Ridgeway Hamster Of Doom

Karmaiseva tuomion hamsteri!

• Tyyli: Brown Ale
• Alk.%: 5,8
• Panimo: Ridgeway, Reading, Englanti

Readingin kaupunki lienee monille tuttu lähinnä divarijalkapallosta, mutta Alkon pitkäjänteisen työn ”ansiosta” hiljalleen myös oluesta. Kaupungin ylpeys, Ridgewayn panimo on jo jonkin aikaa ollut vakiokasvo monopolimarkettimme uutuuslistoilla – oli kyse sitten kesä-, syksy-, talvi-, joulu-, pienpanimo- tai kevätsesongista, löytyy yksi readingläinen aina listoilta. Välillä ihan muutenkin vain...

Panimonahan Ridgeway tuntuu olevan perushyvä, perinteisemmän linjan brittiläinen eli tarjolla on järjestään tasapaksua, vähäeleistä ja sinällään laadukasta tekemistä, joka uponnee vähän laajemmallekin rintamalle. Keskitien kulkija, ilman suuria nousuja tai laskuja. Kuviossahan ei periaatteessa ole mitään vikaa – perushyvät brittioluet maistuvat toki allekirjoittaneellekin – mutta kun otetaan huomioon Alkon kauniisti sanottuna suppea olutvalikoima, alkaa todella ihmetyttämään miksi samainen panimo, jonka mikään olut ei edusta lähellekään lajinsa parhaimmistoa keikkuu toistuvasti listoilla. Ehkä Ridgeway vain on ahkera tarjoaja Alkon hakuihin, mene ja tiedä…

Tällä kertaa valikoimiin saapui brown ale nimeltä Hamster of Doom. Olut onkin osuvasti valmistettu Alkon syksyistä brown ale-hakua varten, josta se tiukkojen testien jälkeen selvisi voittajana valikoimaan. Tästä tuskin yllättyi eräs pohjanmaalainen hiihtäjäkarpaasikaan… Oluen etiketti on rehellisesti sanottuna karmein mitä vastaan on tullut ja se oikeastaan toimikin suurimpana kuriositeettinä ostopäätöstä tehdessä – oma vaikutuksensa oli oluthyllyn tutulla yllätyksettömyydelläkin…

Mutta kuten sanottua, perusbritit maittavat yleensä ihan mukavasti eikä Ridgewayn linjassa suurempaa moitittavaa ole aiemminkaan ollut. Tällä kertaa lasiin kaatuikin oikein kehuttava olut – kaikesta nurinasta huolimatta… Siltikään en ymmärrä panimon laajaa ”suosimista” Alkon suunnalta…

Ridgeway Hamster Of Doom

Punertavanruskea, vuolaasti vaahtoa luova olut koleaan ja himmenevään kevätiltaan. Tuoksu on oikein miellyttävä, kohtalaisen runsas ja pehmeä. Tumman puhuvaa, rehdin leipäistä maltaisuutta sekä miellyttävää pähkinäisyyttä – jopa hienoista paahteisuutta löytyy. Matkassa on kevyempää kuivahedelmäisyyttä, kohtalaista toffeekaramellia. Vienoa, puumaista mausteisuutta sekä ohut yrttinen sivallus. Toimii..!

Maultaan varsin kehuttava brown ale. Tunnelma on rusehtavan tumma, maltaisen pehmyt ja sopivasti pähkinäistä, puumaista kuivuutta ilmentävä. Makumaailma on syvän oloinen, riittävän runsas ja mukavan tasapainoinen. Tummahkoa, pinnaltaan imeltyneen karamellista, limppuista maltaisuutta, pähkinää ja puumaista kuivuutta. Taustalta löytyy kevyttä mausteisuutta, ohutta rusinaan viittavaa kuivahedelmää sekä kevyttä paahteen tuntua. Tunnelmaa halkoo kevyt, ruohoisen yrttinen sivallus… Oikeastaan aika valloittava olut kokonaisuudessaan.

Tuntumaltaan se on keskirunsas, pienikokoisilla joskin terävän oloisilla hiilihapoilla vahvistettu. Ajoittaista soljuvuutta, riittävää jämäkkyyttä ja syvänlaista makumaailmaa…

Tuomio: Todellinen kolean kevätillan nautinto! Tasapainoinen, konstailematon, rehti ja maistuva brittiolut. Ridgewayn vastaan tullutta parhaimmistoa, helposti!

Pisteet: 38/50

Ridgeway Quadruple Strong Ale

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 12,0
• Panimo: Ridgeway, Reading, Englanti
• Pantu: Hepworth, Horsham, Englanti

Quadrppstrle…quardopestrel..quradrplstrr… Niinpä niin, eli tartuinpa vastoin ennakko-odotuksia Alkon valikoimiin saapuessaan hieman kummastustakin aiheuttaneeseen brittiolueen. Viime keväänä oluen ystävät odottivat Alkon valikoimiin saapuvaksi quadrupelia ja paljon keskusteltiin josko tarjontaan saataisiin trappistiolutta esimerkiksi Rochefort 10:n muodossa. Pettymys oli suuri, kun valikoimaan ilmestyi nyt käsittelyssä oleva, varsin keskinkertaisia oluita valmistavan brittipanimon Quadruple Strong Ale – ilmeisesti puskaradion väärinymmärryksen johdosta Quadruple oli kääntynyt toiveikkaana ilmaisemaan vahvoihin belgioluisiin viittaavaa quadrupel-nimikettä. Metsään mentiin… Hiljaista on ollut Ridgewayn hyllynpätkällä, mutta kelien kylmetessä päätin testata tämän varsin vahvarunkoisen (12%) oluen, sillä omaan suuhun nämä vahvemmat britit yleisesti ovat istuneet vähintäänkin tyydyttävästi – oluttyylihän todellisuudessa on jostain English Strong Alejen maailmasta, eikä alkuun ajatellusta belgioluiden kirjosta.

Lämmittävyyttä pitäisi ainakin vahvuuden puolesta riittää, mutta joukosta löytyy myös ihan kohtalainen katkerolukemakin (43,7 EBU), josta vastuussa ovat Challenger-, Admiral-, Target- ja Styrian Goldings-humalalajikkeet. Beerspectives-blogi ehtikin jo olutta kummastelemaan ja luumuhilloa näyttää siellä suunnalla purkista löytyneen…

Ridgeway Quadruple Strong Ale

Kinuskin ruskea, kirkas ja kohtalaisen vaahdokas olut. Tuoksu lämmittää ja viettelee, muttei sulje pehmeään syleilyynsä. Tummaa, kuivattua hedelmäisyyttä, toffeemaista makeutta sekä hieman limpun kuortakin. Taka-alalta kuitenkin puuttuu tarvittava syvyys, jota tässä vahvuusluokassa kyllä pitäisi olla. Tuoksussa makeus kuitenkin nousee siirappisiin sfääreihin tuoden tahmeaa tuntumaa mukaan. Runsas, ei ehkä riittävän kerroksellinen, mutta nautittava kuitenkin – melko makeaa, toimii!

Makumaailma on tuoksua askeleen edellä, mutta silti syvyysvaikutelman orastava tasapaksuus kaikuu mielessä. Toffeeta, kuivattua, tummaa hedelmäisyyttä sekä imeltynyttä limppua on mukavasti, osin siirappisen äitelänkin makeuden sivelemänä. Tuntumasta kuitenkin puuttuu pehmeyttä, jota makukirjo ehdottomasti kaipaisi täydentäjäksi. Lämmin, tiivistetyn imeltynyt, maltainen – lopussa kohtalaisen runsasta yrttisen katkeron terävyyttä. Hiilihapot onneksi ovat maltilliset, mikä pelastaa paljon. Tahmaava, sen myötä kohtalaisen soljuva. Jotain tästä kuitenkin jää puuttumaan…

Tuomio: Sinällään varsin maistuva, hidas ja nautittava britti, joka jää harmillisesti kaipaamaan viimeisteltyä syvyyttä ja pehmeyttä. Imeltynyt, lämmin ja kuivatun hedelmäinen syysolut, joka pakkastalvessa jäisi auttamattomasti alakynteen. Silti ihan toimiva, joskin vahvuuteen nähden hieman kesy…

Pisteet: 34/50

Alkon Jouluoluet 2013: Ridgeway Criminally Bad Elf

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Ridgeway, Reading, Englanti
• Pantu: Hepworth, Horsham, Englanti

Kriminaali!

Jälleen on yksi pukin apureista seonnut! Yrmeä, tuoppia kaltereiden takana ylimielisesti kohottava tonttumafian irstas ja kulahtanut pääjehu, Don Tonttú Corleone, komistaa Alkon jouluvalikoimaan saapuneen britti-barley winen etikettiä. Ridgewayn vuonna 2003 aloitettuun tonttusarjaan kuuluu Criminally Bad Elfin lisäksi myös Bad, Very Bad, Insanely Bad sekä Seriously Bad Elf. Eli löytyypä pahoja tonttuja enemmänkin! No, kriminaalisen paha tonttu on kuitenkin saatu kaltereiden taakse ja pulloon, joten on aika päästää se viimeiselle matkalleen lasin kautta ihmiskehon syövereihin. Kriminaalin tyyli on siis barley wine ja vahvuutta siltä löytyy kiitettävät 10,5%.

"It turned out to be a case of mistaken identity, of course - wrong place at the wrong time...but Claus was soon back on the street with the polite apologies of the authorities - no questions asked. All’s well that ends well, surely, but still, the reporters wanted to know...it takes its toll, doesnt’t it? "Indeed" sighed Claus, "my elf is going crazy, and I fear I shall soon go crazy as well" And with that he hoisted a great flagon of his favorite barleywine-style ale, silently contemplating the future and straining to remember why he got into this particular line of work in the first place.”

Ridgeway Criminally Bad Elf

Kuparinruskea, punertava ja kirkas, todella niukkavaahtoinen kriminaali. Tuoksun voimakkuus on hienoinen pettymys, joskin pääsee irti vähän paremmin pienen odottelun jälkeen. Parhaiten esillä on hienoisen imeläkin hedelmäisyys, josta löytyy myös kuivattua aspektia. Aprikoosia, appelsiinia, rusinoita ja persikkaa. Keksimäistä maltaisuutta, ehkä hiven makeahkoa limppuakin – hunajaa ja kevyelti mausteita. Maussa alkoholi pääsee puraisemaan ja onkin ikävästi torpedoimassa kokonaisuutta. Hedelmäinen makeus koostuu tuoksunkaltaisista elementeistä, muttei ole enää niin imelää tai muutoinkaan kokonaisvaltaista kuin olisi odottanut. Myös keksinen, ehkä mallaslimppuunkin taittuva runko jää hieman ohueksi, vaikka onkin hedelmiä vahvemmin esillä. Alkoholi kuumottaa etenkin loppumaussa ja saa seurakseen hieman mausteista, ehkä yrttejäkin sisältävää otetta. Alkoholi siis maistuu, mutta vahvuus ei tuntumassa näy. Hiilihappoja oluessa on yllättävän paljon eikä pehmeää nautintoa tästä kummemmin saa. Optiminautiskelutilanne lienee kosteahko syysilta vanhan kivitalon takan ääressä mauton kylpytakki päällä – tuolloin ei ainakaan jäisi olosuhteista kiinni. Maltaisuus on aromeiltaan miellyttävää, liian paljon alkoholille tilaa antavaa, eikä näin ollen onnistu vakuuttamaan. Ei huono, lopulta ihan kelpo tavaraa, vaikkei suuremmin tunteita suuntaan tahi toiseen onnistu herättämään… Pysykööt kaltereiden takana toistaiseksi.

Pisteet: 33/50