Rousal Pils on Acid

• Tyyli: Pilsener
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Rousal Brygghus, Rosala, Suomi

Eipä ole hetkeen tullut törmättyä pienen saaristopanimon tuotoksiin. Ensikosketus Rousalin oluisiin tuli otettua aivan blogin alkuaikoina eli vuoden 2013 talvella, jolloin itse panimokin oli suhteellisen nuori tulokas. Katsoin jo nopeasti, että mainio Rousal Pils olisi tullut taas Jyväskylän oluttarjontaan, mutta pullon kaulassa oleva tarra paljasti kyseessä olevan hieman tuunatumpi versio perinteisen oluttyylittelyn sijaan.

Siinä missä ”alkuperäinen” Rousal PIls hurmasi maistajansa linjakkaalla purennalla ja puhtaalla makupaletilla, on tämä on Acid –versio sitten enemmän reseptillään leikittelevä kuriositeettiolut. Rousal Pils on Acid –editionin valmistuksessa on käytetty lagerhiivan lisäksi myös brettaa sekä Patrik Laineen vanhempien maineikkaan pienleipomon, Rosala Bagaren AB:n taikinajuurta. Mitenkään übererikoisesta makumaailmasta ei kuitenkaan onneksi puhuta, vaan se tasapainottelee hauskasti perusvarman pilsin ja brettaisen orvalmaisuuden rajamailla. 

Panimon peruspils on valmistettu luomuraaka-aineista, joten oletan että tämä modernisoitukin versio luottaa samaan kaavaan. Samaa juonta seuraten humalointikin lienee toteutettu Saazin voimin, vaikkei tästä minulla sen suurempaa varmuutta olekaan.

Rousal Pils on Acid

Rousal Pils on Acid

Vaalea, vilkavaa maltaisuutta asteen syvempi näky valkean vaahdon hunnuttamana. Tuoksu on hyvä. Brettaa löytyy heti ja sen läsnäolo on vahvaa. Mukana on hyvin toimivaa lehtevän tuoretta, vanhan mantereen sitruksella terästettyä jalohumalaista aromaattisuutta. 

Maultaan tunnelma on alkuun hieman sekavampi. Se on sekoitus yrttisen sitrussävyistä pilsiä sekä jopa kevyen orvalmaista, teräväpuheista ja melko voimakastakin brettan taikuutta. Lopetus kääntyy aromaattisesta pöheiköstä purevan ruohikkoiseen suuntaan, katkeron tenhon tehostuessa hallitun happamuuden ilmoitellessa itsestään. Lämpö tuo esiin myös hedelmää. Brettapils... No, siinäpä se kootusti selitettynä. Perinteisiä tyylirajoja tarkastellen vähän sekava, mutta lopulta kuitenkin aika veikeä kokonaisuus. 

Tuomio: Brettapils lagerrivin piristysruiskeeksi. 

Pisteet: 34/50

Rousal Amber Ale

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 4,6
• Panimo: Rousal Brygghus, Rosala, Suomi

Rosalan saarelle pääsee lautalla Kemiönsaaren eteläkärjestä, Kasnäsin satamasta. Hieman mutkien takana sijaitsee siis Patrik Laineen viime keväänä perustama panimo, jonka markkinointi saati medianäkyvyys ei todella ole ollut kuluttajaa häiritsevää. Niin vain hiipi kauppojen hyllyihin jo panimon neljäs olut tämän vuoden aikana, mikä on mielestäni kohtalaisen kovakin tahti näin pienelle, aloittelevalle toimijalle pienpanimomarkkinoilla. Tämä ei suinkaan ole huono asia, etenkään kun otetaan huomioon kolmen edellisen tuotteen maistuvat maut… Olutkellarin jutut panimon kaikista tuotteista voi lukea Rousal Brygghus-tagin takaa.

Maitokauppavahvuinen Rousal Amber Ale tuli itselleni tietoisuuteen vasta Länsiväylän oluthyllyn edustalla seistessäni itsenäisyyspäiväviikolla. Mukaan lähti miettimättä pullollinen tätä uutuutta, jonka kylkeä komistaa tähän saakka ehkä irstaimman näköisin partasuu-potretti, mitä panimon etiketeissä on tavattu nähdä. Merikapteenista arvokkuutta tuo toki henkii, mutta silti etäinen mielenyhtymä vanhaan kunnon partajyyrään tuosta kuitenkin tulee. Kesällä kyselin muuten Patrikilta, että keitä etikettien hahmot esittävät. Vastaukseksi sain, etteivät ne pohjaudu kehenkään oikeaan henkilöön, vaan ovat vain kuvitteellisia hahmoja. Kuuleman mukaan saariston väestö on harvaa, joten ihmisten yksityisyyden suojelemiseksi päädyttiin fiktiohahmoihin. Sinällään sääli, sillä saariston oluille olisi sopinut loistavasti taustatarinat vanhoista kunnon majakan vartijoista ja kalastajista, jotka tapasivat kesäiltana nautiskella pullollisen merten takaa tuotuja mallasherkkuja…

Rousal Amber Ale

Aprikoosin oranssi, hienoisen harmaata ruskeutta joukossa. Vaahtoa muodostuu runsaasti ja se on kauniin suurikuplaista ja valkoista, joskin laskee melko nopeasti. Tuoksu painottuu runsaaseen humalointiin, eikä hienoista makeutta mukaan tuovalla mallasrungolla ole oikein mahdollisuuksia tässä taistossa. Sitä maantiedon tunneilla harvemmin mainittua runsaan greippistä havumetsää löytyy läpi matkan ja se onkin sen verran jymäkkää, että tuoksusta muodostuu katkeran kuivakka yleisilmeeltään. Myös maussa mennään humalan mielen mukaan. Greippinen katkeruus on vahvimmin esillä ja nappaakin heltasta kiinni rapean nahkeassa jälkimaussa. Havuinen tuoreus tahdittaa sen juoksua onnistuneesti ja kokonaisuus onkin todellista humalan hekumaa. Mallaspuolesta ei voine muuta sanoa, kuin että se on vaaleahko, ehkä hivenen karamellinen – todella hyvin se kuitenkin peittyy tuonne alle. Kevyttä, eksoottista hedelmäisyyttäkin löytyy aromin kymmenyksinä, joten mistään suuresta ryöpystä ei ole kyse. Olosuhteisiin nähden (lue: maitokauppa ja runsas, dominoiva humalointi) erittäin onnistunut kokonaisuus. Katkerot ovat kuivaa sorttia ja määrittävät pitkälti oluen yleisilmeenkin – imelyys on pitkälti karsittu pois. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein toimiva, miellyttävän rapea olut. Suosittelen testaamaan, mikäli kuvatunlainen tyylisuunta iskee – hop headeille.

Pisteet: 36/50

Rousal Ale

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,7
• Panimo: Rousal Brygghus, Rosala, Suomi

Käväisinpä viikonlopun lähestyessä Jyväskylän keskustassa sijaitsevassa valtion alkoholimonopolin myymälässä ja ilahduin positiivisesti. Hyllyssä nimittäin komeili maamme pienimmäksikin panimoksi kutsutun saariston helmen, Rousal Brygghusin Ale-olut. Kyseinen oluthan kuuluu Alkon tilausvalikoimaan, eli periaatteessa olutta halutessaan olisi sitä tilattava (tässä tapauksessa) ns. ”lavallinen” eli 24-pulloa. Onneksi jotkin myymälät suhtautuvat tilausvalikoiman tuotteisiin suopeammin ja ottavat niitä omaan hyllyynsä myytäväksi. Alussa mainitsemani liike on yksi näistä, joista tämänkaltaisia mukavia yllätyksiä kannattaa aika ajoin etsiä.

Lisää kuvateksti

Joka tapauksessa Rousal Ale täydentää kattaukseni panimon tuotteista, sillä kaksi muuta (Pils ja Bock) on tullut jo maistettua. Näistä etenkin Pils maistui todella hyvin, joten mielenkiinnolla odotan mitä Alen kohdalla tuleman pitää. Jostain olin saanut päähäni, että tässä mentäisiin enemmänkin Belgian suuntaan, mutta tarkempi tarkastelu paljastaakin kyseessä olevan American Pale Ale eli APA – ihan kivalla katkero kattauksella vieläpä varustettuna (51,4 EBU). Ei siinä mitään, näitähän juo kesäaikaan oikeinkin mielellään. Pilssin tapaan Alen raaka-aineista löytyy sokeri, jota parhaan veikkauksen mukaan käytetään tässä tapauksessa pulloissa tapahtuvaan jälkikäymiseen. Suodattamattomuus piristää aina mieltä, siksipä odotukset ovat varovaisen odottavat. Paras tapa seurata itselleni hieman mystiseksikin jääneen panimon touhuja lienee omistajan Patrik Laineen Twitter-tili tai panimon Facebook-sivu. Toisen kotimaisen hallitseminen helpottaa kärryillä pysymistä huomattavasti. Pils-arvion yhteydestä löytyy myös muuta näppärää tieto liittyen Rosalaan ja Kemiönsaareen – käy kurkkaamassa mikäli kesälomalla saaristoon mielit.

Rousal Ale

Osaapas olla kaunis olut. Valkea vaahtopää pyyhkii runsaana lasin reunoja, alta löytyy aprikoosin keltainen, samea ja tasaisena asettuva olut. Tuoksu ei ole lainkaan hassumpi. Tuoretta, greippistä humalan puraisua, yrttejä ja makeahkoa kukkaisuutta. Vaaleaa, hieman toffeista maltaisuutta, tuoreenpuoleista hedelmää – kevyen rapsakka, hieman kuiva, makeus hyvin tasapainossa eli ei jyllää liikoja.

Makumaailma on tuoksua rapsakampi, sillä tuo tuore, greippinen humalointi on terävöitynyt saaden hieman mäntyisiäkin piirteitä. Mallaspuoli on menettänyt makeuttaan, samoin hedelmäisyyttä on ohuemmalti. Yrttinen, hieman kukkaisa vivahde lienee peräisin hiivan puolelta, toimii oikein hyvin. Maun loppuvaiheilla tuo maltaan karamellinen piirre nousee arvoon arvaamattomaan tasapainottaen oluen hienoksi kokonaisuudeksi. Jälkimaku keskirunsas, suht pitkä ja greippisen katkera. Suutuntumaltaan miellyttävän rungokas, sopivasti jämäkkyyttä ja makua.

Selvästi keskitason APAa laadukkaampi, oikeinkin makoisa tuotos saaristomme pienimmältä panimolta. Tyylikäs, laadukas ja tasapainoinen nautinto – nostan peukkua panimon suuntaan, tämä osui pilssin tapaan oikein hyvin. Suosittelen.

Pisteet: 36/50

Rousal Bock

• Tyyli: Dunkler Bock
• Alk.%: 7,6
• Panimo: Rousal Brygghus, Rosala, Suomi

Perjantaina tuli pitkästä aikaa lounaan sijasta syötyä aikainen illallinen Old Brick’s Innissä. Syitä oli useita, mutta eniten vaakakupissa painoivat kaksi kulinaristista seikkaa: ruokalistalta löytyvä porsaan poski ja olutkaapin Rousal Bock. Ensimmäisestä on muodostunut yksi suosikkilihoistani, joka on valitettavan harvinainen herkku lautasellani. Jälkimmäinen taas on yksi tämän hetken ja koko kevään mielenkiintoisimmista pienpanimotuotteista, yhdessä panimon muun tuotannon kanssa. Salamyhkäiseksikin luonnehdittavan uutuuspanimon oluista kun ei suuremmin informaatiota ole saatavilla, eikä yrityksellä Facebook-sivua kummempia kotisivuja löydy - tyhjyyttään kumisee vielä Bockin arvostelusivu Olutoppaassakin - ennen tätä siis.

Tyylikkään pelkistetty etiketti
(kuvakaappaus: mikawist.wix.com)

Panimon Pilssiä olen jo ehtinyt testaamaan ja jopa hieman yllättäen se paljastui todella laadukkaaksi sekä oman suun mukaiseksi, tasapainoiseksi pilsneriksi. Bockin ja Pilsin lisäksi panimon tuotevalikoimasta löytyy vielä Ale, mutta tuon jakelusta ja levikistä minulla ei kummempaa tietoa ole. Pilssiä on saatavilla hyvin varustetuista ruokakaupoista (Jyväskylässä ainakin Länsiväylässä ja Palokan Cittarissa), Bock taas löytyy Pikkulinnun jakelusta ja on satunnaisesti saatavilla olutravintoloista. Myös Alkon Arkadian valikoimiin tuote on tulossa – väärällä nimellä ja ravintoloita kovemmalla hinnalla toki. Pils-arvion yhteydessä kerroinkin jo tietoni panimoa koskien, eikä tuohon tarinaan oikein ole tullut lisättävää. Idyllisellä paikalla, hieman vaikeiden yhteyksien takana sijaitseva Rosala kuuluu omiin kesälomasuunnitelmiin yhdessä Bengtskärin kanssa, mutta tuonkin toteuttaminen saattaa olla vähän pidemmissä kantimissa.

Amatöörimaisen virheen vuoksi Bockistakaan ei ole sen suurempaa taustatietoa kerrottavana, sillä en tajunnut pyytää pulloa pöytään katseltavaksi. Oli muuten Brick’sin olutkaapin viimeinen pullo, joten lähtiessäkään en onnistunut tuota saamaan hypisteltäväksi. Rosalan Panimon etiketit ovat Mika Wistin käsialaa, jonka kynästä on lähtöisin mm. Olvin ja Saimaan Juomatehtaan pakkausten ja internetsivujen visuaalinen ilme.

Rousal Bock

Harmahtavan tumma ruskea olut suht ohuella ja tiiviillä vaahdolla. Maultaan kevyesti paahtunut, tumman maltainen hienoisella, karamellisella makeudella varustettuna. Jonkin verran myös kypsän banaanista hedelmäisyyttä, mutta katajanmarjainen happamuus on suht vahvana läsnä koko ajan. Myös kuivahkoa pataruokamausteisuutta ja tietynlaista rehtiä maanläheisyyttä. Jälkimaussa myös hienoista katkeron puraisua, joka tosin peittyy hieman vallitsevan happamuuden alle. Onneksi myös makeus sinnittelee loppuun saakka, samoin mainittua mausteisuutta on paikalla.

Tuntumaltaan keskitäyteläinen, aavistuksen turhan hiilihappoinen, vaikkei häiritsevästi. Alkoholi vähintäänkin lämmittää läpi maun, ollen paikoin jopa häiritsevästi esillä. Ihan makoisa olut, jossa makuja on hyvin, mutta yleiskattaukseltaan suht ohuelti.

Melko vahvasti erottuva happamuus sen sijaan jää hieman mietityttämään. Periaatteessa siitä ei suurempaa haittaa ole, mutta uskoisin oluen maistuvan huomattavasti paremmin, mikäli se olisi vähäisempää tai kokonaan poissa. Mielenkiintoinen bock, joka jättää hieman ristiriitaisia tuntemuksia, vaikka ihan hyvin maittoikin. Pidin panimon Pilssiä onnistuneempana ja tasapainoisempana tuotteena.

Porsaan posken kanssa erittäinkin toimiva yhdistelmä ja voisinkin kuvitella ko. Bockin olevan parhaimmillaan ruokajuomana lihan seurana. Hyvin pelasivat yhteen. Kiitokset keittiöön ja panimolle.

Pisteet: 32/50