Argo Blue (არგო ლაგერი)

Argo Blue (არგო ლაგერი)

• Tyyli: Vaalea Lager
• Alk%: 4,8
• Panimo: Argo Brewing Company, Tbilisi, Georgia

Taannoisen etelänreissun illastamispaikaksi valikoitui kaverin ehdotuksesta varsin mainioksi paikaksi osoittautunut Georgian Kitchen Punavuoressa. Tai Rööperissä, kuten hesalaiset ruukaavat sanoa.

Alkujuomaksi tilattu tbilisiläisen Argo Brewing Companyn vaalea lager tarjoili raikasta ja puhdaspiirteistä suoraviivaisuutta pöytään kannettujen georgialaismakujen rinnalle. Maistuva, perusvarma lager, jota hörppi kyllä mielellään ja tuntui se sopivan ruoankin kylkeen hienosti. Mitään erikoisempaa juttua siinä ei toki ollut, vaan se nyt vain sattui paikan teemaan sopivasti olemaan Georgiasta. Lieköhän Argo Blue paikallisittain Tbilisin sininen?

Georgian Kitcheniltä löytyy myös omaan makuun hyvin toimivia viinivaihtoehtoja, joten kuivin suin ei illallisella tarvitse oluttakaan karsastavan istua. Päinvastoin tarjoilijan suosittelema punaviini oli mitä oivallisinta vuodenaikaan ja ruokapöytään istuvaa sorttia - oivan sortin ruskapunkku siis. Mutta pysytään me blogin teeman mukaisesti kuitenkin nyt oluellisissa muisteloissa.

Suositukset Georgian Kitchenin tarjonnalle.

Argo on tosiaan Georgian pääkaupungissa toimiva, nuorehkon maan mittakaavassa perinteikäs panimo. En tiedä, onko maassa lainkaan jo neuvostoaikoina toimineita panimoita, mutta ainakin Argolta kysyttäessä heidän tuotteensa olivat 90-luvun alussa alkaneella taipaleella ensimmäisiä georgialaisia kansallisoluita. Tuolloin niitä tosin valmistettiin Castel Breweryn nimellä ja Argo-lipun alle siirryttiin itse asiassa vasta vuonna 2017 uuden omistuspohjan myötä. Lasiin kaatui joka tapauksessa hyvin tilanteeseen ja makuhermoonkin sopivaa, konstailematonta ja raikasta lageria.

Argo Blue (არგო ლაგერი)

Vaaleankeltainen, kirkas ja raikkaalla ulkoasullaan kutsuva olut. Tuoksussa vaaleaa maltaisuutta, hieman ruohoisuutta. Hyvin raikas on myös tämä aistikokemus.

Maku on raikas, pehmeän maltainen, hieman olkinen ja yrttisellä, ruohoisella lopetuksella varustettu lager. Taustalla on myös hieman kukkaista aromikkuutta. Kepeä, miellyttävän makuinen vaaleaa lagertunnelmaa tarjoileva olut.

Pisteet: 33/50

Helsinki 1/2020: Triplan Signor Smith

Triplan italialaisravintolan juomapuoli oli mieluisa "yllätys".

Alkuvuoden ensimmäinen Helsingin matka tarjosi harvinaisen mahdollisuuden käyttää aikaa myös sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Stadilaiset ovat tunnetusti kiireistä väkeä ja niin nytkin, joten tapaamispaikka optimoitiin kaikkien kulkureitit ja iltaohjelmat huomioonottavasti. Sattumien summa tarjosi lopulta tilaisuuden Helsingin uusimman ihmetyksen, Mall of Triplan, näkemiseen (Malt of Tripla olisi muuten oiva nimi keskuksessa toimivalle olut- ja viskipainotteiselle pubille).

Pasilan uudenkarhea rakennuskolhoosi kätkee kuuleman mukaan parikin hyvää tai ainakin kohtalaista olutpaikkaa sisuksiinsa. Bierhaus Berlin tulikin oikeastaan ensimmäisenä vastaan, kun kohdetta lähestyin, mutta koska aikomus oli samalla syödäkin, jatkui matka kompleksin äärimmäiseen vastanurkkaan, italialaisvaikutteiseen Signor Smithiin.

Signor Smith

Pitkulainen ravintola tarjoaa jo ovella silmiä hivelevän näyn: parikymmentä hanapaikkaa ja pari kaapillista värikkäitä olutartikkeleita ei kenties ole se ilmestys, mitä pizzan tai pastan perässä hiihtelevä kansalainen odottaisi ensimmäisenä kohtaavansa. Olipa niin sanotusti ”onnekas” ”sattuma”. Joku tiesikin jo aiemmin kertoa, että olutvalikoimaa olisi rakennettu yhdessä sorilaisten kanssa, mikä näkyy myös juomalistalla.

Hyvinkin moderneihin, sameisiin ja happamiin oluttyyleihin pohjautuvassa tarjonnassa on vino liuta Sori Brewingin tuotantoa ja pikasilmäys olutkaappiin nosti esiin aika vahvalta vaikuttaneen Evil Twin edustuksenkin. Panimoita mahtuu esille paljon muitakin ja pääsin nyt itsekin vihdoin maistamaan berliiniläisen Fuerst Wiacekin olutta. Erityisesti mieltä lämmitti aiemmin mukavasti säväyttäneen Marz-kollektiivin näkyminen useammankin kappaleen voimin tarjonnassa.

Fuerst Wiacek X Beermoth Mow

5,5% / New England Pale Ale
Kuivahumaloitu Citralla, Simcoella ja Columbuksella.
Pisteet: 38/50
---
Hyvin hedelmäinen ja aromaattinen, sitrus päävärinään kulkea NEPA. Hyvää lajin modernin linjan menoa. Mosaic nousee esiin aika mukavasti, muttei kuitenkaan dominoi liialti. Oikeinkin toimiva, juotavuudeltaan erinomainen.
---

Ruokapuoli vaikutti paperilla ihan kivalta, vaikka pitkää listaa pitikin pitkään aluksi pyöritellä. Lopullinen valinta tuli tehtyä Signor Smith -nimikkopizzan ja Crecan väliltä, joista jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt se jälkimmäinen sittenkin valita. Ei se valittukaan lätty kehno ollut, mutta jäi jälkeen aiemmilla reissuilla testattujen Daddy Greensien mauista. Muun seurueen pastatkaan eivät järin suurta hehkusta nauttineet, joten siinä mielessä olin kyllä kohtalaisen tyytyväinen omaan annokseeni.

Mutta Signor Smithiin voi ja kelpaa tulla ihan vain oluellekin. Etuosan hanarivistön läheisyydestä löytyy muutamia sohvapaikkoja ja enemmälti korkeampia istuma-alustoja pöytineen. Jäimmekin vielä ruokailun jälkeen yksille, sen verran hyvältä tuo valikoima nimittäin vaikutti.

Paikan nimikkopizza.

Alussa mainitussa Bierhaus Berlinissä näkyisi olevan tarjolla perushyvän valikoiman lisäksi myös vähän tyyriimpiä tuotteita, kuten Black Damnation -sarjaa, useampia lambikeja ja sen sellaista. Hanoissa odotettu painotus Saksaan.

Triplasta löytyy myös ainakin HOKin Oluthuone Ratamo ja oluttarjontaa löytynee myös joistain ravintoloistakin. Tietäjät tietää ja saa sivistää blogistiakin. Signor Smithiin palannen ainakin oluelle vielä uudemman kerran, jos ja kun Pasilan liepeillä liikuskelen. 

Signor Smithin olutlistaa voi tutkia vaikka Untapddin kautta ja ruokalistan näkee paikan kotisivuilta.

Signor Smith Untappd

www.signorsmith.fi

Sori Ensemble Six

8,0% / New England DIPA
Kuivahumaloitu Cashmerella, Mosaicilla ja Citralla.
Pisteet: 39/50
---

Mehukas, mandariinin kuortakin esittelevä, tuhti hedelmäpommi kaikin hedelmäsalaatin maustein. Takana jopa häivähdys marmeladia, hedelmälihaa ja lopussa kohtalaista greippisyyttä. Vähän kukkaisuutta ja yrttiäkin, mutta varsin häviävissä määrin.

Vahvuus ei käy ilmi kuin suutuntuman runsautena, alkoholi on täysin piilossa ja juotavuus varsin helpolla tasolla makukirjon monipuolisuuteen nähden. Tasapainoinen ja runsas nautinto. Hyvää Soria.