliin arkeen. Kävelymatkaa keskustan hulinasta ei montaa minuuttia ole ja kun ruokapuolikin on kunnossa, ajattelisin tästä helpostikin tulevan ensisijainen valinta monelle illan aloitukselle ja hyvän porukan rennolle kokoontumiselle. Tykkäsin ja testaan myös lounaspuolen, jahka se niin pitkälle päästään.

Talon menua kelpasi silmäillä vähän pitempäänkin.

HIISI Taproom & Bottleshop

Aukiolo:

Ke-Pe 10.30-24.00 (01.00)

La 14.00-24.00 (01.00)

+Lutakon keikkaillat

Osoite:

Lutakonaukio 3 40100 Jyväskylä

Lisätiedot ja menu:

HIISI Taproom & Bottleshop -Internetissä

Nyt on kova kaksikko.

Taika-Jaken veistelemät lyhdyt olivat yksi monista hiisimäisistä yksityiskohdista.

Talon Veg Dog ja Humulus Lupus.

Taproomin etuja? Esimerkiksi samana päivänä kegitetty Otus hanassa.

Taproomissa voi piipahtaa olutostoksilla myös pikaisesti.

Veikeitä ovat.

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Slowburn Metamorphosis

Slowburn Metamorphosis

Luontoaiheisia kuvituksia näteissä tölkeissään suosiva Slowburn on jo pidemmän aikaa verkkokaupoissa vastaan tullut, ennen nyt käsittelyssä olevaa metamorphoosista stoutia vielä maistamatta jäänyt panimo. Tarjolla on ollut myös vähän trendikkäämpääkin särmää maistettavaksi, mutta jotenkin tämä perhosteemaisen kuvajaisen kylkeensä saanut oatmealkahvistout veti eniten puoleensa. Intuitio osoittautui ihan toimivaksi apuvälineeksi, vaikkei olut aivan lajin parhaimmistoon ehkä noussutkaan. Laadukas ja varmaotteinen esitys joka tapauksessa ja sehän kyllä tanskalaisilta yleensäkin hienosti onnistuu.

Metamorphosis is an oatmeal stout which we infused with the most aromatic coffee beans we could get our hands on. It has a rich aroma of roasted malts, cacao, and coffee, with a smooth, creamy mouthfeel and balanced bitterness.

Slowburn Metamorphosis

Tummanpuhuva, suht kevyen ja lyhyen vaahdon nostava olut. Tuoksu nojaa paahtuneen maltaisuuden varaan, kahvin osuus tuntuu olevan yllättävän vähäinen, vaikka selkeästi sitäkin mukana on. Voimakas, muttei erityisen runsas. Toimivalta tuntuu.

Maussa kahvia on enemmän. Se yhtyy hyvin paahdettuun maltaisuuteen. Yleisilme vaikutti alkuun hyvin kuivalta ja ohkaiseltakin, mutta hiljalleen sieltä alkaa löytymään pyöreyttä ja hieman syvyyttä makuihinkin. Tumma suklaisuus ja kypsä hedelmäisyys ovat toki aika maltillisessa roolissa, mutta samalla vältytään myös turhalta imelyydeltäkin. Toimiva kokonaisuus, vaikka etenkin tuntuman muhkeutta lisää kaipaisinkin.

Pisteet: 37/50

tiistai 24. marraskuuta 2020

Aecht Schlenkerla Rauchbier Hansla

 

Aecht Schlenkerla Rauchbier Hansla

  • Tyyli: Vähäalkoholinen savuolut / Hansla
  • Alk:% 1,2
  • Panimo: Brauerei Heller, Bamberg, Saksa

Tällä kertaa pureudutaan jo hetken meikäläistenkin kaupoista löytyneen kevyen savuoluen saloihin. Urbockista ja Eichestä tutun saksalaispanimon ”uutuukainen” taisi tulla markkinoillemme jo tuossa alkusyksystä, mutten heti tarttunut tilaisuuteen. Sen jälkeen vastaan on tullutkin pari tyhjää hyllypaikkaa eli minulla on ollut Hanslat hukassa. Nyt puute on onneksi paikattu ja päästään Olutkellarissakin paneutumaan itse asiaan.

Brauerei Hellerin, tuttavallisemmin Schlenkerlana puhutun bambergilaispainimon savuntäyteinen vastaus matala-alkoholisten oluiden suosioon ei suinkaan ole mikään uusi keksintö, vaan ilmeisesti Hanslaa on valmistettu jo ammoisina aikoina. Panimon kertoman tarinan mukaan sitä onkin juotu kuin vettä vain, eli sen alku ja juuri sijoittuu aikaan, kun kaupunkilaisten käytössä olleet vesivarat eivät olleet ehkä sitä terveellisintä nautittavaa ilman asianmukaista käsittelyä. Olueksi valmistaminen oli yksi hyväksi havaittu ”desifiointitapa” ja niin Bambergissa ryhdyttiin tekemään hyvin mietoa oluttyyliä, joka myös nimillä Heinzlein, Heinzele, Hainslein tai Hansla tunnettiin.

Nykyreseptin autenttisuudesta en osaa arvata mitään, mutta lajin ajatuksena on joka tapauksessa valmistaa olutta hyvin miedosta vierteestä, jolloin loppuvahvuuskin asettuu luontaisesti varsin maltilliselle tasolle ilman käymisen keskeyttämistä tai muita kujeiluja. Hanslat ilmeisesti myös humaloitiin vähän rankemmin säilyvyyden parantamiseksi. Savuista, unohdettua pöytäolutta on nyt joka tapauksessa tarjolla ja kyllähän tästä se Schlenkerlan taika hienosti välittyy, vaikka pohja muutoin hyvin kevyt onkin. Vahvuudeksi on tosiaan merkitty <1,2% eli siellä ykkösprosentin tietämillä liikutaan.

Aecht Schlenkerla Rauchbier Hansla

Utuinen, kupariin tähtäävän ruskea, erittäin riittoisan ja pitkäikäisen vaahdon korostama olut. Tuoksu on tutun savuinen, kuin hyvin kevennetty painos Urbockista. Onnistuneesti vieläpä. On toki paikoin ohuen tuntuinen ja kaipaisi alleen lisätukea, mutta ainakaan savun puutteesta ei pääse syyttämään.

Maku nojailee tuoksun kokemuksiin. Savuisuus on tuttua Schlenkerlaa, joskin sen kaikkivoipaisuus pääsee jopa yllättämään. Pyökkisavun ja alta hiljalleen nousevan tervan lisäksi paljon muuta ei juuri ole tarjolla ja olut jää prosenttien myötä odotetun ohuen tukirakenteen varaan keikkumaan. Kevyttä maltaan pyöreyttä toki löytyy, mikä pelastaa paljon, muttei toki mahdottomiin pysty. Runsaan savuinen ja muutoin kevyt kokonaisuus ei kuitenkaan mitenkään tasapainottomalta vaikuta - päinvastoin.

Jossain mökkisaunan hämärässä menisi ihan asiansa ajaen savuisena janon tasapainottajana, enkä muutenkaan pöllömmäksi juomatuotteeksi tätä toruisi. Siinä määrin kiinnostuin, että hakenen näitä pari pottua talvikauden kevyeen tunnelmointiin.