Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

• Tyyli: Belgian IPA
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Brasserie d’Achouffe (Duvel-Moortgat), Achouffe, Belgia

Tsuffe-tonttuperheen jyhkeä klassikko houkutteli luokseen useamman vuoden tauon jälkeen ja kyllähän tuota maistellassa pisti kummastuttamaan, miksi kohtaamiset ovat jääneet niin vähiin. Ehkä tuo pakkauskoko yhdistettynä korkeaan vitamiinipitoisuuteen selittää jotain, mutta belgioluiden kulutus on jostain syystä yleensäkin jäänyt kovin vähäiseksi.

Tässäpä oli kuitenkin oiva tilaisuus mietiskellä syntejä syviä, kun upea belgi tripelin ja IPAn risteytys hupeni hiljalleen lasista. Ronskilla katkerolla ja sitrusvyöryllä ryyditetty kokonaisuus jyrisee vaaleiden belgisävyjen lomassa samaan tapaan, kuin jo reilut kymmenen vuotta sitten. Mitään anteeksi pyytelemättä tai ajantasaisuduesta välittämättä. En osaa sanoa, onko resesptiikkaa ajan myötä joiltain osin viilattu vaiko eikö, mutta erinomaisesti se edelleen tuntuu suussa soivan. 

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Kaunis, vaaleankeltainen olut valkealla vaahtokukalla. Tuoksussa vaaleita belgihedelmiä, mausteisuutta ja tiukkaa sitruksisuutta.

Maku on runsas ja monipuolinen. Vahvakin, kuten tämän jyhkeyden belgeissä pitää ollakin. Vaaleapiirteisessä, kuivassa makumaailmassa on runsaasti hedelmäisiä käymisaromeja, belgimausteisuutta sekä viljavaa maltaisuutta, josta löytyy myös hieman keksimäistä otetta. IPA-liite tuo mukanaan runsasta sitruksisuutta sekä greippistä katkeruutta. Myös yrttisyyttä löytyy lopetuksesta, samoin alkoholin lämpöä. Vakuuttavaa rymistelyä edelleen.

Pisteet: 41/50

Chimay 150

Chimay 150

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Chimay, Chimay, Belgia

Vehreä juhla-Chimay tuli syksyn tullen Alkoihin ja ennestään maistamaton trappisti luonnollisestikin kiinnosti harrastelijaa. Ensikerran Chimay Verteä valmistettiin nimensä mukaisesti panimon 150-vuotisjuhliin. Tuolloin elettiin vuotta 2012 ja eräkoko oli hulppeahkot 150 000 pulloa. Tänä keväänä juhlaolut sitten nostettiin ihan panimon vakiotarjontaan.

Kymmenprosenttinen blonde forte on vahvuutensa myötä varsin ennakkoluuloton juhlakalu, jollainen vaatii erityisen onnistunutta tasapainopisteen määritystä yltääkseen miellyttävien belgioluiden mittoihin. Omakohtaisesti koenkin vaaleat ja vahvat belgialet hyvin haastavana taiteenlajina, jossa viinaisuus iskee turhan herkästi vasten kasvoja. Chimayn onnistuu kuitenkin melko odotetusti välttämään turhan haparoivat askeleet ja ylilyönnit, vaikka vahvoja makuja ja lämmöntuulahduksia olut alusta loppuun tarjoileekin.

Chimay 150 reseptiikasta löytyy pyhän nelimuotoisuuden ohella myös muutamia täydentäviä ainesosia, kuten sokeria, vehnätärkkelystä ja mausteita. Jyhkeästä vitamiinipitoisuudestaan huolimatta varsin tasapainoinen, mutta nautinnon hitauteen silti kannustava olut ihastuttaa maistajaansa ihan mukavasti, mutta ei ainakaan omakohtaisesti nouse panimon kruununjalokiveksi. Tokko nostaisin suosikkibelgejä kysyttäessäkään listaan mukaan. Siitä huolimatta kokemuksen arvoinen ja varmasti vielä joskus uudestaankin lasiini päätyvä elämys.

 

Chimay 150

Kullankeltainen, utuinen olut kestävällä vaahdolla. Tuoksu on kukkainen, vaalean, kuivatun belgihedelmäinen, rypälesokerinen ja piparimausteinen. Aika runsas ja intensiivinen.

Maku myötäilee tuoksua. Hyvin runsas makumaailma tarjoilee vaaleaa kuivahedelmää, hedelmäistä sokerisuutta, yrttisyyttä ja mausteisuutta, jossa on vähän taikinainenkin leima. Lämpöä, alkoholia, viljavaa maltaisuutta, korianteria ja hunajaakin. Lämpö tuo pehmeyttä, mutta varuillaan saa hätäisempi olla. Makumaailma pysyy melko voimakkaana ja paikoin intensiivisenäkin. Jännittävä ja tunnelmallinen kokonaisuus, joka toimii ihan hyvin vahvan, vaalean belgin roolissa. Ei silti Chimayn vakainta kärkeä minun suuhuni.

Pisteet: 36/50

La Rulles La Grande 10

La Rulles La Grande 10

 

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Brasserie Artisanale de Rulles, Rulles, Belgia

Kevään tulo on taas herätellyt belgioluiden kaipuuta ja La Rulleshan on niissä mittelöissä erittäin kovan luokan tekijä, eikä saatavuuskaan pöllömpää tällä hetkellä Suomessa ole. Otin A-kauppareissulla mukaan aiemmin kokemattoman ja itselle tuntemattoman pullollisen juhlavan kuuloista La Grande 10:iä.

Olutta on valmistettu ensi kerran jo reilu vuosikymmen sitten, kun panimo juhli ensimmäisiä pyöreitä vuosiaan. Vasta vuodesta 2000 lähtien hienoja makuja olutmaailmaan paahtanut panimohan on noussut arvostettuun asemaan paitsi laadun, myös aikanaan ottamansa etunojan turvin. La Rulles on nimittäin niitä ensimmäisiä belgipanimoita, joka otti jenkkihumalat hyötykäyttöön craft-buumin vasta jyrähdellessä kaukana Atlantin takana. Vallonialaiset olivat kuitenkin fiksuja ja ottivat uudet aromit osaksi osaamiaan belgityylejä, joissa jälki onkin ollut kiiteltyä ja omaankin lasiin kauniisti osuvaa kautta linjan.

Se, mikä La Grandessa pääsi yllättämään oli oluen vahvuus – täydet 10%. En pistänyt sen tarkemmin merkille muuta tietoja oluesta, kuin tekijän ja että ”vaaleaa belgikamaa näyttäisi olevan”. Alun perin olin lähtenyt kokeilemaan, josko panimon kevyempiä Estivalea tai Blondea olisi maakunnan pää-Alkosta löytynyt. Kevyelle ja kesäisen vaalealle belgille olisi nimittäin ollut ja on edelleenkin kovasti tilausta. No, luu meinasi jäädä käteen, kun en netistä valikoimaa jaksanut tarkastaa, mutta jotain Rullesia matkaan kuitenkin tarttui.

Rehellisyyden nimissä tunnustan, että tämäkin olisi varmaan jäänyt poimimatta, mikäli vahvuuden olisin kaupassa jo huomannut. Omaan suuhun kun nuo 8-pinnaiset tripelitkin ovat usein turhan kuivia ja viinaisia tekeleitä – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Asianlaita selveni vasta lasiin kaatamisen jälkeen ja hyvä niin, sillä juhlajuomahan lumosi maistajansa kertaheitolla. Ei tietoakaan korkeasta vitamiinilukemasta maun puolella ja muutoinkin tasapaino vaalean vahvan belgimaailman ja omaan suuhun tunkevan saisonmaisuuden välillä vaikutti mestarilliselta onnistumiselta. Erinomainen kokonaisuus.

La Rulles La Grande 10

Kauniin kullankeltainen olut todella hienolla, kestävällä ja tiiviillä vaahdolla koristeltuna. Tuoksu on vaalean, kuivatun belgihedelmäinen ja -mausteinen. Muutoinkin hienon, pirskahtelevan hedelmäinen tunnelma, eikä oluen vahvuus kyllä tule ilmi lainkaan. Lämmön myötä mukaan nousee ensin kevyttä toffeisuuttakin, mutta kuivempaan suuntaan tuo lopulta kuitenkin vaikuttaa kääntyvän. Melko saisonmainen meno lopulta, vaikkei suoranaisen selkeästi kuitenkaan.

Maku on upea, eikä vahvuus viekäkään oikein meinaa paljastua. Hyvä niin. Ehkä takaa paikoin pientä kuivaa lämpöä nousee, mutta vähäistä se omaan suuhun joka tapauksessa on. Tuoksun tapaan tasaannetun saisonmainen päähänpinttymä kulkee edelleen mukana. Ei puhtaasti selkeän lajiuskollisena, mutta viitteenä kumminkin.

On vaaleaa, kypsää, kuivattua hedelmää, myös tuoreempaa vaaleaa hedelmäisyyttä kuin mukavaa mausteisuuttakin. Myös kevyen makeaa, vaaleaa maltaisuuttakin, joka lämmön myötä pyöristyy vaalealla toffeudella. Kaiken kaikkiaan upea ja vahvuuteen nähden vaaleaksi belgiksi hämmentävän tasapainoinen, vahvuutensa kauniisti kätkevä olut.

Pisteet: 41/50

Malmgård Belge

Malmgård Belge

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Malmgårdin Panimo (MBH Breweries), Malmgård, Suomi

Malmgårdin Panimo nousi hetki sitten otsikoihin paitsi 10-vuotisen taipaleensa, myös World Beer Awardseilta mukaan lähteneen maailmanmestaruuden myötä. Myönnän suoraan, että jälkimmäinen uutinen sai allekirjoittaneenkin lähtemään torille ostoksille. Panimon Belge nappasi näet sarjavoiton vahvojen belgioluiden kategoriassa, mistä havahtuneena päädyin hakemaan pullollisen maistoon parinkin vuoden mittaisen tauon kunniaksi.

Sarjavoitto on suhteellisen kova suoritus, oli näistä kilpailuista sitten mitä mieltä hyvänsä. Listalla jäi taakse mm. sellaiset oluet kuin St. Bernardus Abt 12 ja Gulden Draak, lajin pitkälinjaiset alkuperämaaesimerkit. Voiton arvostusta nostaa myös se tosiseikka, etteivät kotimaan pienpanimot ole juurikaan onnistuneilla perusbelgeillä juhlineet. Yksittäistapauksia voitaneen toki kertaerien joukosta listata, mutta pysyvämmät ja toimivat esitykset voi käytännössä laskea kahden käden peukaloilla. Kelpo Saisoneita on toki tarjolla jo useampia, mutta nämä ”luostarivibaisemmat” tyylit (dubbel, tripel, quadrupel, belgian ale, belgian strong ale…) ovat saaneet aika vähäistä pöhinää aikaan. Belge on tässä linjassa pitkälinjainen poikkeus.

Belgen arvio on jäänyt Olutkellarissa kokonaan tekemättä, joten mökki-illan hämärtyessä kaadettu mestaruusmalja antoi oivan syyn tuon puutoksen korjaamiseen. Pariin kertaan tuo arvio on jemmaan tullut kirjattuakin, mutta jäänyt ilmeisesti kuvamateriaalin puuttumisen/hukkaamisen vuoksi julkistamatta. Sen verran arkistoista kuitenkin selvisi, että puolilitraisesta pullosta tehdyt parin vuoden takaiset arviot kuvailivat oluen huomattavasti tuoreinta kokemusta kuivemmaksi. Vaikkei tätä nyt imeläksi voi nykyiselläkään kokonaisuudessaan luonnehtia, paikallisista kärjistyksistä huolimatta.

Malmgård Belge

Kastanjainen, samea ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksussa tummahkoa, karamellista mallasta, kypsää kuivahedelmäisyyttä, kevyttä yrttisyyttä sekä kohtalaista mausteisuutta. Imeltynyttä, hieman paahtunutta tuntua on mukana hivenen korostetusti. Monipuolinen, runsas ja vakuuttava aromi joka tapauksessa.

Maku on mainio. Imeltynyt, paahtuneen siirappinen maltaisuus, kypsät kuivahedelmät ja vahvuuden nostattamaan poltteeseen sekä kuivuuden tunteeseen yhtyvä mausteisuus toimivat yhdessä hienosti. Lopussa yrttiä, lämpöä ja karamellista mallasta belgihedelmin. Katkerot ovat melko purevat, makumaailma varsin monipuolinen ja kokonaisuus runsaudesta huolimatta tasapainoinen.

Pisteet: 38/50

Alkon Jouluoluet 2018: N'ice Chouffe

N'ice Chouffe

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Brasserie d'Achouffe (Duvel-Moortgat), Achouffe, Belgia

Aina yhtä sympaattiset Chouffen tonttu-ukot ovat tutu näky myös Alkon jouluhyllyssä. Jouluteemainen, curacaolla ja timjamilla maustettu, vahva ja lämmin belgi ale on panimon linjan mukaisesti varsin toimiva ja nautinnollinen olut, vaikkei ehkä aivan sitä suffejen kärkipäätä edustakaan. Höpsönhauska pullomuoto ja talvisen tunnelmarikas etiketti lämmittävät kuitenkin mieltä sen verran, että pulloon tulee yleensä kyllä tartuttua. Tänä vuonna sain omani maahantuojalta, mutta saatan hakea pari kappaletta varmempaan jemmaan mikäli sille päälle satun.

N’ice Chouffen valmistuksessa on mainittujen mausteiden lisäksi käytetty myös hitunen sokeria ja se on humaloitu Styrian Goldingsille, Hallertaulla ja Tomahawkilla.

"When the little animals in Fairyland hibernate, the Achouffe gnomes love to gather in their cottage. By the gentle firelight, they spend long evenings telling the best Ardennes stories while enjoying a delicious N’Ice CHOUFFE. Smooth and strong, with spicy notes of thyme and Curacao, this dark beer warms both hearts and atmospheres, making even the coldest winters joyful."

N'ice Chouffe

Punakanruskea, nätin, pitsiävän vaahdon nostava belgi. Tuoksu on voimakas ja myös oluen voimakkuutta henkivä. Tummaa, kypsää ja kuivattua hedelmää, muskovadosokerista makeutta, leivosmaista makeutta ja lämpöä. Aniksista terävyyttä, appelsiininkuorista mausteisuutta...

Maku myötäilee tuoksua, mutta ottaa aikansa avautuakseen. Ylikypsää hedelmää: luumuja, banaania ja sen sellaista. Siirappista leivosmaltaisuutta, aniksista yrttisyyttä, lopussa appelsiininkuorista sitrushedelmää... aika lämminkin. Hidas ja monivivahteinen, hivenen kärkevä, mutta hitaasti hupeneva talvi-illan lämmittäjä.

Pisteet: 37/50