maanantai 18. helmikuuta 2019

Panimoyhtö X Hefner

Panimoyhtö X Hefner
  • Tyyli: Hefeweizen
  • Alk.%: 5,0
  • Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväskylä, Suomi
Panimoyhtiö X:n ensimmäisen erän Hefnerit levittäytyivät paikalliseen vähittäismyyntiin melko pian avajaisten jälkeen ja ainakin omalle kohdalle sattui parikin tyhjää hyllyä jakelua seuranneina päivinä. Kysyntää siis riittää, mutta onneksi olutta kuitenkin pienen etsinnän jälkeen löytyi. Prisma pyytää pullosta hitusen päälle kolmea euroa, mikä vasta aloittaneen, kymmentä tuhatta litraa tänä vuonna tavoittelevan pienpanimon kohdalla on suorastaan puoli-ilmainen. No, tosi edukas joka tapauksessa, kun kyseessä on kumminkin puolilitrainen pakkauskoko.

Heferiähän on ollut haarukassa aiemminkin, mutta minusta tämä Jyväskylässä tuoreeltaan valmistunut erä peittoaa kiertolaisaikojen UG-keitoksen melko selvästi. Avajaisissa makua pyöriteltiin ja kehuskeltiin useammankin suun voimin, eikä kotona tehty pullotestaus mieltä muuttanut. Viisiprosenttiseen vehnään onkin saatu makua mukavan runsaasti ja kaiku on hyvinkin autenttinen. Väitänkin, että tässä on erinomainen taistelupari kaupoistamme löytyville saksalais-hefeille aivan niistä arvostetumman pään tekijöistä lähtien.
Hefner on kevytrunkoinen saksalaistyylinen vehnäolut, jossa pääosassa ovat saksalaisen vehnäoluthiivan muodostamat esterit. Banaania, neilikkaa ja aavistus sitruksisuutta yhdistettynä kevyeen mallasrunkoon luovat oivallisen kesäjuoman.
Panimoyhtö X Hefner
Samea, hyvin samea ja sakan myötä ruskeuttakin saava vehnäolut valkealla, tiiviillä ja kestävällä vaahdolla. Sakkaa on aika paljon, enkä edes yritä mahduttaa sitä kaikkea mukaan lasiin.

Tuoksu toimii. Rehtiä hefeweizeniä joka saralla. Banaania, muitakin hedelmäisiä käymisaromeita. Purukumia, kevyttä neilikkaa, runsaampaa mausteisuutta. Runsas ja tukeva.

Maku vastaa tuoksua, ehkä se hieman kepeämpi jossain määrin on. Ei kuitenkaan ohut, vaan hyvällä tapaa raikkaanlainen, silti makumaailmaltaan runsas. Banaania, nyt vähän kuivempaa tuntua, mutta silti hedelmää ja purukumiakin edelleen tarjoavaa. Neilikkainen sivujuonne, hento, mutta pirteä sitruksisuus sekä vehnäoluelle tyypillinen mausteisuus täydentävät väritystä. Lopussa kohtalaista katkeroa, suutuntumassa sopivaa pyöreyttä.

Nyt on, nyt on… Väkevä aloitus uudelta panimolta. Kotimainen Hefeweizen, joka kestää vertailun vaikkapa aitoihin germaanituotoksiin. Hinta-laatu –suhde on suorastaan erinomainen.

Pisteet: 37/50

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Pyynikin Amarillo Pale Ale

Pyynikin Amarillo Pale Ale
Toinen Pyynikin setistä maisteltu olut oli takavuosien suosikkihumalalla eli Amarillolla ryyditetty Pale Ale. 5,3-prosenttinen purnukka on aika tuttu näky jo kauppojemme hyllyiltä ja se kuuluukin Pyynikin perusvalikoiman kiertoon. Amarillo on omakohtaisesti vielä kokematta, joten tämä näyte-erä korjaa tuon puutteen.

Amarillo Pale Ale pääsi hieman yllättämään paitsi hieman tummuneen värinsä, mutta myös suht ”juurevan” lähestymiskulmansa vuoksi. Odotin nääs huomattavasti aromivetoisempaa ja sysivaaleaa tuotosta, mutta vastassa olikin aika paljon mallasta ja siihen liitettyä makeutta humalan kaveriksi antava näkemys.

Pyynikin Amarillo Pale Ale
Oranssinen, valkean vaahdon nostava olut. Eli hiven ruskeutta mukana, ei tyystin pale. Tuoksussa kypsää mandariinia ja sitrusta. Enempi makeaa kuin saippuamaista siis.. Aika paljon mallastakin eli karamellia ja paahtunutta leivosmaisuutta, mutta sopu sijaa antaa.

Maku on ihan hyvä, vähän old school ehkä. Sitrusta, appelsiinia ja hiven havua. Toffeeta, leivosmaisuutta ja muutenkin hyvin esillä olevaa maltaisuutta. Jälkimaku raa’an yrttinen eikä sitrusvetokaan lopulta riittävän irti solidista pohjasta pääse. Ihan kiva, muttei sen enempiä.

Pisteet: 30/50

lauantai 16. helmikuuta 2019

Hiisi Iku-Turso Tynnyrissä Kypsynyt Imperial Stout 2018

Hiisi Iku-Turso Tynnyrissä Kypsynyt Imperial Stout 2018
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 9,0
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
Sibeliun seitsemäs ja homejuustot. Siinäpä tämänkertaisen oluen paritusvinkit itse panimon kirjailemina. Kyseessä on tietenkin paikallispanimoni tynnyreissä pesinyt mytoliginen ”hirviolut”, sarvipäinen Iku-Turso. Vuoden 2018 aikaleimaa kyljessään kantava, yhdeksänprosenttinen imperial stout jatkaa hiisiläisten vakuuttavaa linjaa näiden suurten makujen äärellä.

Kyseinen olut edustaa jo erää numero 684 eli ihan mukavasti on olutta pienpanimoaallon myötä ehtinyt Jyväskylässäkin valmistumaan. Tynnyrikypsä Iku-Tursohan on tehty jo pitkälti menneen vuoden puolella, joten erälukemat lienevät jo rikkoneet seuraavankin satasen rajan aikaa sitten.

Iku-Turson perusversiokin kävi hiljattain lasissani, enkä muistanutkaan, kuinka ronskisti tuo sadan EBUn katkerorintama oluessa iskee. Ei se mitään, toimii omaan pirtaan. Tynnyriversiossakin tuo tietty tuntuu ja niinhän sen pitääkin. Edellisvuoden painokseen en tätä tällä kertaa lähtenyt vertaamaan, mutta pistetilanne näyttää asettuvan tasatulokseen. Aivan niin syvälliseen sanailoitteluun en arvioinnissani tällä kertaa yltänyt, mutta lopputuleman puhuttelevuus lienee se pääasia. Ja onhan tynnyreissäkin tietty eroja. Aiempia painos uinui oloroso-astiassa, kun taas nyt esillä oleva versio haki vauhtia Jack Daniel's-tynnyristä. Iku-Turso on kaunis juoma, oli se sitten tynnyrikypsytetty tahi ei.
Iku-Turso on ikiaikaisen jyhkeä ja väkevä luonnonvoima.
Jämäkästi, mutta lempeästi humaloitu. Voimakkaan paahteinen. Runsas ja pehmeän maltainen. Jyhkeä Imperial Stout Hiisin tyyliin.
IBU: 100 / EBC: 90 / Craft: 100%
Suodattamaton pastöroimaton, lisä- ja säilöntäaineeton, vegaaninen

Hiisi Iku-Turso Tynnyrissä Kypsynyt Imperial Stout 2018
Hyvin tumma, beigevaahtoinen olut. Tuoksussa paahtunutta tunnelmaa, tammista vaniljaa ja punaviinimäistä marjaisuutta. Aikas kiva.

Maku on monipuolisempi. Paahteisen maltaisuuden, kaakaon ja espressomaisuuden takaa nousee esiin aika vahvakin vaniljan ja hapankirsikan, ehkä punaviininkin yhteenliittymää. Lopusta löytyy aika napakkaa katkeroa, joka jatkuu yrttisenä pitkälle jälkimakuun. Seuranaan sillä on tuota mainittua kirsikka-vaniljaa, paahdetta ja suklaisuutta. 

Monipuolinen, muttei ylettömän syvä makumaailma. Pieni pyöreyslisä olisi ehkä poikaa, mutta onhan tässä aika kova olut joka tapauksessa lasissa.

Pisteet:: 39/50

perjantai 15. helmikuuta 2019

Fuller's Vintage Ale 2018

Fuller's Vintage Ale 2018
  • Tyyli: English Strong Ale
  • Alk.%: 8,5
  • Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti
Lontoolaispanimo Fuller’sin jokavuotinen ja odotettu Vintage Ale –painos tuli Alkoon viime syksynä hieman takaoven kautta. Olut ei alkuun listautunut verkkosivujen uutuus-sarakkeeseen, vaan ilmeisesti ilmestyi  eräänlaisena edellisen vuosikerran täydennyseränä suoraan hyllyyn. Kerrankin ihan oikea yllätys monopolimarketissa ja vieläpä iloinen sellainen. Sittemmin sekin on tainnut saada oman sarakkeensa verkkosivujen puolellekin.

No, eteenpäin. Eipähän näitä runsaamman pään herkkujuomia määräänsä enempiä tule nautiskeltua, joten tämänkin maistelu venähti pitkälle tämän vuoden puolelle. Itseasiassa vuoden 2017 painos taitaa olla vielä kokonaan korkkaamatta… Ehkä senkin aika vielä tulee.

Fuller’s Vintage Alejen ideahan on aikaisemmilta vuosilta tuttu: otetaan panimon herkullinen Golden Pride ja tuunataan reseptiä hitusen – ainakin humalalajikkeiden verran. Pari viimeisintä vuotta on seilattu hieman tuontihumalallisessa (2016: Nelson Sauvin, 2017: Denal) maailmassa, mutta vuosi 2018 palautti laivan Brexit-saarille. Jotain noista maailmanmatkoista on kuitenkin hyppysiin jäänyt, sillä nyt käytetty brittien Olicana-lajike henkii tropiikin hedelmäistä sävykkyyttä. Kavereinaan sillä on klassisemmat Target-, Goldings-, Challenger- ja Northdown-lajikkeet, mikä onkin osuvaa, sillä tämä 22. vuosikertapainos juhlistaa pitkällistä yhteistyötä brittiläisten ohran- ja humalanviljelijöiden kanssa.

Paluu kokonaan kotoperäisiin raaka-aineisiin on myös hyvin ajankohtainen tuon mainitun Brexit-vatuloinnin kanssa, mutta on myös hyvä muistaa, että vuoden 2018 Vintage Ale jäi Fuller’s-panimon viimeiseksi itsenäisyyden aikakauden vuosikerta olueksi. Panimohan on tätä nykyä japanilaisjätti Asahin omaisuutta… Sitäkin vasten on melko sääli, ettei kokonaisuus onnistunut puhuttelemaan aiempien kokemusten tavoin. Saa nähdä tuleeko haettua lisäpottuja kellariin laisinkaan.

Fuller's Vintage Ale 2018
Punertavan oranssinen, vaalean vaahdon nostava arvojuoma. Tuoksu toimii. Se lämmittää kypsän hedelmäisellä, keksimäisellä annillaan sekä runsaalla, vahvuuttaan henkivällä olemuksellaan. Pähkinää ja kevyttä maustetta löytyy myös, muttei ylettömän paljon. Kaunista.

Maku on tuoksua rujompi, edelleen suht puhutteleva kumminkin. Vahvuus tosin tuntuu lämmön lisäksi myös alkoholin kevyenä katkuna. Aika tasapainottaa tuota onneksi pois. Keksimäistä mallasta, ohuelti vaaleaa siirappisuutta ja ehkä vähän tisleensekaista, kypsää hedelmäisyyttä. Jälkimmäinen viinasidos on osin alkoholin katkusta nousevaa mielikuvaa, mutta, noh, siltä se vaan alkuun tuntuu. Aika tasoittaa tuotakin saraa, mutta vähän kylmä kuva kokonaisuudesta jää.

Olut on hyvä, muttei minusta aiempien Vintage- versioiden tai Golden Priden tasolla kuitenkaan. Lopussa kohtalaisen kovaa purentaa, suutuntuma jää keskirunsaaksi. Lopputulema kääntyy korjausliikkeistä huolimatta pettymykseksi.

Pisteet: 35/50

torstai 14. helmikuuta 2019

Alkon Pienpanimo-oluet 2019: Vakka-Suomen Prykmestar Perle Pils

Vakka-Suomen Prykmestar Perle Pils
Vakka-Suomen Panimon linjakas PIls oli yksi tämänvuotisen pienpanimokattauksen must-tuotteista. Sarjan kepeämpää linjaa edustava, vaalea ja sopivan rapsakka (44 EBU) olut olikin hyvä ottaa maistoon jo näin alkuvaiheessa, kun nuo muut oman ostoskorin päävalinnat olivat jo vähän jytympirunkoisia, enemmän nautintohetkelleen panostusta vaativia oluita.

Toissavuotinen Saazer lienee useimmilla vielä sameana mielissä ja tuota juomaa muistelin itsekin syvästi kaihoten. Nyt julkaistu Perle PIls tarjoaa onneksi varsin hyvää jatkumoa uusikaupunkilaisten pils-linjalle, vaikka eroja edellä mainittuun muistojen helmeen onkin.

Perle on tietysti humaloitu nimikkolajikkeellaan, mutta se on myös tyystin kirkas, kun Saazer taas tarjoili semmoista kellerbiermäistä sameutta. Rapean jalohumalainen makumaailma on samaan aikaan voimakas ja lähestymään kutsuva, mutta on myös onni, että se on pakattu täyspitkään puolilitraiseen pulloon. Pienemmässä koossa se nimittäin loppuisi auttamatta kesken… Loppui se vähän nytkin, mutta sopiva mielihyvä kuitenkin täyttyy. Taas on tehtaalla onnistuttu tehtävässä, hienoa!

Vakka-Suomen Prykmestar Perle Pils
Vakka-Suomen Prykmestar Perle Pils
Kullankeltainen, kaunis ja valkeakruunuinen olut. Tuoksu on jalo...humalainen, vähän pistävä, mutta puhutteleva. Ruohikkoa, yrttiä ja Perlen itselleni usein mieleentuovaa, tuoretta koivuvihtaa. Mallaspuoli on viljavaa ja vaaleaa, hennon paahtoleipäistä.

Maku... Sitä on aika kivasti, eikä lainkaan hassummissa raameissa. Varsin napakkaa on tuo humalan poljento. Ruohoa, sitä mainitsemaani koivikkoa, vienoa sitrussuuntaakin. Runko on viljavaa, paahtoleipäistä ja vaalealinjaista taustaväriä tuovaa. Maukas, pureva ja tasapainoinen. Osuu hyvin. Ei epäilystä.

Pisteet: 36/50