keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Blaugies x Hill Farmstead La Vermontoise

Blaugies x Hill Farmstead La Vermontoise

Istuskelin Tallinnan TapTapissa lasi puolillaan eliitti-ihmisen eliksiiriä, kun huomasin Lambic-hyllyn alalauteella rumanvihreän, mutta jostain syystä mielenkiintoni herättäneen pullon. Etiäinen osoittautui mieluisaksi ”löydökseksi”, sillä pullon kyljessä komeili tutulta kalskahtanut Hill Farmstead –panimon nimi. ”Mikäs tää nyt olikaan? Ai niin, se Ratebeerissä ties kuin monena vuonna maailman parhaaksi valittu vermontilainen…”

Hill Farmstead on ollut itselleni tuttu lähinnä vain nimen ja meriittien muodossa, joten tästä löydöksestä jaksoin innostua kohtalaisen paljon. Kävipä vain niin, että sama tuote löytyi myöhemmin samanhintaisena, mutta isompana pullokokona Viru Keskuksen ruokakaupan hyllystä ja näin jälkikäteen jää kyllä harmittamaan, etten tuotakin pullotetta mukaani ”jaksanut” napata.

La Vermontoise on tosiaan pienen belgialaisen perhepanimon, ja maailman mainetta nautiskelevan Hill Farmsteadin yhteistyössä valmistama speltti-Saison – Saison d’Epeautre. Aromaattinen ja miltei täydelliseksi yksilöksi osoittautunut tuote on humaloitu perinteistä poiketen Amarillolla, mikä kieltämättä sopii juomaan oivallisesti. Olut on valmistettu Blaugiesin idyllisellä pikkupanimolla Belgiassa, Ranskan rajan välittömässä läheisyydessä.

Blaugies x Hill Farmstead La Vermontoise
Fanølla ja Nørrebrolla uraansa aloitelleen Shaun E. Hillin Hill Farmstead on tosiaan aika kohuttu toimija, joka on mm. voittanut Ratebeerin 'Best New Brewery in the World' –tittelin vuonna 2011 ja saanut tähän päälle vielä  'Best Brewery in the World' –nimityksen vuosina 2012, 2014, 2015, 2016 ja 2017. Välistä jäänyt vuosi 2013 tarjosi sarjaan ”häpeällisen” hopeasijan.

Pöllömpää jälkeä ei tee myöskään itselleni tähän saakka tuntematon Blaugieskaan, jonka belgimaut tuntuvat kansalle maistuvan. Vuonna 1988 perustettu panimo tosiaan toimii aivan Ranskan rajapinnassa, muutamien kilometrien päässä Monsista, Maubeugesta ja Valenciennestä (eli Lillestä kaakkoon). Suodattamattomia, pullokäyviä oluita valmistetaan tunnelmallisessa maalaispihapiirissä Pierre-Alex Carlierin, hänen vaimonsa Berangere Deschampsin sekä appiukko Claude Deschampsin voimin. Panimo on alkujaan Kevinin vanhempien perustama yritys ja perhepiiriä täydentää naapuriravintolaa pyörittävä Kevinin pikkuveli vaimoineen.


Blaugies x Hill Farmstead La Vermontoise
Vaaleankeltainen, täysin samea olut nostattaa niin kuohkean ja kestävän vaahdon, ettei kokonaista pulloa saa parillakaan kaadolla mahdutettua lasiin. Kaunis olut. Tuoksu on aromaattinen, sitruksenkuorinen, kukkainen ja parfymaattinen. Taustalla valkopippusta mausteisuutta, olkista, vehnävää maltaisuutta. Vähän esterinenkin. Aika hienoa menoa.

Maku: Hemmetin hyvä. Edelleen hyvin aromaattinen, kepeän sitruksenkuorinen ja pirteä, mutta myös melko kuivaksi kääntyvä herkkupala. Kukkaisuutta, parfyymiä, vaaleita hedelmäestereitä. Lopussa kohtalaista purentaa, kuivattavaa valkopippurisuutta ja muita saisonhiivan maustepiirteitä. Runko on vaalea, olkinen ja vehnävän pyöristynyt, hillitty, mutta myös hivenen rustiikkinen. Harmonia on lähes käsinkosketeltavaa... Todella hieno ja tyylikäs olut alusta loppuun.

Pisteet: 42/50

maanantai 10. joulukuuta 2018

Kanavan Panimo x Bönthöö Bönthöö: Paljas Saari

Kanavan Panimo x Bönthöö Bönthöö: Paljas Saari
Paljas saari riisuu gosen ilkosilleen. Marjat eivät ole enää näin ja tropiikki on kitukasvuista. Minimalistisuus on tämän oluen vuorisuola. Jokainen ihminen on saari.
Juu elikkäs Suomen paras hapanolut á la Kanavan Panimo ja olutalan moniottelija, kollegablogisti Bönthöö Bönthöö. Yllä kursivoitu esittelyteksti kertoo oluesta kaiken olennaisen. Se on rakennettu mahdollisimman paljaaksi eli ilman suurempia kikkailuita toimivaksi goseksi. Sitruunamehua on käytetty ns. väriksi ja kokonaisuus nojaa vahvemmin tuohon vuorisuolan ja maitohappohapatuksen pyhään liittoon. Korianteria toki löytyy, mutta se kuuluu asiaan. Onhan tämä kyllä hieno olut ja 3,5-prosenttiseksi todella runsasmakuinen, kuten hyvän gosen kuuluukin.

En tiedä, onko tämä omaan makuun se Suomen paras hapantuote, mutta hyvin vahvoilla se tässä kisassa joka tapauksessa on. Erityismaininta ruman yksinkertaistetulle etiketille, joka kääntyy karmeudessaan jo nerokkuuden puolelle. Paljasta, kuten pitääkin. Taisi olla monitaituri Anniina Nurmen käsialaa.

Kanavan Panimo x Bönthöö Bönthöö: Paljas Saari
Samea, vaaleahkon keltainen ja kevytvaahtoinen olut. Tuoksu on hyvä, aikalailla keskirunsas ja odotettu: korianteria löytyy, samoin mukavaa happamuutta, josta oma nenä nostaa esiin sitruunaa ja viheromenan mautonta kirpeyttä. Väittäisin haistavani myös suolan, jos sillä aromi ylipäänsä on. Tasapainoinen Gose lasissa, se on selvä.

Maku jatkaa tuoksun työtä. Aika tasapainoinen, runsasmakuinen ja pirteä paketti. Korianteri on maussa hyvin edustettuna, sitruunamehun tuodessa taakse kirpeää happamuuttaan. Vuorisuola viimeistelee näytelmän, vaalea runko tukee menoa omalta osaltaan ja vaikka maku varsin runsas onkin, ei se käy millään tapaa liian raskaaksi. Aika tosi jees.

Suomen paras souri? Näin on päätetty eli sinällään: kyllä. Omaan makuun on paha sanoa varmaksi, mutta korkealla ollaan joka tapauksessa.

Pisteet: 35/50

perjantai 7. joulukuuta 2018

Alchemist Crusher

Alchemist Crusher
  • Tyyli: Imperial / Double IPA
  • Alk.%: 8,0
  • Panimo: The Alchemist, Stowe, Vermont, USA

Ei kahta ilman kolmatta eli pitihän se Crusherikin The Alchemistin oluista testiin ottaa. Ja hyvä että otinkin, sillä tämä 8,0-prosenttinen DIPA oli kolmikosta se selvästi parhaiten itselleni maistunut. NEIPA-kulttuuria käynnistelemässä olleen Alchemistin oluet ovat tosiaan olleet varsin haluttua tavaraa jo pidemmän aikaa, mutta nyt niitä on näkynyt jo jokusen kerran eurooppalaisissakin verkkokaupoissa.

Vaikka lajin pioneerit ovat pitäneet nykymyllerryksessä pintansa todella hyvin, on tämä mielestäni hivenen myöhäinen aika tarttua tölkkiin – ainakin vasta ensi kerran. Pari vuotta sitten kokemus olisi ollut varmasti aivan toisenlainen, ilmiömäinen ja hurmaannuttava, mutta nyt sameuden taidon ovat oppineet jo monet trendikkäät europanimotkin – jotka tekevät homman vielä todella hyvin –, jolloin erottautuminen on melko hankalaa. Etenkin kun Alchemistien uraauurtava reseptiikka on kaukaa, reilun kymmenen vuoden takaa. Toki makukirjon osuvuutta nykypäivän vaatimuksiin voi kääntäen ajateltuna vain ihastella, eikä aikomus olekaan ottaa mitään pois tästä maineesta ja tavoiteltavuuden jalustasta, minkä panimo on oluilleen onnistunut rakentamaan.

Ja Crusherhan lopulta sen kuuluisan potin sitten räjäyttikin… Tässä oli sitä jotain. Koko kolmikko on muuten purkitettu 5.11.2018 eli ikää kaikilla maistetuilla oli reilusti alle kuukauden verran. Yksi kutakin jäi vielä jääkaappiin odottamaan lähiaikoijen uusintakierrosta.
The Crusher is an American Double IPA that I started making years ago at the old pub.
Hop heads were constantly asking for more hops. So, in the words of Frank Zappa, "Did you say you want some more? Well here's some more."
While I enjoy hops with the rest of them, I still try to maintain some semblance of balance and drinkability.
This beer is oozing with hop flavor and aroma with a very dry finish. Enjoy responsibly, this one can sneak up on you.
John Kimmich
100  Cottage Club Rd
Stowe, VT

Alchemist Crusher

Sameahko eli ei nykytrendin syvimpään päähän sukeltava näky. Väritys on perusvaalea, vaahtokin nätin valkea. Tuoksu on kypsähkön hedelmäinen, sitruksinen, kukkainen ja hennon yrttinen. Mallastakin löytyy, keksimäistä makeutta antavana. Aika jämäkkä, solidi, ei niinkään raikastunnelmainen. Pihkaakin tuntuu olevan.

Maku on tuoksun tavoin runsas, tuhti ja syvälle ulottuva. Raskaaksi en luonnehtisi, mutta ei tästä janojuomaksi ainakaan ole. Keksimäinen maltaisuus on hyvin esillä. Pyöreä hedelmäisyys ja pihka syventävät tunnelmaa, sitrus ja sen raikas, raastettu kuori tarjoavat vastapainoa yhdessä yrttisyyden ja havuisuuden kanssa. Lopusta löytyy melko napakkaa greipin purentaa, joka jatkuu myös pitkän jälkimaun puolella.

Homma kyllä toimii aika hienosti ja tämmöisestä mallastakin esittelevästä, runsaasta humalapommista onkin jo vähän aikaa. Kolmikon paras? Kyllä minusta.

Pisteet: 40/50

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Fuller's Past Masters 1981 ESB

Fuller's Past Masters 1981 ESB
  • Tyyli: ESB
  • Alk.%: 5,3
  • Panimo: Fuller's, Chiswick, Englanti
Ai että, nyt tuli Fuller´silta ”uutuus”, jota ei voinut ohittaa. Panimon reseptiarkistohan tursuaa mitä kutkuttavampia, perinteisiä brittiolutaihioita, joita panimon Past Masters –olutsarja on herätellyt henkiin erikoiserien muodossa. Tarina kertoo, että käsinkirjoitettuun reseptikirjaan on kerätty tiedot kaikista panimon keitoista aina vuodesta 1845 alkaen, joskin veikkaan että viiimeistään viime vuosina tietotekniikka on digitalisoinut toimintaa. Englannissakin.

Nyt kauppahyllyihimme saapunut Past Masters 1981 ESB kunnioittaa tänä vuonna eläköitynyttä panimomestari John Keelingiä. jonka arvostettavan pitkä 37-vuotinen ura on kieltämättä oluensa ansainnut. Oluen nimi kertoo Johnin töihintulovuoden ja itse reseptiikka kuuluu on hänen ensimäisenä työpäivänään valmistunelle oluelle. Hieno idea, kaunis ele.

Past Masters 1981 on Pale Ale- ja Crystal –maltaisen rungon varaan nostettu, Targetilla, Northdownilla, Challengerilla ja Goldingsilla humaloitu, miellyttävän brittihedelmäinen ja runsasmakuinen olut. En lähtenyt rinnastamaan sitä panimon vakiotuotannossa olevaan ESB:hen, mutta muistinvaraisesti kommentoituna 1981 on selvästi hedelmäisempi ja pehmeämpi olut. Hienoja juomia siis kumpikin.

Fuller's Past Masters 1981 ESB
Meripihkainen, kaunis ja kutsuva olut. Tuoksu on vahvasti brittihedelmäinen, hivenen pähkinäinen, hennon toffeemaltainen ja sopivan yrttinen. Nyt on kyllä palaset kohdillaan.

Maku on aika jees. Tämmöistä saisi olla enemmänkin maitokauppojen valikoimissa. Melkolailla runsas ja alusta loppuun toimiva, jämäkkää brittimenoa tarjoileva olut on nimittäin kohtalainen harvinaisuus meikäläisten valikoimissa. Onneksi on Fuller’s.

Runsasta hedelmäisyyttä löytyy maustakin, mutta myös mallas pääsee nyt enemmän esille. Se maistuu toffeisena, kinuskisena ja vähän leipäisänäkin. Muina vivahteina mausta löytyy pähkinäisyyttä, kevyttä kukkaisuutta, yrttiä ja kevyttä mausteisuutta. Jälkimaku kaikuu katkerahkona, leipäisänä sekä ohuen siirapoitunakin. Ei tämä ehkä normi-ESBin vertainen ole, mutta ei siitä kyllä kauaksi jäädä. Hieno ja maistuva britti.

Pisteet: 37/50

tiistai 4. joulukuuta 2018

Alchemist Heady Topper

Alchemist Heady Topper
  • Tyyli: Double / Imperial IPA
  • Alk.%: 8,0
  • Panimo: The Alchemist, Stowe, Vermont, USA
Olutkellarin alkemistiksi tölkki kerrallaan –tarina jatkuu toisen himoitun ja jopa lain harmaalle alueelle janoista kansaa ajaneen oluen eli Heady Topperin voimin. Harmaalla alueella en tietenkään viittaa etämyyntiin, se kun on täällä EU-alueella tyystin sallittua toimintaa. Oluen emämaassa sen sijaan on nähty monenlaisia tempauksia, kuten suuren kysynnän vuoksi saatavuusrajoitetun oluen ryöstöhinnoiteltua (rapiat $800/4-pack) eteenpäinmyyntiä, josta tietty linnaa rapasahti. Tai putkareissu ja jonkinlainen sakkorangaistus nyt ainakin.

Vuonna 2003 ensi kerran valmistetun topperin tie tölkkiin pohjaa niin ikään hämäräpuuhien torjuntaan. Oluen ensimmäiset vuodet sujuivat verkkaiseen tahtiin, eikä sitä valmistettu kuin pari erää vuodessa. Suosiota alkoi jossain vaiheessa kuitenkin kertymään ja 2010 suosion lieveilmiöt olivat jo tarkkaan tiedossa: panimopubin asiakkaat salakuljettivat hanasta laskettua Heady Topperia (ja panimon muita oluita) saniteettitiloihin pullotettavaksi eli ”pihistivät” ostamansa oluen kotikäyttöön. Imarteleva lieveilmiö aiheutti ongelmia anniskeluoikeuksia hallinnoivien viranomaisten kanssa, joten panimo kokeili josko pienerän pullottaminen sammuttaisi kansalaisten janon. No, 600 pulloa ei pitkälle riittänyt. Seuraavan vuonna The Alchemist aloitti oluiden tölkityksen vähän matkan päässä panimopubista.

Itse olut on kahdeksan prosenttinen, yli 120 IBUn voimalla puraiseva tupla-IPA. Sen humaloinnissa käytetään kuutta eri lajiketta, joista ilmeisesti Simocella on selvästi suurin rooli. Mallasrunko rakentuu sekä jenkki- että brittilaatujen varaan, mutta kenties mielenkiintoisin yksityiskohta tässä sameassa humalapommissa on sen hiiva. Se on nimittäin peräisin John Kimmichiä 90-luvulla alan saloihin perehdyttäneeltä Greg Noonanilta, joka puolestaan toi kannan 1980-luvulla Englannista. Noonan luovutti kannan eteenpäin vannottaen, ettei se kulkeutuisi Kimmichin käsistä kenenkään muun käyttöön.

Alchemist Heady Topper
Eipä siinä. Pitkän linjan humalapommia olisi siis tarjolla ja vaikka hypen välistä aina vähän osaa totuuttakin lukea, oli Heady Topper itselleni silti hienoinen pettymys, joskin edelleen aika kovan luokan olut siitä huolimatta. Runkoa löytyy ja se myös maistuu, muttei tuo lupaus 120 IBUn latauksestakaan huomaamatta jää. Kepeämpi Focal Banger toimi silti itselleni paremmin. Tässäkään kohtaa en tosin noudattanut oluen kaatokieltoa, vaan lurautin tölkin sisällön lasiin…
Heady Topper® is an American Double India Pale Ale. This beer is not intented to be the biggest or most bitter. It is meant to give you wave after wave of hoppy goodness on your palate. Tremendous amounts of American hops will creep up on you, and leave you with a dense hoppy finish in your mouth.
So drinkable, it’s scary.
Sometimes I wish I could crawl right into the can. Freshness and control have always been my main concern when it comes to our beer. We are committed to providing you with an unfiltered and unpasteurized hop experience.
Why do I recommend that you drink it from the can? Quite simply to ensure a delightfull hop experience. The act of pouring it in a glass smells nice, but it releases the essential hop aromas that we have worked so hard to retain.
If you MUST pour it into a glass, you may find that some of the hop resins have settled to the bottom – leave them in the can when pouring. This beer is perishable and at its best when it is young, fresh and hazy. Keep it cold, but not ice cold.
Drink this beer immediately, we are always making new.
John Kimmich
The Alchemist
Waterbury, Vermont
Alchemist Heady Topper
Suht samea, vaaleankeltainen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on tuhti ja aika paksukin. Ei siis siitä raikkaimmasta päästä, vaikka sitrusta ja hedelmää hyvin pukkaakin. Myös yrttiä, kohtalaisesti vaaleaa, keksimäistä mallasta.

Maku toimii, se on aika napakasti purevakin. Sitrusvärit ovat vahvana läsnä, korostuen kohti vahvaa loppupuraisua. Yrttiä, keksiä, aivan aivan aivan ohkaista pihkaakin. Napakka, puhutteleva, hieman raskaskin. Ei siis mikään kepeä janojuoma tahi muutoin virkistävä kumppani. Ei ehkä se kaikkein iskevin tuote, vaikka varsin hyvällä tasolla liikutaankin. Focal Banger upposi hivenen paremmin.

Pisteet: 37/50