Cervisiam Scaphism

Cervisiam Scaphism

Cervisiam Scaphism

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Cervisiam, Oslo, Norja
  
• Pantu: Amundsen Brewery, Oslo, Norja
  

Norjalainen, harrastajien suosiota nauttiva Cervisiam ei ole blogistin lasiin vielä ehtinyt, vaikka jo neljättä vuotta toiminnassa pyöriikin. Brutaaliin teloitusmenetelmään oluen nimellä, etiketillä ja reseptiikallakin "leikkisästi" viittaava NEIPA piti kuitenkin ottaa ihan jo mielenkiinnosta testiin ja samalla tutustuttaa itseään käkipanimoksi tituleeraavan kiertolaisen tekemisiin.

Scaphism on sameaa tyylisuuntaa edustava IPA, joka Amarillo-Citra-Mosaic –humaloinnin lisäksi maustettu hunajalla ja laktoosilla. Nimi tosiaan viittaa kohtalaisen ikävään teloitusmenetelmään, jota vapaasti suomentaen ”veneeksikin” kutsutaan.

Scaphismin idea yksinkertaisen karu: uhri asetetaan makuulle pienen veneen pohjalla siten, että raajat ja pää jäävät sen ulkopuolelle. Päälle asetetaan toinen vene nurinperin siten, että torso ikään kuin suljetaan veneiden väliin. Uhri valellaan hunajasta ja maidosta tehdyllä seoksella, jota myös pakkosyötetään hänelle. Makea seos houkuttelee useita tuholaisia vapaana olevien ulokkeiden kimppuun samalla kun ruumis mätänee veneiden sisällä. Uhrin ei myöskään aina anneta nääntyä, vaan seosta ”tarjoillaan” hengen pitimiksi useita kertoja ellei sitten toimita tölkissä esitetyn tarinan mukaan, jossa valeltu venho laitetaan virran vietäväksi.

Koska postauksen pääasiana on kuitenkin elintarvike eli olut, en kertaa aivan kaikkia menetelmän yksityiskohtia tai tarkempia vaikutuksia, mutta kuvitella kumminkin saattaa, ettei tällainen tapa lähteä ole kovinkaan mieluisa.

Olut sen sijaan on varsin mainio ja suht tuorekin: tölkin sivu tietää kertoa, että BBE merkitään vuodeksi eteenpäin tölkityksestä, jolloin tämä epeli on päätynyt purkkiin 24.1.2019. Ratebeer kertoo valmistuspaikaksi Amundsenin, mutten ole varma mitä tölkissä luki – jos luki.

Cervisiam Scaphism

Cervisiam Scaphism

Tuhdin samea, oikeastaan hyvin hunajaisen keltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on varsin hedelmäinen, tropiikin sävyjä uhkuva ja rouhean sitrustäytteinen. Kivaa särmää harsomaisen aromiunelmoinnin muassa on. Papaijaa, aprikoosia, passionia ja runsaasti sitrusta kavereineen. Oikein miellyttävä.

Makukin passaa. Se on muhkean sijasta ehkä hieman keskirunsasta messevämpi, mutta hemmetin tiukka koko syvyytensä mitalta. Soljuva tropiikin hedelmien virta omaa pinnan alaista voimaa, jota sitrushedelmien tykittely suloisesti täydentää. Matkaan mahtuu myös hyvä annos mandariinin kuoren pehmeää kirpeyttä antavaa tiivistemäisyyttäkin. Jälkimaku on hivenen oudoksuttava, liekö sitten hunajan vika. Jonkinlaiseksi ketokukkaisuudeksi tuon ehkä miellän ja ihan kivasti se lopulta sitruksen särmään istuukin.

Omaperäinen leima on toki aika kiva, muttei se aivan huipputulokseen siivitä. Makeutta ei sokerien muodossa juuri löydy, eli mukavan kuivana ja aromaattisena ilmestyksenä maailmaa on lähdetty valloittamaan. Se sopiikin hyvin omaan pirtaan ja kyllähän tämä vähintäänkin golfablodit on ansainnut.

Pisteet: 38/50

Alkon Pienpanimo-oluet 2019: Beer Hunter’s Mufloni Kauramoottori

Beer Hunter’s Mufloni Kauramoottori

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Kauramoottori on Porin iäkkäimmän pienpanimon lupauksia herättävä, runsas ja kymmenprosenttinen panos tämänvuotiseen pienpanimokattaukseen. Rungon kauravahvistuksesta nimensä saava olut pesiytyy Mufloni-heimoon, vaikka itselleni termi on enemmälti tuttu hepostelun maailmasta. Uskallan jopa muistella, että termiä olisi käytetty myös Aku Ankoissa. No ei takerruta siihen ja voin tietty muistaa väärinkin.

Jyhkeä Imperial Stout oli joka tapauksessa yksi muutamista must have –tuotteista tämän vuoden annista ja kyllähän se lopulta aika kauniisti toimikin. Beer Hunter’silla ei ole tapana ollut odotuksia pettää, eikä tästä kannata tälläkään kertaan kantaa huolta.

Beer Hunter’s Mufloni Kauramoottori

Hitaasti lasin pohjalle laskeutuva, tummanpuhuva olut rusehtavalla vaahdolla. Tuoksu on hyvin paahtuneen maltainen, suklainen, lakritsainen ja hieman kypsän hedelmän pehmeyttäkin tarjoava. Todella hyvältä vaikuttaa.

Maku, se on todella hieno. Runsaan paahteinen, suklainen ja mokkainen. Lakritsia, kohtalaista katkeroa vasten pitkää, paahtuneen suklaista jälkimakua. Tunnelmaa syventää kypsän luumuinen pehmeys. Ai että, nyt on hienoa juomaa. Tuntuma ei ehkä solju kaikkien paksuimman keitoksen tuntemuksin, mutta huulia sopivasti tahmaava, syvyyksiin kurkottava kokonaisuus viettelee tasaisesti kelluvan voimakkuutensa saattelemana. Kaunista.

Todella onnistunut olut Muflonisarjan jatkoksi.

Pisteet: 40/50

Panimoyhtiö X Oat Of Nowhere

Panimoyhtiö X Oat Of Nowhere

• Tyyli: Oatmeal Stout
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväskylä. Suomi

Uuden paikallispanimon toinen markkinoille laskettu olut on hemmetin hienosti uponnutta Hefneriä selvästi tummasävyisempi ja paahteisempi. Nokkelan nimen saanut Oatmeal Stout on pakattu panimon hefeä pienempään, 0,33-litraiseen pulloon ja sen hinta paikallisessa Keskimaan myyntipisteessä näkyy olevan vain muutaman sentin päälle kolme euroa.

Panimon avajaisten aikaan vielä kypsymässä ollut Oat of Nowhere on tyyliin sopien juuri kaupparajan ylärimaan tähdätty, paahteinen ja suklaanaromeita esittelevä olut. Se saa lisämuhkeutta runkoonsa kaurahiutaleista ja onkin kokonaisuutena aika runsasmakuinen, ehkä vähän kuivaksi kääntyvä paahteen tarjoaja. Tummuusyksiköitä löytyy 68 EBC:n verran ja katkeroitakin on pakattu mukaan maltillisesti 32 IBUn voimin. Ei ehkä sellainen, varmasti vakioituva tuote kuin Hefner, mutta toimiva ja hintaansa enemmän kuin hyvin vastaava paikallisolut.

Oat of nowhere on tumman maltainen, kahvinen sekä hieman suklainen oatmeal stout. Ennenmuinoin kauraa pidettiin niin terveellisenä, että siitä tehdyn oluen uskottiin parantavan terveyttä. Nykyään meillä on toisenlaiset terveysbuumit, mutta kaura maistuu edelleen oluenkin muodossa.

Panimoyhtiö X Oat Of Nowhere

Tummanruskea, niukan ja melko pian laskevan vaahdon saava olut. Tuoksu on paahteisen maltainen, suklainen ja hivenen tumman leipäinenkin. Keskirunsas, lämmön myötä avautuva ja varsin hyvältä vaikuttava.

Maku on tuoksua runsaampi, paikoin aika intensiivinenkin. Tunnelma on aivan jälkimaun portteja lukuunottamatta miellyttävän syvä, mutta ohentuu selvästi juuri ennen keskirunsasta katkeron kontaktia. Alkupuoli kulkee melko kuivana paahtuneen maltaan ja nousevan suklaan voimin. Ehkä vähän kahvisuuttakin löytyy. Jälkimaku on salmiakkisempi, vaikka muitakin elementtejä siitä kumpuaa. Suuhun jäävän suklaan aromi on oluen kenties parasta antia.

Yllättävän runsasmakuinen stoutti kauppatarjontaan. Pientä kepeyttäkin löytyy, muttei kokonaisuutena suinkaan pöllömpi.

Pisteet: 33/50