Alkon Pienpanimo-oluet 2014: Loppulasku

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, eli Alkon pienpanimo-olutsatsin läpikäynti on loppuyhteenvetoa vaille valmis. Eri forumeilla ja asiantuntijapiireissä oluet saivat melko laajasti jakautuneen vastaanoton eikä soraääniltäkään tällä kertaa vältytty. Omaan suuhun tämän kevään kattaus kuitenkin istui varsin hyvin, eikä selkeää heittopussia melko tasaisesta sarjasta esiin noussut. Ilahduttavia yllätyksiä sen sijaan löytyi useampiakin, tasaisen varmoja olutnautintoja tarjoiltiin myös laajalla kirjolla. Pidän tilastoista, joten ihan mielenkiinnosta tein vertailun Olutoppaaseen syötettyjen keskiarvojen ja itse antamieni pisteiden kesken (tilastot otettu Olutoppaan etusivulta 5.3.2014 klo 20.59).

Koko komeus...

Jo nopea vilkaisu paljastaa, että Olutkellarin olosuhteet näyttäisivät olevan varsin suotuisat oluiden nautiskelun kannalta - ajoittain jopa reilujakin keskiarvon ylityksiä arvioissa nimittäin esiintyy. Tokihan monessa tapauksessa melkolailla siellä keskiarvon rajoilla liikutaankin, mutta tietyt yksilöt siis keräsivät melko reilunkin määrän kiitosta verrattuna yleiseen mielipiteeseen. Noh, makuasioita, sanoisi eräskin pienpanimoyrittäjä - näistä lienee turha sen suuremmin kiistellä. Hyvin siis maistui kautta linjan, mutta taulukon alle voisin nostella vielä muutamia ajatuksia parhaiten mieleen jääneistä oluista... Tarkemmat analyysit kaikista oluista löytyy niiden omilta arviosivuilta.

Olut	Olutkellarin arvosana	Olutoppaan keskiarvo	Erotus
Stadin Panimo Double Oat Malt Stout	39	35,3	3,7
Hiisi Pläkki	38	35,1	2,9
Malmgård Emmer Tripel	37	35,3	1,7
Bryggeri Helsinki Senaattori	36	33,4	2,6
Lammin Sahti Pyy	36	30,8	5,2
Suomenlinnan Thor Bock	36	28,6	7,4
Saimaan Marsalkka Double IPA	36	31,4	4,6
Beer Hunters Mufloni Keripukki	36	35,4	0,6
Rekolan Amerikan Eno	36	34,4	1,6
Teerenpeli Mokkamatti	35	34,8	0,2
Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti	35	34,7	0,3
Laitilan Kievari Agricola	35	31,6	3,4
Vakka-Suomen Prykmestar Kahvi Stout	35	28,1	6,9
keskiarvo	36,2	33,0	3,2

Stadilainen tuplakaurastout siis valloitti kärkisijan pistetaulukossa ja se ansaitseekin itseoikeutetusti tämän keväisen tarjonnan kunniamaininnan. Kyseessä on tyylilaji, joka yksinkertaisesti puhuttelee allekirjoittanutta syvästi ja StaPalla oli homman juju alusta asti selvillä. Osui ja upposi!

Taulukon mukaisesti tumman rapea hiisiläinen ja kartanopanimon tuhti muinaisvehnätripel nousivat edukseen linjasta poikkeavalla, kiehtovalla ja ennen kaikkea ennakkoluulottoman maistuvalla reseptillään. Hiisin cascadian dark ale iski jo syksyn "pimeän pullon" tarjonnassa, mutta iskostui makuhermoihin uudemman kerran nyt keväällä - useampi pullo tuli haettua myös varastoon. Emmer Tripel sen sijaan tarjosi muinaisperinteiden kunnioituksen lisäksi myös mielenkiintoista mutusteltavaa suun puolelle ja ansaitsee arvostuksensa tässä läpikäynnissä ehdottomasti. Kahden melko erilaisen panimon keittokattilat siis tarjosivat kumpikin mieluisan makuelämyksen, jolla erotuttiin muusta joukosta hienosti edukseen.

Myös saksalaiset oluttyylit osataan Suomessa, tästä hienona osoituksena pääkaupunkikaksikkomme loihtimat Senaattori doppelbock- ja Thor Bock-oluet. Mallasnautinnot ovat viimeaikoina jääneet hieman statistin rooliin vallitsevan humalavillityksen myötä, mutta tämä kaksikko muistutti perinteisen mallasleipämakumaailman viettelevästä hekumasta - huikeita ruokajuomia kaiken muun hyvän lisäksi!

Joukon mustalammas lienee lammilainen, melko haastavasti saalistettavissa oleva Pyy-olut. Karrikoidusti "hate it, or love it"-lausahdus ei liene kaukana perinteisempää makumaailmaa tarjoavan, maanläheisen metsälinnun kohdalla. Itseeni tämä teki erittäin positiivisen vaikutuksen ja on mielestäni erikoismaininnan suorituksestaan ansainnut. Maistuvaa tavaraa oli tarjolla siis muutoinkin, mutta tämä kuusikko nousee muisteloissa parhaiten mieleen.

Pyynikin suuntaan toki on nostettava hattua sahtiperinteen henkeä ihmisten huulille tuovan, reseptiikaltaan uraauurtavan Presidenttisahdin vuoksi - kulttuuriteko, jollaista tässä maassa ehdottomasti kaivataan! Olihan se myös hyvää, luonnollisesti..!

Hekumaa, traditioita, uuden etsintää ja kaikkea kivaa siltä väliltä - kuulostaa hienolta ja sitä se onkin, mutta kaikella on kuitenkin hintansa. Pihvin jälkeen on pakko haukata hieman kuivakkaa valmissämpylää, eli pieni sananen nautintojen hinnasta...Kolmentoista oluen lajitelma teki nautiskelijan kukkaroon vajaan seitsemänkympin (68,90€) loven, joten aivan pikkusummista ei enää tässä vaiheessa voida puhua. Keskimääräinen litrahintakin ylittää neljäntoista euron lukeman olutkohtaisen arvon liikkuessa vajaasta kympistä noin kahdeksaantoista euroon litralta (9,80-17,91€/l). Laaja haitari selittynee jo pienpanimoiden melko vaihtelevalla koollakin, mutta onhan alla olevassa taulukossa myös hieman ihmettelemisen aihetta siihenkin vedoten. Esimerkiksi maamme selkeästi suurimman pienpanimon, eli Laitilan Agricola on yksi kattauksen kalleimmista oluista ja Alko-ensikertalaisen, huomattavasti pienemmillä volyymeillä toimivan Hiisi-panimon Pläkki taasen asettuu toista euroa keskitason alapuolelle...

Hyviä makuja, mutta etenkin hinnoista tuli porua...

Hinnan muodostumiseen en sen suuremmin ota kantaa, mutta tässä ei suinkaan ole tarkoitus osoittaa syyttävällä sormella panimoita - taustalta löytyy huomattavasti monisyisempi verkko ja Suomessahan kaikki on tunnetusti kallista...etenkin kaikki kotimaassa valmistettu. Hinnan muodostuksesta voi lukea tarkempaa tietoa esimerkiksi Äyräväisen Sepon viime vuonna julkaisemasta esimerkistä: Oluen hinnan muodostuminen Alkossa.

Olut	Hinta	Pullokoko	Litrahinta
Stadin Panimo Double Oat Malt Stout	5,91 €	0,33l	17,91 €
Hiisi Pläkki	4,53 €	0,33l	13,73 €
Malmgård Emmer Tripel	5,51 €	0,5l	10,82 €
Bryggeri Helsinki Senaattori	5,85 €	0,33l	17,42 €
Lammin Sahti Pyy	5,56 €	0,33l	16,85 €
Suomenlinnan Thor Bock	5,38 €	0,5l	10,56 €
Saimaan Marsalkka Double IPA	4,42 €	0,33l	13,09 €
Beer Hunters Mufloni Keripukki	3,98 €	0,33l	12,06 €
Rekolan Amerikan Eno	6,99 €	0,5l	13,98 €
Teerenpeli Mokkamatti	3,96 €	0,33l	12,00 €
Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti	5,90 €	0,33l	17,88 €
Laitilan Kievari Agricola	5,91 €	0,33l	17,61 €
Vakka-Suomen Prykmestar Kahvi Stout	5,00 €	0,5l	9,80 €
keskiarvo	5,30 €		14,13 €

Mutta niin. Kuvetta sai todella kaivaa ja se lieneekin osasyynä mielipiteiden jakautumiseen useaan leiriin. Maistuvista mauista huolimatta korkeahkot hinnat herättivät soraääniä ja luonnollisesti nostivat odotukset melko korkeiksi - tai ainakin vaatimustaso tuotteen makuelämyksiä verrattaessa pulitettuun euromäärään nousi peruspilsneriin nähden moninkertaiseksi. Onhan lähes kuusi euroa melko paljon pikkupullosta perushyvää saksalaistyyppistä olutta...just saying. Eli hinta/laatu-suhde ei tänä vuonna kovinkaan hyväksi muodostunut, mutta koska lainsäädäntö ja monopolin kankea toimintamalli on mikä on, on meidän (toivottavasti vain) toistaiseksi tyydyttävä tähän. Mieluusti otan vastaan myös ensikeväisen pienpanimokattauksen Alkon valikoimiin, mutta onhan se jo vähintään surkuhupaisaa, mikäli tilannetta ei saada sitä ennen millään tavalla korjattua! Lisää avoimuutta peliin ja arvostusta pienpanimoille muulloinkin kuin kerran vuodessa! Ulosmyyntioikeutta, monopoliriippumatonta sellaista odotellessa... Itse haluan juoda pienpanimo-olueni hymyssä suin - monopolilla tai ilman...

J-P

Alkon Pienpanimo-oluet 2014: Laitilan Kievari Agricola

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila, Suomi

Kirjallisuusolutta Laitilan tapaan...

Maamme suurimman pienpanimon olusen tyylilaji oli mieluisa yllätysveto – belgityylisiä aleja kun Suomenmaasta aivan vallattomasti tuppaa löytymään! Suomen kirjakielen isän, uskonpuhdistaja Mikael Agricolan nimeä kantava, suodattamaton luostariolut toimii Mikael Agricola-seuran ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan yhteistuumin tekemänä kunnianosoituksena oluen nimikkohenkilölle. Tribuutissa ei varmasti mennä metsään, sillä tunnetaanhan Agricola kirjallisten saavutustensa lisäksi myös oluen ystävänä – olihan olut tuohon aikaan muutoinkin osa päivittäistä ruokavaliota sekä turvallinen vaihtoehto helposti saastuvan veden rinnalla. Agricola pääsikin oluen makuun oppi-isänsä Martti Lutherin seurassa, sillä Lutherin vaimo Katharina von Bora valmisti ylläpitämässään majatalossa myös olutta. Agricolan ylöskirjaamista, muinaissuomalaisista jumalista löytyy myös oluen jumala – Pekko. Historian havinaa korkin kätkemänä siis…

Agricolan nimikko-olut on siis suodattamaton, belgialaisista munkkiluostareista tarinaansa ammentava, vahvanlainen täysmallasolut, joka kurkottaa belgian suuntaan myös tyylinsä puolesta. Belgityylinen pintahiivaolut sopii panimon mukaan myös liha-, grilli-, riista- ja jälkiruokien sekä juustojen kanssa nautittavaksi mutta myös seurustelujuomaksi tai itsekseen pohdiskeluun. Oluen valmistukseen on käytetty belgialaisia Pale Ale -, Melano light - ja Bisquit-maltaita, sekä saksalaista Northern Brewer - ja englantilaista  East Kent Goldings -humalaa. Uusi "kievarilainen" saattaa näin päätökseen kolmetoista kotimaisen pienpanimo-oluen retken!

Laitilan Kievari Agricola

Kastanjan ruskea, samea ja oikeastaan varsin kaunis olut Laitilan pullosta kuoriutuu. Tuoksu toimii ihan mukavasti ja se on melko runsaskin. Ruskeutta huokuva, melko makea tuoksu sisältää kuivattua belgihedelmäisyyttä, kuivakakkuista makeutta sekä hunajan ja karamellisen maltaisuuden tuhtia tunnelmaa. Hiiva tuo rusehtavan makeuden keskelle myös hentoa, kuivattavaa mausteisuutta. Pehmyt, tasapainoinen ja hyvin toimiva. 

Maku on hieman hillitympi makeuden suhteen, mutta myös hieman laimeammin innostava muutoinkin. Hedelmäinen, tummahko makeus juontaa vivahteita kuivatuista yksilöistä, myös rusinaista tuntua on tuoksua runsaammin. Karamellinen ja hunajainen makeus on taittunut melko vahvasti pois maun puolelta ja hiivan mausteisen aromikas makumaailma on päässyt paremmin esiin. Yleiskuva onkin tuoksua kuivempi, hennommin makea ja ruskeutta edelleen huokuva, joskin piilevää imelyyttä löytyy pinnan alta jonkin verran. Tuntumaltaan keskirunsas, melko hyvin arvokkuuden vaativasti hillityn tuntuinen.

Tuomio: Kokonaisuutena varsin toimiva belgiversiointi, joka ei kuitenkaan keskitason paremmalle puolelle kastissaan yllä. Sinällään hyvinkin nautittava kokonaisuus, jota hankkisin varmasti lisääkin, mikäli hinta olisi Laitilan kokoisella panimolle edes kohtuullinen. Kohtalaisen makea, hennon mausteinen ja lämmittävä belgiolut Suomesta. Ei hullumpi, kokeilemisen arvoinen.

Pisteet: 35/50

 

Alkon Pienpanimo-oluet 2014: Vakka-Suomen Prykmestar Kahvi Stout

• Tyyli: Stout
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki, Suomi

Iltakahvit Olutkellarin tapaan...

Vakka-Suomen Panimo lähestyi Alkon valikoimia lahtelaisten tapaan kahvisella stoutilla – periaatteessahan kaksikko olisi pitänyt ehdottomasti laittaa rinnakkain maistoon, mutta se jäi nyt sitten tekemättä. Ristiinmaistoa harrastivat kuitenkin Tuopin ääressä- sekä Mallasjuomia-blogistit, joten halukkaat voivat käydä oluiden eroja tutkimassa näistä lähteistä. ”Kahvin ja oluen täydellinen liitto” – tietävät panimon kotisivut kertoa. Käsittääkseni kyseessä on perusstout-runkoinen olut, joka on saanut lisäsävyä makuisuuteensa maustamiseen käytetystä kahvista. Etukäteen mieluisalta kuulostavan oluen kaveriksi taloutemme jauhosormi taiteilikin herkullisen banoffeen, joten iltakahvihetken tunnelma ja tarjoamiset olivat ainakin sitä myöten kohdillaan!

Vakka-Suomen Prykmestar Kahvi Stout

Tumman ruskea, valoa vasten punertava kahviolut varsin runsaalla vaahdolla – täyttä yön pimeyttä ei siis tarjolla olekaan. Tuoksu lunastaa sen, mitä pullon kylki lupaa: rehdin kahvista paahteisuutta alusta loppuun! Joukossa on tummaa suklaisuutta, ehkä ripaus vaniljaa sekä hentoa hedelmäisyyttä. Päävärinä kuitenkin kohtalaisen vahvaksi keitetty, ehkä hivenen seissytkin kahvisuus jonka kuivaakin luonnetta tuo kevyt suklaisuus hyvin tasapainottaa. 

Myös maku lunastelee lupauksia ihan mallikkaasti, tummapaahtoinen kahvi nousee hyvin esiin heti ensimmäisestä suullisesta lähtien! Paahteinen, hieman kahvisen hapan ja hennon hedelmäinen makumaailma jää hieman vajaaksi tuoksun suklaisuudesta, joskin tuokin puoli esittäytyy ihan kohtalaisen toimivana. Humalointi sen sijaan tuo maun loppupuoliskolle säpinää kukkean yrttisin vivahtein. Samalla tosin karisee toivottu pehmeys eivätkä asteen turhan terävät hiilihapot asiaa oikeastaan paranna. Joka tapauksessa mieluisaa juotavaa, eikä kahvin hallinnasta huolimatta kovin yksipuolisesta oluesta olekaan kysymys. Rungon ohuus tekeekin tästä enemmän ”kahvinomaisen”, joskin kohtalaista tukea mallaspohja juotavuudelle antaakin.

Tuomio: Kahvinen paahdenautinto, joka lunastaa varsin hyvin etiketin tarjoilemat mielikuvat. Tuntuma ei täysin onnistu nousemaan makujen vaatiman pehmeyden tasolle, mutta kahvin ja paahteisten oluiden ystäville tämä varmasti toimii ilmankin. Aidon kahvista menoa ilman turhaa esanssisuutta – tämä toimii, viettelee ja paikkaa myös kahvihampaan kolotuksen.

Pisteet: 35/50

 

Alkon Pienpanimo-oluet 2014: Suomenlinnan Thor Bock ja hyvä tarte tatin sienistä!

• Tyyli: Dunkler Bock
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Suomenlinnan Panimo, Helsinki, Suomi

”Suomenlinnan Panimon uutuus, Thor Bock on tumma bock-tyylinen vahva lager-olut. Kyseessä on kolmikeittomäskäyksellä valmistettu täysmallaslager, joka on suunniteltu kylmien talvipäivien juomaksi, niin tuhtien lihapatojen äärelle kuin seurusteluun. Oluen täyteläinen mallasrunko on tasapainossa sen suhteellisen maltillisen humaloinnin kanssa. Tuoksussa aistittavissa maltaisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on pitkä ja pehmeän suklainen.” (lähde: Ravintola Suomenlinnan Panimo)

Thor tarttee tatin, mutta sai loistavasti toimivan kanttarellin!

Ylijumala Odinin poika Thor, tuo muinaisskandisen taruston ukkosen jumala, joka Mjölner-vasaransa voimin suojeli maanviljelijöitä tarujen jättiläisiltä, on nyt antanut nimensä Suomenlinnan Panimon tummalle bock-oluelle. Eli kaksi kolmesta helsinkiläispanimosta valmisti Alkon pienpanimoerään saksalaista lagerosaamista kunnioittavan tuotteen, joskaan kummankaan tuotevalikoimaan muodikas jenkki-IPA tuskin edes istuisikaan. Mielenkiintoista, itseäni miellyttävää toimintaa ja jollain tapaa rehellistä oman tiensä kulkemistakin siis havaittavissa.

Vaikka Thorin mukaan on yksi viikonpäiväkin nimetty, säästin nautintohetken silti viikonlopulle. Tarkoitus oli nimittäin valmistaa sen kylkeen Alkon Etiketti-lehdessä viime vuonna julkaistu sieni tarte tatin! Kanttarelleja, vuohenjuustoa ja saksanpähkinöitä imellettyjen salottisipulien kera – tämä herkullinen yhdistelmä toimi syksyllä loistavasti Fuller’sin ESB:n kanssa, joten ajattelin bockin makean maltaisuuden niinikään pitävän tästä yhdistelmästä. Oikeassa olin, Thorista löytyi makumaailmaan sopivia osasia runsain mitoin ja yhdistelmä toimi vähintäänkin yhtä hyvin kuin maistuvan brittiläisenkin kanssa aiemmin! Voitaikina ei jostain syystä tällä kertaa aivan nappiin mennyt, mutta hienoisesta tiivistymisestään huolimatta sekin toimi moitteettomasti – unohda siis pakastealtaan pohjat, itse väännellyssä on aina enemmän tunnetta! Etiketin asettelulle oma teokseni tosin hävinnee hiuksen hienosti…

Suomenlinnan Thor Bock

Punertavan ruskea, melko kauniskin olut niin ikään kauniilla, suht kestoisalla vaahdolla kuorutettuna. Tuoksu iskee juuri oikeaan paikkaan. Keskitummaa mallasleipää, jossa myös ripaus limpunomaista makeutta sekä hieman tummempaa karamellisuutta. Sinällään ihan toimiva suklaan henkäyskin löytyy taustalta kevyen paahteen takaa. Humalointi on keskirunsasta, piristävän yrttistä ja maltaan pehmeyttä mukavasti leikkaavaa. Hyvää, Saksaan kumartavaa tekemistä joka toimii tuoksunsa puolesta itselleni loistavasti.

Maku on virheetön, miellyttävän mallaspainotteinen ja pehmeä. Tummahkon ruskea, limppuisen makea maltaisuus sisältää myös hieman imelämmän karamellin tunnelmaa, muttei äidy liiallisuuksiin sillä saralla. Rouheutta löytyy siis sopivasti ja hento paahteisuus lisää nautintoa entisestään. Kuin hennosti pinnaltaan imeltynyttä mallasleipää aavistuksen makeammassa muodossa – muttei kuitenkaan, sillä tuon pehmeän tunnelman leikkaa oivasti yrttisen humalan liukuva aalto. Se puree juuri sopivasti, eikä ylly varastamaan koko showta vaikka maun loppupuoliskossa pureekin mukavasti – hienoista pähkinäistä kuivuuttakin on aistittavissa. Suutuntumaltaan ehkä hieman kevyt suhteessa makujen syvyyteen ja pehmeyteen, mutta takaa toisaalta hyvän juotavuuden. Uskoisinkin kohtalaisen runsaasta makuisuudestaan huolimatta tämän toimivan melko laajalle kuluttajakunnalle – ei liian erikoinen vähemmän maistelleelle, mutta riittävän hyvää vaativammallekin nautiskelijalle. Hyvä tribuutti germaanioluille!

Tuomio: Laadukas saksalaistyyppinen olut, joka viettelee maltaan voimallaan mutta yllättää soljuvan purevalla, luonnonläheisellä yrttisyydellään. Saksan ystäville pakkomaisto, mutta suosittelen ihan yleiselläkin tasolla. Olutkellari aikoo hakea lisää – loistava valinta mökille, takan ääreen, ruuan kylkeen ja yleiseen nautiskeluun. Mallasjuomaa – taidolla ja rakkaudella…

Pisteet: 36/50

Alkon Pienpanimo-oluet 2014: Bryggeri Helsinki Senaattori ja lihalliset himot

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 7,5
• Panimo: Bryggeri Helsinki, Helsinki, Suomi

Se Senaatintorin Senaattori.

Viime lauantaina Senaattori saapui Senaatintorin laidalta vieraisille, joten tarjolle oli pantava myös hieman palan painiketta. Arvovieraan juuret vievät Saksaan, joten ajattelin tarjota sen seuraksi hieman lihaisia nautintoja – karitsan lapaa Munkintiellä nimittäin! Valmistin karitsan lapaa blogissa jo aiemmin esitellyn reseptin voimin, joskin pienin muutoksin:

• Nesteeksi koko pullo Munkintietä, lisäksi hieman lihalientä.
• Fetajuuston tilalle reilusti valkosipulia, joista osa kävi lihan kanssa myös pannulla.
• Uuniajaksi tällä kertaa kuusi tuntia (n. 165°C).

Lopputulos oli loistava – vaikka itse sanonkin!  Valkosipuli potki mukavasti ja liha sai tarvittavaa mureutta hitaasta kypsytyksestä. Seuraksi epämääräisen näköiseksi muuttunut lihan palanen sai rehellisiä uunijuureksia: perunaa, porkkanaa ja punajuurta öljyllä ja rosmariinilla maustettuna. Myös Senaattori tykkäsi tästä – ehdottoman suositeltava kombinaatio!

Tarjoamiset Senaattorille...tai sen kanssa...

Mutta sitten ruokapöydästä vieraan pariin. Viime keväänä ovensa avannut Bryggeri Helsinki tekee nyt Hiisin tavoin ensiesiintymisensä Alkon oluthyllyssä. Pienpanimosarjaan valikoitui siis panimomestari Mathias Hüfnerin saksalaista henkeä edustava Senaattori Doppelbock, jonka päätin parittaa ruuan kanssa edellä mainitulla tavalla. Hyvät bockit maistuvat itselleni mainiosti ja muutoinkin perussaksalaisten oluttyylien kutsu on alkanut taas pienen tauon jälkeen viettelemään minua. Toiveissa on rehellinen, viettelevä ja jykevä mallasherkku – tai ehkä tämä on sittenkin enemmän käsky kuin toive, sillä kyllähän reilun seitsemäntoista euron (17,42 €/l) litrahinta kieltämättä karmaisee...

Bryggeri Helsinki Senaattori

Tumman ruskea, kastanjaisesti punertava olut ilman suurempaa kuohuntaa. Rauhallinen, tunnelmallisen läpikuultava. Tuoksu kohtalaisen voimakas, vahvan maltainen. Leipäinen yleistunnelma omaa myös intensiivistä, paahtunutta makeutta joka ei kuitenkaan muuta kokonaisuutta liian imelään suuntaan – pikemminkin se on pinttyneen kärähtänyttä, pinnalle tiivistyneen siirappista. Joukossa on myös kevyttä paahteisuutta sekä tummahkoa hedelmäisyyttä – pehmeä, viettelevä ja mukavan syvä tuoksu henkii hieman rukiista rouheutta mutta myös sopivasti piristävää, luonnonyrttistä humalan puraisua.

Maultaan varsin toimiva, runsasmakuinen mallasnautinto, joka vie makumatkalle Saksan suunnille. Kastanjan ruskea maltaisuus on ruisleipäistä, pinnalta pinttyneen makeaa ja sopivasti paahtunutta. Imelähkö, silti rouhea makumaailma saa myös kevyen suklaista tuntua sekä niinikään varovaista ylikypsää hedelmäisyyttä joukkoonsa. Humalointi on tasapainossa makuisuuden kanssa ja tanssahteleekin aivan lopussa villiyrttisen raikkaana ja juuri sopivan hennosti nipistävänä. Jälkituntu on hieman katkera, maltaisen ruskea ja hieman jopa lämmittävä. Suutuntuma melkolailla siellä hyvän alarajoilla, mutta takaa mahdollisuuden myös hitaaseen nautiskeluun. Hieman tahmaava, aavistuksen runkoa kaipaileva kokonaisuus toimii niin hyvin kuin tämän tyyppinen olut voi kosteassa talvisäässä toimia!

Tuomio:  Herkullinen, makuisa ja monisyinen mallasnautinto, jolle voisi ripauksen ryhdikkäämpää tuntumaa toivoa. Kokonaisuutena kuitenkin onnistunut, vakuuttava esitys saksalaisten oluiden tyylilajissa! Nautittavaa joko sellaisenaan, riistan tai hyvän pataruuan kumppanina – tämä yksinkertaisesti vain toimii mainiosti. Olutkellarin vilpitön suositus kevään odotukseen!

Pisteet: 36/50