Mallassepät Out of Line

Mallassepät Out of Line

• Tyyli: Smoked Wee Heavy
• Alk.%: 8,0
• Panimo: MallasSepät, Naantali, Suomi

Mallasseppien tuhdin savuinen Out of Line oli mennyt kokonaan ohi tutkan, vaikka sekä savuisuus että Wee Heavy kiinnostavat kovasti. Suht harvinaisia molemmat, mutta yhteen liitettynä varmaan lähes ennenkuulumaton luomus modernissa ajassa. Menneistä en osaa sanoa. No, ainakaan itse en tällaista ole ennen tavannut.

Vahvuutta oluella on lämmittävät 8,0% ja makumaailman on turpeisen savuinen. Skottivetoa on alta vähän hankala poimia, mutta kyllä sitä sieltä löytyy, kun aiheen tietää. Savuoluena, turvepommina tämän kuitenkin parhaiten muistan. Ja varsin hyvänä sellaisena kyllä.

Mallassepät Out of Line

Punertava, kuparinen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on hyvin turpeinen, muuta hankala sanoa.

Maku nojaa tuhtiin turvesavuisuuteen, joka jyrää melko vahvasti muuta tarjontaa alleen. Kypsää, tummaa hedelmää, toffeeta ja tummahkoa mallastakin kuitenkin löytyy. Lopussa myös mausteisuutta. Aika kuiva, hieman soljuva, mauiltaan ronski. Vaatii aikaa, mutta uppoaa kyllä mukavasti.

Pisteet: 38/50

Belhaven St Andrews Amber Ale

Belhaven St Andrews Amber Ale

• Tyyli: Premium Bitter
  
• Alk%: 4,6
• Panimo: Belhaven (Greene King), Dunbar, East Lohthian, Skotlanti

Oman kylän lähikauppa palvelee arkisia tarpeitamme varsin kattavan valikoiman voimalla, mutta olutpuoli liikkeessä on aina ollut harmillisen harmaa ja hajuton. Hyllyväliä tulee kuitenkin pidettyä tiukasti silmällä ja tässä reilun viisivuotisen asiointihistorian aikana eräs asia on kutkutellut mieltäni jo pidempään: miksi hyllyssä on aina St. Andrews Amber Alea?

Oluessa itsessään ei siis mitään vikaa ole, mutta sen sementoitua esiintyvyyttä osana muutoin hyvin kapeaa tarjontaa olen lähinnä pohdiskellut. Asiaa kiinnosti siis puhtaan valikoimateknisesti. Alkuun ajattelin, että hyllyssä viipyili kertaostoerän pölyttyvä häntä, mutta havaitsin pian väliä täydennettävän kerta toisensa jälkeen, mikä oli melko suora viittaus siihen, ettei pullotteen esiintyvyys suinkaan ole vain hassu sattuma. Kauppiaskin on kaupalla ehtinyt vaihtumaan, joten liikkeen johdon oluellisesta mieliteosta ei liene enää kysymys.

Eräs helmikuinen ilta töllistelin taas uutuuttaan kiiltävää, juuri täydennettyä pullorivistöä, joka kaksi päivää aiemmin oli huvennut vain muutaman yksilön hajanaiseksi joukkioksi. Olin jo jatkamassa matkaani, kun sivusilmäni havaitsi liikettä takavasemmalla: joku napsii Belhaveneita ostoskoriinsa! Rohkaisin mieleni ja tiedustelin kohteliaasti mielipidettä ostopäätöksen aikaansaaneesta tuotteesta. Kävi ilmi, että verekseltään kiinni saamani henkilö on alkujaan saanut tuotteen asiakastoiveena kaupan valikoimiin ja se on jäänyt sinne enemmän tai vähemmän pysyvästi. Lähikauppatoiveilla on siis todistetusti mahdollista vaikuttaa tarjontaan (vaikka omani eivät vielä tulosta ole kertaakaan tuottanut).

Mukavan tarinatuokion jälkeen päädyin nostamaan pullon omankin korini koristeeksi. Olut itsessään on toki tuttu jo pidemmän ajan takaa, mutta se ei ole oikein koskaan onnistunut nousemaan niin sanotusti suosikkieni joukkoon. Belhavenin tekemisistä olen toki yleisesti pitänyt. Siinä on jotain samaa sammalmaisuutta, mitä mm. Spitfireistä löydän. Mutta pitkään kestäneen mysteerin selviämisen kunniaksi tämä, jos mikä, oli oivallinen tapa sinetöidä aihe.

Kohu-olut itsessään on kunnianosoitus kolopallon kotiseudulle, yliopistostaan ja golfkentästään tunnetulle St. Andrewsille. Tuoltahan se ”home of golf” tunnetusti löytyy ja aihehan on vähintäänkin oman oluensa arvoinen. Teeman vuoksi olinkin pohtinut, että oluen tie kauppaan voisi olla entisen naapurini aikaansaannoksia, mutta se on sitten toinen tarina.

Oluen mallaspuolelta löytyy Pale-, Crystal- ja Black -maltaita, kun taas humalointi nojaa Challengerin ja Goldingsin voimaan. Peruskelpo kauppabitteri. Ei oma suosikki tai vakio-osto muutoinkaan. Hyytävä mysteeri on joka tapauksessa vihdoin selvitetty. Mitähän jännää sitä seuraavaksi kylällä keksisi?

Belhaven St Andrews Amber Ale

Kirkas, punertavantumma olut nätillä vaahdolla. Tuoksussa kevyttä keksisyyttä, runsaampaa yrttisyyttä sekä kevyttä hedelmääkin.

Maku on varsin hyvä. Keksimäinen mallas saa seurakseen myös karamellisuutta, mutta makeutta ei ylettömästi ole tarjolla. Puumaisuutta, yrttistä katkeroa ja kepeää hedelmäisyyttä löytyy myös. Jälkimaussa on eräällätapaa märän ruohoinen katku, mikä itselläni tökkii. Ei pöllömpi, muttei myöskään sellainen brittiveto, jota tulisi useammin hankittua.

Pisteet: 29/50

Traquair House Ale

Traquair House Ale

• Tyyli: Wee Heavy / Scotch Ale
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Traquair House, Innerleithen, Skotlanti
  

Skotlannin vanhimman asuinrakennuksen tiluksilla vaikuttava Traquair on ollut harmillisen harvinainen vieras viimevuosien maisteluissani. Tummaan ja runsaaseen skottimaailmaan oluissaan pääasiassa keskittynyt panimo nimittäin tarjoilee juuri sitä, millä muut eivät juurikaan tänä päivänä viitsi päätään vaivata, mutta moni tunnelmoinnista ymmärtävä olutnikkari- ja diletantti lasiinsa pimenevissä illoissa kumminkin halajaisi. Skottialejen saatavuus onkin Suomessa harmillisen huonoa.

Traquairin House Alea en olekaan aiemmin lasissani ihmetellyt, joten Alkosta tehty löyty piti napata talteen. Perinteikkään miljöön vanhat, osin jopa 1800-luvulta peräisin olevat laitteet herätettiin henkiin 1965 linnanherra Laird Peter Maxwell Stuartin toimesta. Nyt maistelussa oleva House Ale on panimon nykyvalikoiman pitkäikäisin edustaja ja erittäin maistuva skottiale onkin.

Traquair on kaikin puolin mielenkiintoinen toimija. Esimerkiksi Olutkoira tituleeraa sitä yllättäen, joskin ihan perustellusti maailman vanhimmaksi käsityöpanimoksi. Tuota leimaa pönkitetään jopa ylikorostetusti (varmasti toki täysin tahattomasti) pitäytymällä osin perinteisissä menetelmissä ja välineissä. Panimon käyttämä vesi saadaan Tweedin laakson reunamilla sijaitsevasti lähteestä, pääkäyminen tapahtuu tammiastioissa ja keittolaitteistonkin virkaa ajaa käsittääkseni edelleen vuonna 1738 kartanon kotipanimoon hankittu astiasto, jonka halkolämmitys on tosin ”modernisoitu” kaasukäyttöiseksi. Ja mikäs siinä kun homma toimii näin hienosti.

Traquair House Ale

Punakanruskea, nätin vaahdon nostava olut. Keskirunsas tuoksu on paahtuneen, imeltyneen leipäinen, kypsänä kuivatun hedelmäinen, tummahkon leivosmainen, rusinainen ja hieman paahtuneen siirappinen.  

Maku on mainio, ihastuttavan rusinainen, hieman paahtunut, hedelmäkakkuinen, limppuinen ja kypsän kuivahedelmäinen. Melko syvä, hieman lämmittävä, lopussa kevyen katkera, hieman tahmaava ja kevyen mausteinenkin. Traquair ei petä.

Pisteet: 38/50

Olvi Winter Ale

Olvi Winter Ale
Slippery Slopes From Iisalmi

• Tyyli: Scotch Ale
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Olvi, Iisalmi, Suomi

Olvin skottisuuntainen syysuutuus valikoitui talvisesongin suunnannäyttäjäksi yleisöäänestyksen myötä. Pint Please -sovelluksen ja iisalmelaispanimon keväällä järjestämä huutoäänestys kohahti kovimmin Scottish Export Alen merkiksi. Itseasiassa äänestys oli kolmiportainen eli siinä päätettiin vuorollaan tyylin lähtömaa, sen alle linkitetty oluen alatyyli ja lopulta katkerotaso. Omaa äänestyskäyttäytymistä en enää muista, mutta ainakin lopputulos kuulostaa varsin hyvältä vaihtoehdolta, etenkin kun näitä skottityylejä ei tarjonnasta kauhean runsaasti ole tavannut löytyä.

Huutoäänestys toi siis laseihimme oluttyylin Skotlannista. Scottish Export Alen lipun alla purjehtivan juoman maltillinen katkeropitoisuus on asetettu 25:een IBUun ja se on humaloitu Fugglesilla, East Kent Goldingilla sekä Progressilla. Rungosta löytyy ohramaltaan lisäksi ”ohraa” ja vahvuus asettuu viiden prosentin tasalukemaan. Mallaspainotteista makumaailmaa kalvaa hieman kohollaan oleva hiilihappopitoisuus, mikä on ollut varsin tunnusomainen piirre näissä olvin ei-lager-tölkeissä. IPAan ja muihin humalavetoihin tuo on toiminutkin, mutta nyt terävyyttä soisi saatavan napsun tai pari matalammalle tasolle.

Panimo toimitti oluesta näytekappaleen blogisteille. Omani tosin meni vanhaan osoitteeseen, jonne annoin tuhoamisluvan. Tämän purkin noudin lähikaupasta, koska sen verran paljon kuitenkin kiinnosteli.

Olvi Winter Ale

Punakan ruskea, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on leipäisen maltainen, hienoisen toffeinen ja kypsän kuivahedelmäinenkin. Yrttisyyttä, ei ehkä aivan sitä pehmeyttä, mitä lajilta voisi odottaa. Ei hassumpi siltikään.

Maku on varsin hyvä. Edelleen vähän kolho, eli tuntuman syvyyttä ja pehmeyttä voisi olla enemmänkin, hiilihappoja vähemmänkin. Mallaspainotteinen tunnelma tarjoaa kohtalaisen imeltynyttä limppuisuutta, kevyemmin kypsää kuivahedelmää, yrttistä humalaa ja taustalla hienosta mausteisuutta sekä pähkinää. Hyvää brittitunnelmaa syksyisessä paketissa. Pientä lisäpehmeyttä jään tosiaan kaipaamaan.

Pisteet: 34/50