Taiwalkosken Lóðurr Strong Ale

Taiwalkosken Lóðurr Strong Ale

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 9,5
• Panimo: Taiwalkosken Panimo, Taivalkoski, Suomi

Sankarolutta Koillismaan kaukomailta. Pari vuotta sitten perustetun Taiwalkosken Panimon maallisen taipaleen alkutahdit ovat jääneet melko vähälle huomiolle ainakin täällä Keski-Suomen suunnalla. Panimomaantieteelisessä tyhjiössä toimiva kyläpanimo on pysynyt melko mystisenä toimijana aina näihin päiviin saakka, mutta nyt oluita on saatu myös Alkon kautta meikäläistenkin saataville. Laitoinkin kaksi tuotetta tilaukseen het’ kevään ensipäivinä.

Päätalon kotikonnuilla, lähes parinsadan kilometrin päässä oululaiskollegoista ja vielä merkittävästi kauempana muista toimiva Taiwalkoski kiehtoo jylhällä tuotebrändäyksellään. Eikä sijaintikaan henkilökohtaisesti koettuna ainakaan kutkuttavuutta vähennä. En tiedä miksi, mutta jotenkin nuo tuon suunnan erämäävoittoiset seudut ovat aina kiehtoneet ehkä jopa Lappia enemmän.

Muinaisjumalainen Lóðurr on panimon vahvin tuote ja valikoitui toiseksi tilaustuotteeksi suomalaisilta harvemmin nähdyn tyylinsä vuoksi. Belgian Strong Ale kiinnostaa aina ja vaikka lajin klassikoita tuntuu olevan aika hankala haastaa, on näitä tilaisuuden tullen aina mukava testailla. Ja aika haastavaksi tuo testailu tällä kertaa meinasi osoittautuakin:

Taiwalkosken Lóðurr Strong Ale

Tilasin pulloni joskus toukokuun alkupuolella. Paketti saapui valitsemaani Alkon toimipisteeseen sovitussa ajassa, mutta Lóðurrin mahti oli päättänyt purkautua ulos omia aikojaan. Vaahtoa tursusi korkin alta, joten pullo lähti vaihtoon. Korvaava tuote saapui melko pian ja nestekin näkyi sisäpuolella pysyvän. Korkin tyvessä oli kuitenkin hieman kuivunutta möhnää, jonka arvelimme Alkon myyjän kanssa olevan pullotusvaiheen roiskeista peräisin. Pullo reppuun, pieni kurkkaus oluthyllylle ja kassan kautta toteamaan, että reppuunhan se sittenkin vuotaa. Ja eikun takaisin sekin pullo. Kolmas toimitus sitten jo onnistui ja Alkokin laittoi vaivanpalkkaa lahjakortin muodossa tuskaiseksi äityneen palautusruljanssin vuoksi. Ei tuossa itselleni suuria traumoja saati mielipahaa aiheutunut, mutta herkkähipiäisempi voisi moisesta pompottelusta sydämistyäkin. Kaksi heikosti korkitettua pulloa samasta oluterästä (ja keskusvaraston mukaan ilmeisesti laatikosta!) on aivan liikaa – sattuivat ne yhden henkilön kohdalle tai sitten eivät.

No, mutta pääasia että olutta päästin joka tapauksessa maistamaan. Lóðurr on tosiaan jonkinlainen muinaisnorjalainen jumalhahmo, jonka identiteetistä on väännetty peistä suuntaan jos toiseen. Vahvimpana synonyyminä tuntuu olevan Loki, mutta myös Odinin velipojat Vé ja Vili on mainittu, kuten myös Freyr. Ajoitin olueen tutustumisen erääseen lauantai-iltaan, sillä sanojen lørdag, lördag ja sitä myöten lauantaikin arvellaan olevan johdannaisia Lóður Dagista. Mene ja tiedä, yritinpähän edes hieman jäljillä pysyä. Etiketin riimujakin hieman pyorittelin, mutten niistä mitään järkevää (muutaman minuutin intensiivitutkimuksella) kasaan saanut. Ensimmäinen sana lienee ”human”, tai sitten ei.

Itse olut on ihan kiva ja voimakas esitys, joka kompuroi suutuntuman puutteeseen, mikä karsii aika paljon nautittavuutta tämänkaltaisesta tuotteesta. Pikkusäädöillä varmasti syväkin nautinto, nyt vähän odottavat fiilikset jättävä kokonaisuus.

Tumma, belgialaisluostarioluttyyppinen vahva olut. Vakavaan illanviettoon tai eeppisten sankaritekojen kumppaniksi.

Taiwalkosken Lóðurr Strong Ale

Samean ruskea, mutaisen värinen ja hyvin runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on tuhdin maltainen, paahtuneen karamellinen, kevyemmin kypsän hedelmäinen ja hivenen mausteinen.

Maku on kypsän kuivahedelmäinen, kevyesti paahtuneen toffeentäyteisen maltainen ja hivenen mausteinen. Vahvuus jää piiloon pientä lämpöä lukuunottamatta ja juotavuuskin on aika hyvällä tasolla. Minusta liiankin, mikä tuntuu etenkin paksuuden puutteena. Maku on suht voimakas, mutta kaipaa taakseen syvyyttä ja runsaampaa suutuntumaa. Vaikutus kokonaisuuteen on selvä ja optimista jäädään harmillisesti. Ei kuitenkaan tyystin tuomittu tuttavuus, mutta pientä ryhtiliikettä kaipaisi.

Belgiesikuvat ovat vielä aika kaukana kumminkin.

Pisteet: 33/50

Oppigårds 15 Years of Independence

Oppigårds 15 Years of Independence

Oppigårds 15 Years of Independence

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Oppigårds Bryggeri, Hedemora, Ruotsi

Viidentoista vuoden ikään ennättänyt Oppigårds taisi olla Sigtunan ja Duggesin ohella ensimmäisiä kohtaamiani ruotsalaiscrafteja. Muistaakseni. Haaparannasta ne joka tapauksessa kyytiin aikanaan nappasin, eikä näitä ihan liikaa ole vastaan sen jälkeen tullutkaan. Muutamia Alkossa, ehkä maitokaupassakin, mutta lähinnä vain verkkopuodeissa.

Tokihan puolipyöreitä vuosia on omalla oluella syytä juhlia. Itseasiassa juhlajuomaa on tehty kahtakin eri sorttia, joista toinen on tämä 5,5-prosenttinen American Pale Ale ja toinen hieman vahvempi, modernin samea NEIPA. Nimethän ovat lähes identtisten etikettien lisäksi sen verran lähellä toisiaan (15 years of Independence vs. 15th Anniversary IPA), että sekaantumisia tulee omassa päässäkin varmasti. Kumpi oli kumpi?

15 years of Independence löytyy tällä hetkellä ainakin hyvän valikoiman K-kaupoista. Amarillon, Citran, Cashmeren, Vic Secretin ja Mosaicin voimin humaloitu olut on kaikessa aromaattisuudessaan ja kesäisyydessään erittäin mukavasti suuhun huljuteltava tuote, jolle soisi löytyvän paikan pidempiaikaisemmastakin tuotannosta. Mitään ylimaallista ei tietty tarjolla ole, mutta kyllähän tämmöistä todella mieluusti juo, hemmetti.

Onnittelut panimolle - kippis & skål!

Oppigårds 15 Years of Independence

Suht samea, mutta kaukana smoothiemaisemmista trendikumppaneista. Aika kaunis siis, etenkin kun väri puhuttelee vaalean hedelmäisessä asussaan. Hieno on ja vaahtoakin löytyy. Tuoksu on odotetun aromaattinen, osin jopa parfymaattinen. Aprikoosia, papaijaa, nektariinia, mutta myös sitruspitoista raikkautta. Mallasta ei tiellä ole, vaan aika puhtaan trooppisissa tunnelmissa edetään.

Makukin henkii kesäisen kepeää tunnelmaa trooppisissa merkeissä. Makujen pääväri on ulkonäön ilmentämän vaalea, yleisilme taas hyvin aromaattisen trooppinen, osin mehukaskin muttei raskas. Samat hedelmät kuin tuoksussakin jälkimaun leikitellessä parfyyminomaisen aprikoosin ja passionin sekä kevyen greipin kuoren sävyin. 

Juotavuus on tapissaan ja kyllähän tämä eri kelpo juhlaolut näin kesää ajatellen on. Laatua, laatua, makua, makua.

Pisteet: 37/50

Saimaa Brewer's Organic -oluet

Saimaan uusi luomu-sarja

Saimaan megaboksin läpikäynti jatkuu luomutunnelmissa. Aiemmin läpikatsotut, kepeät klassikosarjalaiset eivät mahdottomia makuelämyksiä tarjonneet, vaan asettuivat pääsääntöisesti ihan jees –koriin ja rennon törpöttelyn aika laajaan segmenttiin.

Luomuoluista kasattu Brewer’s Organic –sarja on ulkoasultaan mikkeliläispanimon kenties komeinta antia. Lehdistötiedotteen perusteella vertasin niitä aikanaan jopa Cloudwaterin ilmeeseen, mikä ei nyt ehkä täysin pidä paikkaansa, mutta joka tapauksessa hyvältähän nämä näyttävät. Tölkkien kyljestä irtoaa myös kivasti infoa niin tuotteen reseptiikan kuin ominaisuuksienkin puolelta, mitä ainakin itse pidän suuressa arvossa.

Paljon infoa etutiskillä...

...ja vähän sivummallakin.

Oluita kehutaan (ilmeisesti tässä kohtaa) panimon vastuullisimmiksi tuotteiksi. Niiden perustana toimii Saimaan EKO-mallas, joka on lähtöisin Oravalan kylän pelloilta. EKO-maltaat ovat osa panimon harjoittamaa viljelijäyhteistyötä, jonka myötä luomuoluiden EKO-maltaan alkuperä voidaan kertoa kuluttajille aukottomasti. Se, että mitä tuo EKO-mallas sitten tarkemmin on, on jäänyt ainakin itselleni vielä epäselväksi. Vai puhutaanko tässä nyt useammastakin mallaslaadusta, jotka tunnuksen alle yhdistetään?

Yhteenvetona voidaan paljastaa, että Brewer’s Organic –oluet peittoavat Classic-sarjan selvästi ja ovat perushyvää tekemistä hieman karsastamaani Red Alea lukuunottamatta. Ei hullumpi setti, joskin sen erottautuminen kauppojen muusta tarjonnasta on aika olematonta muun kuin kilpailukykyisen hinnoittelun suhteen (taisi S-Marketissa olla reilua 2,50€ per törppö).

Oluiden nimet tuottivat pientä päänvaivaa, mutta nähtävästi Saimaan alueella liikutaan. Kaito on hiekkarannoistaan tunnettu, lammellinen saari Imatran ja Lappeenrannan välisellä selällä, Utula taasen siitä jonkin matkaa pohjoiseen sijaitseva kesämökkiylä. Jylhistä kalliosta kuuluisa Ukonlahti löytyy Koloveden kansallispuistosta, kun Yöveden selkä taas yhdistää Ristiinan Suur-Saimaaseen. Yövedeltä löytyy myös Saimaan syvin kohta, Käenniemen kaivo, joten tummanpuhuva lager saa tästä hauskaa lisäsyvyyttä tunnelmointiin.

Saimaa Brewer's Organic Kaito Lager

Premium Lager / 4,5%

Pisteet: 33/50

HIISIllä on metsäsuomalainen Keito, Saimaalla gluteeniton ja luomurakenteinen Kaito. Lagereita molemmat, mutta sekaantumisen vaaraa tokko on. Kelpo tuotteita lajissaan kumpikin, Kaito aika mukavastikin humalaa esittelevä kokemus. Mikkeliläisten uudesta portfoliosta löytyy kerralla useampikin vaalea lager, mutta kaitpa niille kaikille oma kohderyhmänsä löytyy. Kaiton kohdalla erottuva tekijä luomun ohella on tosiaan se gluteenittomuus.

Tölkki kertoo oluessa käytetyn aina niin ihanaista Saazia, mutta verkkosivut puhuvat vain brittiläisestä Targetista sekä tsekkien Premiantista. Näitä ristiriitaisuuksiahan on panimon tuotteissa ollut aiemminkin. Informaatiota on riittävästi, mutta se on paikoin jonkin verran ristiriidassa eri lähteiden välillä. Sama tarina jatkuu mallaspuolella: pikkupräntti kertoo Saimaa EKO-, Pilsner- ja Munich-maltaista, etuteksti single origin EKOsta ja netissä mainitaa vain EKO sekä Munich – tai itseasiassa Munchener. Pikkuviilausta ehkä vielä kaipaa siis.

Raikas ja maltainen, pehmeä ja tasapainoinen, puhdas ja viljainen. Näin meille tuotetta esittelee tölkin painatukset.

Gluteeniton Brewer’s Organic  Kaito Lager on kullankeltainen illan virkistäjä, jonka kevyt maltaisuus yhdessä Saaz-jalohumalan hennon vivahteikkuuden kanssa luovat viettelevän raikkaan ja puhtaan kokonaisuuden.

Kirkas, vaaleanlainen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on hyvä. Ruohikkoisen humaloinnin sulosävelet leijailevat ilmassa vaalean, kepeän mallasrungon yllä. Peruslagereita selvästi sävykkäämpi, mutten mieltäni pahoittaisi vaikka voimakkuus olisi Pils-levelille saakka nostettu. Vähän sellaista potentiaalia tuo tunnelma nimittäin kiusoittelevasti kärkkyy...

Maku toimii tuoksun tavoin. Lopun ruohikkoinen ja yrttinen potku on mukavan napakalla tuulella, eikä tässä lainkaan pöllömmän lagerin äärellä olla. Mallaspuoli on vaaleaa ja kepeää, humalointi keskirunsasta, tuoretta ja purevanlaista. Puhdaslinjainen, maistuva ja suositeltava.

Tykkään. Laitilan siniselle selvä haastaja.

Saimaa Brewer's Organic Utula Pale Ale

American Pale Ale / 4,5%

Pisteet: 33/50

Gluteeniton on luomusarjan American Pale Ale Utulakin. Rungossa EKO-maltaan lisäksi Pilsner-, kaura- ja Cara Blonde –mallasta (kyljessä kirjoitusasuna Caramel Blond). Ehkä tuo tämänkin purkin etupuolelta löytyvä Single origin malt –teksti haluaakin korostaa vain Saimaan oman innovaation olemassaoloa, mutta itselleni se tuo automaattisesti mieleen ilmoituksen single malt –reseptistä, minkä vuoksi asiasta vielä vähän purnaan. Epäjohdonmukaisuus ja –selkeys häiritsee.

Humalakattaus löytyy netistä: luomuviljeltyä Bravoa, Cascadea ja Centennialia maltillisten 25 IBUn voimakkuudella. Raikas, hedelmäinen ja kukkainen mainittu, samoin samettisuus ja tasapainoisuus. Näillä linjoilla olen itsekin.

Gluteeniton Brewer’s Organic Utula Pale Ale on oljenvaalea kumppani, jonka lempeässä maussa leikittelee vallattomasti kauran tuoma samettisen pehmeä suutuntuma sekä amerikkalaisten humalien trooppinen hedelmäisyys ja kukkaisuus.

Vaalea, kirkas ja kauniin vaahdon nostava olut. Tuoksu on keskirunsas, hieman maltainen, pääosin sopuisan hedelmäinen - greipin ja yleissitruksen sävyt kaikuvat ehkä koviten. Ruohoa, yrttiä ja vaaleaa hedelmääkin löytyy.

Maultaan olut on aika kansantajuinen, hyvin toimiva sellainen. Äärilaitoja ei tällä oluella siis tavoitella, vaan tölkistä paljastuu helposti lähestyttävä, kevyt ja sitrushedelmäinen porttiolut palealejen ja ipojen ihmeelliseen maailmaan. Sopivasti sitrusta, kevyttä ruohoa ja vaaleaa taustahedelmäisyyttä raikkaassa ja virheettömässä paketissa. Volyymi on joka suhteessa maltillisella tasolla, lopun purevuus ehkä tuulipuku päällä nautittuna ”kitkerällä” tasolla, muttei mitenkään ekstremesti.

Hyvä ja helppo tapa tutustua peruslagereiden ulkopuoliseen maailmaan ja kyllä tätä itsekin ihan mieluusti esim. mökille tai illan viettoon ostaisi.

Saimaa Brewer's Organic Yövesi Dark Lager

Schwarzbier / 4,5%

Pisteet: 33/50

4,5-prosenttinen paahde-elämys kuulosti etukäteen hienoisen riskaabelilta vedolta, mutta aika pätevä ja mökkitunnelmainen tumma lagerhan Yövesi lopulta onkin. Tasapainoinen ja makumaailmaltaan toimiva olut tarjoaa sopivasti makua ja suuntuntumaakin, eikä sitä ohueksi saati vetiseksi voi kuvailla. Ja kun kerta savumallastakin löytyy, niin osumispotentiaali on minun kohdalla aika optimistisilla pohjilla. Rungossa tosiaan EKO-, Munchener-, Caramel-, savu- ja värimaltaita, humalina Premianttia ja Spalt Selectiä. Kahdesta edellisestä poiketen Yövesi ei lukeudu gluteenittomien tuotteiden joukkoon.

Runsas ja maltainen, täyteläinen ja pitkä, karamellinen ja paahteinen. Näillä linjoilla melko pitkälti mennään.

Suodattamaton Brewer’s Organic Yövesi Dark Lager on pähkinänruskea, samettisen pehmeä makuhermojesi hurmaaja, jonka viehättävän luonteen luovat karamellisuus ja kevyen paahteiset aromit yhdessä maukkaan maltaisuuden kanssa.

Tummanruskea, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on suht paahteinen, mallasleipäinen ja makeahkon maltainen – vienosti savuakin löytyy. Varsin hyvä ja aukoton.

Maku yhtyy tuoksun huomioon, vaikka hivenen ohuelta ajoittain vaikuttaa. Siirappisivelty limppuisuus yltää kuitenkin mukavan syvälle ja sopuisa paahteisuuskin luo mukavaa tunnelmaa. Lopussa mietoa katkeruutta, siirappista mallasta, paahdetta ja kuivahkoa mausteentuntua. Jälkimaku onkin aika runsas ja pitkäkestoinen, eikä kokonaisuudessa moittimisen sijaa ole. Makeuden kanssa voitaneen olla niillä rajoilla, että haittaako jotakuta vaiko eikö, mutta enempi se maltaan makuun kumminkin minusta kääntyy ja paahdekin tukee hyvää tunnelmaa oivallisesti. Savulisä on minusta aika olennainen, joskaan ei pääosaa näyttelevä palanen tässä paketissa.

Luontoelementin kun vielä kylkeen lisää, niin on aika kohdillaan. Hyvätasoinen perustumma lager.

Saimaa Brewer's Organic Ukonlahti Red Ale

Amber Ale / 4,5%

Pisteet: 27/50

Gluteeniton ei ole myöskään punakka Ukonlahti. Sen rungosta löytyy EKOn lisäksi myös selvästi makua antavaa ruista, mutta myös täydentävinä palasina Pilsner-, Caramel- ja värimaltaita. Jenkkivetoinen humalointi on toteutettu Cascadella, mutta nämä punakan maltaiset, keskihumaloidut tekeleet harvoin omaan makuun istuvat. Ukonlahtikin on ”ihan kiva”, mutta silti tympeän tunkea, särmätön ja nelikon selvästi heikoin esitys.

Maltainen, aromikas ja sitruksinen, pehmeä ja mausteinen… Pitänee sekin melkolailla paikkansa.

Brewer’s Organic Ukonlahti Red Ale on kuparinpunertava vaahtopää, jossa yhdistyy miellyttävä pehmeä maltaisuus ja maltillinen katkeruus. Pinnan alla kuplii amerikkalaisten humalien sitruksisuus sekä rukiin mausteinen puraisu.

Punakan ruskea ja nätisti vaahtoava olut. Tuoksu on tummahkon hedelmäinen, sitrushavuinen ja kevyen karamellisen maltainen. Ehkä sen rukiinkin sieltä poimii, mutta vähän se tuntuu tuonne yleisen taustaummehtuneisuuden alle jäävän. Alta siis tosiaan löytyy semmoista vanhan rakennuksen ”mummolatuoksua”.

Maku on hivenen ohkainen. Sitruksinen, havuinen ja yrttinen puraisu tuntuu lopussa melko kivasti, tyhjän alun jälkeen esiin astuu kypsähkö hedelmäisyys ja kevyt karamellisuus jo orastavalle sitrusvivahteella kuorrutettuna. Rukiin löytää mausta jo aika hyvin ja kyllähän se tässä toimii kun paketti ei muutoinkaan ihan sieltä raikkaammalta päästä ole.

Ihan jees, mutta en minä näistä Red Aleista oikein näin varovaisina, kansan makuun sovitettuina välitä. Kärjet puuttuvat ja kokonaisuus tasapaksuuntuu tunkkaiseksi sekameteliksi. Ei huono, mutta vähän nääh ja vähän tarpeetonkin.