Black Sheep Riggwelter

Black Sheep Riggwelter

• Tyyli: English Strong Ale
  
• Alk.%: 5,7
  
• Panimo: Black Sheep Brewery, Masham, Englanti
  

Black Sheep on Leedsistä jonkin matkaa pohjoiseen sijaitsevassa Mashamin kyläsessä vaikuttava brittipanimo. Nimi soitteli etäisesti kelloja kunnes hoksasin, että panimon tavaraa on ollut tarjolla aivan olutkiinnostuksen alkuaikoinakin. Varmaan tässä välissäkin jossain, mutta ensimmäisenä mieleen nousi Monty Python's Holy Grale, jota ainakin K-ryhmän kaupoista aikanaan sai. Tuosta oluesta etikettiä kummempaa muistikuvaa tosin ole, enkä ko. brittikummelista niin muutonkaan ole välittänyt.

Nyt Alkoihin on kuitenkin uinut panimon Riggwelter eli tummemman sortin vahva brittiale. Nämä kiinnostavat nykyisellään aika kovasti ja eritoten näiden vähän pidemmän linjan tekijöiden tuotoksina. Mikään ikiaikainen tekijä lammaspanimokaan ei ole, mutta on sillekin matkaa kertynyt jo kolmen vuosikymmenen verran. Juurethan panimon perustajalla on Theakstonilla - omistajaperheen vesa kun sattuu olemaan. Tästä perheyrityksestä irtaantumisesta juontaa ilmeisesti uuden panimon nimikin eli jonkinlainen mustan lampaan leima päätöksestä ilmeisesti jäi.

Riggwelter on tosiaan 5,7-prosenttinen English Strong Ale. Makumaailmasta pitäisi irrota hieman paahteisempiakin sävyjä ja odotusarvot ovatkin melko tasapainoisen, miellyttävän ja ehkä juuri näin loppusyksyyn sopivankin elämyksen kantilla. Jotain ostamassani pullossa on kuitenkin vialla, sillä makukirjo kääntyy miellyttävän alun jälkeen läpipistävän liuotinmaiseksi. Erittäin harmillista, enkä usko tämä olevan oluen tarkoitettu peruskunto.

Black Sheep Riggwelter

Tummanlainen, melko runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa mokkaisuutta, kuivahedelmää ja imeltynyttäkin tuntua. Myös hieman liuotinta.

Maku ei ole kovin hyvä. Tai paahteensävyinen, kuivahedelmäinen ja mokkainen puoli puhuttelee, mutta melko korkeat hiilihapot ja kärkevä, liuotinmainen hedelmäisyys karsii nautintoa reilulla kädellä. Alta nousee myös alkoholia, mikä näin kevyissä vahvuuksissa on melkoinen saavutus.

Ei pisteitä, ei tämä kunnossa taida olla

Fuller’s Vintage Ale 2021

Fuller’s Vintage Ale 2021

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Fuller's (Asahi), Lontoo, Englanti

Fuller’sin joka vuosi saapuvaksi odotettu Vintage Ale tuli taas Alkoon ja perinteiden vuoksihan sitä oli taas haettava testiin. Ja muutenkin, onhan se kaikessa kauneudessaan useimmiten ollut erittäinkin herkullinen tuttavuus. Näin oli esimerkiksi viime vuoden erän kohdalla. Tänä vuonna sointi on taas vähän murheellisempi.

Tavasta, jolla olut Alkon valikoimiin tulee, nousi tänäkin vuonna ihan aiheellista keskustelua. Se ei näy uutuuslistauksissa millään tavalla, vaan hivuttautuu hiljalleen aiemman vuosikerran paikalle, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tilanne etenkin tässä ”välivaiheen” aikana on harmillinen, sillä osasta kauppoja löytyy jo uuden ”sadon” erää, kun toiset myyvät vielä alta pois vanhaa vuosikertaa. Verkkokaupankaan kautta tilaava ei tiedä, kumpaa painosta sieltä lopulta omaan laatikkoon sujahtaa. Kun oluen on joka vuosi tarkoitus muuttua, on tämä hyllytykseen valittu toimintamalli perin oudoksuttava, vaikka aika lyhytaikaisesta harmista pääosin puhutaankin. Vuosikerroissa on eroja ja valinnan pitäisi olla asiakkaan tehtävissä.

Joka tapauksessa varsin ”vaiherikkaana” ajanjaksona tunnettavan vuoden 2021 vintagepainos on nyt tullut saataville ja sitä kautta myös tänne internettiin kuvailtavaksi. Olut juhlistaa samalla Vintage Alejen 25-vuotista taivalta eli eräänlainen juhlavuosi on kyseessä. 

Mallasrunkona toimii nimikkeiltään aika tutun oloinen Pale Ale-, Caragold- ja DRC®(Double Roasted Crystal) -kolmikko, jotka luovat pohjan vähän trendikkäämpien brittihumalten tanhulle, jota tukemassa on tutumpi Target. Uusnousukkaiksi on tänä vuonna valittu itselleni tuntemattomammat Endeavour, Olicana® ja CF 182, joista viimeisin on tosiaan vielä koodinimikkeellä liikkeellä. Näitähän on tottunut enemmänkin näkemään sumu-IPOjen suunnilla, joten brittitunnelmoinnin äärellä moinen vähän jännittää. Ja ilmeisesti ihan syystäkin.

Fuller’sin vuoden 2021 olutkuva on itseasiassa hyvin auringonkiertonsa näköinen. Odotuksia aiempien vuosien, etenkin nostalgian kautta oli taas ladattu roppakaupalla, sen saapumista varrottiin kuin kuuta nousevaa, mutta sisältö tyrmistyttää vähän odottelevan, ehkä siinäkin jo totuutta enteilevän alun jälkeen melko totaalisesti. Ehkä tätä olutta ja kulunutta vuotta ei suoraan kannata keskenään rinnastaa, mutta kehnona minä tätä painosta joka tapauksessa joudun pitämään.

Fuller’s Vintage Ale 2021

Meripihkainen, kaunis olut nätillä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on aluksi aika mieto ja vähän nuivakin. Hiljalleen nenä poimii kevyttä karamellisuutta ja sellaista runsaammin jouluun viittaavaa sitrushedelmäisyyttä eli mandariinia ja appelsiinia kuoriosiltaan, pomeranssia tai vastaavaa vähän yleisemmässä olemuksessaan.

Maku on ihan ookoo. Ei säväytä, muttei sinällään karkotakaan. Appelsiinit, mandariinit, sitrus ja pomeranssi. Niiden meno vaikuttaa odotettua suoraviivaisemmalta ja esimerkiksi sellainen suklaakonvehdin marmeladisuus ei tällä kertaa tule mieleen, toisin kuin joinain vuosina aiemmin. Tunnelma on muutoinkin vähän karumpaa, eikä karamellinen, toffeinenkin maltaisuus tarjoa järin suurta syvyyttä tai pehmeyttä kokonaisuuden taakse.

Vähän jää semmoinen lapsuudesta tuttu pehmeän lahjapaketin tuntu. Kalsarit tosin lämmittäisivät varmaan vähän enemmän eli ei tämä nyt ihan nappiosuma ainakaan omaan makuun ole. Iso pudotus vuodentakaisesta.

Pisteet: 30/50

Wychwood King Goblin

Wychwood King Goblin

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 6,6
• Panimo: Wychwood Brewery, Witney, Oxfordshire, Englanti

Perusbrittien esiintyvyys etenkin Alkossa on tuntunut olevan aika vaatimattomalla tasolla, eikä Fuller’sin taannoinen päätös supistaa vientituotteiden tarjontaa ainakaan auttanut asiaa. Kauppapuolellakin tarjonta on hyvin vaihtelevaa, muttei harrastamani silmäilyn perusteella kovin laajaa parhaimmillakaan. Jotenkin toivoisin, että sumusaariltakin olisi kannattavaa tuoda modernien pilvivesien ohessa edes hieman nykyistä enemmän brittien perustyylien edustusta hyllyille. Etenkin, kun niitä ei hirveän paljon, saati hyvin, muualla tehdä.

Oma lehmähän tässä on tietty ojassa, sillä vähäisen iän karttuessa vähemmän vähäiseen suuntaan olen huomannut brittimakujen kiinnostuksen salakavalasti heränneen. Hieman hätkähdin, kun huomasin toistuvasti haikailevani jonnekin Aidensfieldin (oikeassa elämässä Goathland) kyläpubin lämpöön nauttimaan bitterpinttiä tai kahtakin. Stoutin janon saa kyllä ihan hyvin sammutettua, mutta ei-niin-paahteiset tyylit nojaavat pariin luottotuotteeseen: pääasiassa ESB:hen ja Sepi Niemen 1698:iin, joita täydentelen kaupoista toisinaan löytyvin vaihtoehdoin.

Tätä vasten olinkin iloinen, kun Alko otti valikoimiinsa Wychwoodin punakanruskean King Goblinin. Niin taisi olla moni muukin, sillä ehdin kiertää kolme myymälää ennen kuin pääsin kotiuttamaan pulloa, mikä sekin oli hyllynsä viimeinen. Vain täydenkuun aikaan pantava 6,6-prosenttinen olut osoittautuikin kiinnostuksen arvoiseksi ja jopa yllätti makunsa monipuolisuudella. Fugglesilla, Sovereignilla, Styrianilla ja Cascadella humaloitu olut omaa mukavan runsaan, suklaa- ja Crystal -maltaisen rungon, jota vasten kypsän hedelmäisen ja lämmintunnelmaisen oluen kelpaa asettua kellumaan.

King Goblinin äärellä palasin myös vuosien takaisiin muistoihin, ajalle ennen harrastuneisuuden syventymistä. Panimo nimittäin tuli ensi kerran vastaan kauan kauan sitten Kuopion tunnelmallisella Pannuhuoneella, jonne pistäydyimme vaimon kanssa erään arki-iltaan sovitetun ravintolaillallisen jälkeen. Hämyinen, rauhallinen ja muistaakseni lähes tyhjä kellaritila kylpi kynttilöiden valossa ja henkilökunnan suosittelema Wychwoodin olut suorastaan suli suuhun. Harmittelen edelleen, etten kuollaksenikaan muista, mikä tuote oli kyseessä, mutta se on jäänyt elävästi mieleen, että pidimme siitä kumpikin erityisen paljon. Pitääkin ehkä vihdoin toteuttaa aikomus kauppabrittien läpikäynnistä. Wychwoodin oluista aloittaen.

Fun fact Wychwoodista: kun panimon edustalle koettaa Street Viewissä klikata, vie Google jostain syystä joko naapurin kuntosalille tai mystiseen patjakauppaan. Panimon eteen haluavan onkin klikattava itsensä hieman etäämmälle, jos katunäkymän panimosta haluaa nähdä.

This deep ruby coloured true King of Beers delivers aromas of treacle toffee and dried fruits. Brewed with a blend of the finest Crystal and Chocolate malts and the addition of Sovereign hops. Packed full of sweet caramel, coffee and earthy roasted malt flavours for a warming seal of approval.

Wychwood King Goblin

Meripihkainen olut runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on oivallinen. Se tarjoilee kypsiä kuivahedelmiä, kevyttä paahteisuutta, toffeista tuntua ja yrttisyyttä. Pehmeä ja syksyisen lämmin tunnelma.

Maku on tuoksun linjoilla. Hienoisen, mutta selkeän paahtunut, toffeisen imeltynyt maltaisuus ei ole päällekäyvän makeaa, eikä edes kypsän kuivahedelmäinen tunnelma imellytä menoa turhaksi. Tasapainossa pysyvän maun toinen puoli tarjoilee puraisevaa yrttisyyttä, mausteisuutta ja kevyttä alkoholin lämpöä sekä tuntuman syvyyttä. Joukkoon sopii vielä ripaus pähkinäisyyttä, joka viimeistelee tunnelman.

Miellyttävän runsas, tummahko ja paahtunut brittimaltaisuus tarjoilee nyt kyllä parastaan ja olut on kuin omiaan syysillan tunnelmointiin. Ei ihme, että hyllyt tyhjenevät nopeaan tahtiin.

Pisteet: 38/50