Traquair House Ale

Traquair House Ale

• Tyyli: Wee Heavy / Scotch Ale
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Traquair House, Innerleithen, Skotlanti
  

Skotlannin vanhimman asuinrakennuksen tiluksilla vaikuttava Traquair on ollut harmillisen harvinainen vieras viimevuosien maisteluissani. Tummaan ja runsaaseen skottimaailmaan oluissaan pääasiassa keskittynyt panimo nimittäin tarjoilee juuri sitä, millä muut eivät juurikaan tänä päivänä viitsi päätään vaivata, mutta moni tunnelmoinnista ymmärtävä olutnikkari- ja diletantti lasiinsa pimenevissä illoissa kumminkin halajaisi. Skottialejen saatavuus onkin Suomessa harmillisen huonoa.

Traquairin House Alea en olekaan aiemmin lasissani ihmetellyt, joten Alkosta tehty löyty piti napata talteen. Perinteikkään miljöön vanhat, osin jopa 1800-luvulta peräisin olevat laitteet herätettiin henkiin 1965 linnanherra Laird Peter Maxwell Stuartin toimesta. Nyt maistelussa oleva House Ale on panimon nykyvalikoiman pitkäikäisin edustaja ja erittäin maistuva skottiale onkin.

Traquair on kaikin puolin mielenkiintoinen toimija. Esimerkiksi Olutkoira tituleeraa sitä yllättäen, joskin ihan perustellusti maailman vanhimmaksi käsityöpanimoksi. Tuota leimaa pönkitetään jopa ylikorostetusti (varmasti toki täysin tahattomasti) pitäytymällä osin perinteisissä menetelmissä ja välineissä. Panimon käyttämä vesi saadaan Tweedin laakson reunamilla sijaitsevasti lähteestä, pääkäyminen tapahtuu tammiastioissa ja keittolaitteistonkin virkaa ajaa käsittääkseni edelleen vuonna 1738 kartanon kotipanimoon hankittu astiasto, jonka halkolämmitys on tosin ”modernisoitu” kaasukäyttöiseksi. Ja mikäs siinä kun homma toimii näin hienosti.

Traquair House Ale

Punakanruskea, nätin vaahdon nostava olut. Keskirunsas tuoksu on paahtuneen, imeltyneen leipäinen, kypsänä kuivatun hedelmäinen, tummahkon leivosmainen, rusinainen ja hieman paahtuneen siirappinen.  

Maku on mainio, ihastuttavan rusinainen, hieman paahtunut, hedelmäkakkuinen, limppuinen ja kypsän kuivahedelmäinen. Melko syvä, hieman lämmittävä, lopussa kevyen katkera, hieman tahmaava ja kevyen mausteinenkin. Traquair ei petä.

Pisteet: 38/50

Funky Fluid It Was A Good Day

Funky Fluid It Was A Good Day

• Tyyli: Hazy India Pale Ale
• Alk.%: 5,5
  
• Panimo: Browar Funky Fluid, Varsova, Puola

Palokan Cittarin kylmäkaapista löytyi värikäs pullote Funky Fluidin makuja. Puolalaisten IPA-touhut ovat olleet omaan suuhun varsin hyvin sopivia, joten käsi kävi sen enempiä miettimättä tämänkin pullon kohdalla. Värikkään ulkomuodon ja oluttyylin ohella myös tuotteen nimellä oli vahva vaikutus ostopäätöksen syntymiseen. Ice Cuben klassikko alkoi nimittäin soimaan päässä samoin tein ja taisin minä siinä hetkisen itsekseni sitä salaa hyräilläkin.

It Was A Good Day on tarkemmin avattuna samea, Belmalla, El Doradolla ja Citralla kuivahumaloitu West Coast IPA. Wessaidin huudeilta on siis innoitusta ammennettu, mutta aromaattisemman suunnan mukaiseen nykytrendiin sovitettuna. Pullo itse kertoo vain osan totuudesta ja mainitsee tyylikseen puhtaammin vain West Coast IPAn, jollaista rehellisyyden nimissä vähän ehkä itsekin lasiini odotin.

Aromaattisuus toki toimii ja sameuslisä on hyvinkin makumieltymyksiini osuva tyylinkehitys, mutta ehkä tästä olisi saanut paremmin tehoja irti pitäytymällä jommallakummalla polulla: joko selkeämmin napakkaa katkerovetoa tai sitten kunnon aromimehustelua ihan sinne tappiin saakka. It Was A Good Day on toki hyvä ja toimiva kokonaisuus, mutta viimeinen niitti jää vähän odotuttamaan itseään – etenkin kun aiemmat kokemukset panimon erinäisistä IPA-touhuista ovat olleet erittäinkin pätevän tasoisia. Kauas ei jäädä tälläkään kertaa, mutta enemmänkin olisi näiltä tekijöiltä odotettavissa.

Funky Fluid It Was A Good Day

Samea, hedelmäisen keltainen olut tosi nätillä vaahdolla. Tuoksu on hedelmäinen, trooppinen, sitrusvetoinen ja vähän yrttinen. Vähän mehukkuuttakin löytyy. Varsin hyvältä vaikuttaa.

Maku syvenee tuoksun tunnelmista. Mukaan nousee trooppista mehukkuutta, mutta pääpaino pysyy sitrushedelmien puolella. Yrttisyyttä ei niinkään, alun mehukkuudesta huolimatta lopulta kuivan oloinen lopputulema. On hyvä, mutta aiempien FL-kokemusten pohjalta odottelin vähän enemmänkin.

Pisteet: 36/50

Lahden Erikois Joulu

Lahden Erikois Joulu

• Tyyli: Dunkel
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Hartwall (Royal Unibrew), Lahti, Suomi

Hartwallin ulkoisesti hauskan retroinen Lahden Erikois -sarja on esillä hyvin kattavasti läpi maan, mutta sen sisältöä on tullut läpikäytyä hieman laiskasti. Kesken lyhyen lomareissun yllättäen iskenyt mallasjuoman himo kuitenkin ajoi matkalaisen lähimmän pikkumarketin virvoitusjuomaosaston ääreen ja tuolloin sataneen ensirännän nostattama joulutunnelma innoitti tarttumaan lahtelaispanimon täysmaltaiseen sesonkiolueen.

Lahden Erikois -lipun alla kulkeva, peruslapparia selvästi sävykkäämpi lager on ollut markkinoilla jo useamman vuoden, mutta jäänyt Olutkellarissa vielä maistelematta. Jouluoluillahan ei luonnollisestikaan ole mitään tiettyä, yleismaailmallisesti pätevää ylätyyliä, mutta nämä maltaiset, vähintäänkin punertavan ruskeat lagerit osuvat minusta sesonkiin kaikessa mutkattomuudessaan varsin hyvin. Niissä on jotain sellaista alkutalven odottavaa tunnelmaa matkalla kohti kunnon pakkaskelejä ja paahdenautintojen aikakautta. Tunnelmoinnin (eli makujen) runsaus toki vaihtelee tuotekirjon sisällä kovasti ja lahtelaisversiointi edustaa sitä vähän kevyempää päätyä.

Makropanimon joululager lunastaa oikeastaan ne odotukset, mitä sille oluthyllyllä tuli ladattua. Vähän kliininen ja ehkä kepoinenkin olemus tarjoaa tilanteeseen kaivattua, hieman imellettyä maltaisuutta, kevyttä paahteisuutta ja leipäisyyttä. Makupajatso jää runsaudessaan osin toki tyhjentämättä, mutta asiaa ajetaan riittävissä määrin, joten juonesta pääsee kiinni. Joulutunnelmoinnin ohjaksiin kaipaisin kuitenkin vähän jykevämpää otetta oikeastaan jokaiselle osa-alueelle, joten tästä kumppanuudesta ei varmaankaan tätä lomahuuman keskellä koettua romanssia syvempää jatkotarinaa lopulta kehity.

Lahden Erikois Jouluolut on keskitäyteläinen, tumma ja samettinen täysmallaslagerolut. Maussa on maltaisuutta, tummaa suklaata ja jopa kypsää luumua, lempeää kahvia, paahteisuutta ja jonkin verran makeutta. Lahden Erikois Jouluoluen väri on kirkas, hyvin tumma ruskea. Katkerotaso on maltillinen.

Lahden Erikois Joulu

Punakanruskea olut kauniilla ja pitkäkestoisella vaahdolla. Tuoksu on leipäisen maltainen, suht tumma ja hieman makea. Takana yrttisyyttä. Ehkä hieman toiveita ohuemman oloinen, mutta ihan hyvä.

Maku on tuoksun tapaan ihan toimiva, mutta vähän ohkainen. Tummahkoa, punakkaa maltaisuutta leimaa kevyen imeltynyt, mukava leipäisyys ja keskirunsas paahteisuus. Yrttinen katkero, kevyt mausteisuus, ehkä vieno kuivahedelmäisyyskin taustoittavat maltaan tarjoamisia. Mutta hieman saisi syvempi tuo tuntuma olla, jotta maun hyvä maltaisuus saisi täyttymyksensä.

Mutta kuten todettua, ihan ookoo tavaraa.

Pisteet: 30/50

Hoppa India Pale Ale

Hoppa India Pale Ale

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,3 
• Panimo: Panimo Hoppa, Kuusankoski, Suomi

Hyppäsin rohkeasti Hopan kyytiin jokunen aika sitten, kun kohtasin kymenlaaksolaispanimon oluita Heilan oluthyllyjen äärellä. Panimon mainio Black Lager tulikin jo maisteltua, joten nyt on pikapysähdyksen toisen omatoimituliaisen, Hoppa India Pale Alen vuoro päätyä testilasiin.

5,3-prosenttinen IPA jättää nykymehustelut omaan arvoonsa ja lupailee maistajalleen maltaisempaa, katkerot ja suoraviivaisemmat sitrussävyt edellä kulkevaa elämystä. Sehän minulla sopii, mukava että näitäkin edelleen on kohtalaisen hyvin tarjolla. Olut ei kuitenkaan nouse Black Lagerin osoittamiin rimakorkeuksiin, vaikka hyvän esityksen tämäkin hoppalainen tarjoilee.

Hoppa India Pale Ale

Nätti, sävyltään vaaleankeltainen olut kauniilla vaahdolla. Tuoksussa keksimäisyyttä, yrttisyyttä, sitrusta ja greippisyyttä. Ehkä vähän havuakin. Rehti ja napakan tuntuinen.

Maku nojaa tuoksuun. Keksimäinen maltaisuus on hieman karamellista, mutta olut ei silti ole juurikaan makea. Suoraviivainen purevuus tarjoaa taustalleen kevyttä hedelmäisyyttä, muutoin mennään yrttisen, sitruksisen ja lopulta greippisen poljennon tahdissa. Napakka, erheetön, maistuva IPA.

Pisteet: 35/50

Naïlo Flower Dust DDH Pale Ale

Naïlo Flower Dust DDH Pale Ale

• Tyyli: Hazy Pale Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Naïlo Brewing Co., Oulu, Suomi

Oluthommat Oulussa eivät suinkaan ole mitään tervanjuontia, vaikka kaupungilla vahva historia siltäkin saralta löytyy. Maamme olutkartalla paikkansa jo vakiinnuttaneet Sonnisaari ja Maistila ovat monien (myös minun) kirjoissa Suomen kärkitoimijoiden joukkoon kuuluvia tekijöitä, mutta myös syksyllä toimintansa käyntiin saanut Naïlo Brewing on jo ehtinyt saamaan kovaa ennakkosuitsutusta osakseen.

Naïlo on aiemmin Mallaskellarinkin taustalla vaikuttaneen unkarilaispanija Bence Czuran ja tsekkiläisen Anna Zajícovan yhteisprojekti. Bencellä on historiaa myös budabestiläisen Corvinus-yliopiston tutkimuspanimon sekä Horizont Brewinginkin joukoista. Suomeen hän saapui alun perin Erasmus-vaihtoon ja päätti asettua tänne hieman pysyvämmin. Anna taasen päätyi pohjolaan suomen kielikurssin myötä ja tutustui Benceen Mallaskellarissa. Nyt he pyorittävät yhdessä monien huulilla jo noussutta Naïloa Limingantullin kulmilla.

Panimon oluita saapui myös Jyväskylään, tarkemmin sanottuna Palokan Citymarketin herkkuosastolle. Tarjolla oli muutamia IPA-tuotteita, mielikuvitusta käyttäen maustettuja hapanoluita ja lageria. Tölkkipakattujen oluiden visuaalinen ilme on omaan makuun todella hieno ja nykyiseen modernin värikkääseen menoon hyvin sopiva, mutta myös selkeästi esiin nousevan logon ansiosta saman tekijän tekeleiksi tunnistettava.

Ensimmäisenä testiin pääsi Loralilla ja Nelson Sauvinilla kuivahumaloitu (DDH) Flower Dust. Samean ja runsasmakuisen oluen rungosta löytyy ohramaltaiden ohella myös kauraa ja ruista. Makuprofiili on humalat tuntien perustrooppisesta menosta poikkeavampaa, enemmän kukkaisiin, valkoviinimäisiin ja toki sitruksisiin sävyihin viittailevampaa. Oikein hieno ensikosketus kehutun tulokkaan tekemisiin.

Naïlo Flower Dust DDH Pale Ale

Samea olut todella nätillä ja kestoisalla vaahdolla. Värisävy taittuu vaaleaan keltaisuuteen. Tuoksu on hyvä. Ei niinkään hedelmäinen saati trooppinen, vaan enemmissä määrin yrttinen, valkoviinimäinen, kukkainen ja toki sitruksinen.

Maussa jatkuu sama meno. Kuiva valkoviinimäisyys on tosi hyvin esillä. Sitrusta, yrttisyyttä, kukkaisuutta ja lopussa katkeron mukana hentoa mausteisuuttakin, joka voi olla rukiistakin lähtöisin. Varsin täyteläinen tyylissään eikä makujen runsaudesta voi kuin nauttia. Ajan mittaan myös kevyttä hedelmäisyyttä alkaa löytymään. Mangoa ainakin. Vakuuttava ensikosketus.

Pisteet: 37/50

Kakola Atelier 12 DDH IPA

Kakola Atelier 12 DDH IPA

• Tyyli: Hazy IPA
  
• Alk.%: 5,9
• Panimo: Kakola Brewing Company, Turku, Suomi

Nappasin pitkästä aikaa turkulaisolutta matkaan, kun Alkon erikoiserien hyllystä sellainen löytyi. Vankilapanimon 5,9-prosenttinen tuplakuivahumaloitu IPA on samalla toinen työpaja-/ateljee-/studio -sarjan olut, joka lasiini kaatuu, mikä ehkä hitusen jo allekirjoittanutta hävettää. Onhan näitä nimittäin painettu jo ties kuinka monen numeron verran…

Panimon perustekeminen on muutenkin jäänyt itselleni vähän etäiseksi, minkä vuoksi turkulaisten edesottamuksista ei oikein ole tullut muodostettua kunnollista kuvaa. Avoimin mielin siis tämänkin ääreen pääsin käymään, mutta ihan sinne tyylin syvimpään hekumaan tällä ei kansallisessakaan vertailussa omissa mieltymyksissä mennä. Hyvää, toimivaa, mutta myös vähän hervotontakin menoa.

Kakola Atelier 12 DDH IPA

Samea, hedelmäisen oranssinen, vaalean vaahdon nostava olut. Tuoksu on mangoinen, muutoinkin trooppinen, sitruksinen. Yrttisyyttä, hienoista karkeutta ja kärkevyyttäkin.

Maku on edelleen mangoinen, aprikoosinen ja sitrusmainen. Yrttisyyttä, loppuun korostuvaa karheutta ja tiivistyvää kärjekkyyttä, ehkä alkoholiakin. Vähän hakee siis tasapainoa, mutta asettuu lasissa ajan mittaan paljon. Turhan keikkuva ollakseen nappiosuma, riittävän trooppinen ja runsasmakuinen ollakseen varsin hyvä.

Pisteet: 35/50

Rochefort Triple Extra

Rochefort Triple Extra

• Tyyli: Abbey Tripel
• Alk.%: 8,1
• Panimo: Abbaye Notre-Dame de Saint-Rémy - Brasserie Rochefort, Rochefort, Belgia

Uusia trappistioluita tulee suhteellisen harvoin markkinoille, etenkin kun tarkastellaan pidempiaikaisten tekijöiden kavalkadia. Yletöntä uutuustehtailua ei tosin näy uudempien 2000-luvun tulokkaidenkaan kirjossa, mikä on minusta aihetta kunnioittavaa ja soveliasta käyttäytymistä.

Rochefort kuitenkin repäisi noin vuosi sitten julkaistessaan uutuustuotteen 65 vuoden tauon jälkeen. Kohahdusta voimisti myös oluen tyylilaji, sillä tähän saakka tummasävyisiin belgeihin keskittyneen trappistipanimon uutukainen edustaa vaaleiden tripeleiden kastia.

Tripel on toki tyylinä varsin hyvin trappistileiman alle sopiva, mutta poikkeaa panimon paremmin tunnetusta värilinjasta selkeästi. Vaaleita sävyjä on kuitenkin kuuleman mukaan nähty Abbaye Notre-Dame de Saint-Rémyn muurien sisäpuolella joskus kaukaisuudessa ja nyt maailman tietoisuuteen nousseen oluen kerrotaan olevan varsin uskollinen tuolla vanhalle, useita vuosikymmeniä sitten mestaroidulle reseptiikalle.

Rochefort Triple Extra

Rochefort Triple Extra on vahvuudeltaan 8,1-prosenttinen eli tripleksi ns. sessioitava, mutta edelleen hyvin hitaasti lasista sulavalla vahvuudella varustettu kokonaisuus. Olut saa lisäpontta makumaailmaan appelsiininkuoresta ja mausteista, joiden tarkempaa kattausta en äkkiseltään onnistunut löytämään. Pari arvausta minulla mielessäni on, mutta parempi ehkä etten ilman parempaa tietoa lähde niitä totuutena julistamaan.

Olutta on saanut verkkokaupoista jo vuoden päivät, eikä se Alkossakaan ihan viime viikon hyllytys enää ole. Vaikka aihe kovasti on kiinnostanutkin, tartuin pulloon pieni epäilyksen siemen sisimmässäni. 

Ensinnäkin nämä vaaleat ja aika vahvat belgit ovat itselleni monesti vähän vaikeita tapauksia, vaikka hekumallisiakin kokemuksia joukkoon hyvin mahtuu. Rochefort on myös ollut erittäin luotettava trappistsuosikki, jonka peruskolmikko osuu makuhermoon todella hyvin ja kerta toisensa jälkeen. Uuden tuotteen julkituominen omaan suuhun vähän harmaammalla tyylialueella nosti sisäisen muutosänkyrän katsetta merkitsevästi, mutta onneksemme lopputulemana on oikeinkin hyväsointista ja maistuvaa menoa, jossa yhdistyy paikoittainen intensiivisyys, lämpö ja kärkkäys sekä pehmeän belgityylinen taustakaiku. Monipuolinen esitys, jonka ääressä istuu rauhallisin mielin iltaa.

Rochefort Triple Extra

Varsin vaalea, samea ja erittäin kauniin, runsasmittaisen ja kestävän vaahdon kruunaama olut.  Tuoksu on hieno ja melko runsas. Appelsiinisävyistä sitrusta on hyvin, mikä juontunee suoraan mausteluettelosta. Myös yrttisyyttä, belgimausteisuutta ja päärynämäistä hedelmää. Pehmyt, mutta voimakas.

Maku jatkaa samaa menoa. Kuivanlainen, silti runsas ja taustaltaan pehmeä - pinnaltaan intensiivinen ja kärkäs. Monta puolta siis löytyy, samoin mielenkiintoisia vivahteita aina alkoholin lämmöstä päärynäiseen ja appelsiiniseen aromaattisuuteen, belgimausteisuuteen ja neilikkaiseen yrttisyyteen. Hidasta hörpittävää ehdottomasti. Ja hyvin mieluisaa sellaista. Mainio Tripel terävällä kärjellä, mutta pehmeällä sydämellä varustettuna.

Pisteet: 38/50