Nudist Reimo Pilsner

Nudist Reimo Pilsner

• Tyyli: Pilsner
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Peenjoogivabrik Nudist, Tallinna, Viro 
• Pantu:  Õllenaut, Saku, Viro

Siidereistään tutuksi tullut virolainen Nudist on jäänyt vielä oluelliselta anniltaan kokematta, joskin hilpeät etikettivedokset ovat pistäneet silmiemme muun muassa verkossa. Sain äskettäin parit tuliaispullot maistoon, joten alkaa tämäkin laji sen myötä avautumaan.

Runsaahkolla aromihumaloinnilla ryyditetty Reimo Pils omaa niinikään mukavan leikkisän pullokuvituksen, jossa pääosaa näyttelee panimon graafikko, nimikko-oluensa saanut Reimo. Oluen aromiveturina toimii germaanihumala Saphir, joka on minusta erittäin hyvä valinta vähän isommin humalaa kaipaaviin lagertyyleihin.

Olut on valmistettu Õllenautin laitteilla ja se on tuotu minulle jostain Muugan satama-alueen lähikaupasta. Näppärä Pils, jossa yhdistyy ”salkkukaljamainen” maltaisuus, korkeat hiilihapot ja aromirikas humalointi. Veikeä ja vedettävä kokonaisuus.

Unusually aromatic and hoppy pilsner. Dry hopped with Saphir. 

Free-spirited, complex-free and to everyone's liking - just like our artist & designer Reimo. 

Nudist Reimo Pilsner

Vaaleanlaisen keltainen, nätin vaahdon nostava olut. Tuoksussa vaaleaa maltaisuutta, kevyttä yrttisyyttä ja appelsiinin kuorta.

Maku on aika hyvä. Ei kovin peripilsmäinen tosin. Mieleen tulee kärjistetysti "perusolut" kovine hiilihappoineen, mutta hieman runsaammalla maltaan maulla ja suht mukavalla aromikattauksella ja rapealla lopetuksella ylevöitettynä. Hankala pukea sanoiksi... Mutta toimii.

Yrttisyyttä, sen seassa sitrusta ja taustalla kevyttä hedelmää. Runsaammin appelsiinin kuorta, lopussa ruohonsekaista katkeroa ja jälkimaussa sitrushedelmiä sekä yrttejä.

Pisteet: 34/50

Õllenaut Turbahunt

Õllenaut Turbahunt

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 11,3
• Panimo: Õllenaut, Saue, Harjumaa, Viro

100% heavily peated malt.

Eihän tätä voinut hyllyyn jättää, sen verran tuo viskin ja oluen hybridiksi mainostettu, tuhdin turpeinen virolaisolut nimittäin kiinnosteli. Ylilyönnin mahdollisuus on näissä toki ilmeinen ja jälleen kerran toteutunutkin uhka, mutta valinta oli tietoinen, joskaan ei ehkä kovin maittava.

Turbahunt on tosiaan viskimaailmasta tutuista turvesavustetuista skottimaltaista kasattu vahvarunkoinen olut. Sillä on myös olemassa tuhdimpikin isoveli, 13-prosenttinen Turbohunt, jota en tämän kokemuksen myötä kyllä suuremmin metsästämään lähtisi, mikäli valmistuksessa enää edes on. Turbahunttia saa tai ainakin aiemmin sai jo ihan Tallinkin matkustajapaateilta, eikä hintakaan tainnut tässä vahvuusluokassa päätä huimata.

Turbahunt on saanut nimensä turvesoilla raatavan ammattiryhmän mukaan. Turbahuntin ylämaalainen vastine on Peat Wolf eli jonkinlaisia turvesusi-ihmisiä käy turpeisista viskinautinnoista ja miksei tästäkin oluesta kiittäminen.

Õllenaut Turbahunt

Vaahdoton, keskitumma, likaisenruskea olut. Tuoksu on pökerryttävän turpeinen, kitkerän savuinen ja vaikuttaa äkkiseltään selvästi luvattua vahvemmalta. Viskiviba on siis hyvin ilmeinen, muttei kovin tasapainoinen.

Maku... Uh, no se on aikalailla tuoksun kaltainen. Ja hyvin voimakaspiirteinen. Maistuu ”vahvalta”, hyvin turpeisen savuinen, alussa hivenen karamellisen leipäinen, mutta lopussa jo kuivan alkoholinen. Aika levoton. Savuolut, jonka tuprutus on hyvin kitreänlaista. Muutenkin tarpeettoman vahva eikä missään nimessä balanssissa oleva tuote. Mutta, senhän ehkä pystyi jo arvaamaankin. Kuriositeetti, joka ei omalla kohdalla kantanut uteliaisuutta pidemmälle.

Pisteet: 25/50

Õllenaut Rukki Kuningas

• Tyyli: Old Ale
• Alk.%: 7,7
• Panimo: Õllenaut, Saue, Viro

Jos jokin rukiinen olut kehdataan panimon toimesta ”julistaa” taiteenlajinsa monarkiksi, lienee turha lähteä tivaamaan, kiinnostaisiko kellaristia tällaista maistaa. Totta hemmetissä kiinnostaa! Ja maistoinhan minä, vaikkei kukaan oikeasti edes kysynytkään.

Tallinnan kupeessa operoiva Õllenaut sai jakamattoman huomioni Hops Unitedin virtuaalioluthyllyjen äärellä varsin vakuuttavaksi Old Aleksi paljastuneen Rukki Kuninkaan myötä. Kuten miljoona kertaa on tullut jo todettua, puhuttelevat rukiiset mallasjuomat allekirjoittanutta perin voimakkaalla tavalla. Kuninkaallinen Old Ale on aateloitu virolaisella rukiilla humaloinnin nojatessa moderniin Jenkki-NZ-lajikekattaukseen. Olutta on kypsytelty pullossa panimon varastoissa vähintään sadan päivän ajan ennen maailmalle laittamista ja täytyy jo tässä vaiheessa todeta, että perhana kun tilasin vain yhden pullon. Tämä toimi nimittäin vallan mainiosti!

Aiheen vierestä vielä pieni henk. koht. horina. Rukki Kuningas laittoi myös tarkastelemaan omaa, vähän tahattomastikin ylläpitämääni ajatusta siitä, että ruis olisi jollain tapaa vain Suomen oma juttu. Eihän se sitä missään nimessä ole, vaikka perinteet sen viljelylle ovat luonnollisesti olemassa. Jotenkin tätä ajatusta on tullut pidettyä yllä, vaikka totuuskin on tiedossani ollut. Höps. Eihän myö olla edes omavaraisia tämän suhteen vaan ruista(kin) tuodaan rekkakaupalla ulkomailta, eikä pelkästään paistopisteleipien muodossa!

Õllenaut Rukki Kuningas

Kuraisen ruskea, kohtalaisesti vaahtoava olut. Ei järin kaunis, mutta jotenkin mukavan enteilevä. Tuoksu on nahkakenkäisen leipäinen, hivenen rukiisen imeltyneen limppuinen ja muutoinkin syvän maltainen, rouhea ja maalaishenkinen - hivenen myös siirappisen paahtunut ja muutoinkin ruskean syksyinen. Tältä olut saisi tuoksua useamminkin...

Maultaan mainio. Ruislimppuinen, kuoreltaan paahtuneen siirappinen, taustoiltaan hivenen mausteinen ja rustiikkinen olut saa tehosteekseen salmiakkisen sävytteistä suolaisuutta ja ehkä hyvin kevyttä suklaatakin. Mallasta, mallasta, mallasta... Rukiin kaunein sävelin. Aluksi sivuutin greippisen tuoreen ja loppupuoliskolla kokonaisuuteen kauniisti sulautuvan humaloinnin tyystin, mutta jahka rukiin hekumoinniltani tokenin, löysin tuonkin juonenpätkän edestäni.

Maalaisromanttinen kotiseutumaisema ei ehkä lopulta tämän oluen kanneksi sopisikaan, mutta se ei juoman vakuuttavuutta pois vie: onhan kerrassaan hieno ja oivallinen sovitus, jossa rukiinen rehellisyys, ruispeltojen kahina ja sadonkorjuun juhla kohtaavat uuden maailman raikkaat tuulet. Kaunista, niin kaunista, vaikka alkuun hieman yhteensopivuutta ehkä epäilinkin. Tuntumaltaan melko runsas, hieman tahmaava ja miellyttävän oloinen.

Tuomio: Rukiista maalaismaisemaa humalasalkojen sävyttämänä. Toimii paremmin kuin hyvin!

Pisteet: 39/50

TANKER Kyte Peale

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,66
• Panimo: TANKER, Tallinna, Viro
• Pantu: Õllenaut, Saue, Viro
  

Täytyy heti myöntää, ettei ralliurheilu ole kovinkaan lähellä sydäntäni. Ehkä tämän vuoksi valtiomme ohjastama Viron viinarallikin on vielä jäänyt kokematta, joskin Tallinnan laadukkaat olutvalikoimat ovat mielessäni pidemmän aikaa kutkutelleetkin. Viron pienpanimokulttuurikin kuuluu elävän hyvää nousun aikaa, mikä jo itsessään tekee Tallinnasta mielenkiintoisen matkakohteen. Sain pahimpaan matkakuumeeseen lääkkeeksi muutaman tuliaisen etelänaapuristamme. Pelkkä Stockmannin oluthyllyn tarkastus tarjosi kuulemma naurettavan runsaan määrän valikoimaa aina paikallisista micropanimoista arvostettuihin tuontijuomiin Amagerista Mikkelleriin ja Cigar Citystä lukuisiin belgeihin. Näin se sivistysvaltioissa toimii... Ei lienekään ihme, että määrällinen viinaralli on saanut seuraa myös laadullisesta maahantuonnista Vironkin kohdalla.

Virolainen craft beer –neitsyys menee kiertolaispanimo TANKERin Kyte Peale IPAlle, joka lähti tuliaiskoriin kuulemma etiketin perusteella – onhan tuo kieltämättä aika komia! Olut on valmistettu Tallinnan lounaisrajoilla Õllenautin panimolla ja se omaa saatanallisen vahvuuslukeman 6,66%. Viron kieli on kiehtova ilmestys, joten lainaan tähän pienen otteen etiketin tekstistä:

Tanker, Kyte Peale on kui starter, mis tõmbab käima iga õllesõbra, täites sinu peal humaliku kütusega- Kyte Peale, Õllesõbrad!

TANKER Kyte Peale

Oranssinen, kevyesti punertava ja hieman sumuinen olut runsaalla, riittoisalla vaahdolla. Tuoksultaan olut on maltaisen makea, imeltyneen leipäistä ja ehkä rukiisen tummahkoakin otetta henkivä. Muutoin hieman kukkaista, greipin terävyydellä terästettyä hedelmäisyyttä mutta suuremmissa määrin ruohoisen yrttistä näkemystä.

Maultaan varsin hyvä, joskaan ei kaikkein oppikirjamaisin tapaus olekaan. Edelleen vahvan leipäistä maltaisuutta pinttyneen karamellin terän tahdittamana – edelleen rukiista tummuutta, ehkä myös pähkinää ja pientä paahdettakin. Ruohoista, greipin raakuutta esittelevää humalointia yrttisellä tunnelmalla – purevuus on uomissaan mutta hedelmäistä aromikkuutta voisi olla enemmänkin. 

Hienoista marjaisuutta kaikuu punertavana värisävynä taustalla. Melko runsas, aavistuksen tahmaava.

Tuomio: Pureva, mallaspohjaansa esille tuova IPA, joka hienoisen omaleimasesta otteestaan huolimatta on varsin maistuva olut. IPA-puristeille pieni varoituksen sana – minulle kuitenkin toimii.

Pisteet: 35/50