RPS Fahrenheit 65 Cold IPA

RPS Fahrenheit 65 Cold IPA

•  Tyyli: Cold IPA
• Alk.%: 5,2
• Panimo: RPS Brewing, Kuopio, Suomi

RPS laitteli muutaman loppuvuoden uutuuden nähtäville. Hyväksi jo omatoimisesti havaitun Kaleidoscope ESB:n lisäksi maistoon tuli muun muassa Fahrenheit 65 Cold IPA eli niin on Savossakin otettu koppia olutpiireissä viime aikoina jonkin verran puhututtaneesta tyylistä.

Oluen nimi voisi kansankielisemmin olla myös Celcius 18,3 Cold IPA, mutta onhan tämä valittu jenkkimuoto ehkä hitusen myyvempi ja selkeämpikin. Jokuhan voisi ajatella nimen viittaavan oluen suosituslämpötilaan, eikä 18-asteinen IPA välttämättä tarjoa sitä elämystä, mitä panimolta on lähtökohtaisesti tarkoitettu… Nimi on siis hyvä ja kuvaava, muttei suotta sekaannusta Härmässäkään aiheuttava.

Nimensä mukaisesti perus-IPAa alhaisemmassa lämpötilassa käynyt Cold IPA on tyylinä kerännyt kehuja Olutkellarin puolella tässä syksynkin mittaan, eikä kuopiolaisten kohdalla tehdä poikkeusta. Fahrenheit 65 on hieman riisiäkin rungossaan kantava, Ekuanotilla ja Taluksella humaloitu lajinäkemys, joka on sovitettu kauppavalikoimamme huomioivaan vahvuuteen. Sen 60 IBUinen peräkärry varmistaa suoraviivaisen ja kepeärunkoisen nautinnon onnistumisen, siinä missä trooppisemmat, aromaattiset sävyt kattavat makumaailman pääkadut ääriään myöten, silti riittävän sopuisasti järjestäytyen. Tasapainoa, purevuutta ja tropiikin sävyjä on siis tarjolla.

RPS Fahrenheit 65 Cold IPA

Samea, runsasvaahtoinen olut näyttää varsin kutsuvalta. Tuoksu on kuitenkin aika mieto. Tropiikin sävyjä toki nousee esiin, mutta jännitys säästetään maun puolelle.

Suussa olut on kuivanlainen, kepeä, mutta makukirjoltaan mukavan runsas. Ei tietoakaan himmailusta. Tarjolla on muun muassa mangoa, sitrusta, ananasta ja ehkä kevyttä yrttisyyttäkin. Tausta tyyliin osuvasti eleetön ja vaaleapiirteinen, ilman esiinpyrkimisen tarvetta. Kokonaisuutena mukavan aromirikasta, silti suoraviivaista menoa reippaalla loppurutistuksella. Hyvää kamaa.

Pisteet: 36/50

Zlatá Praha 4,7%

Zlatá Praha 4,7%

• Tyyli: Pilsener
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Staropilsen, Pilsen, Tsekki
  
• Pantu: Pivovar Nymburk, Nymburk, Tsekki
  

Staropilsen kuulosti omaan korvaan kovin tuttavalliselta tsekkiläistoimijalta, mutta tarkemman tutkailun perusteella totesin, ettei sen oluita ehkä olekaan aiemmin tullut vastaan. Liekö panimon nimi vain liian lähellä Staropramenia, mistä tuo tuttavallisuuden tunne johtuu. Ehkä Koruna-brändi voisi olla jostain hieman suuremmissa erissä tilattavien oluiden verkkokaupasta tuttu näkömuisto, mutta sekin voi mennä sekaisin jonkin muun olutbrändin kanssa.

No mutta kuitenkin. Lasissa on tosiaan vaaleaa vanhaan kaupparajaan sovittuvaa lageria Tsekeistä. Pilsenin olutkaupungissa toimiva Staropilsen ei nähtävästi omaa omaa tuotantolaitosta, vaan oluita valmistellaan eri panimoilla pitkin maata. ”Firma bez vlastního pivovarského provozu, piva si objednává v jiných pivovarech”, sanotaan internetissäkin.

Slata Praha sekä sen samannininen blond pils -kaima on teetätetty Prahan itäpuolella Pivovar Nymburkin tykönä. Nymburkiltahan löytyy Suomessakin kauppatarjonnassa muutaman tuotteen leveydellä vilahdellut Postřizinský -brändi. Niitäkään en tosin ole tainnut koskaan maistaa… Perusvarmaa, eleetöntä vetolageriahan purkista paljastuu. Luonnetta on lopun humalanpuraisun myötä tutumpia salkkulagereita enemmän, mikä tsekkitavaran kohdalla on odotettuakin.

Zlatá Praha 4,7%

Vaaleaa, kevyen utuavaa olutta valkealla vaahdolla. Tuoksu on kevyt ja raikas. Vaaleaa mallasta on viljavassa muodossa, ruohoinen humalointi on hieman odotettua vaisumpaa.

Maku on kohtalaisen hyvä. Hieman kulmikas, ei niin selkeän ruohoinen tai yrttinen vaan hieman myös kitkeräkin katkeruuden lisäksi. Maltaisuus avautuu ajan mittaan ja tarjoaa viljavuuden lisäksi myös pientä pyöreyttä makumaailmaan, mikä keventää myös lopun kärkästä lisävirttä. Ei pilsumaan kärkikastia tyylilajissaan, mutta mukavaa törpöteltävää sopivalla humalan puraisulla vauhditettuna. 

Pisteet: 30/50

BrewDog Tactical Nuclear Penguin

BrewDog Tactical Nuclear Penguin

• Tyyli: Imperial Stout
  
• Alk.%: 32,0
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

BrewDogin takavuosien olutjättiläisiä ei sinällään ole ollut ikävä, mutta pitihän sitä pikkuputeli jotain aikoja sitten talteen napata. Taitaa olla toinen vielä jemmassakin. Tactical Nuclear Penguin ei suinkaan ole se skottipanimon vahvin tekele, mutta kohtalaisen kovan ryminän sen 32-prosenttinen olemus julkaisuvuonnaan (2009) olutmaailmassa aiheutti. Osasyynä huomionlaajuuteen lienee toki se tosiseikka, että BrewDog oli tuohon aikaan vielä oikeasti punk ja markkinointityyli sen mukaista.

Skotit joka tapauksessa asettivat tuolloin rajan maailman vahvimman oluen tittelille 32-prosenttiin, peitoten saksalaisen Schorschbrearin yhdellä yksiköllä. Muistelen, että pullopyynti oli tuolloin lähes tolkuton ja jäi tuoreeltaan sen vuoksi kokematta. Ei niitä tainnut kamalan isoa erää edes myyntiin tullakaan… Itse olen maistanut tätä ensikerran Kuopion Maljassa vuonna 2013. Erä tuskin oli tuota alkuperäistä kuitenkaan…

Väriltään tumman ruskea, hieman punertava. Ei vaahtoa. Tuoksu voimakas, alkoholi tuoksuu kauas. Tummaa, lämmintä hedelmää ja hieman marjoja, palanutta lakritsia sekä ruskean viinan "makeutta" ja terävyyttä. Kuin jonkin liuotinpurnukan olisi avannut.

Maultaan vahvan alkoholinen, lämmin. Rusinan makeutta, kuivattua luumua ja muita tummia hedelmiä. Salmiakin pisteliäisyyttä. Alkoholinen ja makea, kuin vahvaa jälkiruokaviiniä/viinaa/kotipolttoista. Tuntumaltaan täyteläinen, öljyisen hidasta liikkeeltään, lämmittävä, jälkimaku alkoholinen, täysin hapoton.

Aika stydiä tavaraahan tämä on. Pullo ollut avattuna jo pitkään (ei oikeastaan mitään hajua miten pitkään), mutta en tiedä kuinka paljon tämä on ehtinyt vaikuttaa makuun. Alkoholi ei nouse niin häiritseväksi kuin voisi luulla, vaikka kyllähän se aika paljon lämmittää. Takkatulen ääreen konjakin korvaajaksi tai vaikkapa jälkkärin kaveriksi. Mielenkiintoinen, miltähän se Bismarcki sitten mahtaa maistua.

BrewDog Tactical Nuclear Penguin

Olut on kypsynyt useita kuukausia* skottiviskitynnyreissä, minkä jälkeen se on kylmätislattu kolmeen kertaan – alunperin ainakin pingviiniasuisten tekijöiden toimesta. Tactical Nuclear Penguin on pohjimmiltaan kymmenprosenttista imperial stout ja tynnyrivalikoimasta mainitaan käytetyn ainakin Isle of Arranin ja Islay-saaren tislaamoiden astioita. Oluen rungosta löytyy ohramaltaiden ohella myös vehnä-, kaura- ja ruismaltaita. Tämä pikkupullo tuli myyntiin muistaakseni pari vuotta sitten ja sen BBE-merkintä näyttää asettuvan aina vuoteen 2030. Liekö kymmenisen vuotta siis hyllyikää annettu.

Tactical Nuclear Penguin ei suinkaan päättänyt oluiden vahvuusmittelöä, vaan nokittelu jatkui aina viimevuosiin saakka, jolloin BrewDog ja Schorschbräu löivät viisaat päänsä yhteen ja tehtailivat Strenght in Numbers -kollabon, jolla on mittaa peräti 57,8%:n verran. Välistä löytyy mm. Sink the Bismarck (41%), Schorschbock (43%), The End of History (55%) sekä Schorschbock 57% finis coronat opus  (57,7%)… Näistä yhtäkään en ole itse päässyt maistamaan, mutta eiväthän nämä vahvat kuriositeettioluet mitään makuelämyksiä puhtaasti maun puolesta arvioituna ole.

Kokemuksia enemmänkin. Tätä vahvemmista oluista minulla on kokemusta vain skottipanimon Watt Dickiestä sekä aiheellisen kiistanalaisesta Snake Venomista, joka onkin jo siivottu aikaa sitten pois maailman vahvimipien oluiden listalta.

*luku vaihtelee lähteittäin ja vuosittain 14-18kk välillä

BrewDog Tactical Nuclear Penguin

Hidasta, siirappimaista, tummaa nestettä ilman vaahtoa. Lasia pyöräyttäessä reuna tahmaantuu hyväksi toviksi. Tuoksu on liköörimäinen, paahtuneen siirappinen, rusinainen, lakritsinen ja paahtomaltainen hienoisen kahvin sävyin. Tuhti ja lämmin...

Suussa olut hyökkää voimalla vasten makunystyröitä. Soljuva salmiakkisuus hyökyy ylle alkoholin lämmön, kirpeämmän salmiakkisuuden ja paahtuneen siirappisuuden voimaannuttamana. Rusinaa, kahvia, kuivattuja hedelmiä jälkimaussa, josta löytyy myös aimoannos alkoholin lämpöä ja katkuakin. Vahvuuttaan olut ei pyri mitenkään peittelemään, vaikka maut pehmeitä sinällään onkin. Olut soljuu kauniisti kielen päällä vailla kiirettä.

Tietyn pisteen yli mentäessä alkoholin polte hönkii päällä hyvinkin voimallisesti, mutta odotetusti ja täysin perustellusti. Ajan kanssa se asettuu ja pehmeys, soljuva runsaus valtaa alaa.  Tosi hidasta hörpittävää, mutta nautinto lienee turhan ylevä termi tässä kohtaa. Muotoilen kokemuksen ennemminkin "mielenkiintoiseksi".

OlutMylly Mylläri Citra IPA

OlutMylly Mylläri Citra IPA

• Tyyli: India Pale Ale
  
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Panimo OlutMylly, Forssa, Suomi

OlutMyllyn Citralla sinkkuhopattua IPAa näkyy nykyään olevan varsin laajassa levikissä ja pari purnukkaa sitä on tullut hankittuakin. Kepeä ja miellyttävän makuinen kauppa-IPA katoaa lasista mukavan rivakkaa tahtia. Panimon Miami NEIPA puhuttelee ehkä napsun verran isommin, mutta kelpo tavaraa tämä Citra-humaloitu IPAkin tuntuu olevan.

OlutMylly Mylläri Citra IPA

Kevyen utuava, vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa sitruksista menoa ja kukkaisuutta. 

Maku on hyvä. Raikas ja kepoinen. Runko on vaalea, eikä häiriköi humalten tanssia. Sitrusta etunenässä, kukkaisuutta ja kevyttä mandariinin kuorta. Nopeasti lasista katoavaa sorttia. Toimii.

Pisteet: 35/50

Himo x Tuju Piikkivyö

Himo x Tuju Piikkivyö

• Tyyli: Barley Wine
  
• Alk.%: 10,0
• Panimot: Panimo Himo, Bierkkala, Suomi / Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi

Himon ja Tujun tuore yhteiskeitto poikkeaa melkolailla reippaasti kauppareissulla normaalisti mukaan napattavista oluista. Himo-shopista vähittäismyytävä Piikkivyö on nimittäin kymppipinnainen ohraviini, jossa toffeiset ja maltaisen syvät sävyt paiskaavat kättä kutkuttavan humalkombon kanssa. Humalaisesta iloittelusta vastaa Simcoen, Centennialin sekä vielä kaupallista nimeä vailla olevan, tammea, bourbonia, kookosta, vaniljaa ja sitrusta henkivän HBC 472:n yhteenliittymä.

Piikkivyö lähti siis mukaan Pirkkalasta, vaikka aika pitkän ja kysyvän katseen sainkin, kun kotona aikeestani ajatuksen ilmaisin. Liekö jokin väärinkäsitys tilanteessa, mene ja tiedä. Hyvinhän tuo joka tapauksessa makunystyröilleni istuu ja vaikkei olekaan lajin kaikkein tuhdeinta päätä, riittää makua, monipuolisuutta ja syvyyttäkin runsain mitoin ihmeteltäväksi. 

Piikkivyö – humalan työ.

Panimoyhtiö Tujun kanssa kasaan sorvattu Piikkivyö tahraa kätemme tahmaisen alkoholin synneillä.

Ja ne synnit ovat maltaisen makeita, kermatoffeeseen upottavia tekoja. Vaakakupin vastapainona kielletyn katkeron hedelmäpuuhun ripustettu suudelma.

Himo x Tuju Piikkivyö

Meripihkainen, nätin ja kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu on tumman toffeinen, pehmeän maltainen ja kypsän hedelmäinen. Hyvältä vaikuttaa.

Maku on hyvä. Syvä, kypsän hedelmäinen, toffeisen maltainen. Soljuvaa, monikerroksellista tunnelmaa ilman liiallista painokkuutta. Lopussa kevyttä vaniljan pehmeyttä, sitten havuisempaa, greippistä katkeruutta lämmön saattelemassa jälkiliu'ussa. On hyvä.

Pisteet: 39/50