Zichovec Krahulík 12

Zichovec Krahulík 12

• Tyyli: Pilsener
• Alk.%: 5,1
• Panimo: Rodinný pivovar Zichovec, Zichovec, Tšekki
  

Tsekin luoteisosissa vaikuttava Rodinný pivovar Zichovec on ollut viime aikoina tuttu näky Pien-toimitusketjuun nojaavien laatuvalikoimien seassa. Panimo näkyy tekevän oluita vähän laidasta laitaan eli tarjolla on varsin modernia menoa, mutta myös alueella jo pidempään taidettuja, puhdaslinjaisia ja jalohumalaisia makuja.

Itselläni Zichovec menee jostain syystä sekaisin prahalaisen Vinohradskýn kanssa, jonka tarjonta vaikuttaa oman kapean tutkailun perusteella hyvinkin Zichovecin touhuihin samaistuvalta. Oli miten oli, nämä kaksi menee hyllyssä sekaisin ja olin aidosti yllättynyt, kun huomasin, etten ole ainuttakaan zichoveciläistä lasiini vielä kaatanut. Olin aivan varma, että tuttujahan tässä jo muka oltiin. Yhtä yllättynyt olin myös siitä, ettei noita Vinohradskýjäkään ole kuin vasta yksi maistovyölle kertynyt, mutta kaitpa tämä kaksikko on sen verran tutuksi oluthyllyissä ja muussa seurannassa tullut, että koin alitajuisesti olevani kovempikin konkari aiheen parissa.

Krahulik 12 kertoo alaviitteessään olevansa Světlý Ležák eli kepeään lageriin rinnastuva olut. Myönnän, että jouduin kaivamaan world wide webin taskusta avukseni, kun en satavarma tuosta oluthyllyn äärellä ollut. Saazilla humaloitu, noin viisipinnainen tsekkipils kuulosti joka tapauksessa oivalliselta jatkumolta melko saksapainotteiselle kesälleni ja samalla sain Zichovecinkin ihan oikeasti maistettujen listalle. Ja oivallisen maistuva pilshän se myös olikin.

Zichovec Krahulík 12

Oljenkeltainen, suht kirkkaanlainen, hieman utuava ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on hieno. Jalohumalten tanhu kutsuu luokseen. Ruohoinen, yrttinen tuulahdus yhdistettynä viljavaan, kevyen pyöreään ja hyvin vaaleaan maltaisuuteen ei oikeastaan voisi paremmin innoittaa maistamaan.

Maku on kuin tuoksun kopio, varsin rapean katkera ja ruohoisen tuoreen tuntuinen, hienoisen yrttinen. Maltaisuus kulkee mukana vaaleana ja viljavana, hyvinkin vaaleana ja hieman leipäisenä, kevyen pyöreänä, muttei tungettelevana. Oivallinen Pils, kuten tsekeillä tapana on.

Pisteet: 37/50

Fiskarsin Portinvartija Export Porter

Fiskarsin Portinvartija Export Porter

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 6,2
• Panimo: Fiskarsin Panimo, Fiskars, Suomi

Fiskarsin paahteinen Portinvartija lähti mukaan loppukesäisenä heräteostoksena. Kuusiprosenttselle perusportterille alkaa jo kesäisempien ja vaaleampien makujen jälkeen olla illan viileydessä tilausta, joten Portinvartija vaikutti tähän hommaan varsin lupaavalta. Kotona vasta huomasin, että mukaan on mahdutettu myös kaakaonibsejä, mikä oli ehkä aiottua käyttötilannetta ja haettua tunnelmaa nähden ylimääräinen ainesosa. Eipä siitä sen suuremman kuitenkaan tullut hätkähdettyä ja varsin kelpo seuraa portsari lopulta olikin, vaikkei aivan yksiin sen hetkisten toiveiden kanssa mennytkään.

Fiskarsin Portinvartija Export Porter

Hyvin tummasävyinen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on paahtuneen maltainen, kuivan kaakaoinen, hennon pähkinäinen ja hieman mausteinenkin.

Maku on aika hyvä, melko kuiva suhteessa suklaisuuteen, mikä omaan suuhun vähän tökkii, vaikken pastry-ääripäästä niin välitäkään. Kuivaa kaakaopapuisuutta, ehkä vienoa kahviakin. Melko paahtuneen maltainen pääväritys toimii, samoin pähkinäisen mausteinen lisävärityskin. Ei pöllömpi, joskaan ei aivan omien mieltymysten mukainen olekaan. Perushyvä ja varmaotteinen.

Pisteet: 34/50

Hophaus Vaalea

Hophaus oli harmillisesti iltakävelyni aikaan kiinni.

• Tyyli: Helles
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Iso-Kallan Panimo, Kuopio, Suomi

Kesäloman puolipakollisen Savo-osuuden tukikohtana toimi taas Tahko. Lämpöä tuntui riittävän Itä-Suomeenkin ja pieni hölköttely juuri sulkemaisillaan olevaan lähikauppaan sai lomailijan kokemaan yllättävää janontunnetta. Lomakeskuksen vetovoimaisin olutpaikka Hophaus viettää kuitenkin siestaa kesäarkena, joten päätin tarttua lähimpään oljenkorteen, Hillside-ravintolan hotelliaukion puolella palvelleen Kontti-baarin antimiin. S-ryhmää molemmat, kuten valtaosa hotelliaukion muustakin tarjonnasta.

Pihakontti yhdistettynä terassialueeseen onkin näinä aikoina varsin hyvä ratkaisu. Vallattoman laajaa olutvalikoimaa ei kylmäkaappien sisältö tarjonnut, joten jatkoin matkan teemaan sopivasti Iso-Kallan mestaroimien tilausoluiden linjalla. Kaapista löytyi nimittäin Hophaus-ravintoloiden omaa lageria, Amarillolla aromihumaloitua Hophaus Vaaleaa. Jonkin verran muutakin lomakansaa oli saanut näemmä saman ajatelman kanssani, joten suksin suosiolla parkkialueen laidan pystypöytään, hieman väljemmille vesille.

Liekö savolainen myyntikonsti vai mikä, kun ei oluesta oikein kysymällä panimo-infoa suuremmin irronnut, niin piti ostaa koko pullo, että pääsi tarkemmin ihmettelemään. Pilsner- ja Cara Pale -maltaiden varaan nostettu, perushyvä ja Amarillon myötä hedelmäisemmän aromaattinen lager oli tuohon tilanteeseen joka tapauksessa enemmän kuin hyvin sovitettu hankinta. Asiointikokemuksen nihkeyden myötä päätin kuitenkin haudata vehnäoluen himoni ja suuntasin paluumatkalla Rehti-ravintolaan RPS:n Indie Pale Alen äärelle odottamaan pizzaa matkaani.

Hophaus Vaalea

Hieman utuinen, vaalea ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on raikas, Amarillon selkeästi tahdittama. Hieman hedelmää, selkeää, mutta tyyliin sovitettua sitruksisuutta. Kepeä ja kesäinen.

Maku nojaa hyvin uskollisesti tuoksuun. Varsin raikas, kohtalaisen runsasmakuinen ja omaan suuhun hyvin hellepäivän päätteeksi sopiva lager hienoisella hedelmäisyydellä, tuoreella yrttisyydellä ja runsaammalla, edelleen lajiin sovitetun voimaisalla sitruksisuudella kaunistettuna. Näppärä ja helposti lähestyttävä olut, jota menisi helposti pullo jos toinenkin. 

Pisteet: 34/50

Kotiolut: Vehniän African Queen & Citra IPA

Vehniän African Queen & Citra IPA

Vehniän kesäpaketista löytyi parikin IPAa, joista toinen ei malttanut pysyä oikein kahleissaan. African Queenilla ja Citralla humaloitu versio pääsi kuitenkin lasiin saakka. Mikon kanssa sanaillessamme olimme molemmat samoilla linjoilla, ettei maistoon päässyt olut ehkä sitä aivan vehniäläisten kirkkainta kärkeä edustanut ja jäikin vähän harmittamaan, että se oli juurikin se Vic Secret IPA, mikä varastossani losahti.

Sinällään ihan maistuva tapaus tämä kuusiprosenttinen African Queen & Citra IPA:kin toki on. Vahvuuttaan raskastekoisemman ja hedelmiltään aika solidin oloinen kokonaisuus tuntuu kuitenkin hieman hakevan sitä humalreitistön pääsuuntaa ja jää hieman turhan levottomaksi tai päämäärättömäksi esitykseksi.

Vehniän African Queen & Citra IPA

Hieman utuinen, vaaleankeltainen olut hyvin runsaalla vaahdolla. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, aika tuhdin aprikoosinen ja hieman yrttinen. 

Maku on tuoksun linjoilla. Trooppinen hedelmäisyys on aika solidia, ei niinkään leijailevan aromaattista. Aprikoosi, sitrus, mango... Lopussa hieman greippiä ja ruohoyrttisyyttä, ehkä paikoin marjaisuuttakin. Vähän levotonta menoa.

IPAksi aika raskastekoinen makumaailma. Ei vehnäkylän paras IPA, mutta ihan ok kumminkin.

Oso Nature

Oso Nature

• Tyyli: New England Pale Ale
• Alk.% 4,2
• Panimo: Oso Brew Co., Madrid, Espanja

Bierkkala oli yksi ensimmäisistä ja harvoista osoitteista, mistä tässä maassa sai mukaansa madridilaispanimo Oson humalamehua. Kuuleman mukaan Espanjan reittaustilastojen kärkipäähän sijoittuvan panimon tekemiset vaikuttivat ennakkosuitsutuksissa sen verran kutkuttavilta, että tartuin purkkin empimättä puhtaasti hypen (ja vähän etiketinkin) vuoksi. Myönnän toki, että ihan ensalkuun luulin kyseessä olevan menneiltä vuosilta Alkostakin tutun O’so Brewingin tavaraa, mutta äkkiäpä homman juoni selventyi. Kova juttuhan wisconsinlaistenkin uusi maahantuleminen olisi varmasti ollut.

Madridista on joka tapauksessa puskettu Suomeen sopuisan kevytvolttista, silti runsaan mehukasta tropiikin taikaa samean newengland-tyylisen Pale Alen muodossa. Humaloven portfolioon kuuluvan panimon oluita on levinnyt myös ravintolamyyntiin, joskin aika tuoreesta, elokuussa ensi kertaa pohjolassa tavatusta tekijästä onkin kyse.

Nature on osa panimon Fundamental-sarjaa, johon kuuluu myös 6,5% prosenttinen Science IPA. Oluen pääväristä eli trooppishedelmäisestä värähtelystä vastaavat Mosaic-, Idaho#7- ja Citra Cryo -humalat, joita tuntuu olevan matkassa ihan hyvänlainen lastillinen. Hiivakantana näkyy toimivan kohupanimo Verdantin kruununjalokivi, joten homma ei siihen ainakaan kaadu.

Oso Nature

Mehukkaan samea, hedelmäisen keltainen ja nätin vaahdonkin nostava olut. Tuoksu on hurjan trooppinen. Kypsän mangoinen, mehukas ja passionista aprikoosiin sävyjä tarjoileva.

Eikä maku jää jälkeen. Mehukas mango, runsas passion ja pirteä sitrus. On myös limen kuorta, aprikoosia sekä muita herkkuja. Hyvin runsas, suussakin muhevan tuntuinen ja hyvinkin omaan makuun soviteltu herkkupala.

Pisteet: 39/50

Paloaseman Panimo x Panimo Himo Verivelka

Paloaseman Panimo x Panimo Himo Verivelka

• Tyyli: Farmhouse Ale
• Alk.%: 5,3
• Panimot: Paloaseman Panimo, Nummi-Pusula, Suomi / Panimo Himo, Bierkkala, Suomi

Pirkanmaan visiitin yksi päämäärä oli luonnollisesti napata pieni pala Bierkkalaa myös mukaan. Tarjolla olikin vielä jonkinmoinen satsi juhannuksen korvilla kauppatarjontaan tullutta Verivelka-kollaboa. Veripersikalla maustettu farmhouse ale on valmistettu yhdessä Paloaseman Panimon kanssa ja sehän oli se kaikkein ensimmäisin markkinoille saatettu saati ylipäänsä valmistettu himolainen. Ja vielä toistaiseksi ainoa, jota on myyntiin saatu, mutta tämäkin asia tulee lähiviikkoina muuttumaan uusien kollabojen myötä.

Paloaseman Panimo x Panimo Himo Verivelka

Mutta Verivelkaa siis ensalkuun. Amarillolla humaloitu, Saccharomyces Bruxellensis Troisilla (WLP644) käytetty, villin belgimäinen farmhouse ale on maustettu suuhuntuntuvasti veripersikalla. Tällaista hedelmään en oikeastaan tiennyt olevan olemassakaan, eli jälleen kerran olut onnistui sivistämään blogistia. Tässähän tullaan viisaammiksi vain, kuten eräässä laulussa ehkä hieman ironisesti todetaan…

Verivelan rungosta löytyy seuraavanlainen mallaskattaus: Simpsons Golden Promise, Ireks Wheat Malt & Simpsons Malted Oats. Lopputulema onkin heti ensisiemaisultaan hyvinkin kesäjanoon osuva ja hyvällä juomahalulla kumottava kokonaisuus. Ensivaikutelma pitää loppuun saakka, vaikka makumaailman monipuolisuus kovinta sessioinnin sulavuutta kaivatusti toppuutteleekin.

Paloaseman Panimo x Panimo Himo Verivelka

Kevyelti punertava, oranssisen keltainen olut kevyellä vaahdolla. Sameus tummentaa punakkuutta hieman. Tuoksu on melko mieto, mukavan belgiesterinen ja -mausteinen kylläkin. Sitrusaromia ja syvempää hedelmää joka lienee sitä veripersikkaa.

Makuhan rokkaa. Erinomainen hellekesän janonsammuttaja ensisimauksen ja sitä pakonomaisesti seuraavien toistojen perusteella. Ajan varttuessa makumaailma syvenee ja tahti hiipuu pohdiskelevamman nautiskelun virtaan.

Sitruksista aromaattisuutta ja pirskahtelevuutta, sopivaa belgituntua ja kevyttä mausteen kuivuutta. Veripersikka tuo punakkaa, hedelmäistä pyöreyttä mukaan ja samalla runsauttaa makumaailmaa. Jälkimaku nostaa belgiestereitä ja sopuisaa mausteisuutta esiin yhdistäen sen sitruksisuuteen ja kevyeen persikkaisuuteen. Juotavuus edelleen aika kohdillaan ja tämähän on kuin kesää varten tehty. On hyvä!

Pisteet: 37/50

Konttiravintola Mortonin omat oluet: Morton's American Pale Ale ja Witbier

Morton's Witbier

Kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon firmaoluita tuli Savossa piipahtaessani vastaan useampiakin. Konttiravintolaketju Mortonille tehdyt talonoluet osuivat silmääni jo menomatkalla, kun koukkasimme lounaalle Rautalammin kontille. Burgerannoksen kylkeen valikoitui raparperipyreellä maustettu American Pale Ale, joka vaikutti sen verran toimivalta esitykseltä, että nappasin molemmat mortonilaiset mukaan myös mökkimaisemiin. Ulosostettuna kummankin oluen hinta oli muistaakseni nelisen euroa, paikan päällä nautittuna luonnollisesti hieman enemmän.

American Pale Ale pääsi myöhemmin analyyttisempään uusintatestiin hiljenevän illan rauhassa. Amarillolla ja Cascadella humaloitu olut rakentuu Pale Ale- ja Cara Blond -maltaisen rungon varaan ja etiketti mainitsee myös vehnän käytön. Oluen twistinä toimii raparperipyre, joka pääseekin esiin etenkin jälkimaussa. Yleisesti aika hillitty, tasapainoinen ja hyvänmakuinen APA raparperin tuomalla lisävärillä.

Burgeria ja bisseä Rautalammin Mortonissa.

Mortonin toinen olut nojaa Belgian suuntaan. 4,5-prosenttinen Witbier parissakin suhteessa mukava valinta burgerravintolan omaksi tuotteeksi. Ensinnäkin belgivehnä on varsin hyvä valinta hampuralaisaterian kylkeen ja toisekseen myös aivan liian vähän vastaan tuleva oluttyyli tänä päivänä.

Morton’s Witin reseptiikasta löytyy Pilsner- ja Munich -maltaiden lisäksi myös kaura- ja vehnähiutaleita Sen mausteena on käytetty korianterin siemeniä sekä appelsiininkuorta ja koko komeus on humaloitu kepeästi Perlen voimin. Speksit ovat aikalailla samat kuin Iso-Kallan oman Savo Witbierin kohdalla eli liekö kyseessä sama tuote eri etiketillä. APAlle sen sijaan ei vastinetta panimon nykyisestä core-tarjonnasta näytä löytyvän.

Kelpo oluita kumpainenkin, mutta omaan suuhun Wit tuntui istuvan paremmin, vaikka raparperin värikkyys APAssakin kiehtoi. Withän on parhaimmillaan erinomainen kesäolut ja vaikka savolaisten näkemys oluesta vähän pyöreämmältä vaikuttikin, ei vähän tuhdimmankaan makuinen, edelleen pirskahteleva esitys kesäkelpoisuutta tyylissä karsi.

---

Morton's American Pale Ale

5,0% / American Pale Ale / Iso-Kallan Panimo, Kuopio, Suomi

Hieman tummahkon sävyinen APA melko runsaalla vaahdolla. Tuoksu on melko kevyt, joskin hyvä. Sitrusta ja rentoa hedelmäisyyttä kevyen karamellisella pohjalla. Raparperia en ainakaan suoriltaan osaa poimia, mutta kenties se kätkeytyy tuonne hedelmäisyyden sekaan.

Maussa homma avautuu selkeämmin. Sitruksinen hedelmäisyys toimii rintarinnan nyt hyvin esiin pääsevän, punertavan, hieman kirpeän raparperimaisuuden kanssa. Rungosta löytyy hieman karamellisuutta sekä hillittyjen hiilihappojen kanssa vastapainoatuovaa pehmeyttäkin.

Mauiltaan olut on yleisesti ottaen aika hillitty, jälkimaussaan hieman katkera ja sitäkin kenties runsaammin raparperinen. Osui hienosti burgerin kumppaniksi, mutta toimii kepeässä kesäillassa sellaisenaankin.

Perushyvä, raparperin tuoman twistin myötä tarjonnasta erottuva APA.

Pisteet: 35/50

---

Morton’s Witbier

4,5% / Witbier / Iso-Kallan Panimo, Kuopio, Suomi

Kevyen utuava, runsasvaahtoinen ja väriltään kevyen punertavankeltainen olut. Tuoksu on melko sitrusvetoisen witmäinen. Mausteisuutta on mukavasti, samoin korianterista yrttisyyttä ja muutoin vaalean vehnäistä maltaisuutta.

Maku on tuoksua selkeästi runsaampi ja kärkevämpi. Selkeästi ravintolan APAa irrottelevampi tapaus. Appelsiininkuori on aina isossa roolissa, mutta niin on myös etenkin jälkimakuun nouseva korianterinen yrttisyyskin. Mausteisuus jää vähän taka-alalle.

Runko on witiksi ehkä hieman pehmeämpi ja pyöreämpi, eli semmoista kepeintä tai pirteitä kesähörppyä ei ole tarjolla. Pientä makeuttakin tuntuisi olevan, osa ehkä hienoisesti hedelmäisyydestäkin lähtien. Tämä nojaa selkeästi runsaampiin ja painokkaampiin sävyihin - niissä raameissa, kuin belgivehnä nyt vain voi nojata.

Varsin kelpo wit ennakkoluulottomalla asenteella ja vaikka vähän kuivempi ja pirteämpi ote omaan makuun lajissa onkin, nauttii tämän kesäillassa hyvillä mielin. Kiva, että wittiäkin joku tekee. Hieno ja harmillisen unohdettu tyyli.

Pisteet: 36/50