Tuju Ei Soitella Kotiin

Tuju Ei Soitella Kotiin

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi 

Täytyy myöntää, että tämän etiketin kohdalla tuli hörähdettyä kauppahyllyjen välissä ääneen. Tujulaisten NZ IPA:han on ollut tarjolla aiemminkin, mutta pääsee nyt muuttuneella humalakattauksella omaan testiini ensi kertaa. Lajikkeina vuoden 2026 painoksessa näkyy olevan Eclipse, Vic Secret ja Nectaron.

NZ-kama on itselleni aina pienen mietinnän paikka, sillä profiili ei aina osu omaan sweet spottiin, vaikka miellyttäviä kombinaatioita tuonkin etuliitteen takaa toki löytyy. Kuten esimerkiksi nytkin. 

Tuju Ei Soitella Kotiin

Suht kirkas, vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa trooppisuutta, havuja ja sitrusta.

Mausta löytyy vaaleaa trooppisuutta, havuista katkeruutta ja runsaita sitrussävyjä. Kuiva, napakka. Makua on, samoin juotavuutta. Oikein hyvä.

Pisteet: 38/50 

Temperance x Cool Head Troglodyte

Temperance x Cool Head Troglodyte

• Tyyli: Rotbier
  
• Alk.%: 5,0
• Panimot: Temperance Brewing, Hämeenlinna, Suomi / Cool Head Brew, Helsinki, Suomi

Temperancen uudehko julkaisu herätti mielenkiinnon heti tietoisuuden saavutettua näyttöpäätteeni. Saksalaista Rotbieriä kun ei joka päivä vastaan käpöttele ja ne harvatkin kokemukset on tähän mennessä täytynyt keplotella Frankenin olutvainioilta kuriiripalveluiden kyydittäminä. Jotain on muistaakseni ehkä kauppoihinkin meillä rantautunut, mutta nimikemäärä on joka tapauksessa sormipelissä laskettavissa.

Oluen runko rakentuu Red X-, Carapils- ja Cit-maltaiden varaan, humalvalintana toimii Spalter Select. Elämme kollaboiden suhteen verottajateknisesti harmaita aikoja, joten Kantolassa on virallisesti tulkiten painittu tyylin parissa omassa hiljaisuudessa. Mutta jos joku tässä kaverina olisi toiminut, olisi se ehkä Cool Head. Mutta tämä on vain teoriaa ja rivien välien tulkintaa.

Nautiskelin oluen ensikertaa Salamanationin hanasta, mutta hain vielä pari purkkia kotiinkin edellä mainitun Cool Headin kasvihuoneelta. Alta löytyvä arvio on kirjattu ylös hana-annoksen äärellä, mutta vertautuu hyvin myös tölkkivarmenteen sävyihin.

Temperance x Cool Head Troglodyte

Punakanruskea olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa keskitummaa, punakkaa mallasta jossa kevyttä imeltynyttä oloa ja mausteisuutta.

Maku on miellyttävä ja maltaaseen nojaava. Juotavuus on hyvää tasoa ja vaikka tuntumassa pyöreyttäkin on, ei tämä raskaaksi käänny. Mausteisuutta, yrttisyyttä ja hieman imeltyneisyyttä taustalla. Maistuva tulkinta.

Pisteet: 37/50

Cool Head Day One

Cool Head Day One

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Cool Head Brew, Helsinki, Suomi

Viime aikoina haaviin on tarttunut useampia juhlaoluita, joiden pääväritys vaikuttaa olevan vahvasti tummaan ja tuhtiin kallellaan. Cool Headinkin startista tulee tänä vuonna kuluneeksi vuosikymmenen ja keittomäärissäkin on nyt rikottu tuhannen kappaleen rajapyykkin.

Pyöreitä keittolukemia juhlistamaan on valmistettu tämmöinen kymmenpinnainen pastry-suuntaan taittuva Imperial Stout, joka kätkee sisäänsä paahdettua kookosta, kaakaopapuja ja hasselpähkinöitä.

Itse suosin yleensä maustamattomia teoksia, mutta periaatteista on aina välillä hyvä joustaa. Se nimittäin kannattaa yllättävänkin usein, kuten viikkiläistenkin juhlajuoman kohdalla tuli todettua.

Cool Head Day One

Sysimusta ja hidasliikkeinen olut kevyellä vaahtorenkaalla. Tuoksu on pehmeä, paahteinen, tummansuklainen ja imeltyneen torttumainen.

Maku on syvä ja moniulotteinen. Paahteisuus, tumma luumuisuus ja suklaisuus nousevat esiin vahvasti. Paahtunutta kookosta, leivosmaisuutta, tahmeutta. Tasapaino pysyy tuhdista olemuksesta huolimatta hallussa. Miellyttävä yömyssy.

Pisteet: 41/50

Espoon Oma Panimo Cheers from Nuuksio

Espoon Oma Panimo Cheers from Nuuksio

• Tyyli: Foreign Stout
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Espoon Oma Panimo, Espoo, Suomi 

Kahteen kuntaan jakautuneen Oma Panimon oluita ei kamalasti ole tullut maisteltua, mutta tämä eräästä etelän ruokamarketista bongattu Nuuksio Foreign Stout herätti mielenkiintoni. Näitä ei meillä päin ole tainnut kummemmin näkyäkään, mikä osaltaan selittää vähäistä kosketuspintaa tekemisiin. Sittemmin panimo ehti ilmoittamaan konkurssistaan, mikä etenkin tämän maistokokemuksen myötä on erittäin harmillista.

Seitsenpinnainen olut kun tuo perusvalikoimiin mukavaa vaihtelua ja täyttää sitä oman makuhermoni paljon kaipaaman paahdenautinnon saatavuusongelmaa. Aina ei imperialistisia mittoja tee mieli, eikä vanhan kaupparajan alle jäävät näkemykset useinkaan puhuttele ohuutensa puolesta. Seiskan kieppeillä pyörivä tekeminen olisi ehkä eniten omaan mieleen.

Luonnossa aikaa viettävänä puuhastelijana myös oluen etikettilokaatioksi valikoitunut Nuuksio herätteli hyviä tuntemuksia. Tuo kansallispuisto minulta on kokematta, mutta jostainhan se tutustuminen on aina aloitettava – minusta nimikko-olut on varsin hyvä ja matalan kynnyksen lähtökohta.

Espoon Oma Panimo Cheers from Nuuksio

Tummanpuhuva olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa hyvää paahteisuutta ja tummaa suklaata.

Maku on runsas ja paahteinen. Maitokahvisuutta, tummaa suklaata ja kevyttä hedelmää. Melko kuiva, suussa suht pyöreä ja kokonaisuutena miellyttävä. Humaloinnissa Nuuksion metsien havuisuutta, sillein kevyesti, mutta sopivasti. Erittäin tasapainoinen Stout hyvällä rungolla.

Pisteet: 39/50