Hiisi Herrasmies IPA

Herrasmiesmäistä...

Pitkän tien on Konneveden mies oluiden saralla kulkenut. Nykyisin Hiisin työjuhtana ankaraa duunia painava Herrasmies-Topi on niittänyt mainetta kotiolutpuolella hurmanneella Voetto-brändillään ja Peräkamari-kollaboraatioillaan. Nyt TV:stäkin tuttu hahmomme on saavuttanut hatunnoston arvoisen merkkipaalun: oman reseptin saattamisen kaupalliseen levitykseen! Onnittelut lienevät paikallaan... Hyvä Topi!

Tyylikkäästi Herrasmies IPAksi nimetty olut noudattaa kesällä maistossa olleen Herrasmiespanimon ”Bretta” IPAn reseptiikkaa. Ominaisuuksiltaan hämäävän brettaisesta Saccharomyces "bruxellensis" trois –hiivakannasta twistinsä saava tropiikin hedelmä on humaloitu Citralla, Amarillolla ja Simcoella eli Apollo näyttää tippuneen kaupallisesta erästä pois. Kysäisin Topilta hieman mietteitä oman reseptin menestyksen johdosta ja kyllähän se kuulemma mieltä lämmittää että tuotteeseen löytyy uskoa siinä määrin, että panimo antaa luvan valmistaa tuotteen kaupallisesti ja vieläpä uskollisena alkuperäiselle reseptiikalle. Ja miksipäs ei, onhan tuo kotiversiokin monessa suussa hyväksi todettu.

Piipahdimme Nikulaisen, Laitisen ja Silvennoisen Sahti-kirjan julkistustilaisuuden jälkeen Harry’sissä, jonka hanaan olut oli kytketty paria päivää aiemmin. Herrasmiesseurueessa Topin tuotos keräsi kehuja ja niihin oli helppo yhtyä…

Hiisi Herrasmies IPA

Muistikuviin verraten kaupallinen versio piilottelee tallimaista twistiään melko tiukasti, päästäen tuota funkya makumaailmaa esiin melko säästeliäästi esiin. Tuoksultaan se on melko runsas, vaalean trooppinen ja greippinen, mutta myös hienoisen enteilevä ja ehkä sitä "bruxellensismäisyyttä" vilautteleva.

Mausta löytyy miellyttävää napakkuutta, kevyttä mausteisuutta ja runsasta hedelmäisyyttä. Greippinen katkeruus on rapeaa, mutta myös kevyttä karamellia löytyy. Brettaista tuulahdusta on tosiaan ilmoilla hieman, mutta ei välttämättä siinä määrin että jotain twistiä suorilta osaisi arvata mukana olevan. Mutta kun sen tietää, niin kyllähän sitä sieltä sitten löytyy…

Selvästi kesän kotiversiota rapeampi, mutta myös muutoin puhtaamman ipamaisempi. Hiiva voisi olla hitusen ronskimmin esillä, sillä olisi kuitenkin paljon annettavaa kokonaisuudelle. Molemmissa on puolensa ja hankala sanoa, kummasta pidin enemmän – hyviä oluita molemmat. Herrasmiesmäisiä, ehdottomasti.

Pisteet: 38/50

Huhujen mukaan jotain hieman "muhkeampaa" "coctailia" olisi Herrasmiehen jäljillä jo tuloillaan, mutta salaisena toiveena voisin heittää vielä, että herrasmiesmäinen barley wine olisi myös kova juttu... Ommuute, kuten panimolla tavataan sanoa…

Kotiolut: Herrasmiespanimon Barley Wine

Tuhtia tunnelmaa, runsaita makuja...

Kotiolutrintamalla jatketaan herrasmiesmäisten makujen saralla. Voetto-nimen takaa löytyvä Topi on nimittäin syksyn aikana muuttanut kotipanimonsa nimen arvokkuutta henkiväksi Herrasmiespanimoksi ja pannut elokuun lopulla kehuja nostattaneen Barley Winen. Oluen idea pohjautuu Kosoolan Panimon ja Hiisin mestaroiman, olutharrastajien keskuudessa kovasti kiitosta keränneen Pohjoisen Jättiläisen alkuisään – Palttalan Juhanin Kosoolan Del Norte Titaniin.

Topi oli mukana seuraamassa Jättiläisen syntyä Hiisi-panimolla ja innostui Del Norte Titanista siinä määrin, että mielessä syntyi ajatus omasta barley winesta. Kesän SOPP tarjosi vielä mahdollisuuden oluen reseptiikkaan paluuseen ja näin suunnitelmat omasta versioinnista muotoutuivat valmiiksi. Herrasmiesmäinen, ryhdikäs (12%) barley wine on humaloitu Citralla, Simcoelle, Columbuksella ja Amarillolla eli varsin kutkuttavista lähtökohdista olutta päästään maistelemaan. Herrasmiespanimon Barley Wine tullee pysymään kotipanimon tuotekirjossa vuosittaisena vintage-painoksena...

Herrasmiespanimon Barley Wine

Tasaisen samea, punertava, likaisen ruskea olut pysyvällä, tiiviinoloisella vaahdolla kruunattuna. Tuoksultaan kutsuva, syvä ja vivahteikas. Tummanpuhuva, karamellinen maltaisuus, ylikypsänä kuivattu, makeahko hedelmäisyys, sitrusmaisen tuore sivallus sekä papaijahedelmäinen tropiikin henkäys puhuttelevat syvästi. Runsas, mukavaa rusinaisuuttakin puskeva, pyöreä tunnelma. Kevyt alkoholin särmä tuo mukaan rouheutta.

Sama runsaus jatkuu maunkin puolella. Tummanruskeaa, karamellista makeutta, arvokkaan rusinaista hedelmäisyyttä sekä greippisen tuoretta, hennon havuista purentaa. Lopussa vienoa mausteisuutta, hentoa pähkinää – myös trooppista hedelmän sivallusta löytyy. Syvä, soljuva ja moniulotteinen makumaailma täydentyy pehmeällä, mukavan pyöreällä suutuntumalla, jota melko ronskit katkerot leikkaavat sopivasti. Alkoholi on hienosti piilotettuna lähinnä vahvuudesta viestiväksi lämmittävyydeksi.

Tuomio: Ensiluokkainen barley wine hyvällä jenkkipuristuksella unohtamatta runsasta maltaan esiintuontia ja tuhtia tunnelmaa. Hekumallinen nautinto.

Pisteet:  

• Tuoksu: 8
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 9
• Suutuntuma: 5
• Yleisvaikutelma: 17

Yhteensä: 43/50

Yritteliästä säpinää Hiisillä - katsaus perjantain vierailuun

Perjantain tilanne Hiisillä (Kuva: Topi Pakarinen / Voetto)

Hiisi on tosiaan muuttokannalla ja pääsin perjantaina muutamien muiden muassa katsastamaan tämän hetkisen tilanteen. Maaliskuun alussa Palokankaan suuri halli kätki sisäänsä lähinnä Kiteen Panimon vanhasta laitteistosta koostuvan kavalkadin lattioille levitettyä rosteria ja kohtalaisen määrän erinäisiä varaosalaatikoita. Nyt kuukautta myöhemmin tankit oli hilattu jo paikoilleen, keittolaitteisto löytyi siististä rivistä seinän varresta ja pullotuslinjastoakin oli jo hahmoteltu sijoilleen (70-luvulta peräisin oleva korkituskone menisi jyhkeytensä puolesta varmasti myös paalutuskoneesta – melkoinen peli). Vielä toistaiseksi tilaa näytti olevan yllin kyllin, sillä Heinämäen vanha verstas on vielä täydessä työntouhussa. Tullin lupaprosessin viivästyminen ja päälle painavat tilaukset ovat pitäneet vanhan kaluston vielä toistaiseksi vanhalla tontilla, mutta muuttoon kannustava vihreä valo syttynee lupien puolesta aivan lähiaikoina. Tässä vielä kuukauden takainen kurkistus panimolle:

Hiisi kasvoi ulos pesästään!

Tuulisessa perjantai-illassa panimon ovet kävivät kohtalaisen tiuhaan tahtiin. Alkuillasta paikalla pyörähti vuokraisäntänä toimivan JYKESin väkeä, joille isännän roolissa toimineet Tatu ja Mikko pitivät kattavan esittelykierroksen tiloihin. Kierrosta säesti toiminnan historiasta ja tavoitteista kertova esitelmöinti.  Illan pääantia oli kuitenkin alueen kasvuyrittäjille ja yhteiskumppaneille suunnattu tilaisuus, jossa esiteltiin panimon lisäksi myös uudenlaista rahoitusmallia. Hiisiläiset pääsivät myös vastaamaan yrittäjäportaan tiukkoihin kyselyihin ja keskustelua virisikin runsaasti. Tulevat trendit, craft beer, innovatiivisuus, tasalaatuisuus, markkinanäkymät sekä luonnollisesti toimialarajat ylittävä yhteistyö nousivat puheenaiheiksi. Myös Hiisin malli toimia oluen valmistuksen ohella tukkurina kiinnosti yleisöä mutta myös itseäni. Ilta olikin hyvin informatiivinen ja antoisa.

Tatu ja Mikko äänessä (Kuva: Topi Pakarinen / Voetto)

Kuivin suin ei vieraiden toki tarvinnut olla. Hanaan oli kytketty kohtapuoliin levitykseen lähtevä Hiisi X Donut Island kollaboraatio-olut, Guess Wh(e)at –vehnäale, joka on maustettu passionhedelmällä. Tämän lisäksi tarjolla oli illan teemaan sopivasti myös muita eri tahojen kanssa juonittuja oluita, kuten:

• McMurphy Stout (Jyväskylän Kaupunginteatterin Yksi lensi yli käen pesän –näytelmän oma olut) 
• Lutakko XXV (Tanssisali Lutakon 25-vuotisolut – lakritsijuuri-sitruuna-black IPA) 
• Viklo Export Stout (Konsulttiyritys Viklon kanelilla ja kahvilla maustettu stout).

Tarjolla oli myös paikallisesti erittäin kutkuttava, pääkaupunkiseudullakin kiinnostusta herättänyt underground(olut)kulttuuricollabo-olut Hiisi X TUFF! X Hop Hunter's TUFF Hop! Tämä greipinkuorella maustettu double IPA tulikin testattua oluen takana touhunneen Hop Hunter’s kaksikon, Joonan ja Jessen valvovan silmän alla. Vaikka vanhoja tuttuja ollaankin, oli tilanne silti hieman kutkuttava, sillä sen verran olen oluesta hypetystä kuullut. Pakko kyllä myöntää ettei hehkutus ole ollut turhaa – onhan kyllä hieno olut!

Paikallista olutharrastajapuolta tuli tavattua myös Huurteinen-blogia kirjoittavan Rollen muodossa. Kaupungin pienuudesta huolimatta tiemme eivät olleet aiemmin vielä kohdanneet, joten olihan tuo jo aikakin. Mikäs sen osuvampi paikka kuin paikallispanimo? Ilta meni monipuolisesti rupatellen, ihmetellen ja esityksiä seuraillen. Melko tiuhaan tuli pöydän antimiakin hyödynnettyä sillä oluen lisäksi pöytään oli katettu oluellisistakin yhteistöistä tuttujen paikallisyritysten antimia. Paahtimo Papun Viikate-yhtyeelle nimikoitua Oi Pimeys –kahvia kului illan mittaan useampi kupponen (ja lisää tuli haettua paahtimolta kotikäyttöön) eivätkä Jyväs Pakarin panimon antimia hyödyntävät saaristolaisleivät tahi patongitkaan pettäneet – toimii aina!

Tarjolla oli yhteistyön "hedelmiä" (Kuva: Topi Pakarinen / Voetto)

Kaikenlaista. Hyvä tunnelma, paljon aiheesta kiinnostuneita ihmisiä ja muutoinkin puitteet kohdillaan. Yrittäjien läsnäolon pystyi aistimaan monipuolisten visioiden ja kysymyksissä esiin tulleiden, itselle uusien näkökantojen muodossa. Yhteistyökuvioita Hiisillä tuntuu riittävän ja mikäpäs siinä. Erityisesti T-BBQ:n Teemun ja Hiisin Tatun visiointia oli mielenkiintoista kuunnella. Myös pieniä paljastuksia tulevista oluista virisi korviini: uutta on tuloillaan niin maitokauppoihin kuin ravintoloihinkin - paikallisesti ja maanlaajuistesti, yksin ja yhdessä. Alkonkin valloitus on jo alkanut, joten kesää kohti voi marssia odottavin mielin!

Vehnäalea tarjoilleesta hanasta virisi mieleeni muutoin kaunis visio, jossa lähipanimo vuokraisi hanalaitteistoa kotikäyttöön ja toimittaisi kuukausittain valikoidun kegin olutta kotiovelle. Ottaisin tällaisen laitteen välittömästi biergartenin terassille! Meillä toki utopiaa, mutta saahan sitä länsimaisesta ilmapiiristä sentään haaveilla...

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä: tätäkään tilaisuutta ei varmasti olisi viety läpi näin jouhevasti ilman pyyteetöntä työjuhtaa, Herrasmiespanimon valokuvaaja-ammattilaista Topia. Mahdoton energia ja tekemisen määrä! Big up! Topin kädenjälkeä on nähtävissä myös tämän jutun valokuvissa.

Aiheesta muualla:

• Huurteinen: Vierailu Panimo Hiisin uusissa tiloissa 
• Radio Jyväskylä: Panimoyhtiö Hiisi tuplaa tuotantonsa
• Keskisuomalainen: Panimo Hiisi tuplasi tilansa – Muuttientisen leipomon paikalle

Olutmestari Tatu - Hiisi mieheksi?
(Kuva: Topi Pakarinen / Voetto)

Allekirjoittanut näyttää kuinka lasin saa täytettyä
vaahdolla (Kuva: Topi Pakarinen / Voetto)

Mutta kyllä se siitä sitten asettui... Eli Hiisi / Donut Island Guess Wh(e)at. Passionhedelmällä maustettu wheat ale. Hedelmäisen hapan, passionmaisen tropiikin hengen kyllästämä, pehmeän vehnäinen - lopulta mukavan purevan ja happaman lopun omaava, hieman pippurinen kokonaisuus. Loistava kesäolut!

Illan isäntä omissa korkeuksissaan (Kuva: Topi Pakarinen / Voetto)

TUFF Hoppin etikettien ihmettelyä Hop Hunter'sin poikien kanssa. (Kuva: Topi Pakarinen / Voetto)

Pitihän sitä maistaa - Mikko hoitaa kaatohommat, Jesse virnuilee taustalla. (Kuva: Topi Pakarinen / Voetto)

Hiisi X TUFF! X Hop Hunter's TUFF Hop - Greippinen, pureva, aromaattinen ja mukavan särmikäs kokonaisuus. Hedelmämaustaminen tuntuu tulevan tänä vuonna vahvasti markkinoille - ei huono!

Yrittäjäpuoli kuuntelemassa esityksiä (Kuva: Topi Pakarinen / Voetto)

Sama porukka sivusta katsottuna - Rolle löytyy melko keskeltä.

Kukaan ei ollut kuukaudessa keksinyt, kuinka pullotuskone saataisiin siirrettyä - sen paikka lienee tässä.

Vanhan leipomon jäljet näkyvät vielä tiloissa.

Paikallista osaamista ja kulttuurintekijöitä.

Kotiolut: Voetto IPA #1

Informatiivinen etiketti

Voetto-panimolla on taas riittänyt tohinaa ja hellan nupit tuntuvat jämähtäneen kaakko-asentoon pysyvästi. Myös uudenkarhea etiketöintilaitteisto on ollut kovilla sen suoltaessa ulos taukoamatta markkinointiosaston viimeisimpiä vedoksia. Sainkin maistooni uutuus-IPAa, jonka kylkeä koristaa mahtipontinen, yksinkertaisen jylhä ”V”-merkintä. Painokoneen muste kuuleman mukaan veteli jo viimeisiään, mutta omaan silmään kevyen camo-kuosin ylleen saanut musta-V toimii oikein mukavasti. Yksinkertainsen selkeä ulkoasu kertoo kaiken oleellisen ja etäistä kaikua De Molenin mustavalkoetiketeistäkin on havaittavissa.

IPA #1 kehotettiin juomaan tuoreeltaan, joten tein työtä käskettyäni. Kuten pullonkylki kertookin, on melko vaalealla oluella vahvuutta karvan verran yli seitsemän tilavuusprosenttia ja purevuutta kunnioitettavat 102 EBUa. Apollo-Columbus-Centennial-Simcoe-Mosaic-humalakattaus näyttää varsin kutkuttavalta, joten odotettavissa on eittämättä mainiota maisteltavaa… Itse maestron mukaan aivan toivotun kuivaksi olut ei kuitenkaan käynyt, vaan kevyttä karamellia jäi vielä kummittelemaan. Tämä ei itseäni kummoisesti haittaa, sillä myös hieman makeammat maut maistuvat allekirjoittaneelle oikein hyvin – joskus jopa täysin kuivia vedoksia paremminkin…

Voetto IPA #1

Punertavan oranssi, hieman rusehtava olut melko niukalla, joskin kestävällä vaahdolla. Tuoksu on priimaa, runsasta greippiä, hedelmäistä, tunnustelevaa happamuutta ja ehkä hiven maltaan tuomaa karamellisuutta. Havuja, männyn pihkaisuutta… Runsas, tuhti ja mieluisa.

Eipä ole moittimista makumaailmassakaan, joskin ehkä hieman tunkean kaiun se loppuviimein omaakin. Greippinen ote on vahva, tuoksuun verraten se on saanut rouheaa raakuutta ilmeeseensä – ehkä hieman sitruksistakin potkua löytyy. Pihkaisuus on karissut kevyemmäksi yleisilmeen rapsakoiduttua tuoksua kuivemmaksi, mutta havuinen purenta pitää pintansa saaden hieman lisäponttakin matkaansa. Hieman makeutta kuitenkin vielä nousee maltaan joukosta, hienoisen tahmaavan karamellisen virneen kuivuuden keskeltä nostaen. Tuo tunkeus… jätin tarkoituksella ”tunkkainen” sanan käyttämättä, sillä se olisi kaiken kaikkiaan liian leimaava ja pahansävyinen tähän yhteyteen – ilmiö on kevyempi, enemmänkin omaleimaisuutta antava, kuin takeltelua ja pahaa mieltä aiheuttava… Selkeää selitystä en sille keksi, ehkä se kumpuaa humalakirjon voimaisasta esiintymisestä ja mallaspuolen orastavasta, osin jopa pinttyneestäkin imelyydestä.

Tuomio: Kokonaisuutena oikein onnistunut, kaupalliset keitokset heittämällä haastava IPA, jossa mainittu tunkeus tuo sopivaa luonnetta keitokseen. Kuuleman mukaan ei siis täysin valmista kauraa, mutta todella hyvillä urilla joka tapauksessa jo ollaan!

Pisteet: 

• Tuoksu: 9 
• Ulkonäkö: 3 
• Maku: 8 
• Suutuntuma: 4 
• Yleisvaikutelma: 15

Yhteensä: 39/50