torstai 30. syyskuuta 2021

Maku St. Maku Dubbel

Maku St. Maku Dubbel

Kuten eilen totesin, lähti Maku kunnioitettavasti haastamaan kotimaisten tekijöiden brittikirousta. Tulos kuitenkin kääntyi vahvistamaan sääntöä, mutta minusta on vain hienoa, että joku näitäkin tyylejä rohkenee välillä tehdä. Hienoinen pettymys on kuitenkin hyvä pyyhkiä pois mielistä erityisen onnistumisen voimin. Ja sellaisen meille tarjoileekin samasta näytepaketista noukittu, vain panimon omalta kaupalta kaupattava St. Maku Dubbel -dubbel.

Belgeissäkin on ollut pohjolassa omat haasteensa, mutta kompastelu on näkynyt enempikin Tripeleiden taholla. Muun muasssa Maistilalla ja HIISIllä on sen sijaan erittäinkin hienoja näyttöjä vähän tummempien belgioluiden saralta ja tähän kermaan nousee myös tuusulalaisten dubbel.

St. Maku Dubbel on 6,2-prosenttisen runkonsa myötä erityisen hyvin meneillään olevan syyskauteen sopiva olut. Sen tummanpuhuva, kuivahedelmäinen ja hieman paahtuneen imeltynyt makumaailma kietoo mukaansa, muttei missään vaiheessa äidy liian makeaksi saati imeläksi – kiitos tasapainoa vaalivan mausteisuuden, Magnumin ja Styrian Goldingin tuoman katkeruuden sekä kevyen lämmön ja pähkinäisyyden.

Minusta oikein tasapainoinen, lämmin ja miellyttävä paketti täynnä tummasävyistä belgitunnelmaa.

Maltaat: Pilsner, Vienna, Munich Dark, Caramel 100, Caramel 150, kandisiirappi
Humalat: Magnum, Styrian Goldings

St.Maku Dubbel on himmeä kuparin punerrus lasimaalausten läikehtivässä valossa. Harmaa hahmo laskeutuu laitteistosillalta kannatellen höyryävää teräsastiaa. Kohta mittalasiin kuohuu raskas vierre, johon tarkoin valittu hiiva luo oman mausteisen sielunsa dubbelin pitkän kypsytyksen kestäessä.

Maku St. Maku Dubbel

Punakanruskea olut on hieman samea ja nätin vaahdon korostama olut. Tuoksu on oikein hieno. Kypsää kuivahedelmäisyyttä, imeltynyttä siirappisuutta, hennon paahteista, tummahkoa ja toffeista maltaisuutta kevyttä mausteisuutta unohtamatta. Taustalla hienoista marjaisuutta sekä ripaus jotain lakritsin ja hennon aniksen sekaista yrttiä.

Maku ilmentää tuoksun tuntemuksia. Melko soljuva tunnelma on omiaan tumman ja kypsän kuivahedelmäisen, imeltyneen, kuivakakkuisen, hieman paahtuneen maltaisuuden ja toffeen liittouman tueksi. Mainitut sivujuonteet, pitkä ja hieman tahmea jälkimaku, jota kohtalainen katkeruus, pähkinäisyys ja mausteisuus sopivasti rikkovat. On hyvä belgi. Kerrassaan mainio.

Pisteet: 38/50

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Maku Väkipyörä Bitter

Maku Väkipyörä Bitter

  • Tyyli: Best Bitter
  • Alk.%: 4,4
  • Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi

Maku laittoi syksyn kunniaksi vähän leveämmän näyteboksin tulemaan. Mukana oli useampikin kaupassa vastaan tullut ”tuo pitäs maistaa” -olut, joten toimitus osui varsin hyvin osoitteeseensa. Ehkä tunsin myös pienen piston sydämessäni, mutta toisaalta nykymaailmassa alkaa pienpanimotarjontaakin olemaan jo siinä määrin, ettei kaikkea mieltä kutkuttavaa yksinkertaisesti vain pysty, ehdi ja henno testiin ottaa.

Väkipyörä Bitter ei kuitenkaan ihan kamalan vanha tuote ole ja taisin itse törmätä siihen ensikertaa Bierkkalan oluttaivaan käytävillä. Perusbrittien tarjontaa ei kovinkaan runsaaksi voi nykyisellään sanoa ja kotimaisten tekijöiden käsistä niitä tulee sitäkin nihkeämmin saataville. Yksi syy voi toki olla sekin, ettei brittiyylien onnistumisprosentti meikäläisittäin aivan kamalan mairitteleva ole ollutkaan.

Tuusulassa ylämaanhärkää on kuitenkin päätetty ottaa sarvista ja näin on syntynyt miedohko Väkipyörä Bitter. Magnumilla, Challengerilla ja East Kent Goldingilla humaloitu, 4,4-prosenttinen brittibitter kuulostaa paperilla kepeän tunnelmalliselta ja tuoksu enteilikin lähestulkoon täysosumaa. Makupuoli sen sijaan jää vaatimattomammaksi ja sitä parasta brittitunnelmaa ei näin purkkiin saada. Ei kehno, muttei isommin sykähdytäkään.

Mallaspuolelta löytyy Pale Ale-, Vienna-, Caramel 100- ja Caramel 150 -laatuja sekä sokeria.

Väkipyörä Bitter on hiilivaunu nousemassa kaivoskuilusta. Musta pöly värjää kasvojen uurteet hien valuessa pitkin ihoa ja kelmeä lyhdynvalo kajastaa tunnelin perällä hakkujen kalkkeessa. Keltainen lintu sirkuttaa vielä. Nähdään illalla paikallisessa!

Maku Väkipyörä Bitter

Kuparinen, hieman samea olut valkealla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on miellyttävä, hyvin brittitunnelmainen. Toffeista maltaisuutta, kuivakakkuisuutta ja kuivaa hedelmäisyyttä. Hieman imeltynyt, yrttinen, tasapainoinen.

Maku on tuoksua suorempi, rujompi ja ohkaisempikin. Terävät hiilihapot ohentavat makua ja tuntumaa, mutta tuttuja elementtejä sieltä edelleen on löydettävissä. Maltaisuus on ehkä hillitymmän karamellista, eikä niin imeltynyttä. Kuivahedelmäinen tausta, yrttinen lopetus, hienoista marjaisuuttakin.

Kepeä britti, ei sinällään hassumpi, mutta tuoksu antoi odottaa enemmänkin. Ihan jees, mutta omakohtainen tutustuminen jää varmaankin tähän näytekokeiluun.

Pisteet: 30/50

tiistai 28. syyskuuta 2021

HIISI Tahva Baltic Porter

 

HIISI Tahva Baltic Porter

  • Tyyli: Baltic Porter
  • Alk.%: 7,5
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä. Suomi

HIISIn tumma syysuutuus sai kellaristin ohjastamaan ratsunsa lähimpään pitkäripaiseen. Näitä keskivahvoja paahdenautintoja ei näet ole oman muistini mukaan ihan hetkeen paikallispanimolta vastaan tullut, vaikka silmää niille panimolla on minusta aina ollut. Senpä vuoksi 7,5-prosenttinen balttiportteri kuulosti omaan korvaan erityisen mieluisalta. Joka tapauksessa Tahva tarttui näppeihin välittömästi, kun sen ensikertaa hyllystä yhytin.

Tahva kai viittaa tapsanpäivän perinteiden suuntaan. Tahva tai Tahvana on eräänlainen nuuttipukin ilmentymä, tai ainakin tapaninpukeista olen joskus kuullut puhuttavan. Tapaninpäivänä on myös ollut tapana laittaa varsa ensi kertaa reen eteen (tapaninvarsa) ja hevostouhuilla on ollut suuri rooli päivän perinteissä muutoinkin. Päivää vietettiin ajelemalla reellä pitkin kylää eli lähdettiin tapaninajoon. tahvananajoon tai tahvanaan.

Ajot kulkivat talosta toiseen, jossa tiedusteltiin "onko Tahvana talossa, vai rikotaanko uuni?". Perinteisesti tahvanan perään kyselijöille tarjottiinkin ryyppy tai kahvit, eli tahvanat. Eri alueilla on toki omat tapansa ja paikalliset erikoispiirteet myös tahvanan suhteen, enkä ole edes varma, viitataanko Tahvalla lainkaan nyt näihin aatoksiin.

Tahva on joka tapauksessa nimenä kiehtova ja mystisempi, kuin sen ulkomaailmalliset käännökset Stefan tai Stefanus. Itse oluthan taas on varsin ensiluokkainen paahdenautinto, joka on kuin sovitettu yllemme hiipivää pimeyden aikaa varten. Vaikka tematiikka tuokin itselleni ensisijaisesti mieleen joulun tienoon, osuu Tahvan makumaailma hyvin myös kekrin aikaan ja viileneviin iltoihin. Nämä maut Hiisin väki taitaa erinomaisesti.

Tahvan längen raskas kilke,
seuraa rahvaan, kansan vilket’.
Jos ei vahvaks käy myös paalit
Tahvanus voi syödä kaalit.

Tahva on heppa joka ei turhaan lotkottele. Kun kaikki on nähty, sujauta Tahvanus hellään huomaasi. Se on kypsän kivihedelmäinen, ja tumman maltainen siemailtava.

HIISI Tahva Baltic Porter

Tummanruskea olut on varsin kaunis näky. Tuoksu on oivallinen. Runsas paahteisuus yhdistettynä kypsään hedelmäisyyteen, kahvisuuteen ja suklaisuuteen on kaunis liitto.

Ja makuhan vain syventää yhteispeliä tuoden mukaan myös mukavan kermaisen suutuntuman ja kohtalaisen napakan katkeruuden, joka karauttaa paikalle sitrusmaisella ratsullaan. Nyt on muuten mainiota tekemistä paikallisessakin mitassa. Osuu sekä makuhermoon, että syyskauteen. Hedelmäinen, kahvinen, paahteinen elämys runsasmakuisessa paketissa.

Pisteet: 38/50

maanantai 27. syyskuuta 2021

Vallilan Utu Mild NEIPA

Vallilan Utu Mild NEIPA

Vallilan Panimo on jäänyt vielä kokonaan maistelematta, mutta nyt heidän oluita alkaa olla jo sen verran hyvin tarjolla Jyvässeudunkin olutkaupoissa, ettei ohi voinut enää käveleksiä. Päätin aloittaa tutustumisen vähän rohkeamman kautta ja valikoin Länsiväylän hyllystä koriini vain 1,7-prosenttisen Utu Mild NEIPAn. Näissä prosenteissa (tai niiden puutoksissa) isommatkin horjahtelevat helposti, joten odotuksia oli panimon tekemisiä omakohtaisesti tuntematta aika mahdotonta millään muotoa mitoittaa ennakkoon.

”No perhana!” oli ensimmäinen toteamus, kun olutta huulilleni kumosin. Pyysin vaimoakin maistamaan. Hyvää on, oli yhteinen konsensus, eikä olutta kyllä kepoisekseen olisi millään uskonut. Utu ei välttämättä vertaudu luonteellaan minnekään northernlightsimaisten aromimehujen sarjaan, vaan omaa vähän maanläheisemmän, joskin trooppisen olemuksen. Makua on todetusti yllättävän runsain mitoin tarjolla ja sen anti on mukavan trooppista, mutta myös sitrusmaisemman suoraviivaistakin.

Utua kehutaan vahvemman Usvan NEIPAn alasskaalaukseksi, joten seuraavaksi pitääkin hakea sitä sitten testiin. Sen verran hyvin oli maku saatu kohdilleen näinkin kepoisella vahvuuslukemalla merkittyyn pakettiin.

Vallilan Utu on Usvan nuorempi sisarus, tyyliltään mieto New England IPA, jossa on 1,7 % alkoholia. Mausta ei ole tingitty – käytämme Vallilan Udussa samoja humalia ja hiivaa kuin Usvassa. Vallilan Udussa maistuvat niin sitruksen kuin trooppisten hedelmien aromit, ja sen runko on keskitäyteläinen. Vallilan Utu on raikas ja maukas olut, joka sopii loistavasti janojuomaksi tai mausteisten ruokien kumppaniksi.

Vallilan Utu Mild NEIPA

Hivenen oranssinen, ei juurikaan samea, korkeintaan hieman utuinen olut kepeällä vaahdolla. Tuoksu on kypsän hedelmäinen, trooppinen. Yllättävän runsas ja oikeastaan tosi hyvä.

Etenkin ensimausta huomaa, että liikutaan vähän maltillisemmissa lukemissa, vaikka makujen runsaus 1,7-prosentin lukemaa vasten pääseekin yllättämään. Ja maku on myös oikein hyvä. Ei häiritsevää makeutta, ei turhia sivuvireitä. Ei nyt ehkä suoranaista NEIPAiluakaan, vaan ainakin omaan suuhun enemmänkin hieman pihkaista, jenkki-IPAn tai APAn tyyliin trooppisen hedelmäistä menoa. Raikas ja lopussa ehkä ohkaisimmillaan ollessaan eniten kepeyttään ilmentävä paketti.

On loppuunsa tosi hyvä olut.

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

United Gypsies Wheatbanger Double Wheat

United Gypsies Wheatbanger Double Wheat

UG Breweryn tekemiset ovat tulleet tutuiksi lähinnä Hangaround & Nobodyn sulokkaiden aromien sekä muutaman muun yksittäisen kiertolaiskeiton muodossa. Nyt kun Alkosta löytyi panimon ihan omaa nimikkotuotantoa edustavaa, selvästi kauppakamaa rungokkaampaa vehnäistä, ei muu auttanut kuin napata tölkki pois kuleksimasta.

Wheatbangerista ei kamalasti taustatietoa ole tarjolla, mutta lähdin siitä olettamuksesta, että Double Wheat -leima viittaa joko ihanaisten weizenbockien suuntaan tai sitten jenkkivetoisempaan wheat ale -maailmaan. Tai sitten niiden välimuotoon. Arvauksen osumaprosentti on toki näillä eväin varsin hyvä, sillä kamalastihan näiden ulkopuolelle ei tyylejä taida jäädäkään. Nerokasta.

No, oma suuhan sen suunnan lopulta viitoittaa, vaikka tyylinmäärityksessä sekään ei tunnetusti mikään autuaaksi tekevä varmistin ainakaan omalla kohdalla ole. Kovin vahvat banaanivibat ja muut, imeltyneen tummat, hieman kuivaneetkin hedelmäesterit yhdistettynä neilikkaiseen, mausteiseen aaltoon ohjaavat ajatussuuntaa weizenbockien pariin ja siellähän jos missä on ihmisen hyvä olla. Oikeinkin hyvä.

Oluestahan näkyy olevan panimokaupassa myynnissä myös konjakkitynnyröity kypsytys, mikä varmasti lisää peliin vivahteen jos toisenkin. Elonlämmöstä nyt puhumattakaan.

Tämän oluen sydän on vehnä, ja vehnäoluthiiva sen luonne. Mallastettu ja mallastamaton vilja muodostavat parivaljakon, jonka saumatonta yhteisvetoa täydentävät tarkoin valitut erikoismaltaat. Anna käsissäsi olevan jykevän tölkitteen viedä sinut hedelmälliselle makumatkalle joko ystäviesi seurassa nauttien tai omiin ajatuksiisi syventyen. Tölkin keveys tekee tästä kesäiltaakin lämmittävästä oluesta erityisen hyvän piknik-reppuun pakattavaksi.

United Gypsies Wheatbanger Double Wheat

Sameahko, kevyesti tummahkonkeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on kypsän banaaninen, kevyen toffeinen ja mausteinen. Aika runsas ja täyteläinen.

Maku on hieno ja hyvin runsas. Kypsää banaania, muutenkin tummaksi imeltynyttä hedelmää, lämpöä ja mausteisuutta. Kevyttä neilikkaa, yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Melko makea, mutta katkeruus ja lämpö tasoittavat tunnelmaa. Hidasta nautintoa eli kunnolla weizenbockia.

Pisteet: 39/50

lauantai 25. syyskuuta 2021

Maistila Perämerta

Maistila Perämerta

  • Tyyli: Savubock
  • Alk.%: 6,0
  • Panimo: Maistila, Oulu, Suomi

Maistilan Perämerta on miedon, mutta silti tuntuvan pyökkisavuinen bock rukiisella kosketuksella. Tätähän ei panimokaupassa sopinut ohittaa, vaikka taannoinen kesälomareissu Perämeren rantamille varsin helteinen olikin. Savuinen lager ei varsinaista kesäjuomaa ainakaan hellelukemien helliessä ole, mutta kaukaa viisas osaa varautua loppukesän pimentyvien iltojen viilenevään rauhaan.

Merran Pera tulikin korkiteltua auki vähän jo hämärtyneempien iltojen tiimellyksessä ja merikarhun vakautta uhkuva kokonaisuus olikin tunnelmissaan mitä oivallisin syksyn kosiskelija. Rukiiset taiat tuntuvat oululaisilta onnistuvan, kuten jo Leiskauksen äärellä tuli todettua.

Kevyesti pyökkisavustettu ja ripauksella ruista höystetty punakka bock.


Maistila Perämerta

Punakanruskea, nättivaahtoinen olut. Tummahkon maltaisessa, hieman limppuisessa tuoksussa on kevyt, mutta selkeä annos pyökkisavuisuutta, sekä runsaamman rukiinen kaiku.

Maultaan rukiinen savubock on juuri sitä mitä lupaakin. Savuisuus on suht hentoa, mutta tunnelmaa silti hyvin taustoittavaa. Se sopii hyvin yksiin keskitumman, leipäisen maltaisuuden ja rukiin kanssa. Kevyesti imeltyneisyyttä, kohtalaisen jykevää rungokkuutta. Lopussa kohtalaista yrttisyyden purentaa. Oivallinen, hyvin merellisiin bock-kauden tunnelmiin varmasti sopiva olut.

Pisteet: 36/50