Wine Garden 2019 - Kesän maistuva päätös

”Oletko salaa haaveillut säväyttävästä viinitapahtumasta, jossa pääset maistelemaan trendiviinejä leppoisassa tunnelmassa elävän jazz-musiikin tahdissa, samalla nauttien pimenevästä illasta tunnelmallisessa piknik-puistossa kesän viimeisenä viikonloppuna?”

(Kuva: Wine Garden)

Itseasiassa olen ja onneksi olivat myös Olutsataman takaa tutut Roosa ja Noorakin. He lähtivät myös toteuttamaan tuota haavetta ja viime viikonloppuna päästiinkin nauttimaan ensimmäisestä Wine Garden -tapahtumasta. Lounaispuistossa järjestetty ”urbaani puistofestari” keräsikin seurueeltamme vuolaat kehut, joihin yhdyn mielelläni itsekin.

Tapahtuman ajankohta osui tällä kertaa erinomaiseen saumaan ja se tuli yhdistettyä osaksi omaa, muutoinkin juhlantäyteistä viikonloppua. Wine Gardeniin suunnattiin lauantaina, jolloin myös sää suosi pitkään tähtitaivaan kattamaan iltaan saakka. Lounaispuisto on aina kuulunut keskusta-alueen suosikeihini ja kohti hämärtyvää alkusyksyn iltaa hienosti koristeltu ja valaistu tapahtuma hyödynsi sen tarjoamat puitteet todella hyvin.

Noita Wineryn tyylikäs brändäys tuo erehdyttävästi mieleen Mikkellerin vastaavan. Blaufränkisch itsessään oli todella maistuva, kirsikkalambicin makua lähestyvä ja kutkuttava tuttavuus.

”Viinifestarin” statuksellakin kulkenut juhla oli loppujen lopuksi erittäin kattava kokonaisuus erilaisia makuja, elämyksiä ja koettavaa. Vahva artistikattaus sementoi oman liikkumisen lähinnä viinitiskien ja päälavan välimaastoon, vaikka puiston yläosan lounge- ja piknikalueet houkuttelevilta näyttivätkin. Myöhäisillassa tuli toki käytyä viihtymässä Soul Valpion isännöimän Soul Loungen hämyisissä lopettelutunnelmissa, missä iltaa tahdittivat mm. Erykah Badun suloiset rytmit.

Viinien lisäksi juomapuolelta löytyi Fiskarsin Panimon oluita, Kuuran ja Lepolan siidereitä sekä alkoholittomia tuotteita. Eritoten itseäni kiinnosti fiskarilaisen Noita Wineryn natuviini Blaufränkisch, johon tykästyinkin parin santsilasillisen verran. Roséista valitsin kuivimman, BuveZ'en Rosén, mikä toimikin menojazzia tarjoilleen Jukka Perkon äärellä erinomaisesti.

Rosee sopii alkusyksyn valoa antavaan aikaan hienosti. Etenkin jazzpumpun säestäessä taustalla.

Siidereistä etenkin Kuuran kolmevarttisesta pullosta kaadettu, samppanjakäytetty Cuvée osoittautui odotetun elegantiksi ja tyylikkääksi juhlamaljaksi. Lepolan kuiva Heritage oli vahvuudestaan (8,0%) huolimatta raikas ja sopivan kepoisa tuttavuus ja vaimon lasista maistettu Hewitson Le Secateur vaikutti erittäinkin pätevältä ruskapunkulta syysiltojen tunnelmointiin. Astra Winesin luotsaama Crisp & Fruity Bar myi eioota jo harmillisen aikaisessa vaiheessa, joten kutkuttava Villa Huesgen By The Glass Riesling jäi tällä kertaa kokematta. Oli kuulemma todella hyvää, jos yhtään lohduttaa.

Lauantaikokemuksen perusteella tapahtuma kiinnosti kansaa ja suuresta osanottajamäärästä huolimatta mainittavaa jonottelua ei tarvinnut kokea oikeastaan lainkaan. Osasyynä palveluiden ruuhkakuorman maltillisuudella oli varmasti todella kovassa artistikattauksessa, jonka äärellä omakin aikamme pääasiassa kului.

Ehdimme näkemään edellä mainitun Jukka Perko & Swingin’ Preboppers -jazziloittelun sekä illan jo pimettyä lavan haltuunsa ottaneen Virran hypnoottisen koukuttavan perfomanssin, jossa yhdistyi mystisen elokuvamainen äänimaailma, näyttämön korkean lipan elävöittänyt valoshow sekä syksyisen pimeyden tarjoama tausta. Kolahti ja kunnolla.

Siiderit kiinnostaa...

Lepola oli uusi tuttavuus ja näistä vasemmainen Heritage tuli testattua onnistuneesti.

Mitä muuta? No, kuten todettua, tapahtuma ylitti hieman varovaiset odotukset viimeistellyllä ja onnistuneella toteutuksellaan. Hintapolitiikkaa olen toki kuullut sivukorvin puitavan ja kieltämättä tuo noin kolmenkympin sisäänpääsymaksu on paljon rahaa. Itse sain kuitenkin hyvää vastinetta rahoilleni todella mieluisien (ja tasokkaiden) esiintyjien muodossa, mutta ”pelkkään” viinin törpöttelyyn keskittymisen ”kannattavuus” olisi varmasti osallistumista saanut miettimään. 

Wine Garden olikin mielestäni kokonaisvaltainen kokemus, josta olisi ollut enemmänkin irtiotettavaa, kuin mitä itse tein tai kaipasinkaan. Toivotaan, että tapahtuma saa jatkoa myös ensi vuonna.

Jukka Perko on showmies ja taitaa jazztykittelyn ohella välispiikitkin. Hyvää ilojazzia parhaimmillaan.

Onhan noita. Kuvaaminen jäi tällä kertaa vähäiseksi, mutta tässäpä se tiski, jolla eniten asioitiin.

Lounaispuistoon oli saatu hienoa tunnelmaa valoin ja koristein.

Virta vetäisi todella mykistävän keikan.

Pimeyttä halkova valoshow oli osa esityksen taikaa.

Illan viimeinen Blaufränkisch.

Kiitos järjestäjille!

---

Viinivinkkinä mainittakoon Pöllöwaarin tarjoamiset, joita kävimme ihastelemassa perjantaina. Pitkän kaavan mukaan nautitun illallismenun viinisuosituksista löytyi hienoja makupareja sekä pari todella sykähdyttänyttä viinituttavuutta.

Kylmäsavustetun hauen pariksi kaadettu Anton Bauerin Riesling Feuersbrunn 2016 Wagram oli suorastaan erinomainen, mutta todellinen hurmos laskeutui pöytään kun Gitton Pére & Filsin kauniisti ikäääntynyt Clos Joanne d'Orion 1988 saapui ihmeteltäväksi. Erinomaista oli myös Pierre Richard Tradition Savagnin-Chardonnay 2013, joka vähän edeltäjänsä jalkoihin ehkä jo jäikin. Varsin mainioiden makujen ja yhdistelmien viikonloppu siis kaiken kaikkiaan takana.

Kuura Ice Cider 2016

Kuura Ice Cider 2016

12,0% / Jääsiideri

Kuura Cider, Fiskars, Suomi

Mitä jäljelle jää…siideri.

Olutkellarissa nautitaan toisinaan myös aitojen siiderien vivahteikkaista makumaailmoista, joskaan varsinaisiksi siiderin kuluttajiksi, suuriksi ymmärtäjiksi tai varsinkaan asiantuntijoiksi meistä kumpikaan ei taivu. Vastaan kuitenkin tulee silloin tällöin mielenkiintoisia ja yleensä suunmukaisiakin tuttavuuksia, joihin voi sopivan tilaisuuden tullen tarttua uudella innokkuudella – kuin vastapainoksi hieman tutummille mallasjuomille. Vast’ikään kaapista kaivettiin hieman spesiaalimpi herkku, jota oli varjeltu kajoamiselta jo riittävän pitkään.

Fiskarsissa vaikuttavan Kuura-siiderimön kehuttu Ice Cider on majaillut jääkaapissani pitkälti yli vuoden. Sitä on tullut hipelöityä kerran jos toisenkin, mutta kynnys arvojuoman korkkaamiseen on tuntunut aina turhan korkealta. Mutta joskushan SE hetki kuitenkin koittaa ja hyvä niin, sillä olihan tuota odotettu.

Kuura Ice Cider 2016

Kuura Ice Cider on tiettävästi Suomen ainut tai ainakin ensimmäinen jääsiideri, Cidre de Glace. Jälkiruoka- ja jääviineihin rinnastuva juomatyyli on lähtöisin Quebecista, Kanadasta ja sen ominaisuudet myötäilevät edellämainittujen rypälejuomien tunnuspiirteitä, ei niinkään perinteisiä siiderinormeja. Ei, vaikka omenalta toki maistuukin.

Oman jääsiiderini vuosikerta on 2016. Sen valmistuksessa on käytetty vuoden 2016 talviomenoita ja se edustaa Kuura Ice Ciderin toista vuosikertaa. Siideri on puhdas luonnontuote ilman lisättyjä komponentteja. Vaikka sokeripitoisuus kuulostaa kohtalaisen korkealta (150g/l), on kaikki peräisin omenista. Siiderimö avaa perinteisellä menetelmällä tehdyn jääsiiderin taustoja seuraavasti:

Kuura Ice Cider on pakkasen puraisema, makea jälkiruokasiideri hyvällä hapokkuudella. Siideriin on käytetty vuoden 2016 talviomenoita. Omenat on puristettu mehuksi tankkeihin, jotka on siirretty talveksi jäätymään ulos pakkaseen. Keväällä mehut ovat hiljalleen sulaneet ja ensimmäiseksi sulanut osuus (15-20% massasta) on otettu talteen. Tähän osuuteen on konsentroitunut intensiivinen omenan aromi, sekä paljon makeutta. Aromikas, sokeripitoinen mehu on käynyt hiljalleen 6kk luoden intensiivisen jääsiiderin.

Aikaa ja tavallista siiderintekoa enemmän raaka-aineita vaativa juoma on luonnollisesti kohtalaisen hintaista ja kustantaa esimerkiksi Alkossa reilut kolmekymppiä 0,375-litraiselta pullolta. Suussa pyöreä, runsasmakuinen ja intensiivisen omenainen juoma ei olekaan välttämättä tarkoitettu kovin kepeään käyttöön, vaikka siiderien kategoriaan nimensä puolesta osuukin. Jälkiruokaviinihyllystä paikkansa löytyvä Ice Cider on hidasta nautintojuomaa, joka osuu oivallisesti yksiin vaikkapa juustolautasen kanssa.

Kuura Ice Cider 2016

Punertavankeltainen, lasia tahmaava siideri. Tuoksu on syvä, paksu ja runsaan omenainen. Hieman makea, mutta myös hapanta särmää löytyy.

Maku on pyöreän omenainen, alkuun jälkiruokamaisen makea, loppuun kirpeämmän hapan ja lämmittävä. Jälkimaku taas hunajaisemman omenainen, edelleen lämmin ja pitkäkestoinen, mutta tarjoaa omenan rinnalle myös muita hedelmäaromeita, kuten kypsän pehmeää aprikoosia ja appelsiiniakin. Tuntumaltaan soljuva ja huulia tahmaava. Tyylikäs ja sopivan luonteikas nautintojuoma.

Kuura Siideri 2016

Kuura Siideri 2016

Kuuran kukkasia on odoteltu Alkon valikoimiin kuin kuuta nousevaa ja nyt sitä sitten vihdoin saa. Tähän saakka siidereitä amatöörin statuksella maisteleva olutkellaristi on yhyttänyt fiskarsilaisen siideripajan tuotteita vain olutfestivaalien humussa, joten tilaisuus kotoisan hyggeilyn kruunaamiseen laatusiiderin voimin piti oitis käyttää hyväksi.

Kuura Siideri 2016 aito, vuodentakaisen omenasadon antimista valmistettu, funkahtava, viheromenainen ja sopivan hapan siideri. Se kantaa etiketissään suomalainen aito siideri –merkintää, mikä takaa juoman olevan just sitä mitä pitääkin ilman ylimääräisiä lisäaineita, aromeita tahi muita kepukonsteja. Alkujaan minun oli tarkoitus julkaista yhteisarvio useamman kotimaisen siiderin voimin, mutta lasiin kaatunut ruukkisiideri puhutteli siinä määrin, etten malttanut olla laittamatta arviota eetteriin yksinään. 

Etiketti kertoo pullon pohjalla asustelevan hieman sakkaa ja antaa vaihtoehdoiksi varovaisen kaadon tai ronskin sekoituksen – ei välimallia. Meillä mentiin jälkimmäisellä ihan jo siitä syystä, että olin pyöritellyt pulloa valoa vasten ja partikkelit olivat jo iloisesti liikkeellä ennen korkkaamista. Hieno ja raikkaan pirteä siiderielämys, eikä liene liioiteltua sanoa, että vähäisestä kokemuksestani huolimatta tässä on itselleni parhaiten kolahtanut kotimainen siideri tähän mennessä

Kuiva ja hapokas aitosiideri. Tehty 100% suomalaisesta omenasta. Ei lisättyä vettä tai sokeria. Suodattamaton ja pastöroimaton.

Kuura Siideri 2016

Samea, vaaleankeltainen ja vähän haaleakin ilmestys. Tuoksu on tallimainen, viheromenainen ja sitrusmaisen happaman oloinen.

Maku toimii ja on kyllä omalle kohdalle sattuneiden siidereiden kirkasta kärkeä. Viheromenainen, tuoksua kevyemmin funkahtava, kuiva ja hennon hapan alku ei käy päälle, vaan kehittyy ajan mittaan mukavasti. Omenaisuus elää aivan alun kirpakan sivalluksen kautta heleän hedelmäiseen liitokauteen, joka oikeastaan vasta jälkimaussa kääntyy taas happamammaksi, sitruksisesta vivahteesta lisäpontta saavaksi, suuta supistavaksi rustistukseksi. Kaunista. On herkkuva.