Belhaven St Andrews Amber Ale

Belhaven St Andrews Amber Ale

• Tyyli: Premium Bitter
  
• Alk%: 4,6
• Panimo: Belhaven (Greene King), Dunbar, East Lohthian, Skotlanti

Oman kylän lähikauppa palvelee arkisia tarpeitamme varsin kattavan valikoiman voimalla, mutta olutpuoli liikkeessä on aina ollut harmillisen harmaa ja hajuton. Hyllyväliä tulee kuitenkin pidettyä tiukasti silmällä ja tässä reilun viisivuotisen asiointihistorian aikana eräs asia on kutkutellut mieltäni jo pidempään: miksi hyllyssä on aina St. Andrews Amber Alea?

Oluessa itsessään ei siis mitään vikaa ole, mutta sen sementoitua esiintyvyyttä osana muutoin hyvin kapeaa tarjontaa olen lähinnä pohdiskellut. Asiaa kiinnosti siis puhtaan valikoimateknisesti. Alkuun ajattelin, että hyllyssä viipyili kertaostoerän pölyttyvä häntä, mutta havaitsin pian väliä täydennettävän kerta toisensa jälkeen, mikä oli melko suora viittaus siihen, ettei pullotteen esiintyvyys suinkaan ole vain hassu sattuma. Kauppiaskin on kaupalla ehtinyt vaihtumaan, joten liikkeen johdon oluellisesta mieliteosta ei liene enää kysymys.

Eräs helmikuinen ilta töllistelin taas uutuuttaan kiiltävää, juuri täydennettyä pullorivistöä, joka kaksi päivää aiemmin oli huvennut vain muutaman yksilön hajanaiseksi joukkioksi. Olin jo jatkamassa matkaani, kun sivusilmäni havaitsi liikettä takavasemmalla: joku napsii Belhaveneita ostoskoriinsa! Rohkaisin mieleni ja tiedustelin kohteliaasti mielipidettä ostopäätöksen aikaansaaneesta tuotteesta. Kävi ilmi, että verekseltään kiinni saamani henkilö on alkujaan saanut tuotteen asiakastoiveena kaupan valikoimiin ja se on jäänyt sinne enemmän tai vähemmän pysyvästi. Lähikauppatoiveilla on siis todistetusti mahdollista vaikuttaa tarjontaan (vaikka omani eivät vielä tulosta ole kertaakaan tuottanut).

Mukavan tarinatuokion jälkeen päädyin nostamaan pullon omankin korini koristeeksi. Olut itsessään on toki tuttu jo pidemmän ajan takaa, mutta se ei ole oikein koskaan onnistunut nousemaan niin sanotusti suosikkieni joukkoon. Belhavenin tekemisistä olen toki yleisesti pitänyt. Siinä on jotain samaa sammalmaisuutta, mitä mm. Spitfireistä löydän. Mutta pitkään kestäneen mysteerin selviämisen kunniaksi tämä, jos mikä, oli oivallinen tapa sinetöidä aihe.

Kohu-olut itsessään on kunnianosoitus kolopallon kotiseudulle, yliopistostaan ja golfkentästään tunnetulle St. Andrewsille. Tuoltahan se ”home of golf” tunnetusti löytyy ja aihehan on vähintäänkin oman oluensa arvoinen. Teeman vuoksi olinkin pohtinut, että oluen tie kauppaan voisi olla entisen naapurini aikaansaannoksia, mutta se on sitten toinen tarina.

Oluen mallaspuolelta löytyy Pale-, Crystal- ja Black -maltaita, kun taas humalointi nojaa Challengerin ja Goldingsin voimaan. Peruskelpo kauppabitteri. Ei oma suosikki tai vakio-osto muutoinkaan. Hyytävä mysteeri on joka tapauksessa vihdoin selvitetty. Mitähän jännää sitä seuraavaksi kylällä keksisi?

Belhaven St Andrews Amber Ale

Kirkas, punertavantumma olut nätillä vaahdolla. Tuoksussa kevyttä keksisyyttä, runsaampaa yrttisyyttä sekä kevyttä hedelmääkin.

Maku on varsin hyvä. Keksimäinen mallas saa seurakseen myös karamellisuutta, mutta makeutta ei ylettömästi ole tarjolla. Puumaisuutta, yrttistä katkeroa ja kepeää hedelmäisyyttä löytyy myös. Jälkimaussa on eräällätapaa märän ruohoinen katku, mikä itselläni tökkii. Ei pöllömpi, muttei myöskään sellainen brittiveto, jota tulisi useammin hankittua.

Pisteet: 29/50

RPS The Kaleidoscope ESB

RPS The Kaleidoscope ESB

• Tyyli: Extra Special Bitter (E.S.B.)
  
• Alk.%: 5,4
• Panimo: RPS Brewing, Kuopio, Suomi

RPS:n brittihenkisen syysuutuuden äärellä nähdään kauniita muotoja. Kreikan osaajat tietää, muut epäilevät blogistin ajatusmaailman selkeyttä. Eeäsbeetä on Kuopiossa joka tapauksessa pantu ja välittömän vertailuasetelman aiheuttama kirjainyhdistelmä on painettu myös oluen nimeen. Siikaniemessä ei selvästikään leikitä ja luotto tuotteeseen on vahva.

Ja hienostihan tuo tuntuu toimivan. Kauppavahvuuksiin sovitettu The Kaleidoscope on hyvin tasapainoinen ja tyylikäs, brittitunnelmainen esitys, josta löytyy pehmeän maltaisuuden, hennon paahteisuuden sekä tunnelmaa täydentävän hedelmäisyyden ohella lajiin kuuluvaa katkeruutta ynnä muita tarkempaan arvioon listattuja nyansseja.

RPS The Kaleidoscope ESB

Ruskeahkon meripihkainen olut nätillä vaahdolla. Tuoksussa runsaanlaista hedelmäisyyttä, kevyen paahtunutta, mittavamman keksistä maltaisuutta sekä kevyttä yrttisyyttä.

Maku on hyvä. Hedelmäestereitä on esillä hyvin, myös kevyttä kuivahedelmää löytyy. Keksimäinen, kevyen paahteinen maltaisuus tarjoilee mukavan rungon tälle suht syvälinjaiselle brittitunnelmoinnille. Taustalla hentoa pähkinää, lopussa yrttisempää otetta. Katkeruutta on annosteltu sopivasti. Tyylikäs kokonaisuus.

Pisteet: 36/50

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.) -cask ale

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.)

• Tyyli: Premium Bitter / ESB
• Alk.%: 5,0
• Panimot: Olarin Panimo, Espoo, Suomi

Myöhähkö saapuminen Helsinkiin ei ole nälkäiselle matkalaiselle kovinkaan helppo rasti, sillä valtaosa maamme sykkivimmänkin metropolin ruokaravintoloista sammuttaa keittiöidensä valot arkisin jo iltayhdeksään mennessä. Tämä on toki täysin ymmärrettävää, ei siinä mitään. Pitkän siirtymän päätteeksi maistuisi joka tapauksessa jonkinmoinen ape, enkä lähtökohtaisesti näe pahana asiana sitäkään, jos samalla istahduksella hoituisi myös maltaisemman nautinnon kokeminen.

Työviritteiset vierailut painottuvat pääsääntöisesti Mannerheimintien latvaseuduille. Aikani lähimpiä vaihtoehtoja tutkittuani totesin vaihtoehdoikseni Mullikan ja hieman enemmän logistista vaivaa vaativamman St. Urho’s Pubin. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, sillä Urkin pizzoista olen kuullut ihan hyviä kuvailuja ja pumppuhanasta löytyvä olarilainenkin kiinnosteli kovasti.

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.) ja pizza.

Oluen nimilyhenne USB ei tällä kertaa viittaa tietotekniseen liittimeen, vaan identifioi esbityylisen oluen tarkan lokaatiosidonnaiseksi. Suomeksi sanottuna Urkki Special Bitter on Olarin Panimon St. Urho’s Pubille panema real ale. Viisipinnainen riili ja pepperonipizza ei välttämättä olisi aina se ykkösyhdistelmä, mutta matkalaisen on välillä tehtävä kompromisseja. Pääsin rauhoittumaan USB:n makuun pizzaa odotellessani, mutta maku tuntui jotenkin ontolta. Etenkin ensimaun totaalinen olemattomuus tuntui epämiellyttävältä, vaikka jälkiliu’un runsaus paljon pelastikin.

Itsenäisenä nautintokappaleena paikan nimikkoriili ei itseään historiankirjoihin painata, mutta sen olemus ryhdistyi kuin taikaiskusta, kun keittiön antimet saapuivat pöytään. Ei edelleenkään paras paritus mitä ruoalle ja juomalle voisi kuvitella, mutta ainakin oluesta pizza tuntui nostavan paljonkin makuja esiin. En usko, että oluen tarkoitus olisi missään vaiheessa ollut ESB:tä imitoidakaan ja erottuvuutta makumaailmoista löytyykin aika paljon. Tähän pizzaoljenkorteen tarttunen jatkossakin, kun tie joskus taas iltamyöhällä  hesoihin vie.

Olarin Urkki Special Bitter (U.S.B.)

Rusehtavan keltainen, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hedelmäinen, hieman pähkinäinen ja maltainen. Suht mieto, muttei hassumpi.

Ensipuraisu on aika tyhjä, hämmentävän vesinen. Ei siis vetinen, vaan vesinen. Pian päälle kuitenkin vyöryy ryhtiään hyvin kokoava ja kokoaan kasvattava makurynnistys. Ensin pähkinää ja keksiä, sitten kypsää, hedelmäisempää tuntua ja lopussa yrttisempää katkeruutta. Runkona hieman karamellinen mallaspeti. Tuntuman loppupuoli ennen katkeroa on pehmyt ja miellyttävä. Alkumaku on poissaolevuudessaan erikoinen, eikä tunnu muuttuvan lasin huvetessakaan.

Hyviä palasia siis löytyy, mutta uusintapinttiä en kuitenkaan heti lähde tilaamaan.

No, pizzan saapuminen pöytään parantaa asetelmia. Olut selvästi tykkää kiinteästä vastaparista ja avautuu heti kättelyssä hieman hedelmävetoisemmalla, pähkinäisellä särmällä. Oikeastaan aika mukava pari, jossa oluestakin pääsee enemmän makuja esiin.