Panimoyhtiö X Marras Imperial Stout

Panimoyhtiö X Marras Imperial Stout

• Tyyli: Imperial Stout
  
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Panimoyhtiö X, Jyväskylä, Suomi

Marraskuu alkoi maistuvissa merkeissä, kun Panimoyhtiö X:n uuden Imperial Stout -trilogian ensimmäinen osa vapautettiin markkinoille. Yhdeksänprosenttinen, tumma ja hidasliikkeinen olut tuli muutaman olutravintolahanan lisäksi myyntiin myös panimon omaan olutpuotiin, jossa en tätä ennen ollut vielä ehtinyt käymäänkään. Siinäpä oli sitten kaksi lyötävää kärpästä samalle reissulle.

Panimolla oli sen verran hiljaista, että pääsin kurkistamaan myös laajentuneisiin sisätiloihin. Ilme oli muuttunut tavarantäyteisemmäksi sitten avajaisten ja toiminta on kerrotun mukaan lähtenyt hyvin käyntiin. Listoilta löytyy jo kaksikin täyspäiväistä tekijää ja tuotantotavoitekin on ensimmäisen vuoden osalta rikottu aikapäiviä sitten. Hyvällä kasvu-uralla siis ollaan, mikä näkyy realisoituneen mm. kasvaneen tankkitilan ja panimon omien insinöörien kehitystyön tuloksena syntyneiden apuinnovaatioiden muodossa. Myös olutpuoti on löydetty kansan keskuudessa hyvin, mikä oli mukava kuulla. Positiivista kaikua kun on aiheesta tullut muualtakin.

Panimoyhtiö X Marras Imperial Stout

Panimoyhtiö X Marras Imperial Stout

Panimokaupasta mukaan lähti tällä kertaa vain pari pulloa Marrasta, muu valikoima oli aiemmalta ajalta tutumpaa tekemistä. Marras on tosiaan ensimmäinen kolmesta samaan keittoon perustuvasta Imperial Stoutista. Keiton jakaminen kolmeen osaan tekee erästä luonnollisesti melko pienen - alle parisataa litraa per tuote. Trilogiaa täydentävät versioinnit kypsyvät ja kehittyvät vielä jonkin aikaa, mutta toista pullotetta saadaan myyntiin jo ennen joulua. Kolmannen aikataulusta ei tainnut ollakaan vielä puhetta, mutta panimon kanavia seuraamalla tuon varmasti selviää. Mutta ei sen enempiä näistä kahdesta tulevasta, aika näyttää ja kertoo niiden salaisuuksista sitten enemmän, mutta etenkin tuota päätösjaksoa odottelen jo kuumeisesti.

Perinteisesti pitkän, pimeän ja kostean marraskuun teemaa tunnustava Marras puhuttelee monelta kantilta. Se on kuin tehty pimeiden ja synkkien talvenalusiltojen hiljentymistä varten, mistä se tarinansakin ammentaa. Marraskuuhan on muutoinkin mitä parhain kausi rauhoittumiseen, tunnelmointiin ja päissään pohdiskeluun. Rauhallinen retki hiljaiseen, jo talven tuloa odottamaan pysähtyneeseen kuusikkoon tekee ihmeitä, mitä tämänkaltainen nautinto-olut illalla loimuavan takkatulen ääressä vain tehostaa.

”Suomalaisten kansanuskomusten mukaan Marras on tarkoittanut kuoleman ennusmerkkejä tai kuolleiden sieluja.” Kun maa vaipuu routaan ja illat pimenevät, on hyvä hiljentyä muistelemaan mennyttä kesää. Tämä olut onkin kunnianosoitus Marraskuun synkille illoille ja syville mietteille.

Panimoyhtiö X Marras Imperial Stout

Aika hitaasti kaatuva, hyvin, hyvin tummanpuhuva ja melko vähävaahtoinen olut. Tuoksu on varsin mehevä, paahteisessa mielessä siis. Runsasta, paahtunutta mallasta, tummaa suklaata, pehmeää kahvisuutta... Syvää tunnelmaa ja syksyistä lämpöäkin.

Maku vastaa pitkälti tuoksun tunnelmia. Loppuun on noussut toki melko napakkaa katkeroa ja vähän lakritsiakin. Alkutahdit kuitenkin tanssitaan kahvisen paahteisissa, tumman maltaisissa ja suklaan sävyttämissä tunnelmissa. Mokkainen, pehmyt ja syvänlainen soljuvuus hyväilee suuta lopun katkeron leikatessa sitä sopivan särmikkyyden voimalla.

Jälkimaku on pitkä, hieman paahtuneen siirappinen, lakritsainen, suklainen ja espressomainen kohtalaisella katkeruudella korostettuna. Todella hyvä!

Pisteet: 40/50

Beer Hunter’s Mufloni Fressewerk

Beer Hunter’s Mufloni Fressewerk

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Beer Hunter’sin tuore Alko-uutuus herätti tarjonnallaan syvän syksyn kaipuun ja se jos mikä on hienon oluen merkki. Fressewerk on osa monopolimyymälöihin rantautunutta pienpanimo-oluiden erikoiserää ja rungokkaana, savuiseksi kuvattuna mallasjuomana se herätti mielenkiintoni.

Kahdeksan prosenttinen, tummahkosävyinen pohjahiivaolut omasikin miellyttävän lämpimän ja pehmyen tunnelman lisäksi sopuisaa palviaromikasta savuisuutta, mikä luonnollisesti tuppaa toimimaan… Niin nytkin. Fressewerk lähti mukaan jo hieman syksyisiä piirteitä enteilleen mökkipiipahduksen rauhaan ja kaatui lasiin retkitäyteisen päivän päätteeksi. Rantasaunalla, tottakai.

Oluen nimestä minulla ei ole mitään käsitystä, eikä saksantaitonikaan hakukoneen kääntäjää pidemmälle riitä. Kai se jotenkin kasvinsyöntiin viittaa, ovathan muflonitkin kovia ruohonjäystäjiä ja olutkin pääsääntöisesti jopa vegaaninen luonnontuote. Perhanan hyvää jokatapauksessa, oli nimitulkinta sitten oikein tai ei…

Beer Hunter’s Mufloni Fressewerk

Beer Hunter’s Mufloni Fressewerk

Kuparisen ruskea, keskirunsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on mainio ja syksyltä kaikuva. Muhkea maltaisuus tarjoaa palvikinkkuista savuisuutta, toffeista pehmeyttä, leipäistä tunnelmaa ja mausteisuutta. Hiven havuja, paljon tunnelmaa ja lämpöä.

Maku jatkaa siitä mihin tuoksu meidät johdatti. Palviaromi yhdistyy kauniisti toffeisen pehmyeen, mallasleipäiseen mallaspetiin pedaten oivan alun nautinnolle. Nyt nenään tuivertaa mökkitakan vienoa nokisuuttakin, oivallista.

Loppupuoli tarjoaa hieman kuivempaa särmää pienen lämmöntunteen ja mausteisuuden myötä, mutta myös havuista purevuutta löytyy, minkä myötä aito syysmetsätunnelma pälkähtää mieleeni..

"Tämähän on kuin hämärtyvä mökki-iltatunnelma saunamökin lämmössä" - nestemäisessä muodossa vain. Siitä minä nautin. Siellä mina sen nautin…

Pisteet: 39/50

Svartå Höstöl - Syysolut

Syysolutta ruukkimaisemista...

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 5,4
• Panimo: Svartå Bryggeri - Mustion Panimo, Mustio, Suomi

Svartå Bryggeri – tai itselleni ehkä arkisemmin Mustion Panimo – on yksi maamme pienimmistä panimoista. Sen vuosituotantomäärät huitelevat alle 20 000 litrassa, mutta siitä huolimatta olutta on saatu jo Alkon valikoimiin sekä kauppajakeluun Jyväskylänkin korkeudella. Panimo sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa miljöössä, maamme ensimmäisenä rautaruukkina pidetyn Mustion ruukin alueella. Läheltä löytyy myös 1700-luvulla rakennettu Mustion linna kuvankauniine puistoineen. Kirjoitin panimosta Juomien Suomi –kirjaani seuraavasti:

Mustion Panimo on Daniel Kaweckin, Anders Bäckmanin ja Cecil Lindholmin yhteinen hanke, jonka pohjana oli visio länsiuusimaalaisesta oluesta. Matka visiosta olueksi kesti lopulta kaksi vuotta. Sopivat puitteet löytyivät lopulta Mustionjoen rannalta, jossa alun perin ruukin sähköveturin talliksi rakennettu punatiilirakennus odotti uutta käyttötarkoitusta. Ennen panimoa tiloissa oli toiminut vapaapalokunta, mutta sitten rakennus oli jäänyt varastokäyttöön.

Paloaseman Panimo ei siis olekaan maamme ainoa panimo, joka on vaihtanut kotikolonsa toimintatarkoituksen palontorjuntatehtävistä janonsammutustoimintaan… Mustiossa valmistetaan ympärivuotisesti muutamaa vakiotuotetta, joiden kirjoa täydennetään kausittain vaihtelevin sesonkioluin. Svartå Höstöl on nimensä mukaisesti panimon syysolut, jonka tyyliksi näkyy kirjatun Amber Ale. Maltainen syysolut on humaloitu miedosti Chinook- ja Cascade –lajikkein, vahvuuden pysytellessä maltillisesti reilussa viidessä prosentissa. Omaan makuun maltaasta olisi voitu syystunnelmaan nimissä ottaa irti enemmänkin...

Svartå Höstöl - Syysolut on pintahiivaolut, jonka valmistukseen on käytetty suomalaista mallasta ja paikallista Mustion vettä. Cascade- ja Chinook-humalalajikkeita on käytetty maltillisesti, jotta luonnollinen maltaan maku pääsee esiin. Käymisaika ennen pullotusta on noin 4–5 viikkoa. Kuten monet käsityöläisoluet, tämäkin olut on suodattamaton ja väriltään hieman samea, sillä olueen jää käymisvaiheen jälkeen hiivahiukkasia. Olut on myös pastoroimaton. Hiiva jatkaa käymistään vielä pullotuksen jälkeen, joten oluen maku kehittyy, mitä kauemmin sitä säilytetään. Säilyvyysaika on muutamia kuukausia.

Svartå Höstöl - Syysolut

Punertava, meripihkainen olut kauniilla vaahtokerroksella. Tuoksu on hyvä, pehmyt ja syväntuntuinen. Aprikoosinen, kevyen rusinainen ja hunajainen tunnelma esittelee mukavasti syksyyn sopivaa hedelmäisyyttä sekä varmaotteista maltaisuutta. Mukana on myös ripaus mausteisuutta joka tasoittaa yleistä makeutta.

Maultaan olut on valitettavasti hieman yksioikoisempi ja varovaisempi, mikä luonnollisesti verottaa heti tunnelmaa. Syysoluen tulisi omaan makuun kuitenkin olla runsasmakuinen ja soljuvampikin. Sinällään ihan metsään ei kuitenkaan mennä. Rusehtava, hunajainen ja kevyen leipäinen maltaisuus on hyvin esillä ja pelaa yhteen tuoksustakin tutun rusinan, kypsän aprikoosin ja lopussa kevyesti potkivien katkeroiden lomassa toimivan mausteisuuden kanssa. Syvyyttä kuitenkin kaipaisin, niin makuun kuin tuntumaankin, vaikka hitusen huulia tahmaava olut sitä syksyn tunnelmaa hyvin henkiikin. Maltaalla on oluessa hieno, mutta hitusen riittämätön päärooli, josta voisi ottaa irti enemmänkin. 

Tuomio: Kevyehkö syystunnelman luoja. 

Pisteet: 30/50

Grauballe Jagtøl

Luonnonrauhaa rakastavan saalistajan kotiintuomisia...

• Tyyli: Dunkler Bock
• Alk.%: 5,6
• Panimo: Grauballe Bryghus, Silkeborg, Tanska

Pimenevät illat, viilenevät kelit ja uunissa hitaasti kypsyvät pataruoat. Siinä sivussa voi sytytellä kynttilän ja hamuta lasiinsa muhkean maltaisen, syksyn tunnelmaa korostavan arvojuoman tummien lageroluiden puhuttelevasta maailmasta. Tätä on koko kesä odotettu ja nyt saa nauttia! Syksy on tosiaan saapunut. Kyseinen ajanjakso tarkoittaa monille vain pakollista siirtymävaihetta kepeistä kesäoluista talvisiin paahdepommeihin, mutta juuri nyt ”kansan huulille” nousevat dunkelit, bockit ja doppelbockit ovat omakohtaisesti varsin odotettuja makuelämyksiä, tunnelman luojia ja lempivuodenaikani ylivoimaisuuden korostajia.

Joka syksy voi paikoin aistia turhautumista Alkon riista- tai jahtiolutsesonkiin, joka luottaa rapean railakkaan humaloinnin ja kotipuutarhan marjakirjon läpikäyvän sourbuumin sijasta perinteiseen, runsaan puhuttelevaan maltaisuuteen ja vanhan mantereen perinteisiin, epämuodikkaampiin humalalajikkeisiin. En minäkään Alkon kahden tai kolmen ”jahtioluen” valikoiman edessä innosta hypi, mutta niiden saapumisella on kuitenkin symbolinen merkitys – nysse syys on tääl!

Nämä Alkon sesonki-hupsuttelut saavat toki ihan aiheellistakin kritiikkiä osakseen. Riistaoluen tärkein kriteeri tuntuu usein olevan sarvipäinen hirvieläin etiketissä, jouluolutsesongin nojatessa luonnollisesti ”jouluiseen” pakkaukseen ja nimeen. Tanskalaisuus on tuntunut olevan syysoluille toinen tärkeä kriteeri, tai siltä se vuosi toisensa jälkeen on vaikuttanut. Panimona yleisesti melko mitäänsanomaton Svaneke on tunnetusti vahvoilla tässä kisassa, mutta toisaalta taas valikoimiin otettu Skøre Elg on omaan makuun varsin toimivaa tavaraa – toiminnan ennalta-arvattavuus vain pistää aina hymyilyttämään, joskus itkettämään.

Alkon riistaolut on yleensä tanskalaista.

Toki juuri varmistunut Asam Bockin paluu on tervetullut tieto, vaikka ehdin jo laatikollisen kyseistä nektaria Saksasta tilaamaankin – erittäin kilpailukykyiseen hintaan, tottakai. Vähän elättelin toiveita Höss Doppel-Hirschin tai mainion Wieninger Impulsatorin saapumisesta valikoimiin, mutta ainakaan vielä niistä ei ole uutisia kuulunut (sarvipääthän niissäkin tosin on, eli oliko kritiikkini sittenkin harkitsematonta?). Eikä varmaan kuulukaan, mutta toivoahan aina saa. Ne ovat Asam Bockin ohella syyskauden perinteisiä suosikkejani, mutta tänä vuonna en onnistunut niitä mistään oikein kaivelemaan joten päälle neljänkin euron hintalappu voisi tässä kiperässä tilanteessa ollu ihan perusteltu.

Oktoberfest-teema on tänä vuonna melko laajasti esillä ja perigermaanien ohella tarjonnassa on vähän variaatiotakin. Yleisellä tasolla Reinheitsgebotin 500-vuotisjuhlat on otettu Alkossa surkeasti huomioon, mutta vuosi perässähän siellä tupataan buumien sun muiden suhteen muutoinkin tulemaan. Ensi vuosi lieneekin sitten germaanisten puhtauslakioluiden vahvaa esiinmarssia… Sitä odotellessa päätin tutustua riistaoluiden uuteen tuttavuuteen, (yllättäen) tanskalaisen Grauballe Bryghusin (yllättäen) sarvipäällä koristeltuun jahtiolueen, Jagtøliin. Vuonna 2002 toimintansa aloittaneen panimon 5,6-prosenttinen dunkler bock kaatui lasiin rankan jahtireissun päätteeksi. Eipä ole vuosiin näin paljon torvisientä kuin nyt. Tein muuten päätelmän, että kyseinen sieni lienee putsaamattomana sienitarjonnan proteiinipitoisin edustaja…

Grauballe Jagtøl

Punertavan ruskea, keskirunsaasti vaahtoava ja samea olut. Tuoksu leipäisen maltainen, jotenkin hieman pistävä, kuivan mausteinen ja kuivatun hedelmäinen. Lämpö tuo mukaan myös keksimäisyyttä, joskin vähän kuivan digestivemäistä se onkin.

Maultaan tuoksuun hyvin samaistuva, leipäisen maltainen ja loppusilaukseltaan mausteisen kuiva. Mukana on myös tummahkoa hedelmää, etenkin kuivattua sellaista, mutta myös sitruksisen vivahteista pirteyttä. Lämmetessään olut saa maltaisuuden mukavaa pyöreyttä ja ehkä vähän keksimäistäkin makeutta. Kokonaisuutena kuitenkin aika vaatimaton oikeastaan joka osa-alueella. Potentiaalia hyväksi jahtiolueksi kyllä on, mutta ihan ei lyö nyt läpi.

Tuomio: Maltainen ja yksinkertainen olut, joka jää vähän varovaiseksi.

Pisteet: 32/50