Vahvat lagerit rinnakkain: Kolme Tuplapukkia, Sandels Vahva ja Kukko Tosi Tuima

Rivillinen vahvaa tekemistä.

Syksy on ollut näyterintamalla vahvan lagerpainotteinen sanaparin monissa eri muodoissa. Ensin Olvi toimitteli maistoon uutta kaupparajaa silmällä pitäen vahvennetun Sandelsin (7,5%) sekä samaa rajaa varten miedonnetun Tuplapukin (8,0%). Viime viikolla Laitilasta saapui näytille Suomen vahvimmaksi lageriksi tituleerattu Kukko Tosi Tuima (9,5%), jolle oli lyöty kaveriksi oikeanvahvuista (8,5%) Tuplapukkia vertailua varten. Tästä sainkin idean lähteä tutkimaan syksyn vahvaa uutuussatoa vähän laajemmin rinnatusten.

Sessiota valmistellessa muistin vielä kellariin unohtuneen Tuplapukin, jonka olin saanut näytteenä aivan vuoden 2019 alussa. Ikää pullotteella olisi näin olleen ainakin viisi ja puoli vuotta. Mukaan vain, vaikka se muusta nelikosta oletusarvoisesti aika paljon saattaisi poiketakin.

Maistelun lähtötilanne oli kuitenkin melko tasapuolinen: kaikki uutuudet olivat vielä kokonaan maistamatta, enkä muista, milloin olen aitoa Tuplapukkiakaan suuhuni kaatanut. Tästä on aikaa ainakin toistakymmentä vuotta. Maun perusteella en siis oluita tulisi millään tunnistamaan, ellei vintage-Pukki sitten ole runsaampaan suuntaan sitten kehittynyt. Kaikki oluet on myös saatu näytteinä.

Maistelo suoritettiin sokkona. Tiesin toki rivissä olevat tuotteet, mutten niiden järjestystä enkä sitä, miltä kukin tuote kaadettaessa näytti. Aina yhtä kiehtova tilanne. Alla testin tuotteet vielä listattuna:

• Kukko Tosi Tuima 9,5%: Suomen vahvimmaksi lageriksi mainittu uutuus Laitilasta.
  
• Olvi Tuplapukki 8,5%: Aito ja alkuperäinen tuplapukki.
• Olvi Tuplapukki 8,0%: Uusi kauppavahva versio edellämainitusta klassikosta.
• Olvi Tuplapukki 2019 8,5%: Kellarista kaivettu, useamman vuoden ”kypsynyt” Tuplapukki.
• Sandels Vahva 7,5%: Everstin uusin ja vahvin muoto, joka näki päivänvalon kaupparajan noston ansiosta.

Kisaajat lähtöviivalla.

Näyte A

Kaunis, vaaleankeltainen olut. Rivin selvästi kutsuvin ilmestys.

Tuoksussa makeutta ja yrttisyyttä. Vähän liuotintakin. Tai oikeastaan aika paljonkin.

Maku on kärkäs, samalla alkuun aika äitelä. Kuivuu ajan mittaan, ennen lämmön makeuttavaa vaikutusta. Liuotinta, epämääräistä yrttisyyttä, alkoholia.

Jälkimaku suorastaan viinainen.

Näyte B

Kevyesti tummankeltainen liemi. Ei kovin houkutteleva näky.

Tuoksu on suht neutraali. Nuuhkinta nostaa esiin vaaleaa mallasta, jossa on imeltyneen leipäinen taustavire. Aika kiva itseasiassa.

Maku on yllättävän mieto. Ihan hyvä, mutta myös alkoholi pääsee suht selvästi esiin. Silmille se ei hypi, mutta kyllä sitä riittää. Imeltynyt leipäisyys, kevyt sikunaisuus…

Ihan juotavissa, jos niikseen tulee.

Näyte C

Vaaleankeltainen, kirkas olut.

Tuoksu on melko olematon. Vieno mallasta ja makeutta lähinnä. Ei alkoholia lainkaan.

Maku on ihan jees. Vahvaa lageria, se on selvä, mutta alkoholi on melko hyvin piilossa. Se tulee esiin lähinnä jälkimaun puolella. Muitakaan makuja ei tosin isommin ole poimittavaksi. Vaaleaa maltaisuutta pienellä makeudella.

Sinällään ihan hyvä, mutta myös jollain tapaa jännän makuinen.

Näyte D

Kevyesti kuparinen, silti vaaleapiirteinen olut.

Tuoksu on tässäkin melko mieto. Mallasta, pientä hedelmäisyyttä sekä kevyttä makeutta. Lopulta aika miellyttävä viiteryhmässään. Alkoholia en aisti selkeänä alkoholin katkuna lainkaan.

Maku nojaa maltaaseen, jossa on pientä imelyyttä matkassa. Yrttistä humalaa, hieman hedelmää, lopussa vahvaa, kuivattavaa lämpöä. Aika ”ryhdikäs” kokonaisuus.

Selvästi tasapainoisin tähän mennessä. Jopa varsin juotavaa.

Näyte E

Viisikon tummin, lähes ruskea olut. Tästä voisi pieni aavistus olla jo ennen maistoakin…

Tuoksu on rusinainen, pehmeä ja lämmin. Tuo mieleen Samichlausin. Ihan oikeasti.

Maku jatkuu rusinaisena. Myös kuivaluumua ja alkoholia löytyy. Polte on yllättävän hillittyä, mutta kyllä sen nielussa tuntee. Varsin imeltynyt, pehmyt ja hidasliikkeinen olut. Aivan eri tuote, kuin neljä ensimmäistä.

Kisaajat rivissä. Kuvassa oluiden värit näkyvät hieman todellisuutta tummempina.

Järjestys ja yhteenveto

1. Näyte E = Olvi Tuplapukki 2019 8,5%
2. Näyte D = Olvi Tuplapukki 8,5%
3. Näyte B = Olvi Tuplapukki 8,0%
4. Näyte C = Sandels Vahva 7,5%
5. Näyte A = Kukko Tosi Tuima 9,5%

Kisasta muodostui Tuplapukkien juhlaa. Viisi ja puoli vuotta kellarissa kypsynyt vintagepullo oli aivan omissa sfääreissään ja tuotteena selvästi joukosta erottuva. Ehkä vähän turhakin lisä tähän taistoon erityislaatuisuutensa puolesta.

Perusversioiden selkeä ykkönen oli Tuplapukin klassinen 8,5-prosenttinen muoto, joka erottautui rivistä selkeimmällä juotavuudellaan. Ero kauppavahvaan (8,0%) Tuplapukkiin ja vahvaan Sandelsiin (7,5%) oli melko selkeä. Näiden kahden väliltä sen sijaan oli vaikea valita himmeimmän mitalisijan saajaa. Makumaailmoissa oli selviä eroja, mutta aika tasapäisen hyviä ne omaan suuhun olivat. Ehkä enemmänkin ihmettelin tuloslistan äärellä, kuinka paljon paremmalta 8,5% versio maistui saman tuotteen hitusen miedompaan yksilöön nähden.

Joukon vahvin olut oli myös selvästi heikoin. Pelkkää numerospeksiä tuijottamalla tämä ei varmaankaan ole mikään suuryllätys, mutta ehkä etukäteen olisin veikannut järjestystä hieman erilaiseksi.

Mitä testistä jäi käteen?

• Sokkovertailu on lahjomaton ja yllätyksellinen maistelumuoto. Pitäisi tehdä useammin.
• Alkuperäinen Tuplapukki on lajinsa suomalainen klassikko ihan syystä.
• Tuplapukki myös hyötyy kypsyttelystä.
• Ehkä tuota kaupparajaa ei kannata ihan jokaisessa oluttyylissä lähteä hyödyntämään. Jos on pakko, niin Alkoon ei silti tarvitse vieläkin vahvempaa korviketta silti tehdä.
• Yleinen ihmetys näiden kohderyhmästä on suuri. Sellainen selvästi on, kun Tuplapukki on vuodesta toiseen Alkon myydyin olut.

 

Vahvojen lagereiden Suomi-klassikko eri variaatioineen oli tällä kertaa Suomen vahvinta lageria suunmukaisempaa.

Vehnäolutvertailu: Kotimaiset maitokauppavehnät sokkotestissä!

Päivän agenda...

Kevätaurinko on jo tovin verran meitä hyväillyt ja lämpenevät kelit ovat saaneet myös kotimaiset panimot uutuustehtailuun. Itsekin olen jo kaivellut grillin talviteloilta ja nautiskellut takapihan biergartenin keväisestä rauhasta, joten nyt viiemeistään on hyvä aika ruveta katsastamaan tulevan kesän määrittäviä maltaisia makuja. Vehnäolut kuuluu luonnollisesti oluttyyleihin, joita allekirjoittanut tapaa nautiskella kesäkuumalla. Täksi kevääksi maitokauppavahvuuteen saimmekin kaksi uutta tulokasta hefeweizenien sarjaan ja kumpainenkin on saatavilla puolilitraisessa peltipurnukassa. Kotimaisten, suodattamattomien tölkkivehnien lukumäärä siis tuplaantui kertalaakista, joten uudet tulokkaat onkin hyvä toivottaa tervetulleiksi asettamalla ne rinnan vanhojen kettujen kanssa. Ei neljää ilman viidettä – näin kuuluu vanha sanonta päivitettynä tilanteeseen sopivaan muotoon. Suomalaisnelikon rinnalle otin pakkaa sekoittamaan saksalaisketju Lidlin jo jokusen vuoden myymän Grafenwalder-vehnäoluen. Kokonaisuudessaan maisettavien oluiden lista löytyy alapuolelta - hintatiedot kuvaavat ostohetken hintatasoa eli alue- ja kauppakohtaista vaihtelua esiintyy varmasti (hinnat sis. pantin)!

Nokian Keisari Elowehnä
4,7% Nokian Panimo, Nokia (2,14€, Keljon Prisma)

• Vuodesta 2010 saakka melko laajasti saatavilla ollut, kotimaisista raaka-aineista valmistettu vehnäolut, jota on vuosien mittaan tullut nautiskeltua hyvällä ruokahalulla. Kuuluu omaan perusvalikoimaan, jota tulee säännöllisen epäsäännöllisesti hankittua. Yleiskuva oluesta: hinta/laatu-suhde todella hyvä, maistuva vaihtoehto lainsäädäntömme puitteissa. ”Perusvarma”, joskin isoveli eli vahvempi versio maistuu huomattavasti paremmin – luonnollisesti.

Saimaan Marsalkka Luomuvehnä
4,6% Saimaan Juomatehdas, Mikkeli (3,29€, Keljon Prisma)

• Mikkeliin muuttaneen Saimaan Juomatehtaan luomu-sertifioitu vehnäolut, joka on muuta nelikkoa hieman kovempi hinnaltaan. Luomuvehnä on kuitenkin vakuuttanut allekirjoittaneen ja onkin laadukkuutensa puolesta palvellut niin yleisessä käytössä kuin ruokajuomanakin moitteettomasti. Mututuntumalta heitettynä vahva ennakkosuosikki.

Laitilan Kukko Vehnä
4,7% Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila (2,49€, K-Supermarket Länsiväylä)

• Aiemmin tarjolla olleesta Kievari-sarjan Vehnäsestä modattu versio, joka äskettäin saapui uutuutena maitokauppojemme valikoimiin. Vehnästä tuli pariin otteeseen maistettua, muttei siitä sen suurempia maininnan aiheita muistiinpanoihin jäänyt – perustavanlaatuinen, alkoholilainsäädännön ”laimentama” vehnäolut oli kyseessä. Tältä uusintapainokselta odotan hyvää panosta – kyseessä on siis ensimaisto.

Sandels Vehnäolut
4,7% Olvi, Iisalmi (2,69€, Seppälän Citymarket)

• Eversti Johan August Sandelsin nimeä kantava olutbrändi saa siis uuden tulokkaan ja tietynlaista historiaa tämän oluen kohdalla kirjoitetaankin – kahdellakin rintamalla. Everstin syntymästä tulee kuluneeksi 250-vuotta, jonka kunniaksi Iisalmessa on päätetty pistää ranttaliksi. Vaaleiden(tärkkelys)lagereiden suursuoltajana tunnettu Olvi nimittäin repäisee ja laskee markkinoille historiansa ensimmäisen pintahiivaoluen! Eli nyt ei tarjoilla uudelleen brändättyä lagerjuomaa erilaisessa pakkauksessa, vaan kyseessä on ihan oikeasti uusi tuote – täysmallasvehnäolut nimittäin. Mutulta on vaikea heittää minkäänlaista arvausta – maistamallahan tuo selviää.

Grafenwalder Vehnäolut
4,5% -, Saksa (1,85€*, Keljon Lidl)

• S- ja K-korttien duopolia vastaan urhoollisesti taistelevan saksalaisketjun myymä vehnäolut on mielestäni omijaan sotkemaan suoritettavan maistelun pakkaa. Omaan makuun suhteellisen halpa vehnäolut on oikein mainio hinta/laatu-suhteeltaan, joten on mielenkiintoista vihdoinkin nähdä, kuinka se pärjää vertailussa kotimaisten verrokkiensa rinnalla!

(*kuitti hukassa, joten käytin vanhaa muistikuvaa hinnasta)

Siinäpä siis testiin osallistuvat oluet pienine ennakko-analyyseineen. Oluita ei hankittu kertarysäyksellä, vaan aikaväli ostotapahtumien sisällä oli noin viikko – aina saatavuuden mukaan. Kukin maisettava tuote kuitenkin voidaan luokitella melko tuoreeksi Parasta ennen-päiväyksen perusteella… Seuraavaksi voisinkin hieman aukaista suoritetun testin kulkua. Totutusta tavasta poiketen, en suorittanut arviointia keskenäni, vaan sain apua tehtävään perheen paremmalta puoliskolta. Rinnakkain vertailu suoritettiin sokkotestinä, jossa raati (eli minä ja avovaimoni) oli autuaan tietämätön maistettavan oluen tunnustamasta brändistä.  Tämä seikka toteutettiin seuraavalla tavalla: tölkit ja niitä vastaavat lasit numeroitiin näkymättömällä menetelmällä (eli liimattiin numeroitu teipinpala objektin pohjaan). Lasit täytettiin ja lasien paikkoja vaihdettiin useaan otteeseen (kolme sekoitusta, X-määrä lasin siirtoja) aina toisen osapuolen poistuessa arviointitilasta. Lasivalinta ei ehkä ollut olutmaistelulle edullisin, sillä kaluston puutteessa riittävää määrää ns. ”olutlaseja” ei ollut tarjolla. Lasivalinta tosin sulki pois tunnistamisen värin perusteella.

Testattavat oluet maistettiin halutussa järjestyksessä kahteen otteeseen ja tarvittaessa uudemman kerran. Arvosteluasteikko oli blogin tavasta poiketen arvosanat 1-5, puolen numeron tarkkuudella. Yleissäännöksi sovittii arvosanan 3 kuvaavan ”perushyväämaitokauppavehnää”. Arviointeihin liitettiin kevyttä sanallista arviota. Loppuarvosana muodostui kahden arvion yhteenlasketusta tuloksesta (toisistaan riippumattomat arviot olivat niin samansuuntaiset, ettei keskiarvon käyttäminen olisi tuloksiin tuonut muutosta).

Valmiina testiin!

Siinäpä sitä triviaa maistelun ”säännöistä”. Todellisuudessa testiä ei suoritettu ns. hampaat irvessä, vaan pyrittiin rentoon lopputulokseen. Ylianalysointia pyrittiin välttämään ja keskityttiin vain kertomaan lyhyesti mielipiteet maistettavista oluista – fiiliksen mukaan, niin kuin pitääkin. Tiedettä ei siis varsinaisesti lähdetty tekemään, vaan pikemminkin haettiin viihteellistä informaatiota ja uusia kokemuksia. Seuraavaksi esittelemme testimme tulokset tuote kerrallaan:

Tuote A

• Testihenkilö 1: Ei tuoksu miltään. Lagermainen, tylsä – aika hapan. Aavistuksen hiivainen, mutta vehnäolutmaisesti. En tykkää, en ostaisi. 1,5/5

• Testihenkilö 2: Heikko, ei makunsa puolesta välttämättä toisi heti rehellistä hefeä mieleen. Muovinen, lääkemäisen mausteinen sivumaku on melko vahva – vehnää on jonkin verran. Hieman hapan kokonaisuus.Sivumaku dominoi. En ostaisi – ehkä testimielessä. 1,5/5

Tuote B 

• Testihenkilö 1: Valjuhko, vehnäolutmäisempi (kuin Tuote A). Tuoksuukin vehnäoluelta. Aavistus hiivaa ja makeaa banaania, muttei omaan makuun tarpeeksi. Mahdollisesti voisin ostaakin. 3,0/5

• Testihenkilö 2: Sopivan voimaisa, toimiva maku. Vehnäinen, hiivaa, ei juurikaan banaanin hekumaa – ehkä sivummalta sitä voi kaivaa. Kokonaisuudessaan makuisa, hieman kuiva – vetisyys ei vaivaa. Eksyisi hyvinkin ostoskoriini. 3,5/5

Tuote C 

• Testihenkilö 1:”Selkeä vehnäolut”. Hiivainen, ei kovin makea vaikka ensivaikutelma lupailikin muuta. Myös tuoksu on hyvä. Hyvä perusvehnäolut. Ostaisin. 3,5/5

• Testihenkilö 2: Alkuun hieman mitäänsanomaton, hiljalleen voimistuva vehnä. Hienoista happamuutta, vehnäisyys hyvin esillä – hennommin banaanista purukumia, lopusta löytyy mausteita. Ajoittain vähän raskas, mutta varsin vakuuttava lopputulema. Makua riittää. Ostaisin kyllä. 3,5/5 

Tuote D 

• Testihenkilö 1: Makean banaaninen, ei kovin hiivaisa. Vehnäolutmainen, kevyehkö ja valju – ei tuoksu. En ostaisi. 2/5

• Testihenkilö 2: Alkuun melko nopeasti haihtuva maku, joka hieman jämäköityy ajan kanssa. Perusvehnän ominaisuudet löytyy, niin myös lääkemuovinen sivuvivahde. Kevyt, sitä myöten melko raikas, osin myös vetinen. Voisin ostaa, mutten kovin usein. 2/5

Tuote E 

• Testihenkilö 1: Raikas, ehkä hieman sitruksisen makea, ei kovin hiivainen – (maistelun) eniten tuntuva ”jälkihiiva”. Hyvä raikas tuoksu, maistelun suosikki – ei ihan perusvehnä. Ostaisin. 4/5

• Testihenkilö 2: Hieman happaman vehnäinen, kevyen banaaninen, enemmän mausteisen hiivainen. Sitrusmaista happamuutta ja potkua, mutta silti hieman tunkkainen. Kohtalaisen runsas, ei lainkaan hassumpi. Sopivasti luonnetta, ei aukkoja makukartassa. Witbierin piirteitä sisältävä vehnä? Ostaisinpa hyvinkin. 4/5

Eli melkoinen haitari pisteytyksen ja sanallisen palautteen perusteella tölkkivehnissä on. Mutta mikä tuote vastaa mitäkin tunnusta? Se selviää hieman alempaa, mutta pari sanaa ennen sitä. Sokkomaistelu oli Olutkellarin historian ensimmäinen ja samalla ensimmäinen ”virallinen” sellainen, johon allekirjoittanut on osallistunut. Alkuun uusi tilanne aiheutti tietynlaista varauksellisuutta, mutta hiljalleen ”kramppikuume” sitten helpottikin. Hankalaa tuo silti oli, joskin eroavaisuudet olivat hyvin tunnistettavissa. Mukavaa puuhaa – tätä pitää harrastaa useamminkin, mutta sivuhuomion sanottakoon: oli kaikkien etu ettei tilaisuutta taltioitu videolle… Tulosten paljastuksen aiheuttamat ilmeet ja reaktiot olivat nimittäin hyvinkin hölmistyneet. Eli vertailun oluet paremmuusjärjestyksessä:

Tuote	Olut	Alk.%	Hinta	Pisteet
1.   E	Sandels Vehnäolut	4,7	2,69 €	8,0 / 10
2.   C	Nokian Keisari Elowehnä	4,7	2,14 €	7,0 / 10
3.   B	Grafenwalder Vehnäolut	4,5	1,85 €	6,5 / 10
4.   D	Laitilan Kukko Vehnä	4,7	2,49 €	4,0 / 10
5.   A	Saimaan Marsalkka Luomuvehnä	4,6	3,29 €	3,0 / 10

Kolmen kärki...

”Hienoinen” yllätys lienee Sandelsin paalupaikka, mutta kaitpa tämä on tulkittavissa niin, että Iisalmessa kannattaisi antaa kenkää vaaleitatärkkelyslagereita brändäävälle markkinointiosastolle ja panostettava sekin raha pintahiivaoluiden valmistukseen… Samoin Luomuvehnän suvereeni jumbosija ihmetyttää, sillä tähän saakka olen tuota pitänyt kirkkaimpana vehnätähtenä maitokauppavahvuisten joukossa. Jälkikäteenkin maisteltuna makumaailma oli epäpuhdas, joten uskoisin kyseessä olevan viallinen yksilö – tämä ei kuitenkaan tämän testin tulokseen vaikuta, raati oli (poikkeuksellisen) yksimielinen, joten tämä on kirjoitettu totuus. Ihmettelen, onnittelen Olvia ja jään pohtimaan syntyjä syvijä. Olisiko Iisalmesta seuraavana uutuutena tulossa Tuntemattoman Wagnerin sijasta rehellistä APAa tahi portteria? Ehkä ei, mutta toivoa sopii – sokkotesti on lahjomaton.

Sandels-tölkin kyljistä löytyy myös tarinanparsi, jonka viimeinen lause hieman hymyilittää.. Voi olla, ettei se merkitse mitään, mutta jotenkin olen aistivinani hienoisen näpäytyksen panimoa lagerlinjan(kin) vuoksi parjanneiden olutharrastajien suuntaan... Vai mitä itse tuumit?

"Kunnioitettu sotasankari, eversti Johan August Sandels oli älykäs strategi. Siirtäessään joukkojan edullisempiin asemiin, muutamat upseerit kummeksuivat joukkojen sijoittelua. Epäilijöille hän kommentoi: ”Vehnä on tänä vuonna erityisen sopiva oluelle. Nyt ehdimme selustassa korjata sadon ja silti antaa viholliselle opetuksen."

Noh, jos tuo tosiaan piikkinä lihassa ja ohi menevänä pistona sydämessä pitää ottaa, niin mikäs siinä. Voitaneen sanoa, että brändäysryhmä on vihdoin tehnyt hyvää ja oivaltavaa työtä... Kuten sanottua, testin suorittaminen oli mielenkiintoista, uutta ja jännittävää. Brändillä ei pitäisi olla väliä, mutta ”normimaistossa” se vaikuttanee vääjäämättä. Siksipä näitä voisi harrastaa useamminkin, mukava kokemus.

Kippis!