Dry & Bitter x Revenant On the Cobbles

Dry & Bitter x Revenant On the Cobbles

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 5,5
• Panimot: Dry & Bitter, Gørløse, Tanska / Revenant Brewing Project, Kuopio, Savo
  

London Porter on ehkä sellainen oluttyyli, mitä en Dry&Bitterin ja Revenantin kätösistä ensimmäisenä olisi ajatellut tulevan. Vahvuutta oluelle kertyy maltilliset 5,5%, mutta makumaailma on miellyttävän runsas ja monipiirteinen. Oikein hyvä.

Dry & Bitter x Revenant On the Cobbles

Tummanpuhuva olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa tummaa suklaisuutta ja runsasta paahteisuutta. Pehmeä, pyöreä.

Maku on hyvä ja vahvuuttaan runsaampi. Tummaa suklaata, syvää paahteisuutta, alla vähäistä makeutta. Lopussa keskirunsasta katkeruutta ja kaakaojauhetta. Miellyttävä kokonaisuus.

Pisteet: 38/50

Cool Head x Temperance Baby Criminal

Cool Head x Temperance Baby Criminal

• Tyyli: India Pale Ale
  
• Alk.%: 6,0
• Panimot: Cool Head Brew, Helsinki, Suomi / Temperance Brewing, Hämeenlinna, Suomi

Cool Heading varsin hyvä West Coast IPA lähti mukaan taproomin piipahduksella. Humalaineina tässä kuusipinnaisessa IPA-juomassa toimii Cascade, Chinook sekä Simcoe. Verottajatulkinnan myötä alkanut kiertely ja kaverisuhteiden kieltäminen näkyy Baby Criminalinkin kohdalla: korkeintaan henkistä tukea on kuulemma saatu Temperancen toimijoilta, mutta mitään virallista ei kuitenkaan kannata tällä hetkellä myöntää. Onhan tämäkin yksi ajankuva historiankirjoihin, mutta onneksi pienpanimoitsijamme ovat varsin kekseliästä väkeä.

Cool Head x Temperance Baby Criminal

Vaaleahko olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa havua ja sitrusta. Vähäistä karamellisuuttakin.

Maku on varsin hyvä ja aika napakkakin. Sitrusta, greippistä katkeruutta, pihkaa ja havuja. Rungossa pientä karamellisuutta, hedelmäisyys melko vähäistä, mukana myös yrttisyyttä. Toimii minusta mukavasti.  

Pisteet: 37/50

Factory Eye Opener

Factory Eye Opener

• Tyyli: Imperial Coffee Stout
• Alk.%: 12,0
• Panimo: Factory Brewing, Kerava, Suomi

Factorykin on pöhissyt jo kolmen vuoden ajan ja juhlan kunniaksi näkyy valmistuneen liuta merkkipäivän mukaan leimattuja oluitakin. Eye Opener lähti mukaan vahvasti puhuttelevan tyylimääreensä mukaan.

12-prosenttinen kokonaisuus tunnustautuu kahvisempien Imperial Stoutien edustajaksi. Apukäsinä paahdelisän tuomisessa on käytetty Good Life Coffee- ja Samples Coffee -paahtimoita, joiden paahteiden tuloksia tuntuu lisätyn matkaan varsin avokätisellä annostelulla. Erinomaista menoa kahvisten nautintojen ystäville.

Factory Eye Opener

Sysimusta ja aika paksulla viskositeetillä varustettu ilmestys. Ruskea vaahtokin nousee lopuksi pintaan. Tuoksussa on runsasta kahvisuutta ja tummaa suklaisuutta. Paahdetta myös.

Maku on runsas ja soljuva. Kahvisuus omaa espressomaista ja hieman tumman sokeristakin tunnelmaa. Tummaa suklaata, paahteisuutta ja imeltyneisyyttä. Etenkin jälkimaku tiivistyy makeaan muotoon, vaikkei pastry-mittoihin kurkotetakaan. Huulia tahmaava, moniulotteinen ja lämmittävä kokonaisuus. Varsin solidi esitys.

Pisteet: 42/50

St. Feuillien Quadruple

St. Feuillien Quadruple

• Tyyli: Quadrupel
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Brasserie St. Feuillien, Le Rœulx, Belgia

Muistelin jotenkin, etten ole St. Feuillienin Quadia vielä blogissa käsitellyt, mutten tullut asiaa sitten hakukoneen avulla tarkastaneeksi. Sinällään tämä unohdus oli ihan hyväkin, sillä samalla tuli tarkastettua makunystyröiden tasalaatuisuus – edellinen arvio kun näyttäisi löytyvän vuoden 2020 puolelta. Lopputulema näkyy molemmissa arvioissa olevan: kelpo tavaraa, muttei mitään R10:ä kuitenkaan. 

Ja tuo toteamus on toki helppo allekirjoittaa. Tulihan se nostettua loppukaneetiksi kahdessa toisistaan tietämättömässä arviossakin. Vahvuutta lerœulxilaiselle mahtioluelle kertyy mukavat 11% ja belgikumppanien tavoin, makumaailma on puhutteleva, tasapainoinen ja asianmukaisen runsaskin. Hyvä olut kaiken kaikkiaan ja kaikesta huolimatta.

St. Feuillien Quadruple

Mahonkinen, nätti olut kestävällä vaahdolla. Tuoksu on kiva, mutta mieto. Kypsää, tummaa belgihedelmää, kevyttä paahdetta ja imeltyneisyyttä.

Maku toimii. Pehmeä, alta lämmittävä tunnelma nojaa tummaan kuivahedelmäisyyteen. Kypsää menoa, myös kevyttä paahdetta ja runsaammin imeltynyttä maltaisuutta. Lopussa hentoa mausteisuutta, jälkimaku tahmaa huulet. Ei tämä R10 ole, mutta kelpo quadia eittämättä kumminkin.

Pisteet: 38/50