torstai 22. tammikuuta 2026

Fat Lizard Baltic Porter

Fat Lizard Baltic Porter

Fat Lizardin balttiportteria en muista aiemmin maistaneeni, joten otin pari tölkkiä testiin taproomin kylmäkaapeista. Vahvuutta luomuksella on mukavat kahdeksan pinnaa ja käymisaineena toimii pohjahiiva, kuten lajin pääsuuntimaan kuuluukin. Humalaksi on valikoitunut Challenger ja makumaailma on varsin pehmeä sekä tummapiirteinen.

Fat Lizard Baltic Porter

Tummanpuhuva olut vaalealla vaahdolla. Tuoksu on pehmeä, paahtuneen maltainen, hieman imeltynyt ja kypsän hedelmäinen.

Maku on runsas. Paahtunutta maltaisuutta löytyy paljon, samoin imeltynyttä tunnelmaa. Alla soljuu kypsä, tumma hedelmäisyys. Hidas ja pehmeä, oikein kiva valinta takkatulen ääreen.

Pisteet: 38/50

keskiviikko 21. tammikuuta 2026

Varikko Preeriarotta

Varikko Preeriarotta

  • Tyyli: American Strong Ale
  • Alk.%: 8,0
  • Panimo: Varikko Panimo, Oulu, Suomi

Seuraavana oluena lapin erämökin rauhassa kumoutui oululaisten mainio Preeriarotta. Jenkkityylin strong aleja ei juurikaan tarjolla enää ole, mikä on suuri harmi. 

Kasipinnainen uutuus osuukin tätä myöten hyvin omaan markkinarakoonsa ja toivoa sopii, että olutta saataisiin tarjolle myös keskisemmänkin Suomen kauppoihin. Muutaman purkin ostin onneksi mukaan, mutta tokkopa nuo kauaa jemmassa viipyilevät.

Täyteläisen pehmeä paketti karamelliin ja pähkinään taittuvaa maltaisuutta sekä kuivahedelmien makeutta. Jälkimaussa tyylille ominainen katkeruus korostuu ja tasapainottaa tuhtia makua.
Nautiskeluolut nuotion ääreen (alkaa banjonsoittokin sujua) tai mihin tilanteeseen vain, kun haluat siemailla moniulotteista, lämmittävää ja makunystyröitä puhuttelevaa olutta.

Varikko Preeriarotta

Punertavanruskea olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa karamellista mallasta, kuivahedelmäisyyttä ja yrttisyyttä.

Maku on mainio. Hyvää karamellisen maltaan suuhun sulavaa soljuvuutta kypsien kuivahedelmien pehmentämänä. Kevyttä mausteisuutta, puumaisuutta ja asiaankuuluvaa katkeruutta. Lämpöä löytyy, samoin syvyyttä ja sävykkyyttä. Kelpo tavaraa takan ääreen.

Pisteet: 38/50

tiistai 20. tammikuuta 2026

Fiskars Aurora Blonde

Fiskars Aurora Blonde

Fiskarsin vaaleapiirteinen belgiale Aurora Blonde on kerännyt varsin kehuvia kommentteja osakseen ja kyllähän nämä harvalukuiset belgit aina kellaristiakin kiinnostalevat. Kuusiprosenttinen ja pehmeälinjainen belgiveto omaa pelottavan hyvän juotavuuden, muttei koe tinkimisen tarvetta makumaailman suhteen. Pätevää tekemistä.

Fiskars Aurora Blonde

Vaaleankeltainen, kevyen utuinen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa hyvää belgitunnelmaa. On estereitä, mausteisuutta sekä sitrusta.

Maku on miellyttävä ja juotavuus kohdillaan. Hedelmäisyyttä, belgimausteisuutta ja sitrusta. Rungosta löytyy pyöreyttä, makupuolella riittää syvyyttä, mutta myös tarvittavaa kepeyttä. Mukavan kuiva ja tasapainoinen kokonaisuus. Helppo suositella belgien ystäville.

Pisteet: 37/50

maanantai 19. tammikuuta 2026

Clandestin x Sibeeria Barock and Roll

Clandestin x Sibeeria Barock and Roll

Nappasin Palokan Cittarin hyllystä verottajan silmissä paheellista kollabo-olutta rajojemme ulkopuolelta. Tekijäpanimona tässä liemessä romanialainen Clandestin, jolta löytyy useampikin aika hauskasti nimetty olut meidänkin markkinoiltamme. Kaverina tässä keitoksessa toimii tsekkiläinen Sibeeria Prahan itälaitamilta.

Barock and Rollin tyyliksi on valikoitunut purkin mukaan DDH Modern West Coast IPA, jonka humalina toimii Nelson Sauvin, Strata, Simcoe ja Columbus. Vahvuutta 6,0% ja makumaailma oikeastaan sitä, mitä etiketissä luvataankin. Taisi olla ensikosketus kummankin panimon tekemisiin kohdallani. Ihan toimivalta vaikuttaa.

Clandestin x Sibeeria Barock and Roll

Hyvin vaaleaa, vain hienoisesti utuavaa olutta valkealla vaahdolla. Tuoksussa karviaisia, sitrusta ja vaaleaa hedelmää. Hieman pihkaakin.

Maku on hyvä ja aika suorapuheinen. Kuivaa, aromaattista, mutta myös kohtalaisen purevaa. Valkoviintä, limen kuorta, sitrusta ja vähäistä havuakin. Trooppisuus on läsnä vaaleana yleisvärinä, mehua ei mukana ole. Varsin hyvä.

Pisteet: 38/50

perjantai 16. tammikuuta 2026

Apex Keller-Dunkel

Apex Keller-Dunkel

Apexin Keller-Dunkel sattui osumaan silmään jossain määrin riisutun etikettimuotonsa vuoksi. Toki pinnasta väriä löytyy, mutta osin paljas hopeakylki kuitenkin herätti huomion ennen katseen kohdistumista tyylimääritteeseen: Keller-Dunkel.

Varsin tunnustetuksi panimoksi mieltämäni Apexin tekeleeksi tunnistautuva olut taittuu tosiaan tummien lagereiden suuntaan, mikä onkin kivaa vaihtelua panimolta muutoin kokemiini humalpuolen iloitteluihin. Suodattamaton ja pastoroimaton olut rakentuu Münchner-maltaiden ja Tettnanger-humalten varaan eli mitään ihmeempää kikkaviritystä tästä ei pitäisi myöskään löytymän. Hyvä niin.

Apex Keller-Dunkel

Punertavanruskea olut nätillä vaahdolla. Ei ehkä niin tumma kuin odotin, mutta kyllä tämän dunkkeliksi hyvin tunnistaa. Tuoksu on mallasvetoinen, hieman paahteinen, enemmälti limppuinen kuitenkin.

Tumma, kypsän hedelmäinen, paahtomaltainen, hieman tumman suklainen. Tasapainoinen, melko syvä. Varsin miellyttävä tumma lager.

Pisteet: 36/50