1000 Lakes Pahalampi Pale Ale

1000 Lakes Pahalampi Pale Ale

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: 1000 Lakes Distillery, Jyväskylä, Suomi

1000 Lakesin hampunsiemenillä maustettu pale ale lähti mukaan samoilla eväillä ryyditetyn Kollinkaarre Brown Alen kanssa. Tummanpuhuvaan olueen nuo pienet makusiemenet toivat erittäinkin hyvää lisäarvoa ja aika veikeä tämä vaaleampi Pahalampikin niiden myötä on.

Kollinkaarre oli kuitenkin enemmän omaan makuun, mutta jotain kiehtovaa myös tämän Citran ja Simcoen myötä korostetun oluen taustalta tuntuu löytyvän. Pahalampihan ei ole mikään upouusi tapaus, vaan siitä näkyi salakuvia jo reilu vuosi sitten. Myyntiin se taisi ainakin isommin tulla vasta pullotusvehkeiden ja isomman laitteiston myötä tässä talven aikaan. Ihan hetki sitten siis.

Oluiden nimet mukailevat kotomaan vesistöjä ja tällä kertaa nimen perässä on pysytty Jääskelän omilla tiluksilla. Pahalammella olen kertaalleen itsekin käynyt, mutta tuosta talvireippailusta jäi vähän sellainen kuva, että kosteikkoa on paha lammeksi nimittää, mutta talvikeli voi tehdä myös tepposensa.  Maastokartta kyllä tukisi tätä muistikuvaa, vaikka pari pikkusiltaa talvipoluilla ylitettiinkin. Paha sanoa, pitäisi käydä uudemman kerran kesäaikaan. Mutta nautitaan nyt oluesta ensin.

Hampulla maustettu, hedelmäinen ja mausteinen Pale Ale. Hampunsiemen tekee Pahalammesta ainutlaatuisen kokemuksen, jota et halua jättää väliin! Tämä on 1000 Lakes Distilleryn ensimmäinen olut, josta olemme edelleen todella ylpeitä. Onhan se pahuksen hyvä olut hyvässä seurassa nautittavaksi. Jos haluat löytää lammen, josta nimi on lähtöisin, tule vierailemaan tiluksillamme!

1000 Lakes Pahalampi Pale Ale

Kullankeltainen, kirkas ja valkeavaahtoinen olut. Ensinuuhkaisu tuo mieleen hieman hedelmäisen pilsin. Tosi raikas, kepeä ja suoraviivainen tuo nenätuntuma nimittäin on. Tarkempi tarkastelu nostaa esiin sitruksisempaa tuntua ja kevyttä yrttisyyttä.

Maku on tuoksun tapaan hyvin kepeärunkoinen ja suoraviivaisen raikas. Kevyttä hedelmää, runsaampaa sitrusta ja lopussa myös vehreää yrttisyyttä, johon hampunsiemen tuo veikeän lisävivahteen. Hankala kuvata osuvasti, mutta napakkuutta se ainakin jälkimakuun tuo. Toimii hyvin.

Pisteet: 34/50

Hangaround & Nobody 40100 Jyväskylä ft. Panimo Duuni

Hangaround & Nobody 40100 Jyväskylä ft. Panimo Duuni

• Tyyli: Barley Wine
  
• Alk.%: 10,5
• Panimot: Hangaround & Nobody Brewing, Jyväskylä, Suomi / Panimo Duuni, Jyväskylä, Suomi
  
• Pantu: UG Brewery, Lohja, Suomi 

Alkaneen vuoden kutkuttavin paikallisuutuus on eittämättä tämä Hangaround & Nobody -duon juhlaviini eli kiertolaisten sadantena oluteränä maailmaan tuotu 40100 Barley Wine. Täytyy myöntää, että erämäärä rikkoi satalukeman hyvin salakavalasti eli rajapyykin saavuttaminen pääsi yllättämään allekirjoittaneen, vaikka kaverusten tekemisiä onkin tullut koko nelivuotisen rupeaman ajan seurattua. Hieno saavutus kaikenkaikkiaan ja varsin ahkerastihan Eetu ja Pekka ovat sivuhommina saaneet keitelläkin.

Juhlaolut on tietysti tyyliltään aika juhlava ja se on myös paketoitu mahtipontisesti 0,75-litrasiin lasipulloihin. Ohraviini on tekijöiden ensimmäinen, joten reseptiä on hierottu kuntoon paikallisen ja kansallisestikin palkitun kotiolutkaksikon, Panimo Duunin, kanssa.

Sain pullollisen olutta ihmeteltäväksi suoraan tekijöiltä ja eipä tuota kauaa tohtinut varastoissa hillota. 10,5-prosenttinen olut oli toki pakkauskokonsa puolesta vähän aikataulujen sovittelua vaativa rupeama, mutta mitäpä sitä ei juhlajuoman eteen olisi valmis tekemään. Jälkikäteen todettuna pieni lisäodottelu olisi ehkä voinut olla poikaa, sillä ajan hampaan tasoittelua oluen terävimmät särmät selvästi vaatisivat. Etenkin ensipolkaisu oli aika rujo, mutta hiljalleen avautuva ja lämmön myötä syvenevä makumaailma korjasivat ensisiemauksen hieman vinoon asettamaa suuntaa selvästi. Karheutta ne eivät kuitenkaan täysmääräisesti onnistu tasoittamaan.

Hangaround & Nobody 40100 Jyväskylä ft. Panimo Duuni

Ruskeanpunakka olut runsaalla vaahdolla. Tuoksussa karamellisoituneen maltaan sävyjä ja sitrusmaista, pihkaista humalotetta. Appelsiinin kuorta, kevyesti paahtunutta siirappisuutta, ehkä hentoa rusinaakin, mutta hyvin vähän. Hyvä tuoksu, jossa on myös hienoista kovuutta mukana.

Maku on alkuun aika rujo. Tosi rujo. Alkoholi puskee vastaan oikeastaan alusta lähtien ja syvyys jää ohkaiseksi. Aika ja lämpö pehmentävät kulmia isolla kädellä, mutta ehkä olut olisi kaivannut pientä malttia korkkaamisen suhteen. Jätän oluen hetkeksi lasiin lepäämään ja ottamaan vähän aikaa taakseen.

Pelin avauduttua karamellinen maltaisuus tuo päävärin oheen hieman paahdettua särmää ja tummaa, niinikään paahdettua siirappista taustaa. Alati kasvavissa mitoissa rusinaa ja kypsiä kuivahedelmiä, enemmälti kuitenkin sitrusvetoa, havua ja hedelmää. Alkoholi maistuu jälkimaussa ja lämmittää muutenkin, mutta tahmaava, lämmön myötä kohtalaisen soljuvaksi pehmenevä tuntuma pistää hyvin hanttiin. Ei silti täysvaltaisesti ja kokonaisuus jää vähän kärkkääksi. Aika tekisi varmasti tälle hyvää...

Pisteet: 34/50

Maku Imperial Stout – Bourbon Barrel Aged

Maku Imperial Stout – Bourbon Barrel Aged

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi

Makun tymäkämmän pään näytteistä löytyi myös Imperial Stoutin BBA-versio, jonka kohdalla olen elänyt siinä käsityksessä, että olut olisi muhinut Heaven Hillin käyttämissä astioissa. Bourbonia kumminkin, fo’sho. Oluen aussirommitettu kaverushan toimi omaan pirtaan hienosti, eikä pöllömpi ole jenkitettykään tapaus. Tynnyrin läsnäolemus jää vain turhan kepoiselle tasolle ja kaipaisi puisessa astiassa vietetyn ajan korostuneempaa esiintuomista.

Ihan mukavaa myöhäisillan siemailtavaa, mutta aussinäkemys vei tällä kertaa pelin melko selvästi.

Maku Imperial Stout – Bourbon Barrel Aged

Mustanpuhuva olut kevyellä, vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksu on runsas, paahtuneen maltainen, hieman suklainen ja vaniljainen. Lämpöä, bourbonin henkeä.

Maku on hyvä, jokseenkin samettinen ja runsas, paikoin toki kärkevämpikin. Paahtunut maltaisuus, tumma limppuisuus, suklaisuus ja vanilja toimivat kauniisti. Jälkimaussa hieman salmiakkisuutta, runsaampaa mokkaisuutta ja suklaata.

Ehkä se runsain tynnyröinnin terä jää kuitenkin tässä tapauksessa saavuttamatta, mikä itseäni jää vähän kalvamaan. Bourbonin läsnäolon kyllä tuntee ja vaniljaa pukkaa mukavasti, mutta selkeämmin sen pitäisi esillä olla. Hyvä imppi, mutta tynnyrivaikutusta ei saada esiin riittävästi etiketin asettamien odotusten täyttämiseksi.

Pisteet: 36/50

Westmalle Tripel 2011

Westmalle Tripel 2011

• Tyyli: Tripel
• Alk.%: 9,5
  
• Panimo: Brouwerij der Trappisten van Westmalle, Malle, Belgia
  

Westmallen pitkäikäinen tripeloluiden kantaäiti ei ole oikein koskaan puhutellut makuhermojani, minkä vuoksi tämäkin pullo oli hautautunut kellarin pimeyksiin vuosikymmeneksi. Olen tässä ajan mittaan koettanut löytää oluen kanssa yhteistä säveltä siinä suuremmin onnistumatta, joten ajattelin antaa mahdollisuuden ajanhampaan kunnolla pehmittämälle pullolliselle.

Westmalle Tripel on tuoreemmassa muodossa ollut lähes aina melko viinaisen kärkäs tapaus, enkä noin yleensäkään ole ollut vaaleiden ja vahvojen belgialejen kummoinen ystävä. Poikkeuksiakin nimikkeistöstä löytyy, mutta kaukana lempityyleistä joka tapauksessa ollaan.

Lasissani jokunen hetki sitten käynyt pullo näkyy saavuttaneen panimon ennalta määrittelemän parasta ennen -päiväyksen jo lokakuussa 2013 (25/10/2013) ja muistelisin jostain lukeneeni, että tuo päiväys määritellään tässä tapauksessa kahdeksi vuodeksi eteenpäin pullottamisesta. Täysi vuosikymmen oli sitä myöten tullut jo parahiksi täyteen ja kyllähän tuon auringon kiertojen synnyttämän juhlavuuden mausta pystyi aistimaankin.

Napakympiksi olut ei ajankaan mittaan ole korostunut, enkä ihmettele. Säilytysolosuhteet kellariksi kutsumassani pyörävarastossa eivät ole aivan optimaaliset ja ehkä tuolla aikajanallakin on jo mittaa vähän turhan paljon. Mielenkiintoinen, yllättävänkin hyvässä hapessa oleva lopputuote, josta löytyy myös ei-välttämättä-niin-houkutteleviakin vivahteita.

Westmalle Tripel 2011

Rusehtavan keltainen, kevytvaahtoinen olut. Hiivaa nousee pullosta kokkareina. Jätän osan kaatamatta. Tuoksu on pehmeä, jopa hunajaista vaaleutta hieman uhkuva, vaalean hedelmäinen, kevyen mausteinen, tokaijimainen. 

Maku on pirteämpi. Mausteista hedelmäisyyttä, tulee jopa kaneliomena mieleen. Hyvin vaalea kaiku, hieman lämpöä ja tuntuman pyöreyttä mukana myös. Hiilihappoja yllättävän paljon, se karsii vaalean jälkiruokaviinin isoimmilta vaikutuksiltaan pois kuvasta, vaikka sitä edelleen läsnä onkin. Hieman hunajaa, yrttisyyttä, kukkaisuutta. Vähän liuotinmaista terävyyttäkin. Ei huippuunsa hiottu kypsytys, vaikka mielenkiintoinen onkin. Kehuksi lopputulema on joka tapauksessa puettava. Muttei ihan varauksetta.

Pisteet: 34/50