Olari Another Swig of Brew, Another Night of Chaos Black IPA

Olari Another Swig of Brew, Another Night of Chaos Black IPA

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Olarin Panimo, Espoo, Suomi

Olarilta on kuulemma pyydelty Black IPAa, joten Otaniemessä tartuttiin tuumasta toimeen. Täytyy myöntää, että vuosikymmenen vaihteeseen mennessä lähes tyystin hiipunut tyyli on ruvennut kiinnostelemaan taas itseänikin, vaikken sen ylimpiin ystäviin aiemmin kuulunutkaan. Toki tuote- ja tilannekohtaisia poikkeuksiakin matkalta löytyy.

Black IPA:ssa jäin usein kaipaamaan tuntuman runsautta, johon oli tottunut muiden paahtomaltaisten tyylien tarjonnassa. Jykevä ja pehmeämpi tuntuma olisi toki koko oluen idean tietty vesittänyt, mutta omakohtainen makukokemus oli kuitenkin tuon suuntainen. Nyt kun tykeimmät Imperial Stoutit ja vastaavat ovat jääneet vähän vähemmälle, on mieleen virinnyt ajatus takavuosien tummista IPOista. Olarissa oltiin siis ajan hermolla ja pitkän puhuvasti nimetty Black IPA on kaiken lisäksi vielä kääntänyt raikkautensa ja tuntuman mehevyyttömyytensä eduksi. Paahteisuus ei määritä olutta, vaikka se vahvasti läsnä onkin. Raikkaus ja humalointi vetää tätä venettä ja tekee sen tyylillä.

Sitä en osaa sanoa, olisinko vuosia sitten haikaillut lisärunkoa tähänkin keitokseen (varmaan olisin), mutta tänä päivänä en oikein keksi, mitä tästä kannattaisi edes yrittää muuttaa. No, en minä mitään olutta tuosta näkökulmasta yleisestikään halua lähteä tarkastelemaan, joten edetään nautinto edellä tämänkin kohdalla. Ja mikäpäs siinä siemaillessa, kun homma toimii ja lasi tyhjenee.

Meistä IPOjen - myös Black IPOjen - tulee olla raikkaita. Siksi tehtiin meidän ekasta Black IPAsta freesi ja sellainen, että sitä voi juoda parikin tuoppia. Mallaspuolella paahteisen marjaisen sekä kahvisen espressomainen, mutta ei todellakaan maltailla tukotettu. Tämä mallaspohja yhdistettynä humalapuolen Citraan saa aikaan hennon sitruunalakritsisen maun. Simcoe taas antaa kivaa raakaa havuisuutta ja kuusenkerkkää!

Olari Another Swig of Brew, Another Night of Chaos Black IPA

Tummanpuhuva olut hyvällä vaahdolla. Tuoksu on taustaväritykseltään paahtomaltainen, hieman kahvinenkin, muttei paksurunkoinen tai mitenkään pääpainotteisesti "paahtuneen maltainen". Sitrusta on hyvin, samoin havua ja aika raikas tunnelma tuoksusta välittyy. Humalkärry vetää tätä olutta kohti maistokokemusta

Maussa paahteisuutta ja kahvisuutta on tuoksun tapaan tarjolla selkeästi erottuvan makujen värityksenä, muttei niinkään stoutmaisen jykevänä jalustana tai muutoinkaan leimaavan painokkaana mallaslastina. Raikkaus edellä siis mennään, mikä toimii tässä kyllä hyvin. Humaloinnin kärkenä toimii Citran sitrusmainen tunnelma, mutta myös havua löytyy, lopun napakkaa greippisyyttä unohtamatta. Taustalla pientä salmiakin virettäkin...

Black IPAt olivat aikanaan itselle haastavia, koska kaipasin usein runsautta ja syvyyttä runkoon, kun paahteisissa sävyissä siihen olin tykästynyt. Olarin veto on kuitenkin rehdisti IPA-maailmaan kallellaan oleva esitys, jossa paahteisen värit ovat hyvä lisä, eivät runkoa tai muhkeuden määrää määrittävä elementti.

Kunnollinen Black IPA. Saisi olla enemmänkin tarjolla.

Pisteet: 38/50

Toccalmatto B Space Invader

Toccalmatto B Space Invader

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 6,3
• Panimo: Birrificio Toccalmatto, Fidenza, Italia

Parman liepeillä vaikuttavan Toccalmatton oluet ovat toistaiseksi kiertäneet lasini, vaikka sen tuotoksia on jo hyvän aikaa tullut vastaan mm. verkkokaupoissa. Nyt sitä sitten etsiytyi Alkonkin puolella ja aika päheällä etiketillä varustettu Black Cascadian Incredible Pale Ale lähti sitten testiin.

B Space Invader on galaktisten Apollon ja Galaxyn lisäksi Simcoen, Amarillon ja Summitin voimin humaloitu Black IPA. Lajin ylimmäksi ystäväksi en voi tunnustautua, mutta kyllähän tämä jo etiketin vuoksi piti maistaa. Kokemus jäi kuitenkin hieman vaisuksi makujen ja tunnelman ohkaisuuden vuoksi. Ihan jees, mutten kyllä suosittelemaan lähtisi…

Beyond the boundaries of styles, this is an extreme black IPA: a complex dark malt base, with notes of dark caramel, toffee, licorice, nuts and coffee bond with an intense resinous hoppiness with red berries flavours.

Toccalmatto B Space Invader

Aika tummanruskea, suht vähävaahtoinen olut. Tuoksu on runsaan greippinen, kypsän hedelmäinen ja paahtomaltainen. Ruohoisuus tukee greipin raikkautta, reunoilla on vähän leipäisiäkin sävyjä.

Maku on hyvä, mutta ehkä vähän ujo. Pieni lisäpotku olisi kiva juttu. Greippiä on toki riittoisasti ja etenkin loppukurvi vedetään aika mallikkaan rapealla liu’ulla. Paahdettu maltaisuus on makuna hyvin läsnä ja sen ruislimppuinen vivahde sopii kuvaan hyvin. 

Pontta ei järin paljon suutuntuman puolelle riitä ja vaikka tyylissä tausta melko kepoinen saa ollakin, soisi huulille nousevan edes hitusen pyöreämpää tavaraa. Makujen taustakin jää ontoksi, eikä sinällään voimakkaita sävyjä tehostava kypsä hedelmäisyys saa melko ohueksi kerrokseksi ladottua makukirjoa juurikaan syvemmäksi.

Ihan kiva greipin rutistus suuhun kyllä jää, mutta valjuhko kuva on jo piirtynyt muistiin.

Pisteet: 30/50

Alkon Pienpanimo-oluet 2014: Hiisi Pläkki

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 6,3
• Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi

"Pläkki on uusi musta"

"Pläkki on elegantti fuusio tummia sävyjä ja uuden maailman humaloiden aromikkuutta. Pehmeän paahteinen ja avokätisesti humaloitu olut, jossa juotavuus kohdallaan. Yksinkertaista, muttei yksitoikkoista.  Nautiskeluun, Rahmaninovilla tai ilman."

Niin se aika vain menee, mutta samalla onneksi myös tapahtuu. Siitä on osapuilleen tasan vuosi aikaa, kun ensimmäistä kertaa hiisiläisten kanssa kasvotusten haastelin. Panimon perustaminen oli tuolloin vasta aluillaan ja konkreettista makuelämystä sai tuon hetkisen tiedon mukaan odotella vähintään kesään saakka – ja näinhän se sitten menikin. Elokuussa panimo vihdoin sai ensimmäiset oluensa kansan huulille ja nyt, alle puoli vuotta myöhemmin, on Hiisin olutta myös Alkon hyllyssä! Pienpanimokattauksen tummin humalapommi, Pläkki black IPA yhdistelee pinnalla olevan IPA-trendin sekä paahteisen stout/portermaailman tummaa makukirjoa. Pläkissä ei siis ole tyydytty vain värjäämään IPAa mustaksi, vaan värinmukaista paahteisuutta pitäisi joukosta myös löytyä. Ja löytyyhän sitä, sillä marraskuussa maistelin Pläkin ”pimeän pullon”, jonka sain Hiisiltä testattavakseni.Jo tuolloin Alko-yhteys mainittiin, mutta lupasin pitää suuni supussa tuosta.

Hiisin pläkkiä olutta...

Jenkkihumalilla (Galena-, Simcoe-, Centennial- ja Amarillo) kyllästetty Pläkki on pakattu panimolle tyypillisesti tyylikkääseen pakettiin – etikettitaide on mm. Rakistakin tutun MEOM-mainostoimiston käsialaa. Pläkkiä lähti kiertoon 4800-pullon verran, mutta nopeasti huvenneet varastot huusivat nopeasti lisätäydennystä, jota käsittääkseni lähtikin liikkeelle tuhannen ruskean lasipullon edestä. Täydennystä en malttanut jäädä kuitenkaan odottelemaan, vaan Jyväskylän saldojen näyttäessä nollaa nappasin Kuopion viimeisistä pulloista valtaosan talteen. Alkon ensimmäinen jyväskyläläisolut nyt siis virallisesti testissä!

Hiisi Pläkki

Ylväs, kutsuvan näköinen olut tummassa ulkoasussaan – "hiisin pläkkiä", saattaisi joku hauskasti puhekielellä tokaista. Sen rusehtava, todella riittoisa vaahtokerros kohoaa runsaana ja laskeutuu todella viipyillen lasin reunoja nuollen. Tuoksu kumpuaa lasista keskirunsaana, hennon suklaavivahteen maustaman paahteisena, tumman hedelmäisenä sekä greippisen purevana – oikein toimiva paketti. Paahteinen puoli sisältää siis suklaan tuntua, mutta myös kevyttä kahvinpapujen paahtoa – sivummalta nouseva eksoottinen hedelmäisyys on viipyilevää, tummahkoa ja kypsän pehmeää. Luonnollisesti parhaiten esillä on sopivasti näykkivä, greippinen purenta, jossa on myös havuista raikkautta. Mallikas, kutsuva, mutta ehkä aavistuksen mieto.

Maultaan Pläkki ei yllä aivan tuoksun tasolle syvyydessään, mutta voimakkuutta on mukavasti enemmän, humaloinnin puolella ainakin. Paahteinen, edelleen loppuliu'ussa suklaan pilkettä tarjoava mallaspuoli yhtyy kauniisti hieman heikenneen hedelmäisyyden kanssa – ehkä sitä kahvistakin rouheutta on vielä löydettävissä ja tuoksusta poiketen hienoinen sipaus imeltynyttä limppua siitä huokuu. Greippinen, hieman havuinen humalointi aloittaa maltillisesti suun etuosista voimistuen maun edetessä saavuttaen kliimaksinsa kurkunpäässä pitkän, kohtalaisen voimaisan loppumaun aikana. Yleiskuva on yllättävän raikas, joskin paahteinen puoli tuo mukaan mukavaa rouheutta. Suutuntumalta voisi toivoa pientä lisäpontta, sillä ajoittain hentoa vetisyyttä esiintyy, mutta häiritsemään se ei pääse – kevyempi, juotavuutta parantava tuntumahan panimolaisilla oli tavoitteena ja tuossa on kieltämättä onnistuttukin.

Tuomio: Hienoista tuntuman aukkokohtaa lukuun ottamatta todella onnistunut yhdistelmä rapeaa humalan hekumaa ja omaan suuhun aina toimivaa tummaa paahteisuutta. Luonnetta, rohkeutta ja makujen rikkautta sopivassa suhteessa hyvän juotavuuden kanssa! 

Pisteet: 38/50

 

Hiisin Black IPA / Cascadian Dark Ale - proto

Siitäkin on jo kuukausi vierähtänyt, kun vierailin Hiisi-panimolla Jyväskylän Palokassa. Sain tuolloin matkaani myös pullollisen panimon black IPA-prototyyppiä, joka pienen pyörittelyn jälkeen kuulemma taitaa enempi olla kallellaan cascadian dark alen suuntaan. No tummaa, paahteista ja Hiisin tapaan rapsakasti humaloitua olutta on joka tapauksessa tiedossa. Jokin hetki sitten tämän jo maistelinkin, joten lienee aika lausua muutama sananen siitä myös teille lukijoille. Kaatelin oluen muuten sen enempiä ajattelematta IPA-lasiin, sillä ajattelin että tuo ajanee ihan asiansa vaikka rapeus on tällä kertaa tummalla pohjalla. Hetken ajan tuohon näkyyn tosin piti totuttautua… Mutta toiminallisuus oli oikein kunnossa – ja miksei olisikaan. Millaisesta lasista BIPA muuten kannattaisi nautiskella?

Hiisin Black IPA / Cascadian Dark Ale - proto

Mustaa, ruskeasti vaahtoavaa ja syysiltaan ulkomuodoltaan sopivaa olutta. Tuoksussa tuoretta, miellyttävän voimaisaa ja terävää greipin puraisua, hentoa hedelmää sekä osittain karamellisoituneen makeaa paahteisuutta yhdessä salmiakin sekä lakritsin ohuen vivahteen kera. Lasia pyöräytettäessä käväisee mielessä myös suklaa, mutta tuo lienee vain kuvitelmaa… Makujen puolesta varsin toimiva paketti. Greippinen, alusta alkaen voimissaan oleva humalointi nostattaa uuden, vahvemman aallon maun loppupuolella liikkuen kielen päältä kitalakeen ja edelleen kurkunpäähän pitkänä sekä sopivan voimaisana. Rapean, tuoreen purennan alta löytyy ilahduttavasti selkeää paahteista maltaisuutta. Loppuvaiheilta voi poimia vielä salmiakkista suolaisuuttakin. Suutuntuma on puolestaan aavistuksen kevyt, jopa vetisiäkin piirteitä kokonaisuuteen luovan tuntuinen eikä onnistu täysin kantamaan muutoin hyvin edukseen esiintyvää katkeroa aivan vaaditulla tasolla. Lopussa asia hieman petraantuu, joskin hienoista jämäkkyyttä tuohon vielä lisää soisi. Lopputulemana kuitenkin hyvänmakuinen ja laadukas prototyyppi, joka kerää kehuja etenkin humaloinnin toimivuudesta sekä miellyttävän vivahteen tuovasta paahteen läsnäolosta.

Pisteet: 37/50