Hertl ATER Schtrong

Hertl ATER Schtrong

• Tyyli: Maibock
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Braumanufaktur Hertl, Schlüsselfeld, Saksa

Viimekesän Hertl-kimara tarjoili hienoja elämyksiä, eikä matkaan tule kuprua maltaisen maibockin äärelläkään. Taiteilijaduo ATE:n kuvittamat saksalaisoluet osuivat makuhermoon laajalla rintamalla, eikä Schtrong ole tässä sarjassa poikkeus.

Taideteokset näkyvät näin jälkikäteen tarkasteltuna olevan Hertlin omaan vakiotuotantoon kuuluvien oluiden etikettivedoksia, joten jos tuttuja ja silmää miellyttäviä etikettejä ei enää netissä vastaan tule, voi tutkaa viritellä panimon omaa nimeän kantavien oluiden taajuudelle. Samaa tavaraa vähän eri näköisessä paketissa. Esimerkiksi tämä ATER Schtrong tunnetaan myös nimellä Oma's Betthupferl.

Hertl ATER Schtrong

Punakka, meripihkainen olut runsaalla vaahdolla. Tuoksussa on tummahkoa, hieman imeltynyttä ja leipämäistä maltaisuutta, kevyttä mausteisuutta ja kohtalaista yrttisyyttä.

Maku on hieno. Karamellisoitunut, mallasleipäinen maltaisuus on homman ydin, jota yrttinen humalpurenta täydentää. Löytyy myös tummaa hedelmää, pientä pähkinämäisyyttä ja mausteisuuttakin. Varsin syvä, runsas ja monipuolinen. Todella mainio olut! 

Pisteet: 38/50

Neon Raptor R0B1N H00D

Neon Raptor R0B1N H00D

•  Tyyli: New England Pale Ale
• Alk.%: 4,4
• Panimo: Neon Raptor Brewing Co., Nottingham, Englanti
  

Ensikosketus brittipanimo Neon Raptoriin tuli otettua tämän oikeinkin mainion New England Pale Alen muodossa. Nottinghamista ponnistava tekijänimi näkyy olutkuplamainintojen perusteella kuuluvan alan trendikkäiden nimien joukkoon ja samaa viittelöintiä on havaittavissa Pien-kaapissa pyörittelemieni tölkkien tyylisuuntausten perusteella. R0B1N H00D puhutteli tällä kertaa kaikkein eniten, joten tutustuminen lähti tällä valinnalla käyntiin. Tohtinen myöntää, että oluen nimellä saattoi olla kohtalainen kannustinvaikutus valinnantekohetkellä.

Liekö numeroilla tyylitellyn nimen taustalla tarve kiertää jotain nimioikeuksia. Sitä en tiedä, mutta eipä tuolla loppuunsa niin väliäkään ole. Olut nojaa makuloistossaan neljän humalan liittoon (Mosaic (cryo), Nelson Sauvin, Sabro ja Motueka), eikä tästä oikeastaan muuta voi sanoa, kuin että hienossa kulmassa solahtaa makujen nuoli häränsilmään.

Bounding through Sherwood Forest with her trusty bow & arrow, R0B1N is here to save you from all the evils of Nottingham. Since birth, R0B1N has seen the good in good people and the bad in the bad. Whose side are you on?

Neon Raptor R0B1N H00D

Vaaleankeltainen, samea olut nätillä, vaalealla vaahdolla. Tuoksu on tosi hyvä. Mielenkiintoni herää heti kättelyssä. Aromaattisia sitrussävyjä, kepeää passionia ja hentoa, samettista kookosta. Myös hyvä, mutta sopivan kepeänä pysyttelevä lataus muuta tropiikin hedelmäisyyttä.

Maku on tuoksua syvempi, hieman mehukaskin, muttei isommissa määrin. Sitrusta, limenkuorta, aprikoosia ja kepeää mangoa. Taustalla kookoksinen, yleistrooppinen verho, jossa on hentoa kukkeuttakin mukana. Nyt on aromipuoli kohdillaan eikä juotavuuttakaan ole unohdettu.

Pisteet: 39/50

Himo Koneisto

Himo Koneisto

• Tyyli: Hopfenweisse
  
• Alk.%: 7,2
• Panimot: Panimo Himo, Bierkkala, Suomi

Himobissejen maistelun lähtökohtaisena kohokohtana toimi tämä 7,2-prosenttinen hopfenweisse, Koneisto. Suosikkijuomiini lukeutuva Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse tyylikaimoineen puhuttelee makunystyröitäni niin monella tasolla, ettei tätä kotimaista tribuuttia voinut sivuuttaa, vaikka kuinka olisi yrittänyt. Ja en kyllä edes yrittänyt, tyhmäähän se olisi ollut.’

Koneistosta ei ole panimon mukaan yritetty tehdä suoraa kopiota tyyli-ikoni tapviitosesta, mutta innoitusta se ehdottomasti reseptihiontaan on tarjonnut. Humalina pirkkalalaisten teoksessa vaikuttaa Cascade, Nelson Sauvin ja Hallertau Blanc eli kolmen mantereen voimin ollaan liikkeellä. Himo ei leiki, olen kuullut sanottavan ja näin asia tosiaan vaikuttaisi olevan.

Oluenahan hopfenweisse nojaa perusvehniin eli hefeweizeneihin, mutta on usein vahvempia niin rungoltaan, humaloinniltaan kuin alkoholipitoisuudeltaankin. Moderniin suuntaan kurkottava humalointi hekumoi runsaasti aromipuolella. Perusvehnälasiin minä tämänkin aromaattisuudesta huolimatta kaatelin, mikä on tapana ollut aiemminkin. Liesikö tyylille joku parempikin astia kaapistani löytymän – mene ja tiedä. Joka tapauksessa nämä kolahtavat yleensä hienosti, eikä Koneistokaan yski testipenkissä lainkaan. Hieno olut.

Himo Koneisto

Vaaleahkon keltainen olut kepeällä vaahdolla. Tuoksu on hyvä. Rohevampaa sitrushedelmiä greipin muodossa, valkoviinimäistä tuntua, asiaankuuluvaa mausteisuutta ja hieman villimpää yrttisyyttä. Taustalla kevyemmin kypsänlaista hedelmää ja toki vehnämaltaisuutta.

Makuhan toimii hienosti. Aromaattista menoa varsin runsasmittaisessa, mutta silti tasapainoisessa paketissa. Tarjolla on sekä aromikkaampaa että vähän kirpeämpää sitrushedelmäisyyttä, valkoviinimäistä tunnelmaa ja hieman karviaismarjan tapaista otetta. Loppua kohden korostuva mausteisuus kruunaa palettia hienosti. Hedelmäisyyttä löytyy lajiin sopivalla voimakkuudella. Tuntuisi olevan sekä humalperäistä että käymisaromistakin tarjontaa.

Yleisilmeeltään mukavan kuiva, lopetukseltaan sopivan napakka ja jälkimaultaan pitkä, mausteinen ja yrttinenkin.

Pisteet: 39/50