Pari muuta nostoa Tallinnan reissulta - Farm ja BrewDog

Illallispaikka.

Marraskuisen Tallinnan maltaista tarinaa on kerrottu jo TapTapin sekä Kaubamajan kokemusten näkökulmasta, mutta aihetta voidaan sivuta vielä parin muunkin paikan verran. Tiivistahtinen ja melko pikainen maavisiitti ei Uba&Humalin tai SIPin tykö tällä kertaa sallinut suunnistaa ja sosiaalinen paine pakotti sivuuttamaan myös Kohtiin tarpomisen. Areakoodi 10111 painottui tällä visiitillä vahvana.

No ehdittiin sitä kevyesti vanhankaupunginkin katuja kuluttamaan. Ruokapaikkana toimi alueen etulinjassa vaikuttava Restoran Farm, joka mainostaa myös omaa siideri- ja olutvalikoimaa. ”Talon siidereiden” alkuperä ei etikettien perusteella tosin selvinnyt, mutta ainakin Jaani Hanson tuotteita näkyi listoilla ja hyllyillä melko laajalti olevan. Maistamatta paha sanoa sen tarkemmin ja tokko se maistaminenkaan siideriummikolle olisi tilannetta sen selkeämmäksi aukaissut.

Omaa olutta tuli kuitenkin tuopillisen verran kulutettua. Farmi näkyy Untappdissa merkatun kotipanimoksi, mutta tarkempi tutkiminen johdattaa meidät lähistöllä sijaitsevan Beer Housen ovelle. Ainakin olutlistojen nimet yhtenevät keskenään ja Farmissakin nähty litran patenttikorkkileka osuu yksiin Beer Housen ulosmyyntiartikkelien kanssa. Uskoisin että jäljillä ollaan. Etikettikamaa joka tapauksessa nuo Farmin oluet.

Farmin oluita saa ostaa mukaan vähän reilummassa pullokoossa.
(Kuva lainattu Farmin Facebookista)

Turskanmaksavaahtoa, taimenen mätiä ja viiriäisen munaa.

Ankan fileetä, päärynää, porkkanatahnaa ja kirsikka-punaviinikastiketta.

Ruismallasvaahtoa, spelttikeksiä ja marjoja.

Tarjolla oli tuona iltana vain kahta kolmesta talon oluesta, joista ehkä se mielenkiintoisin eli Märzen puuttui joukosta. Vaalea Pilsner Gold oli pienen maistiaisen perusteella todella pahvinen tuotos, joten valikoin itselleni tummemman Dunkles Extran. 

Kovin kehuttava makuelämys ei sekään tosin ollut, sillä pähkinäinen, mausteisen maltainen olut oli tuntumaltaan hyvin kevyt ja muutoinkin turhan ohkaisen tuntuinen, jopa vetinenkin. Mallaspuoli olisi saanut esiintyä runsaammin edukseen ja vaikken niinkään tuota limppuista imelyyttä aina haikailekaan, olisi mukana saanut jotain pyöreyttä silti olla. Beer Housen tuotanto on ilmeisesti hyvin tuoreuspainotteista, eikä ulosmyytäville pulloille luvata kuin parin viikon säilyvyys. Elinkaarivaikutukset ovat siis varsin todennäköisenä läsnä näissä oluissa ja niiden tarjoilussa.

Farmin ruoka oli sen sijaan ihan toimivaa, vaikkei ankka ehkä ihan satasella vakuuttanutkaan. Peruslistan näyttää kuitenkin yleisesti ottaen pätevältä ja puitteet olivat aika näyttävät, joskin jäin miettimään kuinka intiimiksi ja viihtyisäksi salit saadaan, kun paikalla ei olekaan useampikymmenpäinen seurue, jonka voi istuttaa suuriin pöytäryhmiin. Paikka on joka tapauksessa nostettu White Guide –listalle, joka tarkoittanee jo jotakin, mutta ainakaan palvelun puolesta sinne ei ole kavuttu. Ainakin paikoin painittiin Dunklesin sarjassa sillä saralla...

BrewDogin hanatarjonta.

Yöpuolella ehti vielä pienemmällä joukolla BrewDogiin, joka oli tähän saakka jäänyt Tallinnassa käymättä. Hanalista oli sinällään tähän tilanteeseen sopiva, ettei pakottavaa tarvetta uuden arviointiin tullut. Uloskin myytävää pullohyllyä en kovin tarkkaan lähtenyt kartoittamaan, mutta ihan kivalta sen sisältö kyllä vaikutti.

Hanoilla kuitenkin edettiin. Nitrotykitetty Jet Black Heart herätti laajaa ihastusta syvän kermaisalla olemuksellaan, Brewskin kärkästä Ericiä ei kukaan seurueesta halunnut juoda loppuun, mutta Mikkellerin SpontanDoubleRapsberry sen sijaan maistui itselle todella hyvin. Paikkana aika kiva, hyvin samannäköinen kuin seinäntakainen TapTap. Toimii omaan pirtaan. Yllättävän hiljainen tunnelma ottaen huomioon, että oli pikkujouluperjantai-ilta ja kello noin yksitoista. Mikäpä siinä, pääsipähän suoraan istumaan.

Koirabaarissa oli sopivan väljää...

Lauantain aikaisen poistumisen vuoksi suuremmat kartoitukset jäivät tekemättä olutkauppojen avatessa oviaan vasta päivemmällä. Sen verran tuli kuitenkin pistettyä merkille, että Tallinkin terminaalin sisäisen viinakaupan oluttarjonta oli ajettu alas, kun se vielä viime vuonna tursusi kohtalaisissa määrin virolaista cräftiä. Liekö meneillään olleella remontintapaisella tekemistä asian kanssa?

Alasajon meininkiä oli meneillään myös Tallinkin Megastarin tax free –taivaassa. Osastoja oli vuoden aikana myllätty jonninverran eikä olutpuoli kovin montaa hyvää tuotetta tarjonnut. Muutama Pühaste, Pohjala ja Chimay Blå siellä taisi lähinnä olla. Baarivitriinissä sen sijaan näkyi olevan toistakymmentä värikästä etikettiä eli sieltä voisi jotain vielä nykyisellään löytyä.

Terminaalin ja Megastarin menneiden valikoimien jäljelle pääsee tämän raportin myötä:

Pikavisiitti Tallinnaan (11/2017)

Tässä tämänkertainen tuliaissortimentti...