Fat Lizard Atlantic Lobster NEIPA

Fat Lizard Atlantic Lobster NEIPA

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Fat Lizard Brewing Co., Espoo, Suomi
  

Fat Lizardin tuoreet hummeri-IPAt tulivat vastaan ruokaostoksilla, joten pitihän se tilaisuuteen tarttua. Trenditietoisena kuluttajana nappasin testiin tietenkin sen sameamman mallin eli Atlantic Lobster NEIPAn, koska uutuustuoretta NEIPAahan särpii enemmän kuin mielellään.

Atlantic Lobsterin juoni nojaa luonnollisesti tuplakuivahumaloinnin voimaan, jossa tällä kertaa kykyjään esittelevät niin Talus, Cashmere, Loral, Citra, Ahtanum kuin Sabrokin. Hyvin hedelmäinen ja trooppissävyinen kokoonpano mukavalla kookoksen tuulahduksella tuunattuna. Siinäpä se arvion pääsisältökin yhdessä lauseessa. Maistui muuten erittäin hyvin.

Fat Lizard Atlantic Lobster NEIPA

Hyvin samea, haalean vaaleankeltainen, hedelmäisen värinen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu runsaan aprikoosinen, kookoksinen, sitruksinen. Avokätisen aromaattinen, parfymaattinen mutta myös paikoin mehevänkin, mukavan pehmeän oloinen. Ai että.

Ja makuhan seuraa nenän havaintoja. Runsas annostus aprikoosia, persikkaa ja nektariinia tehostettuna pirteällä limetin kuorella ja sitruksella. Taustalla kookosaromia, lopussa greipin tuntua, katkeroa ja pitkään jatkuvaa tropiikin aromaattisuutta. Aromaattisuus onkin oluen sana ja vaikka tunnelmaa sopivasti syventävää mehevyyttäkin löytyy, on kuivaan kääntyvä yleisilme enemmän leijailevan aromaattinen, paikoin parfyyminkinomainen. Mutta ennen kaikkea kyllä oikein iskevä NEIPA.

Pisteet: 38/50

Uiltje Hopsicalactic Planetary

Uiltje Hopsicalactic Planetary

• Tyyli: Double / Imperial IPA
• Alk.%: 8,2
• Panimo: Uitlje Brewing Company, Haarlem, Hollanti

Uiltjen hipidihop-oluiden sarjasta löytyy useampikin hymyn huulille nostattava tuote ja osa näistä on päätynyt myös Alkon valikoimiin. Aiemmin tästä ”sarjasta” on tullut maisteltua se kenties kaikkein katu-uskottavan tapaus eli Wu-Tang -teemainen Enter The Waimea NZ Double IPA. Alkossa olisi myös Will Smithin mittainen Getting Juicy With It. Nyt haaviin kuitenkin tarttui Beastie Boys -trion innoittama Hopsicalactic Planetary Double IPA. Ymmärtäjät ymmärtää nimien viittaukset.

Kokonaan Pilsner-maltaan varaan nostettu, 8,2-prosenttinen DIPA onkin varsin hyvänmakuinen tapaus, joskin olisin ehkä näissä yleensäkin odottanut vähän ”old schoolimpaa” otetta eli tämänkin imperialisti-IPAn kohdalla odottelin takavuosilta tuttua, purevan rapeaa ja rungokasta esitystä. Humaliksi on kuitenkin valittu vähän trendaavampaa menoa Mosaicin, Amarillon ja Azzaccan muodossa, vaikkei trio ehkä enää sitä ihan uusinta uutta edustakaan - Amarillo ainakaan. Varsin tunnelmarikasta menoa ja ”aidon DIPAn” kaikuja tälläkin ryhmityksellä aikaan saadaan.

Katkeroa kuitenkin löytyy odotuksia ja ehkä makumaailman vihjailuja vähäisemmin (50 IBU), mutta ei oluen nautittavuus siitä kiinni jää. Liekö nykyään niin, ettei DIPAnkaan perään haluta kovinkaan massiivista peräkärryä asentaa vai mistä moisen tasapäinen lukema juontaa juurensa? 

Otin oluen mukaan mökkilaavun hämäriin ja eipähän noissa tunnelmissa sen suuremmin tehnyt mieli maistuvan sopan äärellä nurista. Toisaalta niillä lisäkatkeroilla olisi tämäkin olut nostettu jo varsin hienojen suoritusten joukkoon, vaikkei arvosanaa nykyiselläkään mallilla hävetä varmaankaan tarvitse.

Tästä tulikin myös sattuman kautta blogin 2000. julkituotu kirjoitus.

Now here’s a little story we’ve got to tell. About three bad hops you know so well. It started in our hop town Haarlem brewery. With Amarillo, Azzacca and Mosai(c). A double IPA called Hopsicalactic Planetary. Enjoy it with the sun on your hat. Drink this beast fresh before the beer goes flat. Giddy-up now space cowboys. Giddy- hopsicalactic-up!

Uiltje Hopsicalactic Planetary

Vaaleankeltainen olut vaahtoaa varsin maltillisesti. Tuoksu on runsaan sitruksinen, greippinen ja mukavan hedelmäinen. Myös mäntyä ja pientä pihkaisuutta, vaalea mallasrunko vaikuttaa pyöreältä. On tunnelmallinen.

Maku on myös hyvä ja nojaa tuoksun mainintoihin. Greippisyys on oluen kantava voima. Sitrusta, kypsää ja vaaleaa hedelmäisyyttä sekä havuisuutta. Menisi muutamien vuosien takaiseen, vähän karamelliseenkin nostalgiakastiinkin sinällään hienosti, mutta katkeruus jää vähän kepoiseksi.

Onko NEIPA-buumi kesyttänyt harrastajien katkeronsietokyvyn, vai miksi peräkärryä ei tähän selkeästi epävermonttilaiseen DIPAankaan ole rohjettu kytkeä? Myönnän kyllä nauttivani tästä näinkin ja oluthan on mitä mainioin, mutta jään silti kaipaamaan sitä viimeistä puristusta, mihin muu makumaailma selkeästi johdattelee.

Pisteet: 38/50

Únětické Pivo 12°

Únětické Pivo 12°

• Tyyli: Pilsener 
• Alk.%: 4,9
• Panimo:  Únětický pivovar, Únětice, Tšekki

Prahan pohjoispuolella toimivan Únětice Pivovarin tontilla on valmistettu olutta vuodesta 1710 lähtien ja kotikylän osalta ensimmäiset maininnat oluthistoriasta löytyvät aina vuoden 1557 ajoilta. Täysin yhtäsoittoista ei pitkien panimoperinteiden kulku kuitenkaan ole ollut. Aikanaan Prahassa laadullaan mainetta niittäneen panimon toiminta ajautui nimittäin vaikeuksiin 1900-luvun alussa, eikä tilanne ensimmäisen maailmansodan jälkeen palautunut enää entisen loiston aikoihin.

Toiminta ajettiinkin alas ensimmäisen kerran 1942, mutta vain pariksi vuodeksi. Modernisoitu panimolaitos sai uuden alun 1945, mutta siirtyi kolme vuotta myöhemmin Staropramenin hallintaan, jossa se ehti toimia enää vain vuoden verran ennen sulkemistaan. Tämän jälkeen Smíchovský pivovar operoi rakennuksessa vielä vähäisissä määrin  vuoteen 1951 saakka.

Hiljaiseloa varastotiloina ja muissa vastaavissa käyttötarkoituksissa viettänyt panimorakennus herätettiin uudelleen menneisyytensä loistoihin kymmenisen vuotta sitten. Znovuzrození Únětice Pivovar -projekti (The Revival of the Únětice Brewery). lähti käyntiin Tkadlecin pariskunnan voimin vuonna 2010 ja johti pian Únětice Pivovar -nimisen panimon perustamiseen. Menneiden aikojen kultainen historia ja pitkät perinteet ovat osa panimon nykytarinaa ja ulkoista olemustakin aina logoa myöten. Panimohan oli pitkään Pyhän Vituksen katedraalin* pyörittämää toimintaa ennen lyhyttä staropramenoitumistaan. 

Nykyisin panimon vakiotuotanto nojaa kahteen vaaleaan lageriin sekä muutamaan kausittain vaihtelevaan olueen. Bierkkalasta hakemani Únětické Pivo 12° kuuluu tuohon vakiokaksikkoon ja onkin kyllä erinomaisen mainio, rapea ja tyyliin nähden mukavan runsasmakuinen tapaus.

*Tai näin ainakin tulkitsen sanarimpsun: The Metropolitan Cathedral of Saints Vitus

Únětické Pivo 12°

Oljenkeltainen, kirkas ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on puhdaspiirteinen ja kutsuva. Olkisen vaalea, vähäeleinen maltaisuus antaa ruohoiselle humaltanhulle sen ansaitseman näyttämön.

Maku toistaa tuoksun huomioita. Puhdaspiirteinen, ruohoisen pureva ja erittäin, erittäin tasapainoinen olut tarjoilee yhtä aikaa runsasmakuista pilselämystä sekä raikkaan rapeaa janontaittajaa. Oikein osuva tsekkipils.

Pisteet: 38/50

Höss Doppel-Hirsch Mai-Bock

Höss Doppel-Hirsch Mai-Bock

• Tyyli: Maibock
• Alk.%:6,5
• Panimo: Privatbrauerei Höss der Hirschbräu, Sonthofen, Saksa

Saksan eteläisimpiin panimoihin lukeutuvan Höss der Hirschbräun mainio Doppel-Hirsch on Asam Bockin, Wieninger Impulsatorin ja tietenkin maailmankuulun Celebratorin ohella niitä Doppelbock-oluiden taattuja täsmähakuja, joita koetan saalistella oluttilausteni mukaan, jos vain suinkin on saatavilla. Hirvipanimon syksyisen maltaista nektaria ei ole viime vuosina kovinkaan helposti ollut löydettävissä, vaikka joskushan sitä oli hetken aikaa ihan Alkossa asti. Netistäkin sen löytäminen on ollut ison työn takana ja vesiperä on tullut vedetty todella monta kertaa.

Kesää vasten kasaamani saksalaistilaus näytti kuitenkin korjaavan tilanteen, kun tutunniminen hössiläinen sattui näköpiiriini. Etiketti oli toki muistikuvistani poikkeavan oloinen, mutta ainahan ne voivat päivittyä – mikä tietty näiden perinteisempien saksalaispanimoiden kohdalla on kyllä todella harvinaista. Useampi pullo tuli joka tapauksessa lastattua ostoskoriin.

Olut päätyi lasiin kesän tiimellyksessä, eikä laatulagerin äärellä tullut alkuun sen enempiä ihmeteltyä, kun lasi alkoi luontevasti illan viipyessä tyhjenemään. ”No mutta hemmetti”, kovin vaaleaa ja jännän aromaattistahan tuo äkkiä tuntui olevan. Hieman tummempisävyisen luottodoppelin sijaan lasista löytyikin panimon vaaleampi Maibock, joka kulkee etikettipainoksen osalta myös tutun Doppel-Hirsch -nimen alla. Pienen hakukonejumpan myötä löysin vielä kolmannenkin samaan sarjaan kuuluvan oluen, Doppel-Hirsch Weizenbockin, eli kehnostipa tunnen ”luottotekijäni” kavalkadin.

Hienoksi olueksihan tämä keväisempi Maibockikin paljastui, joten sen suurempaa vahinkoa erehdyksessäni ei päässyt käymään. Löytyihän Hössiltä näin ollen toinenkin erinomainen oluttuttavuus, eikä tuo sarjaan kuuluva vehnäbockikaan yhtään pöllömältä vaikuta. Pitänee etsiä sitäkin siis testiin jossain vaiheessa. 

Vaalea Doppel-Hirsch oli sinällään jännä tapaus tummempaa serkukseensa verraten, sillä tässä melko vahvaa roolia näyttelevät aromaattiset humalaromit, eikä niinkään vahva maltaisuus. Tarkempaa tietoa oluen sisällöstä en onnistunut löytämään, mutta voisin lyödä pääni pantiksi, että tähän on ladattu kohtalaisen kiva annos Saphria tai muuta vastaavaa, vähän rönsyilevämpää germaanilajiketta kyytiin.

Vaalean maltainen, paikoin jopa hieman parfymaattisiin mittoihin nousevan humaloitu,  kaunis ja kesään sopiva, perushellesiä ryhdikkäämpi lager. Ei ehkä aivan täytä sitä tummempisävyisemmän ja selkeästi mallasvetoisemman suosikkini aukkoa, mutta hyvää ensihoitoa kyllä tarjoillaan ihan tuopin täydeltä. Ostan kyllä jatkossakin, jos vain vastaan tulee.

Lisäyksenä todettakoon, että kahdeksan vuotta sitten Doppel-Hirsch Dunkelille antamani pisteet jäävät nyt maistettua Maibockia alhaisemmiksi, mutta pikkuvikoja. On tuo Dunkel nykyisellään ollut selkeästi taannoista arvosanaansa maistuvampi kokonaisuus. Hyviä laatuoluita kumpikin.

Höss Doppel-Hirsch Mai-Bock

Vaaleahkonkeltainen, tummaa taustaa vasten hieman värissään kypsyvä, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksusta löytyy vaaleaa mallasta sekä melko parfymaattista, kuivakukkaisaa ja hieman yrttistä humalointia. Menisi helposti kepeämmästäkin, aromirikkaasta lagerista. Jotain kuivattua sitruksenkuortakin nenä poimii, ihan hentoista hedelmän makeuttakin. On kyllä kiehtova.

Ja makuhan jatkaa tuoksun linjoilla. Jännän aromaattinen tunnelma tuo mieleen vanhan mökkimiljöön kuivakukkaisen, parfymaattisen tuoksusekoituksen, jossa on mukana myös kuivattua sitruksen kuorta, kuivaa vadelmaisuutta ja vehreämpää yrttisyyttäkin. Mallaspuoli on hyvin vaalean ja hillityn tuntuista, minkä myötä olemus on vahvuuttaan raikkaampi, kevyempi ja pelottavan helposti juotava. Kevyttä mausteisuutta tuntuu takaa nousevan, mutta suuremmin se ei palettia heilauta.

Ei ehkä aiheuta aivan samaa hekumaa kuin tummempi syyspainos, mutta onhan tämä taas yksi hieno saksalaisen olutosaamisen taidonnäyte.

Pisteet: 37/50