Oluton Festarit 2013 - Perjantai

Taiston muistelusta palataankin sitten ajassa taaksepäin ja perjantai-iltaan. Oluton Festareiden ensimmäisen päivän ohjelma alkoi kello 17 ja suuntasinkin kesäloman alun kunniaksi paikalle hieman ennen kuutta. Veturitallit onkin itseltäni jäänyt kokonaan aiemmin käymättä, joten tässä oli hyvä tilaisuus tutustua hienosti entisöityyn, punatiiliseen kiinteistöön. Hiisin Tatu vielä teippaili viimeisiä julisteita ulko-ovella, mutta porukkaa oli jo ihan mukavasti paikalla. Suuntasin ensimmäisenä lipuketiskille, josta matka jatkui luonnollisesti oluthanojen ääreen. Tapahtuman tarjoilu poikkesi hieman totutusta – oluet oli nimittäin saatavilla yhdestä pisteestä, jossa oli kiertävä tarjoilujärjestys. Saatavilla oli kaiken aikaa kymmenkunta hanaolutta sekä luonnollisesti pulloihin pakattu valikoima. Tapahtuman pienuus mahdollisti valitun toteutuksen toimivuuden, eikä perjantain ruuhka-aikaa lukuunottamatta tarpeettoman pitkiä jonoja päässyt muodostumaan. Vähänhän tuossa sai varuilla olla, ettei odotuimmat tarjoamiset ehtineet huomaamatta livahtamaan sivusuun. Ennalta maistamattomista taisi yksi olut jäädä kokonaan maistamatta – eli melko hyvin tuli hanariviä silmällä pidettyä.

Kaverikuva julkimon kanssa!

Tapahtuman aloitusmaljaksi valikoin Rekolan Panimon uusimman, Katajan Kuiskeen joka osoittautuikin kelpo olueksi. Pöytäpaikkaa etsiessäni törmäsinkin (heti ensimmäisessä pöydässä) istuvaan, tv:stä tuttuun julkisuuden henkilöön, Jaskan Kaljojen Jaskaan joka oli tehnyt pitkän matkan aina Joensuusta saakka Hiisin Rakin äärelle. Tuossapa nopeasti esittäydyttiin ja iltahan meni hyvässä hengessä huulta heittäen ja oluita maistellen. Jaskan kanssa siinä tulikin aihe jos toinenkin illan mittaan puitua lävitse eli pelkästään olutaiheessa ei tarvinnut pysyä – kummasti rentouttaa tunnelmaa! Peräjälkeen tuli haeskeltua mielenkiintoista maisteltavaa ja porukalla pohdittua, että onko se nyt aprikoosia vaiko mangoa mikä tuolla taustalla antaa miellyttävää vivahdetta milloin millekin oluelle. Suurimmaksi yksittäiseksi pettymykseksi nousi Kiteen Panimon viime hetken vetäytyminen tapahtumasta – yhden maamme nuorimman panimon olut olisi kiinnostanut todella kovasti (siitäkin huolimatta, että Jaska oli tuota erää valmistamassa ;)).

Pienpanimotkin päästettiin lauteille avajaispäivänä.

Hyvien oluiden lisäksi avajaispäivä tarjosi myös ohjelmaa, josta ruuan ja oluen liitosta käyty keskustelu meni itseltäni paikoin hieman ohi äänentoiston vuoksi – tiskin vierus saattoi olla hälinän vuoksi hieman huono paikka seurata mielenkiintoista paneelia. Iltaa myöten väkijoukko senkuin lisääntyi, sillä illan bändi, Pertti Kurikan Nimipäivät kiinnosti monia. Ja hienon setinhän pojat vetivät, eikä mielestäni varsin kovaääninenkään esitys millään tapaa torpedoinut hienon illan tunnelmaa – päinvastoin! Itselleni illan pääaihe oli kuitenkin uudet oluet ja tikkejä tulikin ihan sopiva määrä eikä verkkainen tahti tehnyt makujen kuvailusta mahdotonta. Joitakin ennalta tuttuja tuli myös maisteltua, mutta nuo menivät puhtaasti nautinnon piikkiin ilman kynän suhinaa. Esimerkiksi Pyynikin Käsityöläispanimon ja Hiisin oluita oli jo aiemmin tullut testailtua, joten Isoportteri ja Rakki-kaksikko menivät viikonlopun aikana verestelyn merkeissä. Alta löytyy maistamisjärjestyksessä perjantain ”kirjallisen tarkastelun” läpikäyneet oluet katselmuksineen:

Katajan Kuiske

Katajan kuiske

Rekolan Panimo, Aromatisoitu olut 6,0%

Pisteet: 38/50

• Hieno valinta festareiden avausolueksi – Katajankuiske on todella miellyttävä kokonaisuus, jossa yhdistyvät kevyen paahtunut, rukiinen maltaisuus, makea doppelbockmainen pehmeys sekä katajainen, hieman happaman kuiva mausteisuus. Maanläheinen ja perinteistä mökkitunnelmaa henkivä, kauniin katajainen olut jonka yleisilmettä voisi kuvata sanalla ”ruskea”. Mallasta, sahtimaista katajaisuutta, kuivahkoa mausteisuutta – ehkä jopa kuivatun hedelmäistäkin vivahdetta ja hillityn pehmeää suutuntumaa. Oiva valinta myös ruokapöytään – lasiin tahi lautaselle! Kataja tosiaan taipuu moneksi…

Järjestävänä tahona toimiva paikallinen ylpeys, Hiisi-panimo on ollut loppukesän aikana suhteellisen tehokas oluen valmistaja, enkä ole oikein perässä pysynyt uusien tuotteiden virrassa. Festarit tasapainottivat tilanteen oivallisesti, sillä Rakkien kaveriksi hanaan oli saatu mm. pippurinen, belgityyppinen wit-IPA, tai miksi tuo laji nyt oikein kuuluisikaan nimetä...

Lumooja

Hiisi Lumooja

Panimo Hiisi, Belgian Ale (Wit IPA) 5,3%

Pisteet: 37/50

• Kaunis, kesäinen ja vaalean viljaisa, melko rapsakasti humaloitu hiisiläinen. Vaalean, nautittavan hedelmäisyyden joukosta löytyy myös belgimausteisuutta. Kesäisyydestä, suht helposta nautittavuudesta huolimatta riittävän makuisa ja tietyllä tapaa runsaskin kokonaisuus. Onnistunut sekoitus vaaleaa Belgiaa ja rapsakan puoleista, greippisen purevaa katkeroa. Etenkin lopun puraisu yhdistettynä pippuriseen maustepuoleen toimii moitteettomasti.

Sihteeri

Ruosniemen Panimo, Belgian Ale 4,1%

Pisteet: 35/50

Sihteeri

• Sihteeri on kuohkea blondi… Raikkaan hedelmäinen, belgityyliin luonnollisesti, mutta onpa joukossa tietynlaista eksotiikkaakin. Mallaspuoli on hillityn makea, vaalean viljainen, mutta mielenkiintoisen tästä tekee maustekirjo, joka kutkutti mieltä koko nautinnon ajan. Hienoisen kukkaisa ote tuo tarvittavaa lisäsävyä, pehmeää vivahdetta etenkin maun loppupuoliskolle – inkivääri tekee Sihteeristä todella kauniin kesäoluen, josta löytyy myös tarvittavaa runsautta, korianteri taasen viimeistelee lopun makuvivahteellaan pelin ammattimaisen tarkasti! Suutuntuma jykevöittää kokonaisuutta toimivasti, sillä olut on melko flätti muttei aiheuta vetistä tuntua loppuliukuun – päinvastoin makumaailma pääsee runsaampana esille. Toimii!

Kahden porilaisen kohtaaminen, uuden ja vanhan yhteenliittymä – Kesäderby – osoittautui oikein maistuvaksi kesäolueksi, johon tykästyin aika paljonkin. Rehellisen ruohoinen ja vaalean raikas olemus puhuttelivat vielä harmaassa syyskelissäkin, joten intiaanikesän tuskaisina hetkinä sen voisi kuvitella olevan ilmastointiakin kalliimpaa helpotusta!

Kesäderby

Kesäderby

Beer Hunter's / Ruosniemen Panimo,  Vaalea Lager 4,5%

Pisteet: 36/50

• Hyvin vaahdokas, tasaisen puolisamea – oikeastaan varsin miellyttävän näköinen olut. Maussa vaalean puhuvaa maltaisuutta sekä hyvinkin rapsakan puoleista ruohoisuutta. Yleisilmeeltään kesäinen, tuntumaltaan riittävän kevyt ja maultaan ihailtavan runsas. Raikas, pureva ja rapea kesäolut. Erittäin pirteä, runsaan ruohoinen kuten pitääkin – tätä kun saisi kesähelteellä!

Beer Hunter'sin valikoima päivittyi samaisen viikon aikana, eikä tuota listaa sen tarkemmin sitten tullutkaan tarkasteltua. Jaska sitten totesi lukeneensa Äkäpukista pelkkää hyvää ja kyllähän kotimainen imperial stout yleensä on hyvin meikäläiselle tupannut maistumaan, Beer Hunter'sin oluista puhumattakaan! Äkäpukki pääsikin yllättämään erittäin positiivisesti, mikä on paljon oluelta jolta odottikin jotain poikkeavaa...

Äkäpukki

Mufloni Äkäpukki

Beer Hunter's, Imperial Stout 9,0%

Pisteet: 42/50

• Harvassa oluessa on muuten näin ruskea vaahto! Runsaan paahteinen, suuhun tulvivan runsas, tumman puhuva olut. Kahvia, tummaa suklaata ja hieman savuakin. Reilusti lopussa puraisevaa tuoreen sitrushedelmäistä katkeroa. Salmiakkia, nahkaa… niin kaunista, niin kaunista. Äkäpukki tosiaan tunkeutuu paahteisena, silti miellyttävän pehmeänä ja mukavan purevana suun joka sopukkaan, se leviää posken pintaa myöten hitaasta mutta varmasti. Sopivan tuhti, hidasliikkeinen – priimaa!

Ruosniemen oluet tulikin muuten käytyä mielenkiinnolla lävitse, sillä porilaispanimo on näin keskisuomalaiselle tuttu vain nimenä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun metso-maakunnan rajojen sisällä on kyseisen panimon juomia tarjolla. Mielestäni juuri Ruosniemen kaltaisten panimoiden tuonti tapahtumaan mukaan kuvastaa täydellisesti viikonlopun tarkoitusta – tällaisia oluita ei nimittäin joka päivä kaupungissa ole tarjolla! Ilolla otin Piirimyyjän ja kumppanit vastaan... Tervetuloa myös uudestaan!

Piirimyyjä

Piirimyyjä

Ruosniemen Panimo, American Pale Ale 5,7%

Pisteet: 37/50

• Eksoottisen hedelmäinen – runsaan greippinen ja tuoreen mäntyinen IPA, jossa sopivassa suhteessa myös karamellisen makeaa maltaisuutta. Perusvarma ja puhdas, hyväntuulinen suoritus joka on selkeästi keskitasoa laadukkaampi sarjassaan. Suutuntumaltaan hieman kevyt, muttei tuo oikein pääse häiritsemään. Nappi suoritus!

H.O.D.A. on tullut kertaalleen pullotavarana vastaan, mutta muistelisin pari vuotta sitten sen vahvuuden olleen 3,7% eli joko muistini tekee tepposet tai prosenttia hieman viilattu ylöspäin. Jostain kaivelin oluen tyyliksi IPAn, joka on taas näitä kysymyksiä että voiko maitokauppavahvuinen olut täyttää IPAn määritelmät. Yhtä kaikki, rapsakkaa on ja hyvälle maistuu – ehkei se tyylimääritelmä internetin syövereissä se tärkein osuus olekaan!

H.O.D.A.

Huvila Black Door H.O.D.A

Malmgårdin Panimo, India Pale Ale 3,9%

Pisteet: 37/50

• Kevyt, runsaasti humaloitu ja jollain tapaa kesään viittaava olutnautinto. Lapsuuden kesien niitynlaidan vibat tulevat välittömästi mieleen… Vaalea maltaisuus luo pohjan runsaan sitruksiselle humaloinnille, joka tuoreudessaan saa jopa voikukan intensiivistä karvautta joukkoonsa. Vahvuuteen nähden tehokas humalapommi, joka tasapainossa ja rapsakuudessaan hakee vertaistaan.

Malmgårdin X-Porter on jo useaan kertaan hyväksi havaittu, laadukas kotimainen pienpanimo-olut, joka kestää kansainvälisen vertailunkin. Otin sen mukaan listaukseen jo senkin vuoksi, että arvio blogin puolelta puuttuu, mutta myös siksi, että halusin kirjallisesti verrata sen maistuvuutta ryhdikkään ja tuhdin paahteisen Äkäpukin jälkimainingeissa. Kuinka tuo kesti vertailun?

X-Porter

Huvila X-Porter

Malmgårdin Panimo, Baltic Porter 7,0%

Pisteet: 40/50

• Makuisa, sopivan pehmyt mutta kauniin vivahteikas olut. Tumman paahteinen, kahvinen maku toimii hennon kermaisen tuntuman kanssa kauniisti. Tummaa suklaata, kevyttä hedelmäisyyttäkin. Loppumaku hennon savuvivahteinen, tumman paahteinen ja kevyen katkera – myös salmiakkia löytyy. Yksi kauneimmista ja varmimmista kotimaisista oluista. Pelkäsin tämän jäävän Äkäpukin varjoon, mutta pehmeys on X-Porter ehdoton valtti, todella maukas ja porilaista luonnollisesti ”helpompi” lähestyttävä, joka tarjoaa aina mukavaa haastetta ja tarinaa maistajalleen!

Pikkupomo

Pikkupomo

Ruosniemen Panimo, American Pale Ale 6,0%

Pisteet: 34/50

• Aijai! Nyt on miellytävän maltainen APA lasissa. Hennosti toffeinen, makeahkonpuoleinen runko toimii hyvin. Alussa suht napakasti iskevä greippinen humalointi taittuu loppuakohden enemmän brittityyliseen suuntaan, mutta saa mielestäni hieman jopa ruohoistakin tuoreutta sävyynsä. Eksoottista hedelmäisyyttä löytyy sopivasti, hitunen myös marjaista aromia on joukossa. Ei huono, mutta Piirimyyjä oli enemmän minun makuuni.

Perjantai oli monessa mielessä onnistunut päivä niin henkilökohtaisesti kuin tapahtumana ja itse olin positiivisesti yllättänyt väen paljoudesta. Esiintyjävalinta oli ilmeisen onnistunut ja pienpanimo-oluet näyttivät ihmisiä kiinnostavan. Perjantain perusteella voidaan sanoa, että kyllä kaupungista potentiaalia löytyy!

"Ei olut niin vakavaa ole..." (kuva: Jaskan Kaljat)

Aikuisille jaettiin tikkareita...

Oluton Festarit 2013 - Taisto-kotiolutkilpailun Finaali!

Taiston voittaja kruunattiin Reservin
Olutmestariksi!

Ajattelin aloittaa Oluton Festareiden kulkuun pureutumisen lauantaina ratkenneesta Taisto-kotiolutkilpailun finaalista. Kilpailun taso oli huikea ja mielestäni taidokkaat kotioluttaiturit ansaitsevat näkyvyyttä ja tunnustusta oman juttunsa voimin. Finaalissa siis kohtasivat paikallista olutosaamista edustava palokkalaiskotikäsityöläispanimo-Ukonmalja, eli Tommi Särkkä sekä turkulainen runomies Sampo Järvi. Kaksikkoon voi käydä tutustumassa esimerkiksi Taiston nettisivuilla (Sampo, Tommi), mutta Ukonmaljasta löytyy jokunen juttu myös Olutkellarin syövereistä.

Finalistit apujoukkoineen! (kuva: Jaskan Kaljat)

Finaalikaksikko siis valikoitui tapahtumaan alkukarsinnan kautta, joten luvassa oli varmasti maistuvaa kotiolutta, joka tosin oli valmistettu ihan oikean panimon tiloissa. Finaalissa tarjottavat oluet nimittäin lähtivät tasapäisistä asetelmista kohti viimeistä Taistoa kun kumpainenkin pääsi tekemään loppukilpailuoluensa Hiisi Panimolla Palokassa. Aloitinkin lauantain kävelemällä suoraan kotiolutnurkkaukseen, josta löytyikin iloisen näköinen kaksikko (tai kolmikko kun Ukonmalja oli valjastanut kaverinsa Johanneksen apujoukoksi paikalle), jotka tarjoilivat tarkoin valmistettuja oluitaan innolla ja ylpeydellä. Päivän kilpakumppaneiden toimintaa seuranneena ja tasaiseen tahtiin kumpaakin tiimiä jututtaneena täytyy sanoa, että todella hyvässä hengessä taistelu Reservin Olutmestarin tittelistä käytiin eikä hanojen ääressä nähty törkeää kyynerpäätaktiikkaa – päinvastoin yhteen hiileen siellä puhallettiin. Millaista olutta sieltä sitten lasiin kaatuikaan? Lähdetäänpä ottamaan siitä selko…

Ukonmalja Ragnarök

Ukonmalja oli painanut mainosmateriaalia ja informatiivisen flyerin oluensa tueksi, mikä oli mielestäni erittäin hyvä idea. Kotiolut on kuitenkin suurelle yleisölle melko tuntematon taiteenlaji – sainhan minäkin ensikosketukseni niiden maailmaan vasta tänä kesänä. Ragnarökin tarina ja taustat jatkavat Ukonmaljalle ominaista tietä, eli mukana on viittauksia perinteisiin, mytologiaan ja historiaan. Rohkeasti maitokauppavahvuuteen (4,5%) istuva kilpailuolut oli tyyliltään milk stout, eli perinteisempää stout-tyylilajia pehmeämpi ja makeampi brittityylisten pintahiivaoluiden edustaja. Ominaista lajille on sen valmistuksessa käytetty laktoosi, joka Ragnarökkiin oli yleisestä tavasta poiketen lisätty nestemäisessä muodossa. Lisäksi oluesta löytyy ennakkoon mielenkiintoisina elementteinä vaniljaa sekä espressoa!

Ukonmaljan tuttu "Olvipyörä"

Ragnarökin tarina ammentaa voimaa skandinaavisesta mytologiasta ja tavallaan sulkee sen pohjana olevan Ukonmalja Audhumla Milk Stoutin aloittaman ympyrän. Ragnarök on käytännössä Audhumlan vaniljamaustettu uusintapainos – ensimmäinen olut jonka Tommi on tuotannossaan toistanut muuten! Audhumla viittaa skandinaavimytologian alkuaikoihin tarkoittaen alkulehmää, jonka maidolla Ymir-jätti, ensimmäinen elävä olento, ruokki itseään. Ragnarök taasen viittaa samaisessa mytologisessa lokerossa lopun aikaan, maailman paloon, jonka aikana käydään viimeinen taisto jättien, jumalten, ihmisten ja muiden olentojen välillä. Kiehtova, tietynlaisen syklin kätkevä tarina, jonka käänteistä voi käydä lukaisemassa lisää esimerkiksi Ragnarökin nettisivulta tai Ukonmaljan omasta blogista – samoista paikoista löytyy luonnollisesti tietoa myös itse oluesta ja sen valmistuksesta! Alta löytyy vielä Olutkellarin mielipide mytologisesta oluesta:

Ukonmalja Ragnarök Milk Stout

Miellyttävän paahteinen, tumman suklainen ja kauniin pehmyt olut. Luonnetta sille antaa suht voimakaskin vaniljaisuus sekä laktoosin tuomasta kermaisesta makeudesta. Jossain määrin olen löytävinäni myös hentoa hedelmäisyyttä sekä pinttyneen terävää savuaromiakin. Jälkimaultaan vahvan suklainen, vaniljan puristama ja kahvisen paahteinen. Suutuntumaltaan nautinnollisen pehmeä, vahvuuteensa nähden todella hyvä runkoinen. Hitaasti nautittava, laadukas olut – Ukonmaljan paras olut… tähän mennessä!

 

Sampo Järven Kasipallo

 

Järven Sampo taasen oli itselleni uusi tuttavuus. Jos Tommi ja Ukonmalja ammentaa tarinansa perinteistä ja mytologiasta, ei Sampon runollisuus tässä jää ”pekkaa pahemmaksi”! Patinoituneeksi runomieheksi kilpailun sivuilla esittäytyvä Sampo oli valinnut loppukilpailuoluensa tyyliksi black IPAn, joka on lähtökohdiltaan monelle kotioluen ensikertalaiselle varmasti haastava tyylilaji. Sampolla onkin vyöllään pitkä kokemus niin kotioluiden kuin oikeiden olutravintoloidenkin maailmasta – onhan hän tehnyt oman oluen mm. turkulaiselle Old Bankille! Kasipallon tyyli ja nimi muodostavat hauskan linkin välilleen – uskoisin yhdistelmän olevan tarkkaan harkittu ja valittu. Tällainen leikittely on kellaristin mieleen!

Kasipallo Black IPA

Turkulainen Black IPA… Maun alkutahdit antaa suht paahtuneeksikin paljastuva maltaisuus, joka saa nopeasti kaverin runsaasta, tuoreutta uhkuvasta greippisestä humaloinnista. Alun jälkeen mallaspuoli katoaa varsin nopeasti greippisen katkeron tanssahdellessa kohti pitkää, katkeraa ja miellyttävän rapsakkaa loppua. Jälkimaussa mallas nousee vielä viimeiseen huutoonsa viimeistellen nautinnollisen katkeran makuelämyksen paahteen voimin. Tuore, runsas, rapea ja hyvällä tapaa puhdas! Todella hieno olut, jossa voimakkaasta humaloinnista huolimatta on järkeä tekemisessä eikä tasapainoa ole unohdettu. Monia tyylin kaupallisia edustajia vaivaava autonkumisuus on hienosti onnistuttu välttämään eikä lajin tietynlaisesta haastavuudesta huolimatta kyseessä ole liian rajaava kokonaisuus – riittävää haastavuutta toki löytyy.

Maistamisen jälkeen oli äänestyksen aika!

Sinällään mukavan mausteensa kilpailuun antoivat finalistien tyylivalinnat. Perinteiseksi muodostunut oluiden jako "tummiin ja vaaleisiin" ei tällä kertaa ratkaissut kisaa, sillä kumpikin edusti tuota "vaikeammin lähestyttävää" "tummien" kategoriaa – ollen silti todella erilaisia lähtökohdiltaan! Kilpailun voittajahan valittiin yleisöäänestyksellä ja täytyy myöntää ettei Olutkellarin kohdalla valinta ollut todellakaan helppo. Lappua pyöriteltiin ja vertaistukea haettiin myös Jaskan Kaljojen Jaskalta, jonka kanssa pääosa festivaaleista tulikin vietettyä.  Finaalioluiden taso oli huikaiseva eikä kaksikaan maistokertaa tehnyt selkeää eroa kaksikon välille. Pisteytin kummatkin oluet blogista tutun kaavan mukaisesti, mutta suurin – tai sanottaisiinko ainut – tasollinen ero syntyi tuoksun puolella enkä halunnut tuon ratkaista koko peliä. Pitkän vertailun ja testaamisen jälkeen päädyin kuitenkin Ukonmaljan vaihtoehtoon, sillä hyvin tehty milk stout melko harvinaista herkkua ja rehellisesti sanoen tuon tyylisuunnan oluet tapaavat puhutella allekirjoittaneen makuhermoja yleisellä tasolla paremmin. Toisaalta Sampon melko kunnianhimoinenkin valinta lähteä tekemään suhteellisen vaikea olut kilpailuun, jossa maksava yleisö valitsee voittajan oli hatunnoston arvoinen suoritus jo yksistään, mutta se tapa jolla idea saatettiin loppuun saakka maistuvana, onnistuneena oluena vaikeutti päätöstä vastavuoroisesti. Pisteytyksen jälkeen luvut näyttivät seuraavilta:

Ragnarök

• Tuoksu: 8
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 9
• Suutuntuma: 4
• Yleisvaikutelma:  15

Yhteensä: 40/50

Kasipallo

• Tuoksu: 7
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 8
• Suutuntuma: 4
• Yleisvaikutelma: 15

Yhteensä: 38/50

Ennen illan esiintyjää äänet sitten laskettiin yhteen ja Ukonmaljahan sen tiukan taiston päätteeksi sitten vei. Reservin Olutmestari-titteli jäi näin ollen Jyväskylään ja luvassa on kahden palokkalaispanimon juonimaa olutta lähitulevaisuudessa! Olutkellari haluaakin onnitella kumpaakin finalistia rehdistä Taistosta ja samalla kiittää omasta puolestaan maistuvista oluista! Onnittelut siis Ukonmaljan Tommille ja suuri kiitos Sampolle, joka teki kilpailusta loppuun saakka mielenkiintoisen! Kun on kaksi kovaa vastakkain, on toisen hävittävä – vaikka sitten kalkkiviivoilla… Lisäkiitosta järjestäneelle taholle mielenkiintoisesta kilpailuideasta, joka toi kotioluen tavallisen kansan tietoisuuteen ja antoi samalla mahdollisuuden vaikuttaa kilpailun lopputulokseen! Tällaiselle on varmasti kysyntää ja hienoa, että tämän pääsi Jyväskylässä kokemaan! Lisää tarinaa festivaaleista on luvassa myöhemmässä vaiheessa..!

Finalistit nousivat lavalle kuulemaan äänestyksen lopputuloksen...

Jännitys tiivistyy!

Ja voittajaksi selviytyi siis Ukonmalja!

S:t Eriks Oktoberfest

• Tyyli: Oktoberfest / Märzen
• Alk.%: 5,3
• Panimo: S:t Eriks, Arlandastad, Ruotsi

Hevosajoista lähtenyt, maailman suurimmaksi oluttapahtumaksi paisunut Oktoberfest lähestyy taas kovaa vauhtia. Aikojen saatossa tapahtuma on omaksuttu myös muualla maailmassa eikä Suomikaan ole tässä tapauksessa poikkeus. Tästä erinomaisena esimerkkinä on Alkon tarjoama laaja, peräti neljän oktoberfest-oluen valikoima! Oluista muuten puolet (Paulanerin ja Hofbräu Münchenin) on ihan aitoja oktoberfest-oluita, eli pantu Münchenin rajojen sisäpuolella Reinheitsgebot-säädöksiä mukaillen… No eipä siinä, yleisestihän nuo eivät oluina mitään järin erityisiä ole, mutta tunnelman takia niitä tulee joka vuosi otettua testiin. Nelikon mielenkiintoisin lienee tukholmalaisen pienpanimon (joka tuottaa vuodessa n. miljoona litraa olutta…), S:t Eriksin spekseiltään perinteisestä poikkeava Oktober-olut. Panimon olut on nimittäin humaloitu amerikkalaisilla Centennial-, Amarillo- ja Cascade-lajikkeilla, joten pientä piristävää twistiä pitäisi ainakin olla luvassa. Mallaspohjan muodostavat pilsner-, carapils-, caramünch- sekä carafa-suklaamaltaat.

Reittausblogi tiivistikin jutussaan S:t Eriksin panimon taustoja ja lisää etenkin historiasta kiinnostuneille on tarjolla panimon nettisivuilla – sillä edellytyksellä, että toinen kotimainen taittuu… Kovinkaan usein ei naisvetoisia panimoita vastaan ole tullut, mutta harvassa ovat olleet myös ruotsalaisten pienpanimoiden tuotokset omassa maistelussani – tämä ei siis johdu siitä, ettenkö näistä pitäisi vaan puhtaasti tarjonnan vähäisyydestä. Mielenkiintoa länsinaapurin olutmaailmaan tutustumiseen löytyisi runsaastikin... Varmaksi en sano, mutta hyvin vahvalla tuntumalla voinen todeta, että S:t Eriks viittaa Tukholman suojeluspyhimyksen, Eerik Pyhän (Erik Jedvardsson den Helige) nimeen. Hänhän oli Ruotsin hallitsija vuosina 1156-1160 ja Tukholman uusimmassa (peräisin 1934) vaakunassakin seikkaileva pitkätukka muistuttaa S:t Eriksin perusvalikoimaan kuuluvien tuotteiden etiketin hahmoa. Ensimmäinen Erik-vaakuna (1376) onkin sitten hieman yrmeämpää lajia…Pullodesing on kaunis, mutta tyylilajille riittämättömän pienikokoinen. Ei kolmanneslitraista olutta raaski kolpakkoon kipata – kokemuksesta voin myös sanoa etteivät palautusautomaatit varsinaisesti riemusta kiljahtele ko. pullotyypin kohdalla. Mitä erilaisempia ääniä kylläkin tuppaavat usein päästelemään pullon kolistessa pitkin hihnan seiniä...

S:t Eriks Oktoberfest

Punertavan ruskea, kirkas ja kohtalaisen runsaasti vaahtoava sadonkorjuuolut Ruotsista. Jo tuoksusta lähtien tie on viitoitettu maltaan voimin ja miellyttävää puumaista, pehmeän pähkinäistä tunnelmaa löytyykin mukavasti. Ilahduttavasti myös mainittu humalakattaus esiintyy edukseen sopivan sitruksisena, ehkä hieman ruohoisenkin raikkaana, muttei onneksi yhtään dominoivana. Maku todentaa tuoksuhavainnot oikeiksi: makeanpuoleinen, keskitumma maltaisuus pitää yllä tyylilajille ominaista idylliä, tukenaan suhteellisen voimakkaaksikin muodostuva puumainen, pähkinäisen kuiva yleiskuva. Humalointi on myös maussa mukana hyvätapaisena, sitruksisen vivahteikkaana muttei vie valtaa maltaan mahdilta – tukee oluen makukirjoa kauniisti ja sopivalla purevuudella. Taustalta löytyy myös hentoista yrttisyyttä, eli tasapaksuksi ruotsalaisnäkemys oktoberfest-oluesta ei jää. Alkuun hieman tahmaavankin makea maltaisuus taittuu loppua kohden hitusen kuivahkoon, humalan hallitsemaan, pitkähköön jälkimakuun. Tyylin parhaimmistoa, mukavan piristävä olut perinteitä liikaa muuttelematta.

Pisteet: 35/50