Kesäpäivä Pihamaalla

Kalkkisten kylänraittia

Kesä ja aurinkoiset maalaisraitit. Niissä on sitä kuuluisaa jotain, mistä en tunnu koskaan saavan tarpeekseni. Juhannuksenkin harvinaisesti kattaneet kesäkuun helteet pitivät sitkeästi pintansa myös menneellä viikolla, joten mikäpä sen mukavampaa kuin käydä toteamassa Lahti mainettaan kuumemmaksi kaupungiksi.

Urbaani asfalttiympäristö ei juurikaan houkutellut viihtymään, joten pakollisten velvoitteiden jälkeen alkoi määrätietoinen pyrkimys väljemmille vesille. Kotimatkaa ei kuitenkaan huvittanut taittaa perinteisiä reittejä pitkin, vaan aikataulun pieni väljyys mahdollisti hieman maalaisromanttisemman reittivalinnan.

Koukkasin siis kaarani oikeaan hieman ennen Vääksyn taajamaa ja laskettelin pohjoiseen Päijänteen itärantojen kautta. Reitti Vesivehmaan läpi Kalkkisten pikkukylälle näkyy olevan pyöräilijöiden suosiossa, eikä syyttä. Kalkkisista taas löytyi pääsyy maisemareitin valintaan: Pihamaan Viinitila.

Pihamaahan on ainakin olutharrastajalle tutumpi Heinolan Heilassa myytävän sahdin ja Pihamaan Panimon oluiden kautta. Kalkkisista löytyvä viini- ja puutarhatila on kuitenkin paikka, jossa viineistä ymmärtämättömänäkin on mukava aina tilaisuuden tullen piipahtaa. Pienessä, mutta kesäisin silminnähden eläväisessä pikkukylässä on muutenkin aina jotain niin puoleensa vetävää.

Tilapuodin siäänkäynti kutsuu varjoon ja johdattaa portaiden kautta myös puutarhan rauhaan.

Kalkkisissa kesäaikaan palveleva viinitilan puoti ja kahvio henkivät juuri sitä tunnelmaa ja nostalgiaa, jonka vuoksi suosittelenkin harjoittamaan kotimaankin viinitilamatkailua aina mahdollisuuksien mukaan. Itselleni se tunnelma kolahtaa todella hyvin ja tilat sijaitsevat usein sivummalla, kaukana kaupunkien hälystä ja kiireestä.

Viinitilojen elämyksellisyys aukeni itselleni nelisen vuotta sitten, kun kirjoitin Juomien Suomi -kirjaa. Sinällään huomionarvoista kirjassa on sekin, että vaikka panimoala on mennyt sen julkaisun jälkeen jo karusti menojaan, pätee opuksen viinitiloja koskeva informaatio ja nimilistauskin edelleen varsin hyvin muutamaa uutta tilaa lukuunottamatta.

Aurinkoinen kesäpäivä oli saanut liikkeelle muitakin ja torstainen iltapäivä kuhisikin kyläkeskuksen ja viinitilan palveluiden antimista nauttivia lomalaisia. Helteisestä kaupungista pakenemisen vuoksi olin jättänyt lounaan väliin, mikä taas tarjosi hyvän syyn istahtaa kahvion puutarhaan eväsleivän ja kahvikupposen ääreen, ennen alakerran puodin tyhjentämistä.

Kalkkisten tilahan on se alkuperäinen Pihamaan Viinitila, josta Viini-Heilalla ja Pihamaan Panimolla sittemmin täydentynyt Pihamaa-kolmikko on saanut alkunsa. Sen on yksi Kalkkisten vanhoista kantatiloista ja pitkän historian voikin hyvin aistia ympäröivistä puitteista ja tunnelmasta.

Kahviossa voi maistella myös tilan vahvempia tuotteita. Sahtiakin pitäisi olla tarjolla, mutta vain anniskeluun.

Evästauko puutarhassa.

Itse viinitilatoiminta alkoi mansikkatilalla tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Ainakin Juomien Suomen julkaisun aikaan noin 60% viinien raaka-aineista oli peräisin tilan omilta viljelyksiltä, enkä usko että tuosta on sen koommin turhia tingitty. Vaikka moottoritien äärellä sijaitseva Heila Lähiruokatori ja sen sisällä toimiva Viini-Heila (aloittanut 2008) ovatkin parempien kulkuyhteyksien äärellä ja auki vuoden ympäri, kattaa kesäisin palveleva kantatila noin puolet Pihamaiden viininmyynnistä. Ja kyllähän siellä kuhina taas tuntui käyvänkin.

Tilava, satavuotiaaksi ehtineeseen vanhaan navettarakennukseen rakennettu viinipuoti tarjoaa vierailijoilleen kattavan valikoiman Pihamaiden viinejä, oluita ja siidereitä. Myynnissä on myös tilan omia mansikoita sekä muita puutarhan antimia ja laaja kirjo lähialueen muiden tuottajien eväksiä.

Viinipuodin satoa.

Tarjolla on viinitilan omia tuotteita sekä Heinolassa toimivan Pihamaan Panimon oluita ja siidereitä.

...

Yksi asia Kalkkisten tilalta kuitenkin puuttuu. Sahtia ei näet viinipuodista saa, mutta on sitä sentään kahvion anniskelutuotteena. Tämä siksi, että Pihamaan Sahdin valmistus on keskitetty Viini-Heilan tiloihin Heinolaan, eikä sitä saa myydä kuin valmistuspaikan välittömästä läheisyydestä. Muutaman sadan metrin päässä Heilasta sijaitsevan Pihamaan Panimon oluita ja siidereitä sen sijaan saa Kalkkisistakin, sillä niiden vahvuus jää alle vähittäismyyntirajan (5,5%). Tilalle on sahdin ja oluen valmistuksen sijaan keskitetty pientä tislaamotoimintaa ja liköörin valmistusta, mutta valmistetaan siellä myös viinien lisäksi myös aitoja siidereitäkin.

Nappasinkin viinipuodista matkaan pullolliset kuohuvaa ja rosehtavaa kesäviiniä sekä muutaman Pihamaan Panimon oluen. Ja hankalahan mansikkatilalta on poistua ilman mansikkalootaa ja säkillistä herneitä. Kuuman päivän katkaisseen lepohetken jälkeen oli aika jatkaa taas matkaa ja viinitilan sijainnissahan on se hyvä puoli, että Keski-Suomeen suhaavalle löytyy maalaisteitä ihmeteltäväksi aina Kärkisten sillan maisemiin asti, kun Sysmän suuntaan lähtee.

Maisemaa Kalkkisten sataman suuntaan, mistä on veneilijälläkin kävelymatka viinitilalle. Vasemmassa reunassa kajastaa myös korkea Kalkkisten silta.

Päijänne-menu

Menu Päijänteen rantaviivoja mukaillen?
(kuva: visitpaijanne.fi)

Päijänne-menu, mikä se sellainen on? Ei kai sille mitään virallista määritelmää ole olemassakaan, mutta ajatus pulpahti mieleeni eräänä aamuna: miksei jokin ravintola tarjoaisi vaikkapa viiden tai kuuden ruokalajin annoskokonaisuutta, joka rakentuu Päijänteen ja sen ympäristön raaka-aineiden ympärille.

Oikeastaan idea lähti liikkeelle ajatuksesta saman alueen juomatuottajien tarjontaan luottavista olut- ja viiniseteistä, joita illallisensa kylkeen voisi ravintolassa tilata. Tekijöitähän ei suuren järven rantamilla tungokseksi asti riitä, mutta silti niin viini- kuin olutpuolikin olisi helposti katettavissa. Toki ajatuksen idea syventyisi ja järkevöityisi, mikäli ruokapuolikin noudattelisi samaa määritelmää.

Lautaselle?

Eli… Järvikalahan olisi itsestään selvä raaka-aineaitta, jota menun tulisi melko laajasti hyödyntää. Voisi jopa harkita, että listoja olisi valittavana kaksi: toinen järven antimille, toinen sen rantojen tarjoamisille. Päijänteessä elää kolmisenkymmentä kalalajia sekä mm. täplärapuja. Maallinen tarjonta sen sijaan vaihtelee sen mukaan, kuinka kauaksi rantaviivasta halutaan mennä. Tarjonta on joka tapauksessa monipuolista ja ohjenuorana voisi toimia kyseisen järven kanssa rantaviivaa omaavien kuntien alueet. Näin mukaan saataisiin leivonmäkeläisen Jukolan Juuston herkut sekä juustolan isännän sahtivierre.

Järvestä siis ahventa, muikkua, kuoretta ja madetta, rannoilta eri tilojen ylämaankarjaa sun muuta rotulihaa, karitsaa ja riistaa sekä vihreitä arvoja, kuten härkäpapuja, villiyrttejä ja perinteisiä pellonantimia. Vaihtoehtoja pelkästään pohjoispäässä on lukuisia eikä tarjonta tiettävästi kapene eteläpuolisellakaan alueella.

Luonnonantimia ja maaseudun helmiä alueen yrittäjien palstoilta ja luonnosta.

 

Laseihin?

Juomatuottajien lista onkin sitten helposti koostettavissa. Oluellisesta annista vastaavat jyväksyläläinen, tilausoluitakin mieluusti rakenteleva HIISI sekä Vääksyn kananavan tuntumassa vaikuttava Kanavan Panimo. Molemmat vakuuttavia alan osaajia.

Viinisettiä sen sijaan voisi rakentaa jämsäläisen Uusi-Yijälän Viinitilan sekä Kalkkisten palkitun Pihamaan Viinitilan makujen ympärille. Uusi-Yijälän pienimuotoinen viinituotanto keskittyy kokonaan tilaviinien valmistukseen, mutta Pihamaan katalogista voisi nostaa esiin myös esimerkiksi alkumaljaksi sopivia kuohuviinejä, jälkiruokia tapailevia likööreitä sekä ruokahalua herätteleviä tisleitä, kuten mansikkapontikkaa. Pihamaan limonadeista, mehuista ja kuohujuomista saisi kasaan myös alkoholittomia vaihtoehtoja. Tilan aidot siiderit sopisivat myös olutlistan elävöittäjiksi.

Pienpanimoinnostuksen lomassa kasvanut pienpaahtimotoimintakin kannattaa huomioida, sillä jo Jyväskylästäkin löytyy kaksi paikallispaahtimoa: Paahtimo Papu ja Punainen Kirahvi, jotka tarjoavat hyviä vaihtoehtoja jälkiruokapöytään.

Päijänteen vaikutuspiiriä hieman venyttämällä mukaan saataisiin myös Lahden Teerenpeli oluineen, tislaamotuotteineen ja siidereineen… En pistäisi tätä laajennusmahdollisuutta lainkaan pahana asiana.

HIISIn suolainen kesäherkku makeavetisen järven rannalla.

Missä sitten?

Siinäpä onkin hyvä kysymys. Itse tietty liputtaisin jyväskyläläisravintoloiden puolesta ihan jo oman sijaintini takia, mutta myös väestömäärän vuoksi. Kesäaikaan joku pienempikin kuntakeskus varmasti toimisi ja miksei jonkinlainen maakuntavetoinen pop up –ravintolakin voisi ajatusta kehittää.

Jyväskylästä mieleen tulisivat lähiruoan kanssa muutoinkin hyvää työtä tekevä Harmooni sekä Vesilinna. Myös Himoksen alueen ravintoloille ajatus voisi sopia sesonkiaikaan hyvin, etenkin kun Uusi-Yijäläkin siinä kyljessä sijaitsee. Viinitilan oma Patapirtti-ravintola oli listallani myös.

Sellaisia ajatelmia näin orastavan talven porteilla… Jatketaan makustelua ja annetaan ideoiden muhia.

Kotimaista kuohuvaa?

Viherkuohu on yksi suosikeista. Se käy arkeen ja juhlaan.

Kevät ja alkukesä ovat tunnetusti kuohuvantäyteisten tilaisuuksien kulta-aikaa ja parit tällaiset spektaakkelit ovat jo tässä vaiheessa kautta takanapäin. Juhlahumua on kuitenkin tarjolla vielä mm. äitienpäivän, erinäisten valmistujaistilaisuuksien ja keskikesän juhlan muodossa, kuplajuoman palvellessa pitkin kesää arkisempienkin tunnelmien ylevöittävänä tekijänä.

Kotimaiset viinitilat tarjoavat juhlahetkiin kotimaisista marjoista ja hedelmistä käsityönä valmistettuja makuelämyksiä, joihin tuli tutustuttua hieman lähemmin vuoden takaisen Juomien Suomi –kirjan työstämisen yhteydessä. Alan asiantuntijaksi ei tällä kokemuksella ole tarkoitus yrittää leimaantua, mutta mielestäni nämä monin paikoin unohdetut aarteet ansaitsevat tulla kuulluiksi. Jäljempänä nostetaan esiin muutama fiilispohjalta hyväksi havaittu tuttavuus viinitilojemme tarjonnasta.

Viinitilojen aarteisiin lukeutuvat aidolla samppanjamenetelmälle valmistetut kuohuviinit.

Viinitilojen tuotevalikoima saattaa helposti yllättää aiheeseen ensi kertaa tutustuvan, sillä tilaviinien laajan kirjon rinnalle on muodostunut runsas aitojen siidereiden, kuohujuomien, likööreiden ja tisleiden valikoima, joiden monissa variaatioissa painottuvat usein paikalliset tunnusmerkit esimerkiksi käytettyjen raaka-aineiden ja tarinoiden suhteen.

Suomessa toimii nykyisellään hieman päälle parikymmentä viinitilaa. Kuohuvien juhlajuomien joukosta löytyy vaihtoehtoja hiilihapotetuista tuotteista alkoholittomiin kuohuviin aina aidolla samppanjakäymisellä valmistettuihin, todellisiin käsityön taidonnäytteisiin. Tuoreena kuohuva tulokas on omenaa raaka-aineenaan käyttävä, vahvaa brändäystyötä alkutaipaleellaan tehnyt Brinkhall Sparkling, jonka tekeminen ainakin etäseurannan perusteella vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.

Viherkuohua saa myös pikkupullossa. Hyvä brunssikoko.

Yksi pitkäaikaisimmista suosikeistamme on useita palkintojakin haalinut, viherherukoista valmistettu helmeilevä Pihamaan Viherkuohu, jota tulee usein hamstrattua Heinolan Heila Lähiruokatorin viininurkkauksesta hekumallisen Pihamaan Sahdin ohella. Vaaleat, happamat kotimaiset marjat tuntuvat muutenkin sopivan viinien sun muiden juomatuotteiden valmistukseen ja Viherkuohu on kerännyt tasaisesti kehuja sitä nauttineilta tuttaviltammekin. Vakiohankinta, joka toimii sopivan kepeytensä ja pirteän makumaailmansa ansiosta todella hyvin.

Lepaan taidonnäyte on maistuvaa käsityötä.

Lepaan Viinitilan lippulaiva on hartaudella kypsynyt, aidon samppanjakuurin läpikäynyt arvojuoma, niin ikään viherherukoista valmistettava Pomologi B.W. Heikelin Viherherukkakuohuviini. Se on Viherkuohua runsasmakuisempi ja rodukkaampi, selvästi suurieleisempi ja kokonaisuudessaan vakuuttava vaihtoehto – hintakin on valmistustavan vuoksi vähän reilumpi. Täksi vuodeksi lanseerattiin myös rajoitettu erä samaisen kuohuviinin valkoherukkaversiota, joka kuulostaa myös tutustumisen arvoiselta tuotteelta. Lepaan tuotteita saa ostettua suoraan valmistuspaikalta, mutta Viherherukkakuohuviini löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta.

Jutun esimerkit rivissä. Arctic Rosesta ei tietty kuvaa tullut napattua, mutta sen voi hämärästi nähdä kuvan vasemmalla laidalla.

Viinitiloilla panostetaan yhä useammin myös alkoholittomiin juomiin. Mehujen ja limonadien ohella suosiotaan kasvattavat alkoholittomat kuohujuomat, joita itsekin on harvakseltaan tullut testailtua. Pohjoisen eksotiikasta innoituksensa ammentavan Ranua-Revontuli –viinitilan Arctic Rose –lakkakuohujuoma valittiin Vuoden Hillatuotteeksi vuonna 2012. Alkosta löytyvä juoma ilmentää maussaan hillasoiden antimia, joskin omaan makuun hitusen makea onkin. Muita mieleentulevia alkoholittomia ovat Kontion Mehun Lehtikuohujuoma sekä Korpihillan Kuohuva Kuusenkerkkä.

Lyhyt katsaus on vain pintaraapaisu viinitilojen tarjontaan, mutta kenties se herättää ajatuksia näin kesän korvilla. Kesällä tilojen palvelut puhkeavat kukkaan ja kotimaan makumatkailu on muutoinkin kannatettavaa puuhaa.

Suomen viinitilat löytyvät osoitteesta viinitilat.net ja niiden sijoittumista omien matkareittien varsille voi tutkiskella Olutkellarin Pienpanimo-kartan avulla, jossa on omat valikkonsa viinitiloille ja siiderin valmistajille sekä tislaamoille.