Kesäpäivä Pihamaalla

Kalkkisten kylänraittia

Kesä ja aurinkoiset maalaisraitit. Niissä on sitä kuuluisaa jotain, mistä en tunnu koskaan saavan tarpeekseni. Juhannuksenkin harvinaisesti kattaneet kesäkuun helteet pitivät sitkeästi pintansa myös menneellä viikolla, joten mikäpä sen mukavampaa kuin käydä toteamassa Lahti mainettaan kuumemmaksi kaupungiksi.

Urbaani asfalttiympäristö ei juurikaan houkutellut viihtymään, joten pakollisten velvoitteiden jälkeen alkoi määrätietoinen pyrkimys väljemmille vesille. Kotimatkaa ei kuitenkaan huvittanut taittaa perinteisiä reittejä pitkin, vaan aikataulun pieni väljyys mahdollisti hieman maalaisromanttisemman reittivalinnan.

Koukkasin siis kaarani oikeaan hieman ennen Vääksyn taajamaa ja laskettelin pohjoiseen Päijänteen itärantojen kautta. Reitti Vesivehmaan läpi Kalkkisten pikkukylälle näkyy olevan pyöräilijöiden suosiossa, eikä syyttä. Kalkkisista taas löytyi pääsyy maisemareitin valintaan: Pihamaan Viinitila.

Pihamaahan on ainakin olutharrastajalle tutumpi Heinolan Heilassa myytävän sahdin ja Pihamaan Panimon oluiden kautta. Kalkkisista löytyvä viini- ja puutarhatila on kuitenkin paikka, jossa viineistä ymmärtämättömänäkin on mukava aina tilaisuuden tullen piipahtaa. Pienessä, mutta kesäisin silminnähden eläväisessä pikkukylässä on muutenkin aina jotain niin puoleensa vetävää.

Tilapuodin siäänkäynti kutsuu varjoon ja johdattaa portaiden kautta myös puutarhan rauhaan.

Kalkkisissa kesäaikaan palveleva viinitilan puoti ja kahvio henkivät juuri sitä tunnelmaa ja nostalgiaa, jonka vuoksi suosittelenkin harjoittamaan kotimaankin viinitilamatkailua aina mahdollisuuksien mukaan. Itselleni se tunnelma kolahtaa todella hyvin ja tilat sijaitsevat usein sivummalla, kaukana kaupunkien hälystä ja kiireestä.

Viinitilojen elämyksellisyys aukeni itselleni nelisen vuotta sitten, kun kirjoitin Juomien Suomi -kirjaa. Sinällään huomionarvoista kirjassa on sekin, että vaikka panimoala on mennyt sen julkaisun jälkeen jo karusti menojaan, pätee opuksen viinitiloja koskeva informaatio ja nimilistauskin edelleen varsin hyvin muutamaa uutta tilaa lukuunottamatta.

Aurinkoinen kesäpäivä oli saanut liikkeelle muitakin ja torstainen iltapäivä kuhisikin kyläkeskuksen ja viinitilan palveluiden antimista nauttivia lomalaisia. Helteisestä kaupungista pakenemisen vuoksi olin jättänyt lounaan väliin, mikä taas tarjosi hyvän syyn istahtaa kahvion puutarhaan eväsleivän ja kahvikupposen ääreen, ennen alakerran puodin tyhjentämistä.

Kalkkisten tilahan on se alkuperäinen Pihamaan Viinitila, josta Viini-Heilalla ja Pihamaan Panimolla sittemmin täydentynyt Pihamaa-kolmikko on saanut alkunsa. Sen on yksi Kalkkisten vanhoista kantatiloista ja pitkän historian voikin hyvin aistia ympäröivistä puitteista ja tunnelmasta.

Kahviossa voi maistella myös tilan vahvempia tuotteita. Sahtiakin pitäisi olla tarjolla, mutta vain anniskeluun.

Evästauko puutarhassa.

Itse viinitilatoiminta alkoi mansikkatilalla tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Ainakin Juomien Suomen julkaisun aikaan noin 60% viinien raaka-aineista oli peräisin tilan omilta viljelyksiltä, enkä usko että tuosta on sen koommin turhia tingitty. Vaikka moottoritien äärellä sijaitseva Heila Lähiruokatori ja sen sisällä toimiva Viini-Heila (aloittanut 2008) ovatkin parempien kulkuyhteyksien äärellä ja auki vuoden ympäri, kattaa kesäisin palveleva kantatila noin puolet Pihamaiden viininmyynnistä. Ja kyllähän siellä kuhina taas tuntui käyvänkin.

Tilava, satavuotiaaksi ehtineeseen vanhaan navettarakennukseen rakennettu viinipuoti tarjoaa vierailijoilleen kattavan valikoiman Pihamaiden viinejä, oluita ja siidereitä. Myynnissä on myös tilan omia mansikoita sekä muita puutarhan antimia ja laaja kirjo lähialueen muiden tuottajien eväksiä.

Viinipuodin satoa.

Tarjolla on viinitilan omia tuotteita sekä Heinolassa toimivan Pihamaan Panimon oluita ja siidereitä.

...

Yksi asia Kalkkisten tilalta kuitenkin puuttuu. Sahtia ei näet viinipuodista saa, mutta on sitä sentään kahvion anniskelutuotteena. Tämä siksi, että Pihamaan Sahdin valmistus on keskitetty Viini-Heilan tiloihin Heinolaan, eikä sitä saa myydä kuin valmistuspaikan välittömästä läheisyydestä. Muutaman sadan metrin päässä Heilasta sijaitsevan Pihamaan Panimon oluita ja siidereitä sen sijaan saa Kalkkisistakin, sillä niiden vahvuus jää alle vähittäismyyntirajan (5,5%). Tilalle on sahdin ja oluen valmistuksen sijaan keskitetty pientä tislaamotoimintaa ja liköörin valmistusta, mutta valmistetaan siellä myös viinien lisäksi myös aitoja siidereitäkin.

Nappasinkin viinipuodista matkaan pullolliset kuohuvaa ja rosehtavaa kesäviiniä sekä muutaman Pihamaan Panimon oluen. Ja hankalahan mansikkatilalta on poistua ilman mansikkalootaa ja säkillistä herneitä. Kuuman päivän katkaisseen lepohetken jälkeen oli aika jatkaa taas matkaa ja viinitilan sijainnissahan on se hyvä puoli, että Keski-Suomeen suhaavalle löytyy maalaisteitä ihmeteltäväksi aina Kärkisten sillan maisemiin asti, kun Sysmän suuntaan lähtee.

Maisemaa Kalkkisten sataman suuntaan, mistä on veneilijälläkin kävelymatka viinitilalle. Vasemmassa reunassa kajastaa myös korkea Kalkkisten silta.

Pihamaan Savujussi, Vaalea & Tumma

Pihamaan kolmikko...

Viini- ja Puutarhatila Pihamaa on liittynyt maamme pienpanimoiden joukkoon aloittamalla herkullisen sahdin valmistuksen lisäksi myös oluen tehtailun. Oluet valmistuvat Heinolan puolella, Heila Lähiruokatorin kupeessa, mutta niitä löytyy myös Kalkkisten kylällä sijaitsevan tilamyymälän hyllystä. Tarkempaa levikkiä en osaa sanoa, mutta ainakin Heilan ja Pihamaan puodin lisäksi näitä voi metsästellä Fröökynän Herkusta Tampereen suunnalta.

Panimon tuotanto keskittyy tunnelmallisiin maalaisoluisiin, joissa käytetään myös oman pellon antimia. Pihamaan Panimolle on myönnetty myös kotimaisuudesta kertova Hyvää Suomesta –joutsenlippu, mitä näkee vielä aika harvan panimon tuotteiden kyljessä.

Pihamaan Panimon oluet ovat suomalaisia pienpanimo-oluita, joissa maistuu käsin tekeminen ja suuri halu tehdä asiat huolella.

Teemme yksinkertaisia, maistuvia oluita yhdistellen ennakkoluulottomasti eri maiden hiivoja, humaloiden oluet täyteläisiksi ja maukkaiksi, Suomalaisen suuhun sopivaksi.

Pihamaan Savujussi

Pihamaan Savujussi

Pihamaan Panimo, Heinola, Suomi

Tyyli: Savuolut / Alk.%: 4,6 / Pisteet: 21/50

Hämyisen saunan lämmöissä kehitetyssä oluessa on vahva ja rehti maku. Savusaunan lauteilta ponnistaneen Jussin henki piilee nyt pullossa.

Tämän sopivan savuisen pintahiivaoluen aromit antavat makumatkoja savusaunan tunnelmaan tai hiljalleen palavan nuotion loimuun.

Jussi on varsin kuohuvaa sorttia ja syöksyykin pullosta päin näköä. Lasiin saakka saatu olut vaahtoaa runsaasti eikä tunnu hevillä tasaantuvan. Tuoksusta löytyy savua melko niukasti, mutta maanläheinen maalaistunnelma nostaa odotuksia ihan mukavasti.

Maku ei kuitenkaan lunasta näitä odotuksia. Hieman kotikutoinen meininkihän tässä on. Ohkainen savun heijastus ja hieman pirttirukiisen maltaisuuden luoma tunnelma on hirsisen pihapiirin henkeä viestivä ja miellyttävä, mutta siinä piilee ikävä sivujuoni. Marjainen, palettia melko tehokkaasti sotkeva happamuus sekä käynyt leipäisyys karistavat nautittavuuden tullessaan.

Oluen rehti maalaisidea on toki taustalta kaivettavissa, mutta turhan hankalaksi ja työlääksi tuo tuntuu käyvän. Tekniikassa lienee viilauksen paikka, katsotaan myöhemmin uudestaan…

Pihamaan Vaalea

Pihamaan Vaalea

Pihamaan Panimo, Heinola, Suomi

Tyyli: Golden Ale / Alk.%: 4,6 / Pisteet: 25/50

Pihamaan Vaalea on viettelevä ja kukkea kuin hämäläisneito ruiskukkapellossa. Kepeä ja iloinen janonsammuttaja vie mukanaan kielen ja mielen, niin kuin meillä Hämeessä on tapana tehdä.

Makunsa tämä olut ammentaa omilta viljavainioilta ja Kymen kirkkaista kuohuista. Rento mutta aistikas olut passaa lähes ruualle kuin ruualle, seurassa tai yksin, se on aina hyvää!

Oljenkeltainen, pidättäytyvä ja seesteinen ”hämäläisneitonen ruispellossa”. Tuoksu on hyvä. Kukkaishunajaista makeutta, vaaleaa viljaisuutta sekä vienoa hiivapohjaista mausteisuutta.

Maku on tuoksuun nähden vaisu – alkuun lähes olematon. Suullisen puolivälin paikkeilla alkaa jo tapahtua vaalean hedelmäisyyden, kevyen hunajaisuuden ja viljavan maltaisuuden noustessa esiin. Lopussa kohtalaista katkeroa, kevyesti välähtävää mausteista hiivaisuutta. Kohtalaisen raikas, kesäinen mutta vaisun alkunsa myötä myös harmillisen ponneton.

Pihamaan Tumma

Pihamaan Tumma

Pihamaan Panimo, Heinola, Suomi

Tyyli: Brown Ale / Alk.%: 4,6 / Pisteet: 28/50

Hämäläiseen juomakulttuuriin on aina kuulunut paksu ja ruokaisa alkuolut. Pihamaan Tumma jatkaa tätä tuhtia perinnettä. ”Mihin sitä mies leipää tarvitsee kun oluttakin on?”

Lasiin kaadettuna ihastele paksua vaahtoa ja siemaise kunnolla. Maussa aistit hämäläisen ruispellon mahdin.

Ruokasuositus: Hyvin kypsennettyjen liharuokien ja tuhtien makkaroiden kyytipojaksi. Suurenmoista myös sellaisenaan.

Punertavan ruskea, suklaisen paahteista tuoksua tarjoileva olut. Ulkonäkö on kaunis, tuoksu varsin toimiva. 

Maussa tulee pientä takapakkia tuoksuun nähden, muttei mitenkään pahasti. Tumman suklaista, kohtalaisen paahteista tunnelmaa sopivalla pähkinäisyydellä ja kevyellä siirappimaisuudella varustettuna. Matkassa on ajoittaista vetisyyttä sekä kevyesti maitomaista happamuutta.

Tuntumaltaan keskirunsas, hiilihapoiltaan kohtalaisen pehmeä. Yleisilme on hieman makea, muutoin kuivahko ja paahtunut. Varsin hyvä, sateisen mökki-illan valinta. Kolmikon paras ja laadukkain, muttei silti erityisen suositeltava.

Siideriarvio: Viini-Pihamaan Aito Omena 7.5%

• Tyyli: Siideri
• Alk.%: 7,5
• Tuottaja: Viini- ja Puutarhatila Pihamaa, Kalkkinen, Suomi
• Saatavuus: Heila Lähiruokatori, Heinola (kartta)

Vaikka olut onkin blogin pääasiallinen arvostelun kohde, päätin kokeilla siipiäni myös siidereiden maailmassa. Vaikeatahan tuo oli, sillä alan sanasto ja tuntemus on todella hataralla tasolla. Tämä paistaneekin asiaan perehtyneille läpi tekstistä. Siidereitä tulee juotua todella harvakseltaan, vaikka niiden mausta pidänkin – etenkin kuivemmat maistuvat kesäisin. Nyt puhun siis näistä ”oikeista”, omenamehusta tehdyistä tuotteista, en suomalaisten massatuottajien mango-banaani-ebenpuu-vanilja-aromi -sokeriliemistä. Niitä ei juo pirukaan.

Jokin aika sitten aloin pohtimaan kotimaisten viinitilojen valikoimia ja samalla kartoitin siiderin valmistajia, sekä näiden jälleenmyyntiä. Koska siideri on määritelmältään hiilihapotettua omenaviiniä, pätevät sen tuotantoon samat säännöt kuin tilaviineilläkin. Niitä siis on luvallista myydä suoraan valmistuspaikalta, vaikka alkoholipitoisuus ylittäisikin tuon turmiollisen 4,7%:n rajan. Yksi kotimaisista tuottajista on Asikkalan Kalkkisissa toimintaansa harjoittava Viini- ja Puutarhatila Pihamaa, jonka mainiosta sahdista kirjoittelinkin aiemmin tällä viikolla. Kotitilan lisäksi Pihamaa valmistaa tuotteitaan Heinolassa sijaitsevan Heila Lähiruokatorin yhteydessä, josta niitä on myös saatavilla. Sama paikka siis kuin sahdinkin haussa! Sieltäpä tämä kuivan ja kypsytetyn Aito Omenankin mukaani nappasin. Alta löytyy amatöörin näkemys tuotteesta, pisteskaala poikkeaa olutarvosteluista, nyt käytössä asteikko 1-10.

      Viini-Pihamaan Aito Omena 7.5%

Ulkonäöltään kirkas, kupliva ja pirteän näköinen, melko vaalea. Hedelmäisyys tuoreen, vihreän omenan ja vastaavan hieman käyneemmän sekoitus, hapan ja kuiva. Makeus niinikään omenamaista, eli ei lainkaan sokerisen imelää. Toimii loistavasti valkoviinimäisen makumaailman kanssa, jossa on myös vaaleaa, marjaista happamuutta ja hitunen yrttistä tuntua. Suhteellisen runsaat hiilihapot terävöittävät makua ja tekevät siitä särmikkään. Ei välttämättä raikas, mutta suhteellisen kevyt ja etenkin kesäisten salaattien kaveriksi soveltuva. Jättää suuhun hieman makean, happaman tuntuman, joka kuivattaa suuta saaden sen pakonomaisesti supulleen. Varsin maukas ja ainakin omaan suuhun loistavasti istuva siideri. Vertailukohtia ei äkkiseltään ole heittää, mutta toimii mitä parhaiten. Kesäksi voisi noutaa lisää! 

Pisteet: 8,5/10