August von Trappen hanoista: Stallhagen Jolly Bock, Steenbrugge Dubbel Bruin & BrewDog Dead Pony Club

August von Trappen hanalista

Viime viikolla tuli tosiaan pitkästä aikaa piipahdettua Tampereella ja tällä kertaa ihan hyvästä syystä. Hans Välimäen kädenjälki levittäytyy kaupungin katukuvaan ravintola kerrallaan ja nyt avattu belgibistro täydentää sanonnan ”ei kahta ilman kolmatta”. Yhteistyö Restamaxin kanssa jatkuu ja tällä kertaa lopputuloksena on belgialaista väriä ilmentävä, yleisestikin manner-Euroopasta potkua hakeva seurusteluravintola, josta löytyy myös viihtyisä pubin puoli. Pidempää tarinointia paikasta löytyy linkin takaa: 

Hans Välimäen uusi belgiravintola Tampereelle: August vonTrappe

Tällä kertaa ajattelin esittelyn sijaan kirjailla ylös muutaman makukokemuksen AvTrappen oluthanojen ääreltä. Aloitetaan oluesta, jonka ehdin makustelemaan hieman syvällisemmin, tilanteen jo hieman rauhoituttua…

Stallhagen Jolly Bock (ja turskakroketti)

Stallhagen Jolly Bock

Dunkler Bock / 6,5% / Stallhagen, Godby, Ahvenanmaa, Suomi

Kahdeksan hanapaikan joukosta löytyy ilahduttavasti myös kotimaista pienpanimoedustusta, sillä Stallhagenin on onnistunut valloittaa yksi mallasjuomaa tarjoilevista lähteistä omaan, kiertävään käyttöönsä. Ensimmäisenä hanaan oli kytketty pari viikkoa sitten kegitetty kausiolut, Jolly Bock, joka edustaa tummien bockien tyylisuuntaa. Tämä osoittautuikin toimivaksi syysillan lempeyttäjäksi, jolle lyötynee paikka myös aterioinnin ääreltä. Mausteista kaikua hieman porukalla pohdiskeltiin, mutta ilmeisesti niitä tähän ei ole lisätty? Suklaamallasta ainakin kuuluu löytyvän…

Todella tumma, hieman punertava olut vaalean rusehtavalla vaahdolla. Tuoksu on tummanpuhuva, mukavasti kuivahkoa suklaata henkivä, tummaan, kuivattuun hedelmäisyyteen taittuva – hieman rusinainenkin. Hyvin kevyttä joulukeittiön maustemaista tunnelmaa, pähkinäistä kardemummapullaa ja sen sellaista – perinteisempää härmäläistä tyylisuuntaa maustepussin pohjilta, onneksi… Melko kuiva, sopivan syvä ja pientä pehmeyttä tarjoileva. Oikein hyvä.

Maussa pähkinäisen mausteinen potku on hieman tuoksua vahvempaa, hienosti kokonaisuuden viimeistelevää. Se toimii hyvin kuivan, runsaan suklaan kanssa ja pari tanssiikin omaa tahtiaan läpi maun. Vain kevyt, tumman luumuinen, kuivattu hedelmäisyys tunkee läpi, ehkä myös hennon pinttyneen siirappinen imelyys. Kuiva yleisilme, sopivan tukeva runko ja syvä kokonaisuus. Aika hauska yhdistelmä brown alemaista tuntua ja bockin tummia sävyjä. Nice!

Tuomio: Jouluolut, jossa on otettu ilahduttavasti maltti mukaan oikeissa asioissa. Tasapainoinen, miellyttävä ja sopivan suklainen. Rehtiä tunnelmaa, tykkään siitä.

Pisteet: 36/50

---

Steenbrugge Dubbel Bruin
(tai mitä siitä nyt oli jäljellä)

Steenbrugge Dubbel Bruin

Abbey Dubbel / 6,5% / Brouwerij Palm, Londerzeel, Belgia

Jonkin verran Suomessakin näkyvän Palmin abbey dubbel oli itselleni vielä kokematon tuttavuus, joten tilaisuuden tullen se tuli testattua pikkupurtavan kaverina. Täysinpä tuo ei onnistunut vakuuttamaan – belgien maailma kun tarjoaa niin kovia verrokkeja joukostaan, jäävät vaisummat edustajat auttamatta jalkoihin:

Hanasta laskettuna ihan kaunis ilmestys komealla vaahdolla, punertavaa ruskeutta  ja leikittelevää pähkinää. Makunsa puolesta se sopinee paremmin ruokajuomaksi kuin suoranaiseen nautiskeluun, sillä kokonaisuus jää auttamatta harmillisen latteaksi, vaisuksi ja ehkä jopa laimeaksi. Tummaa hedelmää löytyy luumuisen rusinaisuuden muodossa, ehkä hiven paahdetta ja kevyttä toffeeta. Kuivuuden ja makeuden tasapainottelu lienee parasta antia, sillä kumpikaan ei varsinaisesti pääse niskan päälle. Maut jäävät lopulta hieman tasapaksuiksi ja ”ihan kiva” belgi lasista lopulta löytyy… 

---

BrewDog Dead Pony Club

BrewDog Dead Pony Club

American Pale Ale / 3,8% / BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Skottipanimolta löytyi pullona ainakin maitokaupoista tuttu jouluolut, mutta hanarivistön edustaja kiinnosti enemmän. Dead Pony Club on oikein mainio sessio-olut, jota on tullut etenkin kesä aikaan suosittua mahdollisuuksien mukaan. Siksipä hanasta laskettu kokemus vaikutti etukäteen varsin houkuttelevalta, olihan kyseessä aamulla kytkettyä tavaraa…

Täytyy sanoa, että näin tarjoiltuna olut vakuuttaa puhtaalla, rehdin aromikkaalla olemuksellaan, suoranaisella tuoreudellaan. Kesäähän tässä alkaa kaipailemaan takaisin! Tuoksu henkii tuoretta tropiikin hedelmäisyyttä, pistelevää greippiä, hieman mäntyistä otetta. Maku vie matkassaan vielä syvemmälle viidakkoon… Aromaattinen tropiikin hedelmäisyys toimii ja melko ronski greippinen tuntuma puree yhdessä mäntyisen tuoreuden kanssa. Yllättävän voimaisa, täyteläinen ja varsin raikas kokonaisuus. Toimii oikein hyvin. Näinhän tätä pitäisi aina olla saatavilla!

Hans Välimäen uusi belgiravintola Tampereelle: August von Trappe

Tampereen uusin tulokas...

Sain tosiaan kutsun Tampereelle ihmettelemään Hans Välimäen uutta, hieman olueltakin kalskahtavaa ravintolakonseptia ja kun välimatka ja aikataulut kerrankin passasivat yhteen, oli päätös hypätä raiteille sitä myöten tehty. Koska tapaan usein jaaritella turhankin pitkään ja hartaasti, koostin alkuun hieman lyhyemmän kuvauksen ravintolasta ja tarjonnasta, jota seuraa seikkaperäisempi miljöön, valikoiman ja tilaisuuden läpikäynti. Tarina on kirjoitettu hieman olutlasin läpi katsottuna...

August von Trappe lyhyesti

Hans Välimäen kaipuu juurille ei näytä hiipumisen merkkejä, sillä nyt mies avasi jo kolmannen ravintolansa Tampereelle. Yhteistyö Restamaxin kanssa jatkui myös tässä hankkeessa, jonka tuloksena kaupungin ytimeen syntyi 160-paikkainen bistrotyyppinen belgialaisravintola. Kesän aikana juhlakuntoon remontoitu August von Trappe avasi tiistaina ovensa pimenevään syksyyn ja kutsuu koko kansan tutustumaan Belgiasta oppinsa ammentaviin makuihin tai vaikkapa vain oluen äärelle aikaa viettämään. Keskeinen sijainti Ilves-hotellin edustalla, Tammerkosken välittömässä läheisyydessä takaa hyvät puitteet toiminnalle, eikä yli satavuotisen historian omaava kivirakennus tunnelmaa ainakaan laimenna - päinvastoin...

Ravintola jakautuu kahteen osaan, varsinaiseen ravintolasaliin josta löytyy bistromaisen pitkä á la carte-lista sekä viihtyisään, olohuonemaiseen pubin puoleen, jonne niinikään saa tilattua pientä suuhun pantavaa. Viinivalikoimassa luotetaan vanhan mantereen makuihin, eikä siideritarjontakaan tästä linjasta poikkea – Ranska ja Espanja näyttäisivät olevan hyvin edustettuina. Viskinystäviä ei nimikemäärällä tosin hemmotella, mutta vastapainoksi valikoimista löytyy muun muassa grappaa ja armanjakkeja, joten variaatioita hieman vahvemmistakin nautintoaineista löytyy.

Ja se olut... Luonnollisesti belgialaista satoa löytyy hyvällä prosentilla, mutta ajan hengen mukaisesti valikoimissa on myös pari kourallista vaihtoehtoisiakin mallasjuomia – esimerkiksi olutharrastajalle mieluisat BrewDog ja Founders esiintyvät listoilla muutaman tuotteen voimin ja vaihtuvuutta sekä ennenkaikkea kasvua lupaillaan toiminnan lähtiessä tosissaan käyntiin. Kahdeksan hanapaikkaa ja alkuun noin neljänkymmenen pullon levyinen oluttarjonta ei ehkä nouse haastamaan varsinaisten olutravintoloiden valikoimaa, mutta Augustissa panostetaankin ruuan ja juoman liittoon aisteja hivelevässä ympäristössä. Toisaalta ravintolan näkökulmasta tarkasteltuna puhutaan varsin kohtuullisesta olutvalikoimasta. Hanoista pitää muuten mainita, että Stallhagenilta löytyy oma hanapaikka, jossa avajaispäivänä oli tarjolla maistuva Jolly Bock – myös BrewDogin Dead Pony Club nousi uudelle tasolle aamulla kytketystä hanasta laskettuna…

Tyylikäs, sopivan rento ja spontaani – paikalle kannattaa vaivautua ihan jo sijainnin ja miljöön vuoksi. Olutharrastajaa valikoima tuskin suuresti puhuttelee, mutta hyviä vaihtoehtoja löytyy eikä ruokapuolikaan kylmäksi jätä. Ulos suunniteltu muhkea terassikokonaisuus täydentänee paketin ajan myötä.

Ravintolan puolella... (kuva: Kim Ekman, Vision 51)

August von Trappe hieman pidemmin

Edellä tulikin jo pääkohdat toiminnasta purettua, mutta katsotaanpa sitten hieman pintaa syvemmälle, nääs. Matkalaisen kannalta sijainti on mainio; juna-asemalta reipasta kävelyä kestää vain nelisen minuuttia ja viereisen Ilves-hotellin monumentaalinen silhuetti on hyvä, veikkaisin että varsin tuttukin kiintopiste myös vähemmän kaupungissa liikkuneelle. Sen edustalla sijaitseva punatiilinen arvorakennus on komea nähtävyys jo itsessään, eikä ravintolan sisäänkäynnin hieman hankala löytäminen muuraustaidetta ihmetellessä ehdi turhauttamaan – vähän nurkan taaksehan tuo Koskikeskukselta päin tullessa jää… Hieman hävettää myöntää, että tähän saakka olen aina onnistunut sivuuttamaan koko rakennuksen olemassa olon. Nyt tuokin virhe tuli  korjattua, hyvä niin.

August von Trappe sijaitsee vuonna 1896 valmistuneessa, Carl Theodor Höijerin suunnittelemassa Matkailutalossa. Se on toinen historiallisen Verkatehdasmiljöön säilytetyistä rakennuksista – muut tuhottiin 1970-luvun purkuhuumassa. Aiemmin Matkailutalo toimi Verkatehtaan konttorirakennuksena sekä tehdasjohtajien perheiden kotina. Rakennuksessa on sittemmin toiminut myös Ruotsin konsulaatti ja viime vuosina Nuorisokahvila Uniikki sekä Itämeri-instituutti. Restamax osti kiinteistön syksyllä 2013 ja kaikkiaan rahaa kuuluu palaneen parin miljoonan verran avajaishetkeen tultaessa.

Historian havinaa punatiilen muodossa...

Astun sisään ja esittelen itseni, minulta pyydetään tarkennosta mistä tulen… Vastaan, että ”Olutkellarista” ja huomaan äkkiä pohtivani olikohan blogin nimivalinta lopulta kovinkaan onnistunut. Sisään kuitenkin laskevat. Heti alkuun täytyy kehua paikan tunnelmaa… Etenkin olohuonemaisen pubin puoli on viihtyisä, tietyllä tapaa jämäkkä ja arvokas – jostain syystä odotin sekavaa grumeluuria ja kikkailua. Tokihan sisustuksen ja pintojen kirjo on melko mittava, mutta ne sulautuvat hyvin yhteen toimivan tilajaottelun ansiosta. Viihtyisä istuskelupaikka tiilimuurien sisältä siis paljastui. Tummaa, selkeälinjaista puuta, kuparia ja hienosti nostalgisoituja kivipintoja rouheaksi vastapainoksi – ehkä laattakuviota jäljittelevä tapetointi muutamassa kohtaa särähtää silmään, mutta punaviinitynnyreistä tehdyillä tilkkeillä verhottu seinä taasen puhuttelee syvästi. Tila oli tunnelmallisesti valaistu, eli amatöörikuvaajalle pirullisen hämärä ympäristö – takkatulta jäin kaipailemaan, se olisi viimeistellyt syksyisen illan tunnelman mukavasti.

Ravintolasali jakaantuu kahteen osaan ja tuo puoli on hieman sokkeloista ”olohuonetta” avarampi. Suurta kierrosta en siellä kuitenkaan tullut heittäneeksi, mutta ainakin eloisan kuvioinen, harmaa laattalattia miellytti rohkeudellaan. Ehkä siinä oli sitä ”pelättyä” tilpehööriä, joka kuitenkin osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Pubiin olisi voinut pari rohkeampaakin valaisinta heittää, korkea tila ja paikan henki olisivat siihen nimittäin mahdollisuuden antaneet. Sinällään hauskan rouheat "kuparikattilat" kuitenkin ajavat kyllä asiansa vähintäänkin mallikkaasti. Mutta se tästä Inno-osuudesta, en minä kotiväen mukaan sisustuksen päälle juuri mitään ymmärräkään…

Ravintolapuolen lattia oli onnistuneen leikittelevä veto...

...samoin viinitynnereitä hyödyntävä seinäpinta pubin tiloissa.
Sohvaryhmän "yöpukuverhoilu" tosin herättää ristiriitaisia tuntemuksia... (kuva: Kim Ekman, Vision 51)

Olutvalikoimaa ihmetellessäni paikalle saapuu pubi-isäntä, Hande ”pubin setä” Huhtinen. Vasta-alkajan käsiin ei maltaisia makuja suinkaan ole jätetty, sillä mieheltä löytyy taustaa mm. edesmenneen Pub Höyryn ruorista sekä Teerenpelin listoilta. Belgia tosiaan näkyy päävärinä niin olut- kuin ruokatarjonnassakin, mutta myös muukin manner-Euroopan alue saa vahvaa luottoa siinä sivussa. Oluiden suhteen lähdettiin liikkeelle tosiaan melko maltillisella määrällä (kahdeksan hanaa ja n. 40 pulloa), mutta tarjontaa varioidaan ja kasvatetaan ajan mittaan. Chimay, St. Feuillien, Duvel, La Trappe, Westmalle, Leffe ja Lindemans tahdittavat listaa, mutta tässä toki vain osa panimoista - myös muutamia lambiceja löytyy, näistä hanapaikan oli valloittanut Frank Boon Kriek.

Belgien rinnalle nostetaan myös ruokapöytään makujensa puolesta sopivaa IPA-tekemistä, mutta vaihdamme muutamia ajatuksia myös ravintolan oman oluen teettämisestä. Itse asiassa aihe on vakavasti ollut mietinnässäkin, joten myöhemmin on hyvinkin mahdollista törmätä kotimaisen pienpanimon valmistamaan August von Trappen olueen - belgityylisenä, tottakai... Oman oluen lisäksihän konsepti suorastaan huutaisi omatuontia Belgiasta, mutta tähän ei aikomusta kuitenkaan ole lähteä. Ilmoittauduin toki matkaseuraksi mikäli tällainen päähänpisto joskus syntyy, just in case. Kohdemaa olisikin kuulemma vielä tuoreessa muistissa, sillä Hande ja Hans piipahtivat opintomatkalla Belgiassa aiemmin tänä vuonna. Aitio tunnelmaa on siis tosissaan haisteltu ja maisteltu ennen tositoimiin ryhtymistä. Hyviä tarinoita kuultiin useampia ja tiedusteluihin oliko teemana ”Hanssin matkassa” vai ”Haasta Hans”, saatin vastaukseksi että vähän molempia.

Leikkimielinen vaahdonvertailu käynnissä...

... ilmeistä päätellen Hande vei pidemmän korren.

Entä miksi teemaksi valikoitui nimenomaan Belgia? Hans valottaa taustaa vetoamalla laajaan ja laadukkaaseen oluttarjontaan, mutta epäilen myös ruokakulttuurilla olevan osuutensa asiaan - sen verran olen miehen havainnut simpukkaruokia viime aikoina mainostavan... Ravintolan nimi on mielestäni oikein onnistunut ja sen taustaakin tilaisuudessa valotettiin. Juoni paljastui todellisuutta hyödyntäväksi mielikuvitukseksi: alkujaan ajatuksena oli tuoda Belgia esiin nimen trappisti-viittauksella, mutta ideaa jouduttiin vielä hieman sulattelemaan ennen lopullista vedosta. Voimaan astuvaa alkoholimainontakieltolakia ei nimittäin haluttu lähteä haastamaan ja suoraa oluellista viittausta jouduttiin varomaan. Lopullinen kipinä kuitenkin saatiin kiinteistön omasta historiasta, sillä aikoinaan miljööstä on huolehtinut Aukusti-niminen talonmies, jonka tarina jatkaa nyt kulkuaan (hienoisin viilauksin) ravintolan nimessä.

Esittelytilaisuus oli rento ja viihdyttävä, eikä maistaisiltakaan voinut välttyä. Tarjolla olikin maistiaisia talon pikkupurtavista ja erityisesti turskakroketit sekä belgikeittiön valkosipuvoilla aateloidut simpukat toimivat allekirjoittaneelle. Myös savustettuja manteleita soisi tarjolle jokaiseen olutta tarjoilevaan ravintolaan… Pimenevää iltaa vasten tihrustimme vielä ikkunasta avautuvaa pihaa, jolla oli määrä rakentua ”riittävän” kokoinen terassi. Kyllähän siinä viereistä virtaa ja kosken rantoja kelpaa ihmetellä – aurinkokin kuulemma paistaa ihan riesaksi asti… 

Paikalla piipahtavan kannattaa muuten pubin sisäseinustalta etsiä silmiinsä hieman matala, tummaan verhoiluun istuva ovi. Sen takaa nimittäin löytyy varmasti Valvirankin turvallisuustulkinnat täyttävä tankkivarasto, joka vetänee vertoja Amagerin pommisuojapanimon jyhkeydelle. Varasto nimittäin sijaitsee vanhassa pankkiholvissa, jonka 800mm paksut betoniseinät ja tolkuttoman painava teräsovi pitävät janoiset pitkäkyntiset loitolla sekä baarimikon fysiikan kunnossa – laajennushaluja rakenteiden massiivisuus saattaa tosin hieman hillitä… Jostain syystä tämä palanen jäi kaikkein hienoimpana yksityiskohtana mieleen.

Salainen ovi vasemmalla kätkee jyhkeän salaisuuden...
(kuva: Kim Ekman, Vision 51)

Ei siinä, mielenkiintoinen konsepti, joka varmasti löytää paikkansa Tampereen ja koko Suomen ruokakartalta. Hande ja Hans isännöivät tilaisuuden asiaankuuluvalla rentoudella ja jaksoivat vastailla allekirjoittaneenkin kysymyksiin. Hyvä tästä tulee, kiitoksia paljon.

Aiheesta lisää:

• August von Trappe –kotisivu 
• August vonTrappe –Facebook 
• Sivumakuja –blogin raportti 
• Kohokohdat –sivuston juttu 
• Hans Välimäen haastattelu Aamulehdessä (huomioi videon lopussa taustalle hivuttautuvan olutblogistin jariporttilamaisen nerokas sivuroolin haltuunotto…)

Ja vielä vähän kuvamateriaalia paikan päältä:

Hanatarjontaa...

Baarin tiski ja sähäkkä henkilökunta (kuva: Kim Ekman, Vision 51)

Illan isäntä ja tarjoamiset...

... ja ansaittu maisteluhetki....

Jolly Bock ja turskakroketti...