torstai 5. helmikuuta 2026

Bierbichler Weißbier

Bierbichler Weißbier

Kevättä kohti mennään, joten vehnähammastakin alkaa taas kolottelemaan. Tämä hieman tummahkompi hefeweizen on rantautunut meille Rosenheimista, Münchenin ja Salzburgin välimaastosta. Oluen on valmistanut suussa mukavasti sointuva Flötzinger Bräu Rosenheim, joka tunnetaan myös nimellä Privatbrauerei Franz Steegmüller.

Oluen nimessä mainittu Bierbichler viittaa sen sijaan vuonna 1907 perustettuun, vahvasti vehnäoluisiin erikoistuneeseen panimopubiin, joka päätyi osaksi Flötzingerin organisaatiota 90-luvun lopulla.

Vehnäoluen resepti on pidetty muuttumattomana Bierbichlerin ajoilta saakka, jonka vuoksi oluen nimikin nostaa hattua alkuperäpanimon suuntaan. Germaanivehnän kohdalla lienee turhaa todeta, että lasiin kaatuu kikkailematonta ja suunmyötäistä laatujuomaa ilman kompastuskiviä tai modernisoinnin tarpeita.

Bierbichler Weißbier

Tummahko vehnä runsaalla ja riittoisalla vaahdolla. Tuoksussa kypsiä hedelmäestereitä, banaaniakin. Myös mausteisuutta ja kevyttä neilikkaa.

Maku on vallan mainio. Kypsää, tummaa hedelmäisyyttä sekä banaania. Alla kevyttä neilikkaa, lopussa mausteisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Tasapainoinen ja miellyttävä. Laatuvehnää.

Pisteet: 37/50

keskiviikko 4. helmikuuta 2026

Nörten-Hardenberger Zwickl

Nörten-Hardenberger Zwickl

Einbeckin perinteikkäästä bockipitäjästä on rantautunut Nörten-Hardenberger -brändin oluita tänne meillekin. Tekijäpanimona näille toimii nykyisin ehkä Nörteniä tutumpi nimi, Einbecker Brauhaus. Olutkoiraa olen suositellut panimon muidenkin oluiden kohdalla lukemaan ja niin teen nytkin – jutusta löytyy asiaa Einbeckin pitkästä oluthistoriasta ja bockin esiinmarssista: 

Olutkoira: Einbecker Ur-Bock Hell – puusta kauas pudonnut omena 

Tällä kertaa lasiin ei kuitenkaan kaadu bockia, vaan ehkä vieläkin suumukaisempaa tyyliä eli Zwickeliä. Kellerbierinäkin muun muassa tunnettava oluttyyli tulee napattua mukaan lähestulkoon aina uusia nimikkeitä tai erityisen hyväksi havaittuja klassikoita kohdatessa. Sykli on nykymaailman menossa harmillisen harvaa, mutta onneksi näitä tippuu tarjolle suht tasaisesti harvanimisyydestään huolimatta. Einbeckerin esitys ei ehkä sinne maistuvimpaan kärkeen kiilaa, mutta on siitä huolimatta varsin tutustumisen arvoinen kokonaisuus.

Nörten-Hardenberger Zwickl

Vaaleaa, utuista olutta valkealla vaahdolla. Tuoksu on aika mieto, lähinnä pehmeän maltainen, kevyen yrttinen.

Maku on varsin hyvä, ehkä hieman pidättäytyväinen kuitenkin. Vaaleaa, pyöreää maltaisuutta, yrttistä katkeruutta ja vähän aromaattistakin vehreyttä. Olkisuutta myös, varsin miellyttävä ja tasapainoinen olut. 

Pisteet: 35/50

tiistai 3. helmikuuta 2026

Varikko Hound Dog

Varikko Hound Dog

Varikon Hound Dogin äärellä havahduin tosiasiaan, ettei panimon tuotanto olekaan kokonaan suomenkielistä, vaan etiketeissä puhutaan välillä myös lontoota. Asiallahan ei ole mitään merkitystä minkään kannalta, mutta tulipahan pistettyä "tarkkasilmäinen" huomio nyt ylöskin.

Mauillisen ihmettelyn aiheena olevan American Pale Alen tarjonta puhuttelee makuhermoja. 5,8-prosenttinen kokonaisuus nojailee tyylilajin klassisiin ja aina maistuviin nyansseihin, vaikka ulkoasusta on poimittavissa myös sumuisuutta.

Varikko Hound Dog

Vaaleaa, kevyen utuavaa olutta valkealla vaahdolla. Tuoksussa hyvää sitrusta, hieman pihkaa. Mukavan kuiva ja napakka.

Maku on sitrusvetoinen, lopetukseltaan greippisempi. Mukana on pihkaisuutta, yleisilme on miellyttävän kuiva. Laadukasta menoa.

Pisteet: 38/50

perjantai 30. tammikuuta 2026

Varikko Korpin Pata

Varikko Korpin Pata

Pyökkisavuinen porter on jotain sellaista, mitä kaipailisin vähän laajempaankin levikkiin. Bambergin nimipanimon savukkaat lagerit ovat toki varsin hyvin saatavilla, mutta tällaista hennommin nokeavaa portteria en muista hetkeen nauttineeni. Vahvuutta Varikko Panimon oluella on sopuisat 6,5% eli se kurottele imperialistisiin mittoihin. Toimiva ja tasapainoisen makuinen päätös mielestäni.

Varikko Korpin Pata

Tummanpuhuva olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on hieno. Paahtunutta mallasta ja pehmeää savuisuutta. Ollaan suosikkien äärellä.

Maku toimii. Melko pehmeä runko nojaa paahteiseen maltaisuuteen ja miellyttävään savuisuuteen. Joukossa on hieman nokea, mutta myös tummaa suklaata. Mauiltaan riittoisa ja tuntumaltaan keskirunsas, ehkä vähän ylikin. Oivallinen talviajan nautinto.

Pisteet: 39/50

keskiviikko 28. tammikuuta 2026

Verdant Putty 2026

Verdant Putty 2026

Satuin Päähelsinkiin sopivasti tämänvuotisen Putty-erän saapumisaikaan. Verdantin suht haluttua vuosikerta-DIPAa tarjoillaan ainakin Pikkulinnun Ruttopuiston konttorilla, mutta käsitin eräkoon melko maltillisen suuruiseksi. Tätä lukiessa voi siis olla jo hieman kiirus.

Oluen kansainvälinen julkaisupäivä oli viime perjantai, joten aika tuoreesta erästä on eittämättä kyse. En ole aina ollut ns. myyty tämän spektaakkelin äärellä, muttei se myöskään ole pettymystä koskaan tuottanut. Solidia laatukamaa, josta ehkä se ylimaallisin hypelisä jää uupumaan. Jonkinlaista FOMOa erän missaamisesta varmasti silti kokisin.

Vuonna 2017 yleisölle esitetty olut oli aikanaan kova hitti ja vakiinnuttanut sen jälkeen paikkansa odotettujen vuosikertapainosten olutkalentereissa. Oluen pohjana toimii Golden Promise - ja vehnämaltaiden varaan rakentuva runko, jota runsas annos kaura- ja vehnähiutaleita vielä muhevoittaa. Humaltanhun jykevästä soljuvuudesta taas vastaa Galaxyn, Mosaicin ja Azaccan pyhä liitto. Varsin mahtipontista kamaahan tällä tapaa aikaan saadaan.

Verdant Putty 2026

Mehevän samea ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on muhevan trooppinen. Kypsää mangoa, passionia ja sitrusta. Myös havua löytyy.

Maku on runsas, alkuun voimakkuudessaan särmikäskin. Pehmeää mangoa, kypsää passionia ja havuja. Sitrusvetoa on myös, taustalla lämpöä ja hedelmäistä soljuvuutta. Onhan se hyvää, ehkä vähän hervotonta mahtipontisuudessaan, kuten olen muistaakseni aiemmissakin painoksissa pohtinut. Vahva suositus joka tapauksessa.

Pisteet: 38/50

torstai 22. tammikuuta 2026

Fat Lizard Baltic Porter

Fat Lizard Baltic Porter

Fat Lizardin balttiportteria en muista aiemmin maistaneeni, joten otin pari tölkkiä testiin taproomin kylmäkaapeista. Vahvuutta luomuksella on mukavat kahdeksan pinnaa ja käymisaineena toimii pohjahiiva, kuten lajin pääsuuntimaan kuuluukin. Humalaksi on valikoitunut Challenger ja makumaailma on varsin pehmeä sekä tummapiirteinen.

Fat Lizard Baltic Porter

Tummanpuhuva olut vaalealla vaahdolla. Tuoksu on pehmeä, paahtuneen maltainen, hieman imeltynyt ja kypsän hedelmäinen.

Maku on runsas. Paahtunutta maltaisuutta löytyy paljon, samoin imeltynyttä tunnelmaa. Alla soljuu kypsä, tumma hedelmäisyys. Hidas ja pehmeä, oikein kiva valinta takkatulen ääreen.

Pisteet: 38/50

keskiviikko 21. tammikuuta 2026

Varikko Preeriarotta

Varikko Preeriarotta

  • Tyyli: American Strong Ale
  • Alk.%: 8,0
  • Panimo: Varikko Panimo, Oulu, Suomi

Seuraavana oluena lapin erämökin rauhassa kumoutui oululaisten mainio Preeriarotta. Jenkkityylin strong aleja ei juurikaan tarjolla enää ole, mikä on suuri harmi. 

Kasipinnainen uutuus osuukin tätä myöten hyvin omaan markkinarakoonsa ja toivoa sopii, että olutta saataisiin tarjolle myös keskisemmänkin Suomen kauppoihin. Muutaman purkin ostin onneksi mukaan, mutta tokkopa nuo kauaa jemmassa viipyilevät.

Täyteläisen pehmeä paketti karamelliin ja pähkinään taittuvaa maltaisuutta sekä kuivahedelmien makeutta. Jälkimaussa tyylille ominainen katkeruus korostuu ja tasapainottaa tuhtia makua.
Nautiskeluolut nuotion ääreen (alkaa banjonsoittokin sujua) tai mihin tilanteeseen vain, kun haluat siemailla moniulotteista, lämmittävää ja makunystyröitä puhuttelevaa olutta.

Varikko Preeriarotta

Punertavanruskea olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa karamellista mallasta, kuivahedelmäisyyttä ja yrttisyyttä.

Maku on mainio. Hyvää karamellisen maltaan suuhun sulavaa soljuvuutta kypsien kuivahedelmien pehmentämänä. Kevyttä mausteisuutta, puumaisuutta ja asiaankuuluvaa katkeruutta. Lämpöä löytyy, samoin syvyyttä ja sävykkyyttä. Kelpo tavaraa takan ääreen.

Pisteet: 38/50