Olari x Tired Uncle Small Kine

Olari x Tired Uncle Small Kine

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 3,9
• Panimot: Olarin Panimo, Helsinki, Suomi / Tired Uncle Brewing, Helsinki, Suomi

Olarin kaapeista löytyi verottajan silmissä paheellista kollabo-olutta, jossa rötöskavereiksi tunnustautuu läheisen Tired Unclen väki. Mosaicilla, Citralla ja Nelson Sauvinilla humaloitu olut herätti julkaisun aikaan paljon kehuja omassa somekuplassani, mikä on yleensä mielenkiintoa nostattava elementti. Vahvuutta Small Kineksi nimetyllä oluella on vain 3,9% ja tyylinä sameanlainen IPA-olut. Näitä tuli aiemmin tutkittua suurella mielenkiinnolla, mutta nyt saatavuus on ollut vähän rajatumpaa. Siinäkin mielessä mukava nosto valikoimiin.

Olari x Tired Uncle Small Kine

Sumuisaa olutta valkealla vaahdolla. Tuoksussa sitrusta, limen kuorta, havua ja trooppisuutta.

Maku on yllättävän runsas. Sitrusta ja limeä etupellossa, mäntyä myös. Aromaattista kukkaisuutta, kaverina hyvää trooppisuutta. Onpas hyvää kamaa kevyisiin lukemiin.

Pisteet: 37/50

Hagström Thunder

Hagström Thunder

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 11,5
• Panimo: Hagström, Suomi
  
• Pantu: Salama Brewing Co., Kerava, Suomi

Hagström-painosten saatavuus painottuu harmillisen vahvasti maamme rajaseuduille, mutta aina välillä näitä ehtii jälkijunassa maistelemaan. Tummanpuhuva Thunder on kiertolaisten 19. olut eli varsin mittavan rivistön Hagström-oluet jo muodostavat. Itse olen maistellut näistä vain kourallisen, hyvällä juomahalulla toki.

Thunder on saagan tähän mennessä vahvin olut 11,5-prosentin vitamiinilukemallaan. Se on myös ensimmäinen tölkkiin asti päätynyt keitto, joskin omani nautin Roudaribaari Ihmeen hanasta. Tyyliksi on valikoitunut aina toimiva Imperial Stout, johon ei vähemmän yllättäen ole adjunkteja eli mausteaineita tuhlattu, mikä sopii paremmin myös omiin mieltymyksiini. 

Katkerotaso on säädetty Keravan Salamalla riittävälle tasolle (80 IBU), mutta tilaa on jäänyt myös pehmeydelle ja tasapainoisuudellekin. Laadukasta jälkeä tämäkin.

Hagström Thunder

Mustaa olutta beigellä vaahdolla. Tosi smuutti ja nätti ilmestys. Tuoksu on paahtomaltainen, pehmeä ja kahvinen. Myös lakua löytyy.

Maku on runsaspiirteinen ja pehmeä. Toki vahvuuden mukaan myös tanakka ja monisyinen. Alkoholi ei kurki, tasapaino on kohdillaan näihin mittoihin. Pääväreinä paahteisuutta, kahvia ja tummaa suklaisuutta - matkassa myös kevyttä marjaisuutta, lakritsia ja imeltyneisyyttä. Tuntumaltaan pyöreä, myös katkeruutta löytyy. Oikein hyvä.

Pisteet: 42/50

Varikko Kapellimestari Milk Stout

Varikko Kapellimestari Milk Stout

• Tyyli: Milk Stout
• Alk.%: 5,8
• Panimo: Varikko Panimo, Oulu, Suomi

Milk Stouttia ei olekaan tullut maisteltua pitkiin aikoihin. Asiaa tarkistamatta epäilen, että voisi olla useitakin vuosia edellisestä… Oli tai ei, ei tyyliä juurikaan vastaan tule, eikä esimerkiksi kotimaisia nimikkeitä kovinkaan montaa tule mieleen. Mutta Oulustapa löytyy, kun Varikko Panimo on tehtaillut tummasävyistä olutta talvemme ratoksi. Vahvuutta Kapellimestarilla on 5,8%.

Varikko Kapellimestari Milk Stout

Tummanpuhuva olut beigellä vaahdolla. Tuoksussa pehmeää paahteisuutta, tummaa suklaata ja kinuskin mieleen tuovaa makeutta.

Maku on pehmeä ja runsas. Paahteisuutta, tummaa suklaata, kypsää hedelmää ja kevyesti paahtunutta muscovadosokerisuutta. Laadukas lajiedustaja.

Pisteet: 37/50

Olari Knocking on Death’s Door

Olari Knocking on Death’s Door

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 7,3
• Panimo: Olarin Panimo, Helsinki, Suomi

Piipahdin hetki sitten Konepajan hienossa Makasiini Contemporary -galleriassa, mistä olikin hyvä siirtyä Olarin ulosmyyntikaapin kautta matkalla eteenpäin. Tätä Knocking on Death’s Dooria nappasin mukaan paritkin purkit, sillä seitsenpinnainen Black IPA maan kärkitekijöihin lukeutuvalta panimolta kuulosti jo paperilla varsin kovalta tekemiseltä. Ja sitähän se kyllä maistokokemuksenkin myötä on.

Knocking on Death’s Door nojailee hyvän juotavuuden ja paahteisuuden ohella Mosaicin, Chinookin, Centennialin sekä Styrian Wolfin aikaansaamaan humaltuulahdukseen.

Olari Knocking on Death’s Door

Tummanpuhuva olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa paahdetta, hedelmää ja sitrusta.

Maku on oivallinen, myös juotavuutta löytyy. Paahteisuus ja sitrus pelaavat hyvin yhteen. Myös greippisyyttä on, ehkä vähän hedelmää myös. Napakka ja kehuttava.

Pisteet: 38/50

Tuju Kalmanakka

Tuju Kalmanakka

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 9,5
• Panimo: Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi 

Arkadiasta löytyi Tujun jenkkityylin ohraviiniä. Harmillisen vähän vastaan tuleva tyyli, jota siemailisin viileään vuodenaikaan mielellään vähän useamminkin. Vahvuutta kokonaisuudelta löytyy 9,5-prosentin verran humalkärryn ollessa Centennialin, Chinookin ja Columbuksen vetovastuulla. Kyllähän tässä on kaikenkaikkiaan suunmukainen ja tyylipuhdas suuren maailman Barley Wine kyseessä.

Tuju Kalmanakka

Kuparinen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa karamellista maltaisuutta, greippisyyttä ja lämpöä. Havuja ja hedelmää.

Maku on hieno. Karamellinen runko saa ylleen havuisen ja sitrusgreippisen tuulahduksen. Tai oikeammin puhurin. Hedelmää, lämpöä, lopussa greippistä katkeruutta. Hyvä ohraviini jenkkivedolla.

Pisteet: 41/50 

Mammut Stout

Mammut Stout

• Tyyli: Stout
• Alk.%: 5,4
• Panimo: Mammut Beer Factory, Nikšić, Montenegro

Muistelin tuossa aiemmin montenegrolaisen Mammutin IPAa, mutta löytyi minulta kaapista niin ikään tuliaisena saatu Stouttikin. 5,4-prosenttinen paahdenautinto onkin kaksikosta selvästi onnistuneempi ja vahvuuteensa nähden yllättävänkin rungokas.

Mammut Stout

Tummanpuhuva olut kevyellä vaahdolla. Tuoksussa paahtunutta maltaisuutta, ehkä ripaus kahvia ja tummaa suklaatakin.

Maku on aika jees. Tummaa, paahtunutta maltaisuutta kevyellä kahvisuudella ryyditettynä. Taustalla tummaa suklaisuutta, jälkimaussa kaakaopapuja. Kuivahko, hyvärunkoinen ja miellyttävä kokonaisuus. Kelpo Stout.

Pisteet: 38/50