perjantai 28. helmikuuta 2020

Honkavuoren Appi Laiha Lager

Honkavuoren Appi Laiha Lager
Oman kylän pieni kyläkauppa oli ottanut muutaman honkavuorelaisen valikoimiinsa. Lukumäärässä mitattuna melko laajakin valikoima on tavannut olla yllättävänkin harmaa ja tylsyyden varjoissa seikkaileva, joten tässä kohtaa piti pysähtyä pyörittelemään uutuuksia jo ihan kannatusmielessä. Ja kuten aiemmin jo monta kertaa olen todennut, kiinnostavat etenkin nämä ”peruskeskaria” kepoisemmat mallasjuomat tänä päivänä itseänikin. Mukaan lähti siis vain 2,2-prosenttinen Appi Laiha Lager, hyvin kevyt ja helposti lähestyttävä vaalea lager.

Muualta tätä olisi tuskin tullut kotiin asti raahattua, mutta lähikaupan kohdalla valikoiman läpikäyntiä tulee harjoitettua aika ajoin vähän hövelimmin. Ja tietty läheltä saatavat vaihtoehdot pihapuunaus- ja palautusjuomaksi vakioituneelle Heineken 0,0:lle kiinnostavat aina. Suuria odotuksia ei tämän oluen kohdalla liiemmin ollut, mutta pieni alkoholimäärä herätteli toiveita yleensä varsin vierteen makuisia holittomia bissenmakuisemmasta kokonaisuudesta. Bisse-sanaa käytin siksi, että Appi on aika puhdasverinen peruslager, ei mikään aromihumaloitu modern lager tai vastaava. Ja hyvässä mielessä aika harmiton sellainen lopulta onkin.
”Honkavuoren Appi on laiha lager. Appi ei ole humalahakuinen, eikä se dominoi ruokapöydässä. Tästä syystä Appi sopii niin arkeen kuin juhlaan ja tiukan paikan tullen jopa juhlien keskipisteeksi.”
Honkavuoren Appi Laiha Lager
Vaaleankeltainen, kirkas ja valkeavaahtoinen olut. Kevyessä tuoksussa on yrttisyyttä ja vaaleaa mallasta. Harmiton ja raikas. Aika kevytkin.

Maku on ihan jees. Siinä on mukana hienoista makeutta, mutta riittävän viileänä tuo ei pääse haittaamaan. Vaaleaa mallasta tahdittaa lopussa puraiseva ruohoyrttisyys, joka raikastaa menoa mukavasti. Peruslager kepeisiin voimiin sovitettuna. Matalat vitamiinit kyllä huomaa mausta ja kepoisesta tuntumasta, jota terävänlaiset hiilihapot tehostavat. Ero totaaliholittomiin on kuitenkin selvä eli vierteisyys ja häiritsevä makeus pysyttelee poissa. Pohjana toimiva peruslagernäkemys karsii myös suurimmat maut samalla pois eli aika kepeälinjainen kokemus siinäkin suhteessa.

Mutta eipä sinällään hassumpi tuote ja lähtenee mukaan jatkossakin, nyt kun tuosta lähikaupastakin kerta saa. Erikseen en etsimään alkaisi.

Pisteet: 24/50

tiistai 25. helmikuuta 2020

Noita Wineryn pirskahtelevat pét natit: Riesling & Pinot Noir


Kaunis kaksikko
Paavolan konsulttikaapeista löytyi poikkeuksellisesti myös ei-mallaspohjaisia kuriositeetteja, kun fiskarilaisen Noita Wineryn kupliva pét nat -kaksikko oli nostettu esille. Tämähän kelpasi, sillä olin jo ennättänyt tyytymään kohtalooni näiden sivuuttamisesta, kun noitalaiset alkujaan ilmoittivat kärräävänsä juomat oman kylän ohella vain helsinkiläisten ulottuville. Iloinen yllätys siis.

Pét natteja ei ole aiemmin tullut maisteltua, mutta innostusta siivitti viime kesän Wine Gardenissa hurmannut Noita Blaufränkisch -natuviini, jolle toivoin kepeämpää, mutta edelleen viinitalon maistuvaa linjaa täyttävää jatkumoa myös näiden kuplajuomien muodossa. Pét nat eli pétillant naturel tarkoittaa luonnollisesti kuplivaa eli mitään keinotekoisesti hiilihapotettua kevytviiniä ei pulloista pidä löytymän. Se saa hiilihapponsa kesken käymisen tapahtuvan pullotuksen myötä - methode ancestral - pullokäyvää tavaraa siis. ”Naturally carbonated with CO₂ produced during fermentation by nature yeast” kertoo meille etikettikin.

Kokonaisuudessaan ruukkikylän Pét Natien tarina menee käsittääkseni kutakuinkin näin: kun sato burgenlandilaisella luomutilalla kypsyy, alkaa niiden matka kohti pohjolaa. Rypäleet lastataan aikailematta sadonkorjuun jälkeen lämpötilakontrolloituun konttiin, jossa ne matkaavat määränpäähänsä Firskarsin ruukkikylään. Perillä niistä valmistetaan ensin viiniä, jonka jälkeen rypäleistä puristetaan vielä tarvittava määrä makua oluiden ja siiderien mausteiksi tai kuten tässä tapauksessa Pét Natien raaka-aineeksi. Kolmannen kerran niitä tarvitaan vielä kylän oman moonshinen eli pontikan tekoon. Tehokasta ja kunnioitettavaa raaka-aineen hyötykäyttöä.

Noidan Pét Natit tosiaan tehdään viininvalmistuksesta jäävistä rypäleistä, joista on vielä tiristettävissä mehua ja sokereita kevyempien juomien valmistukseen. Samaan tankkiin lisätään myös omenamehua ja etenkin tuo vaalea Rieslingin taittuu hyvin kuivista siidereistäkin pitävän suun äärelle. Suodattamattomuuden vuoksi pullon pohjalle jää myös sakkaa, joka kuulemma kannattaa sekoittaa mukaan makujen syvyyttä korostamaan. Suositeltava kokemus ja etenkin Riesling-versiota pitää etsiä lisää keväistä auringonpaistetta odottamaan.

Noita Riesling Pet Nat

5,5%

Sameahko, vaaleankeltainen ilmestys. Tuoksu on etenkin alkuun hyvin omenasiideriin viittaava, omenainen, kuiva, vaalean rypäleinen ja sitruksisen pirskahteleva. Oikeinkin lupaavaa.

Maku on hyvä, joskin aika kevyt. Terävähköt hiilihapot ja Rieslingin tunnistettava pirskahtelevuus osuvat hyvin yksiin. Rypäleiden tunnistettavasta makumaailmasta huolimatta juoma on helppo sekoittaa kuivaan ja kirpakkaan omenasiideriin. Onpas toimiva ja tasapainoinen, kaiken kaikkiaan raikas, kevyt ja pirteä kesäjuoma.

Menisi epäilemättä myös Geuzejen ystäville, siideristeistä puhumattakaan.

Noita Pinot Noir Pet Nat

5,5%

Vähän Muumi-limsan näköinen juoma. Vaiko vaapukkamehua? Tuoksu on Rieslingiä voimakkaampi, punaviinin ohella vähän puolukkainen.

Suussa kuplia on vaaleaa edeltäjää vähemmän, maku on tuoksun tavoin runsaampi ja punakka - sekä rypäleitä että marjoja tarjoava. Hyvin toimii tämäkin ja tietty karpalomainen tausta tekee tästäkin hyvin raikkaan, hieman kirpeän punaviinimäisen. Varsin toimiva, mutta Riesling on tästä kaksikosta enemmän oman suunmukainen. Samaa sanoi vaimokin.

maanantai 24. helmikuuta 2020

Maistilan Pessimisti Sour Pale Ale

Maistilan Pessimisti Sour Pale Ale
  • Tyyli: Sour Pale Ale
  • Alk.%: 5,2
  • Panimo: Maistila, Oulu, Suomi
Maistilan kattilahapatettu Pessimisti on liikuskellut nurkilla jo pidemmänkin ajan, mutta ahaa-elämys siihen tutustumiseen tuli koettua vasta äskettäin Harry’sin hanarivistön äärellä. 5,2-prosenttinen Sour Pale Ale kuulosti nimittäin sopivan kirpeältä ja raikkaalta valinnalta erään raskaan työviikon päätteeksi. Ja sitähän tuo aussi- ja jenkkihumalin ryyditetty hapanapa kieltämättä olikin ja ajatus kesäisistä terassikeleistäkin saapui hetkeksi tänne loskan ja marraskuisen harmaan keskitalven hiljaisuuteen.

Maistilan Pessimisti Sour Pale Ale
Vaalean raikas ja mukavan hapan. Siinäpä Pessimisti sitruunankuoressa. Kevyt, aika kuiva mutta samalla miellyttävän hedelmäinen, sitruksiden kirpeä ja suoralinjainen. Todellinen kesäolut, jota tuoreen sitruunamehumainen railakka ote kannattelee.

Luonnehdihtansa lupaukset hienosti lunastava olut, joka täyttää myös henkilökohtaiset odotukset hyvin. Raikas ja vaalea, aromaattisen hedelmäinen ja tietenkin sopuisan kirpeä, sitruksisen hapan kokonaisuus on kevyt, mutta riittoisa ja aukoton elämys. Toimii hämmentävän hyvin näinkin ankeaan vuodenaikaan ja keväisen terassikauden mahdollisuudet lienevät lähes lyömättömät.

Pisteet: 36/50

lauantai 22. helmikuuta 2020

Kotiolut: Vehniän Vehnä IPA


Vehniän Vehnä IPA
Laukaan Vehnäkylän sahtipanimon Vehnä IPA löysi tiensä lasiini muutaman viikon mittaiseksi venähtäneen kuriiriketjun nukahduksen kautta. Parempi ennen aromien karkaamista kuin myöhempään, taisin itsekseni todeta, mutta varsin toimivassa kunnossa tuo olut vielä vaikutti olevan. Joulun aikaanhan se muistaakseni vasta pullotettiinkin, joten turvarajojen sisällä vielä visusti pysyttiin.

Oluen valmistuksessa on nimenkin viittaamana käytetty muun muassa Vehnä- ja Cara Wheat -maltaita. Kaikkiaan kymmenestä mallaslaadusta kasaan koottu olut on humaloitu keiton aikana Magnumilla ja Nuggetilla (60 IBU), kuivahumalointiin lykättyjen Mosaicin ja Nuggetin viimeistellessä aromipuolen. Lopputulos on kuitenkin vahvemmin tuonne purentaan keskittyvä, vaikka aromikkaampia vaiheitakin joukosta löytyy. Vahvuutta luomukselle kertyy sopuisat 6,4%.

Vehniän Vehnä IPA
Punertavan oranssi, kauniin vaahdon nostava olut. Tuoksu on hyvin sitrusvetoinen, greippisen särmikäs ja napakan raikas.

Maku istuu suuhun hyvin. Järin aromaattiseksi en sitä luonnehtisi, vaan sen teho pohjaa enemmälti greippisempään purentaan. Toki semmoinen yleissitrus on vahvasti läsnä läpi maun ja vaaleanlainen mallasrunko pysyttelee taustalla aika kuivana ja melko niukasti vehnäpuoltaan esittelevänä. Näppärä ja napakka, taustaltaan myös mukavan sitruspainoisen aromaattinen. Toimiva paketti.