sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Omnipollo x 3 Sons Gideon's Pancake Stack

Omnipollo x 3 Sons Gideon's Pancake Stack
Omnipollon ja Miamin huudeilta ponnistavan 3 Sonsin pannukakkuaamiainen on odotetun erikoinen ja varmaan mielipiteitäkin jakava jälkkäristout. Gideon’s Pancake Stack on nimittäin 12,5-prosenttinen, vuoden verran Woodford Reserve -bourbontynnyreissä kypsynyt, erittäin tiivis ja hidasliikkeinen imperial stout. Oluen nimi toimii täydellisenä symboliikkana itse maulle, joka kieltämättä tarjoilee tuhdin keon vaahterasiirapilla kuorrutettuja jenkkityylin pannareita.

Oluen rungosta löytyy myös vehnä- ja kauramaltaita sekä näemmä hyvä lataus vaahterasiirappiakin. Paahteisen ja makean siirapin huomaa kyllä myös mausta ja lieneekin suurin syy, miksen ole aivan täysin myyty tuotteen äärellä. Hyvää se toki on, mutta suureudessaan jo vähän tökkiväkin.

Omnipollo x 3 Sons Gideon's Pancake Stack
Sysimusta, ohuen mutta tiiviin vaahdon nostava olut. Aika jyhkeä näky.

Tuoksu (ja maku) on alkuun paahtuneen lakritsainen, pinttynyt ja osin hiiltynyt. Lämpö onneksi avaa lukkoja mukavasti. Paahtuneen maltainen, paikoin toffeinen tuoksu tarjoaa vaniljaa, tammea ja paahdettua siirappisuutta. Myös lämmintä, hyvin hienoista punaviinimäisyyttä löytyy. Varsin voimakas ja intensiivinen tuoksu.

Maku on oikeastaan sitä mitä nimikin lupaa. Pannukakkukeko paahdetun makean siirapin kuoruttamana. Paahtunutta mallasta, tummaa toffeisuutta, paahtunutta siirappia, hiven lakritsiakin. Taustalla vaniljaa, tammea, yrttistä, punakkaa viinin lämpöä, muttei niinkään makua. Pidemmän päälle aika tuhti ja makeakin. Hitaasti nautittavaa jälkiruokaa... tai jenkkiläisen aamupalan korviketta. Maistan jopa kahvini tuoksun. Hyvää, mutta ehkä vähän turhaakin leikittelyä.

Pisteet: 38/50

torstai 12. syyskuuta 2019

Schloss Eggenberg Hopfenkönig

Schloss Eggenberg Hopfenkönig

Mieli teki rehtiä ja laadukasta peruslageria, joten nappasin Alkosta mukaan suht äskettäin valikoimiin saapuneen humalakuninkaan, Hopfenkönigin. ”Jaa, kauppavahvuinen”, totesin kotona, mutta viisipinnaisena oikeastaan jo selvästi lajityypin luonnollisen vahvuuden piirissä. Omana pöljänä periaatteena vain yleensä ollut, ettei Alkosta viitsi kauppatavaraa kotiin kantaa, sillä monopolin soisi keskittyvän sille suodun erityisaseman mukaisten juomien ja erikoisuuksien vaalimiseen.

Hopfenkönig on tosiaan Samichlausistakin tunnetun itävaltalaispanimon vaalea lager, joka Pilsiksikin näkyy tyypitettävän. Eggenberg-panimohan löytyy myös Tsekin puolelta ja nopea googlaaja päätynee ensin ihastelemaan Grazissa sijaitsevan Eggenberg-parokkilinnan jylhää ulkomuotoa oluttakin valmistavan Schloss Eggenbergin sijaan.

Perinteikkään, edelleen perheomisteisen Schloss Eggenbergin Hopfenkönig on 5,1-prosenttinen, Saazilla humaloitu Pils, joka esittäytyy meille hyvin tasapainoisena ja suht napakkana lagerina. Humalan purenta ei tosin aivan tsekkiverrokkien tasolle tunnu yltävän ja ehkä tämä tulikin enempi Hellesinä alas makusteltua. Hyvillä mielin toki.


Schloss Eggenberg Hopfenkönig
Vaaleankeltainen, kirkas ja valkeavaahtoinen olut. Raikas tuoksu on vaalean maltainen, yrttinen ja ruohoinen. Kevyehkö, mutta erheetön ja toimiva.

Maku voimakkaampi, mukavan yrttinen ja ruohikkoinen. Mallaspuoli on mukana vaaleana ja viljavana, vähän kepoisenakin. Ei makeutta, muutoinkin puhdaspiirteinen mutta samalla jännityksetön. Laadukas, hyvällä purennalla varustettu lager. Sitähän tässä haettiinkin.

Pisteet: 31/50

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Magic Rock Common Grounds

Magic Rock Common Grounds
  • Tyyli: Porter
  • Alk.%: 5,4
  • Panimo: Magic Rock Brewing (Lion Co. - Kirin Holdings), Huddersfield, West Yorkshire, Englanti
Paahteiset ja etenkin kahvimaustetut portterit ovat pääsääntöisesti suurta herkkua. Magic Rockin kauppavahvuinen Common Grounds ei tee tähän linjaan poikkeusta ja olisi jykevämpirunkoisena silkkaa seksiä, jos tällaisen kielikuvan sallitte. Hyvinhän tuo homma toimii 5,4-prosenttisenakin, mutta tiettyhän tuo hieman tuntuman puolella tuntuu. Olut on saatu osana Pienen näytesettiä.

Common Grounds on ollut tuotannossa jo vuodesta 2015 lähtien ja se onkin taikakiveläisten ensimmäinen laajempaan jakeluun tuotettu kahviolut. Ennen sitä panimo oli tehnyt festareille parit kahvimaustetut versiot Cannonballista ja High Wiresta, mutta Common Grounds oli vasta se ihan vakavalla mielellä suunniteltu ja jatkuvaksi tarkoitettu kahviarominen teos. Materiaalista ja ammattipohjaista apua kahvihommiin saatiin paikallisetlta Dark Woods -paahtimolta, jonka kanssa yhteistyötä oli hierottu jo noiden kertaerien puolella ja yleisten visioiden muodossa.

Kahviahan tästä oluesta löytyy ns. triplana: brasilialaisista, intialaisista ja etiopialaisista pavuista tehty tummapaahtoinen blendi sukeltaa keiton sekaan mäskäyksen yhteydessä, Panama Cafe Kotowa Natural/ Panama Finca Lerida Natural -sekoitus hyppää joukkoon keiton aikana ja käymisprosessia säestetään vielä Ethiopia Yirg washed/Rwanda Maraba III -blendillä. Humalapuolta tähdittävät Magnum, Pacific Gem, Pioneer ja Sorachi Ace.
A full bodied, decadently smooth coffee beer in collaboration with local roaster Dark Woods. 7 different malts combine with 7 different coffees added at 3 different points during the brew to create a sweet toffee, rich fruit and chocolate depth, accented with notes of vanilla, and hazelnut. A coffee beer designed with texture, aroma and deliciousness in mind, brewed to celebrate locality and a shared philosophy in creative quality.
Magic Rock Common Grounds
Mustanlainen, beigen vaahdon nostava olut. Tuoksu on hieman kuiva, kahvinen, paahteisen maltainen ja tumman suklainen. Suklaan ja kahvin yhteenliittymässä on marjaisuutta ja vähän kitkeräkin kaiku eli ei täysin esteettömän kutsuva kokonaisuus.

Maku on parempi. Paljon parempi. Kauppavahvuus näkyy eniten tuntuman puolella, etenkin heti suuhun kaatuessaan. Makumaailma on kuitenkin upea, runsas ja loppua kohden tuntumakin syvenee rinta rinnan makujen kanssa. Kahvisuus on selvä päätekijä läpi maun, samoin tumman suklainen, kuivahko ja paahteisen maltainen runkokin.

Jälkimaussa on suklaata vähän syvemmässä ja makeassakin muodossa, alusta ja keskivaiheilta löytyy myös vienoa marjaisuutta. Vaniljaa on aika hintsusti, mutta eipä sen väliä. Toimiva paketti näihin vahvuuksiin. Lisärunsaus ei tosin tekisi pahaa.

Pisteet: 35/50

maanantai 9. syyskuuta 2019

EM-kisajunan välitankkaus: Plevnan Bock

Täällä taas. Tällä kertaa ihan oluellakin.
Tampereella pyörähtämisestä näyttää uhkaavasti tulleen tänä kesänä jo jonkinlainen tapa. Torstainen kulttuurimatka Ratinan stadionille oli näet jo kolmas muutaman tunnin seisokki koskimaiseman halkomassa sisämaakaupungissa. Tällä kertaa oli aikaa myös oluselle, jopa parillekin.

Matkan teemana oli tutustua maamme puhutuimpaan eläinlajiin, huuhkajiin ja niiden edesottamuksiin Ratinan viheriöllä. Kohti EM-kisoja kuljettanut Suomi – Kreikka -matsi tuli koettua osana höntsäfutisporukan ennenaikaisia kauden päättäjäisiä.  Ison porukan eduksi harvoin lasketaan sen olematonta täsmällisyyttä, mutta lähdön myöhästymisestä huolimatta aikaa jäi onneksi Plevnan mittaiselle sivuaskeleellekin.

Eväskori kotiinviemisiksi.
Teemanmukainen peliolut
Torstai-illan tunnelma oli panimoravintolassa varsin tiivis, mutta se kuuluisa sopu silti tilaa taas antoi. Panimopuodista lähti mukaan maltaisia matkamuistoja kuudesti aukeavan täydeltä ja ennen kannattajamarssia ehti lepuuttamaan jalkoja pienen oluttuopposen nauttimiseen verran. Jostain muuten luin, etteivät nykybloggaajat arvosta lagereita lainkaan, joten päätin hullutella tilaamalla illan teemaan sopivaa pukkiolutta, Plevnan punakkaa Bockia nimittäin.
 Meripihkanpunainen vahva saksalaistyyppinen lager. Valmistukseen käytetty sekä vaaleaa että tummaa mallasta. Aavistuksen makea, pehmeänmakuinen puolitumma oluenystävän unelma.

Plevnan Bock

Tyyli: Dunkler Bock

Alk.%: 6,6

Panimo: Koskipanimo, Tampere, Suomi

---

Punakan ruskea, valkean vaahdon nostava olut. Tuoksu on leipäisen maltainen, yrttinen ja tasapainoinen. Aika mieto, mutta toimiva.

Maku on keskitumman maltainen, hieman leipäinen, yrttinen ja kevyen pähkinäisen mausteinen. Keskirunsas, ei juurikaan makeutta ilmentävä ja tasapainoinen. Turhat krumeluurit on karsittu minimiin ja tarjonta on rehtiä bocktunnelmaa alusta loppuun. Peruslinjainen ja tasapainoinen, lajityyliin pureutuneelle hyvinkin maistuva ja varmaotteinen olut.


Pisteet: 36/50

---

Plevnasta sitten kohti Ratinaa... ja kisoja!
Olutta omalla paikalla.
Itse otteluhan oli voitokas ja hyvätunnelmainen tapahtuma. Samalla pääsin myös tutustumaan paljon puhutun katsomoanniskelun konkretiaan. Sattui näet niin iloisesti, että joukkiomme liput osoittivat katsomonosaan, jossa kuuden euron Carlsbergia soi nauttia peliä seuraten. Muistelisin ”vapautuksen” vastustajien yhtenä kauhistelun aiheena olleen alkoholijuoman mahdollinen läikkyminen pelin mukana eläytymisen johdosta. Saattoi siellä tippa jos toinenkin vieruskaverin puolelle tiukan paikan tulleen pirskahtaakin, mutta olisiko ”vahinko” ollut pienempi jos läikkynyt aine olisikin ollut kivennäisvettä tai Coca-Colaa…? Joidenkin mielestä ilmeisesti kyllä. Kuuman kahvin vaarat minä vielä ymmärtäisin…

Suomi - Kreikka

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Left Handed Giant Deeper Water

Left Handed Giant Deeper Water

Pienen näytepaketti on tutustuttanut kellaristin mm. tähän mainioon Left Handed Giant -brittipanimoon. Heidän kauppavahvuinen, vaniljalla ja kaakaonibseillä maustettu Milk Stout jatkaa hyväksi havaittua linjaa, vaikkei Sweet Stout tyylisuuntana aina se kaikkein puhuttelevin ehkä olekaan. Törkysiisti etiketti on myös taattua LHG-laatua ja kyllähän tämänmoisia oluita sopii Suomessakin myyntiin saattaa.


Maltaat: Pale Ale Malt, Carafa III, Crystal 75, Roasted Barley, Chocolate
Humalat: Bramling X, Mosaic
Hiiva: S-04 
Muut: Laktoosi, vanilja, kaakaonibs

Left Handed Giant Deeper Water
Varsin tummanruskea, beigen vaahdon nostava olut. Tuoksu on kohtalaisen paahtuneen maltainen, hieman suklainen ja laktoosista makeutta tarjoileva. Myös kypsää hedelmää. 

Maku on aika jees. Se on runsas, monipuolinen ja puhutteleva. Paahtunutta mallasta, suklaata ja kevyttä kahvia. Laktoosin makeus on aika runsasta ja tuntuu kuin mukaan nousisi kypsää hedelmääkin. Lopetus on paahteinen ja kohtalaisen katkera. Pitkä jälkimaku antaa myös lisää laktoosia suklaan ja paahteisuuden kaveriksi. Vallan toimiva esitys.

Pisteet: 37/50

lauantai 7. syyskuuta 2019

Ebeltoft Le Sacre

Ebeltoft Le Sacre
Århusin itäpuolella toimiva Ebeltoft Gårdbryggeri on itselleni kokonaan uusi tuttavuus. Melko lailla omissa oloissaan manner-Tanskan itärannalla sijaitseva maatilapanimo ei tosin lienekään aivan niitä helpommin saavutettavia toimijoita, sillä paikka vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän rehdin maalaismaiseman äärilaidalla. Pienenpienen kylän läpi kulkee yksi kapea maalaistie, joka ei tunnu johtavan oikein minnekään, Ebelstoftin taajamaan on matkaa reilut kymmenen kilometriä, eikä alue ole edes minkään pääreitin varrella tai edes lähettyvillä. Rehtiä maalaismenoa on siis paikalle etsiytyvällä tarjolla ja nähtävästi panimolta löytyy myös oma kahvila ja taproom. Kesäistä maalaisraittia kelpaa ihastella vaikka Street View'n ratissa matkaten.

Panimon oluita löytyi ainakin jokin aika sitten vielä Kihoskhin valikoimista ja sieltä tämä brettainen Le Sacre -saisonikin on peräisin. Rehdin rustiikkinen farmhouse ale onkin osuva tapa aloittaa tämänkaltaiseen panimon tutustumisen ja se palvelikin makumatkatarkoitusta varsin mainiosti.

Panimo on maaseutustatuksestaan huolimatta tehnyt oluita käytännössä kokonaisvaltaisella skaalalla aina sameista opportunistidiipadaapoista amber lagereihin, portteriin ja hellesiin. Se on myös yksi useiden Kissmeyer Beer -oluiden tekopaikoista, eikä ensikosketus lainkaan hassumpaa kuvaa antanut.

Ebeltoft Le Sacre
Ebeltoft Le Sacre
Oranssinen ja valkeavaahtoinen olut kaatuu lasiin varsin kauniina ja kutsuvana. Tuoksu on aika funky. Ei siis ihan perusduponttia. Brettaa, vaaleaan vehnäistä ja viljavaakin mallasta, hieman valkopippurisuutta mausteisuutta, viheromenaa ja yrttisyyttä. Tallituulahduksessa on myös kevyttä kuivakukkaisuuden aromia.

Maku toistaa tuoksua. Se on mukavan rustiikkinen ja tallimaisen veikotteleva. Valkoviinietikkaisuus puhdistaa saisonpiirteitä jossain määrin pois, mutta runko toimii saisonmausteisuuden saadessa sijaa loppupuoliskolla. Kokonaisuus on paikoin hivenen hapuileva, mutta päälinjoiltaan hienosti toimiva ja omaa makuhermoa puhutteleva. Sopivan sour, pääosin viheromenainen, saisonmausteinen ja funkyn etikkainen.

Pisteet: 38/50