Narvan Kajo Pale Ale

Narvan Kajo Pale Ale

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Narvan Kyläpanimo, Vesilahti, Suomi

Narvan Kyläpanimon Kajo oli ilmestynyt lähi-Prismani hyllyyn, joten päätin napata sen muitta mutkitta testiin. Vesilahtelaisten oluita en ole vielä nimittäin päässyt maistelemaan, mutta niiden nimeämispolitiikkaa on tullut ”ihasteltua” useampaankin otteeseen. Oluiden nimet kun kääntyvät paikoin aika hassuiksikin sanamuunnoksiksi, joista esimerkiksi Narvan Kyntö menee jo hitusen härskin puolelle. Kuulemma, kai se on kääntäjästäkin kiinni.

Mutta takaisin Narvan Kajoon. Pale Alesta puhutaan etiketissä, netin asiantuntijapiireissä liputetaan Amber Alen puolesta ja vähän punertavan tummahan tuo ulkomuoto tosissaan onkin. Aika tavallinen, kaupoissa yleisesti esiintyvien perusapojen joukkoon sujahtava kokonaisuus sieltä lopulta paljastuu. Perusvarma olut, joka ei omaa leimaa, jonka vuoksi juuri se kannattaisi koriin nostaa, muttei toisaalta puolla sen hyllyyn jättämistäkään. Ihan toimiva ensikosketus itselle uuden panimon tuotteisiin. Aika näyttää, kantaako ensivaikutelma kuitenkaan sen pidemmälle.

Parinsadan litran keittolaitteistolla operoiva, pieni kyläpanimo on toiminut nyt jo puolitoista vuotta.  Pienen kylän keskustassa, entisen pankin ja päiväkodin tiloissa toimivalla panimolla on myös oma panimokauppa. Ensimmäiset oluet tulivat myyntiin kesän 2018 alussa ja nyt ainakin Kajo on saatu myös S-Ryhmän jakeluun.

Aino katselee järveltä kohoavaa usvaa kulkiessaan kohti rantaa. Aamukaste tarttuu jalkoihin. Onki odottaa venevajan seinustalla ja rantakoivut kutsuvat luokseen rauhoittumaan. Kala on pian syönnillään. Tämä on piika Ainon omaa aikaa ennen kuin maailma herää.

Narvan Kajo Pale Ale

Punertavankeltainen, ei aivan täyspale, varsin kirkas ja nätin vaahdon nostava olut. Tuoksu tarjoaa sitrusta, sekalaista hedelmäisyyttä sekä kevyen karamellista mallasta. Perusmenoa, ei ihmeitä, muttei murheitakaan.

Maku jatkaa tuoksun suunnilla. Sitrus on nyt tosin mandariinisempaa ja vahviten läsnä melko hedelmäisen alun jälkeen. Puolivälissä kapula siirtyy mandasitruksille ja maltaalle, joka väistyy napakoituvan ja yrttiäkin antavan loppurutistuksen tieltä. Lopun hiilihapot on jännän vissymäiset eli aika pisteliäät.

Ei sinällään pöllömpi kokonaisuus. Trendien mukaan ei tässä tanssita, vaan meno pohjaa ”perinteisemmän” suunnan menoon. Sopivasti mallasta, ehkä vähän turhankin maltillista trooppisuutta ja sitruksen aromia sekä rapeutta. Näitä tosin on kaupoissa jo aika vino pino, mutta toimii ihan hyvänä ensikosketuksena itselle uuden panimon tuotteisiin. Kuuhun ei menty, mutten niin ehkä odottanutkaan tapahtuvan.

Ja olutta maistellessani koin valaistumisen. Löytyyhän se sanamuunnos ihan panimon itsensäkin nimestä, kun ”oikein kaivelee”…

Pisteet: 32/50

Hiisi Ikiiurso Islay Barrel Aged (2020)

Hiisi Ikiiurso Islay Barrel Aged (2020)

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 12,0
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Hiisin aika. Sen voisi sanoa jälleen koittaneen, kun kunnioitusta herättävä Ikiiurso on taas herätetty uniltaan. Äskettäin Alkoihinkin livahtanut pullote omaa tänä vuonna varsin vahvan, aiemmista eristä selvästi poikkeavan leimansa. Kaikessa hiljaisuudessa kypsynyt, tammisessa kotipesässä voimistunut Ikiiurso näet yhdistelee syvän mustia makuja, pohjolan mystiikkaa ja Atlantin ahavoittamien skottisaarten henkeä. Islay. Tuo sana ja sen monille tuttu makumaailma kaikuu vahvana tämän oluen laineilla.

Ikiiurso on Hiisin oluista se suurin ja monessa mielessä mahtavinkin. Kaksitoistaprosenttinen, hidasliikkeinen ja runsaudellaan kunnioitusta herättävä olut hurmaa paitsi maullaan, myös symboliikallaan. Sen ylimaallinen tunnelma yhdistettynä Hiisin taidokkaaseen, pohjolan mystiikkaa tursuavaan tarinankerrontaan hiljentää epäilijät kerta toisensa jälkeen. Jotain olutta isompaa näihin aina kytkeytyy ja ehkä se korkkaushetkikin valitaan vähän sen mukaan, että kokemuksesta muodostuu kokonaisvaltainen.

Hiisi Ikiiurso Islay Barrel Aged (2020) luontaisessa ympäristössään.

Runsas ja monessa suhteessa äärirajoille viety olut kuvastaa hyvin myös Hiisin periaatteita. Panimolla on ollut alusta alkaen tavoitteena paitsi oluen, myös itse panimon rajojen haastaminen. Ikiiurso ja sen itsepintainen tarinan jatkaminen tukee tätä, useammankin kerran olutkansalle julkituotua filosofiaa. Siinä missä Hiisin peruskeiton (kuin myös perus-Keiton) saanti keittokerralta on parisentuhatta litraa, jää Ikiiurson iltapuhteesta talteenotettavaa alle puolet siitä, noin 800 litraa. Suuri olut vaatii tavallista enemmän aikaa ja vaivaa, eikä sen kanssa mennä sieltä missä aita olisi kaikkein matalimmillaan – tai edes kepeällä hyppykorkeudella.

Mutta Islayta siis. Savuviskien luvattu kotisaari lienee valtaosalle varsin tuttu ainakin tuotteiden ja ominaismakujensa puolesta ja nykyään harvemmin viskiä sieposkelevana suuntaan mielelläni nuo vähäiset makumatkani sen antimien suuntaan. Koska viskitynnyri on kooltaan suhteellisen kompakti ja keitto useampia satoja litroja, ei koko ursoa ole yhteen tynnyriin mahdutettu kypsymään. Samalta saarelta ne kuitenkin kaikki ovat, mutta alkuperiä on kuuleman mukaan pariakin. Ardbegiä ja Laphroagia ainakin, ensimmäinen ehkä enemmän painotettuna.

Eri tynnyreissä kypsynyt blendi on sitten koostettu yhdeksi eheäksi Ikiiursoksi, joka Islayn lipun alla nyt purjehtii. Savuviskin leima on eittämättä vahvana läsnä, mutta nuoresta iästään huolimatta se iskee tähänastisista Ikiiursoista parhaiten makuhermooni. Tömäkkähän se maku on ja aika varmasti sitä pyöristyttää, mutta herkullinen ja määrätietoinen tunnelma puhuttelee runsaan savunsa leimaanana hienosti. Panimon väki muuten vinkkasi, että heidän harjoittamansa laaduntarkkailun ja kehitysseurannan mukaan näiden oluiden optimaalinen nautinta-aika alkaa kahden vuoden kuluttua pullotuksesta, eikä se kolmaskaan auringonkierto pahaksi olisi. Pitää itsekin kartuttaa varastoa parilla lisäpullolla.

Arvioitu olut on saatu panimolta.

Hiisi Ikiiurso Islay Barrel Aged (2020)

Sysimusta, ruskean, ohuen vaahtorenkaan nostava olut. Jyhkeä näky. Tuhti tuoksu on kyllästetty viskisavuisella verholla. Vaikuttavaa. Ihastuttavan savuisen, viskisen runsauden alta löytyy paahtuneen maltainen, limppuinen ja tuhdiksi veikattava runko jää melkolailla tynnyrivaikutuksen varjoon.

Maku paljastaa enemmän. Se on edelleen hyvin, hyvin savuisen viskinen. Islayn henki on vahvana läsnä. Mukaan mahtuu muutakin. Paahtunut, siirappinenkin maltaisuus tuo mukanaan myös tervaista tuntua. Lopusta löytyy myös lakritsia, alkupuolella suklaatakin. Hyvin monipuolinen, toisaalta taas kovin Islayn mahdin dominoiva kokonaisuus. Toimii minulle. Poikkeavin, mutta samaan aikaan kenties toimivin BA Ikiiurso koskaan, joka lasiini on päätynyt.

Pisteet: 42/50

MallasSepät Humala - Simcoe Centennial

MallasSepät Humala - Simcoe Centennial

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: MallasSepät, Naantali, Suomi

Naantalilaisten Eeppinen IPA tyhjensi makuhermojen palkintopöytää siinä määrin, että odotukset panimon muunkin tuotannon suhteen kohosivat rakentinlailla. Osasyy vaikutukseen on toki kovilla kehuillakin, mitä panimon juomatuotteiden osalta on saanut ajan mittaan kuulla. Toisena Lahden omatuontina minulla oli niinikään rehtiin humalointiin luottavan tyylisuunnan edustaja eli MallasSeppien humalalajikkeiden moninaisuutta esittelevän Humala-sarjan ensimmäinen olut – Simcoella ja Centennialilla humaloitu IPA.

Varsin on pätevänoloinen tämä kahden tuotteen mittainen tutustumisretki ollut. Toivotaan, että levikkiä saadaan myös tänne Jyväskylään saakka. Muutama olut näkyy kyllä Alkonkin kautta olevan tilattavana, joten eiköhän tässä vielä päästä testejä hyvillä mielin jatkamaan. Enshätään maistetusta kaksikosta eeppinen NEIPA veti hieman pidemmän korren, mutta ei tarvitse kyllä tämän nyt IPA-lasilaboratoriossa olevankaan esitystään hävetä. Hyvin suunmukainen ja toimiva IPA.

Mallasseppien Humala on oluiden sarja, joka esittelee niin perinteisiä kuin uusia humalalajikkeita. Kädessäsi on Simcoe Centennial versio, joka on sarjassaan ensimmäinen. Simcoen hedelmäisyys sekä havuisuus yhdistyy täydellisesti Centennialin sitruksiseen raikkauteen.

MallasSepät Humala - Simcoe Centennial

Melko samea, vaaleahkonkeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on sitrushedelmäinen, hieman havuinen ja raikas. Toimii hyvin.

Maku on niinikään hyvä. Se on varsin aromirikas, mutta myös lopussa hyvää napakkuutta omaava. Sitrusta, tuoretta, mutta suussa sulavaa havukkoa, pehmeää trooppisuutta ja lopussa greippisempää rutistusta. Huh kun on hyvää! Naantalilaisten erittäin hieno sarja jatkuu.

Pisteet: 39/50