 |
| Vallilan Utu Mild NEIPA |
- Tyyli: Mild NEIPA
- Alk.%: 1,7
- Panimo: Valllilan Panimo, Helsinki, Suomi
Vallilan Panimo on jäänyt vielä kokonaan maistelematta, mutta nyt heidän oluita alkaa olla jo sen verran hyvin tarjolla Jyvässeudunkin olutkaupoissa, ettei ohi voinut enää käveleksiä. Päätin aloittaa tutustumisen vähän rohkeamman kautta ja valikoin Länsiväylän hyllystä koriini vain 1,7-prosenttisen Utu Mild NEIPAn. Näissä prosenteissa (tai niiden puutoksissa) isommatkin horjahtelevat helposti, joten odotuksia oli panimon tekemisiä omakohtaisesti tuntematta aika mahdotonta millään muotoa mitoittaa ennakkoon.
”No perhana!” oli ensimmäinen toteamus, kun olutta huulilleni kumosin. Pyysin vaimoakin maistamaan. Hyvää on, oli yhteinen konsensus, eikä olutta kyllä kepoisekseen olisi millään uskonut. Utu ei välttämättä vertaudu luonteellaan minnekään northernlightsimaisten aromimehujen sarjaan, vaan omaa vähän maanläheisemmän, joskin trooppisen olemuksen. Makua on todetusti yllättävän runsain mitoin tarjolla ja sen anti on mukavan trooppista, mutta myös sitrusmaisemman suoraviivaistakin.
Utua kehutaan vahvemman Usvan NEIPAn alasskaalaukseksi, joten seuraavaksi pitääkin hakea sitä sitten testiin. Sen verran hyvin oli maku saatu kohdilleen näinkin kepoisella vahvuuslukemalla merkittyyn pakettiin.
Vallilan Utu on Usvan nuorempi sisarus, tyyliltään mieto New England IPA, jossa on 1,7 % alkoholia. Mausta ei ole tingitty – käytämme Vallilan Udussa samoja humalia ja hiivaa kuin Usvassa. Vallilan Udussa maistuvat niin sitruksen kuin trooppisten hedelmien aromit, ja sen runko on keskitäyteläinen. Vallilan Utu on raikas ja maukas olut, joka sopii loistavasti janojuomaksi tai mausteisten ruokien kumppaniksi.
 |
| Vallilan Utu Mild NEIPA |
Hivenen oranssinen, ei juurikaan samea, korkeintaan hieman utuinen olut kepeällä vaahdolla. Tuoksu on kypsän hedelmäinen, trooppinen. Yllättävän runsas ja oikeastaan tosi hyvä.
Etenkin ensimausta huomaa, että liikutaan vähän maltillisemmissa lukemissa, vaikka makujen runsaus 1,7-prosentin lukemaa vasten pääseekin yllättämään. Ja maku on myös oikein hyvä. Ei häiritsevää makeutta, ei turhia sivuvireitä. Ei nyt ehkä suoranaista NEIPAiluakaan, vaan ainakin omaan suuhun enemmänkin hieman pihkaista, jenkki-IPAn tai APAn tyyliin trooppisen hedelmäistä menoa. Raikas ja lopussa ehkä ohkaisimmillaan ollessaan eniten kepeyttään ilmentävä paketti.
On loppuunsa tosi hyvä olut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti