Etko x Cool Head Gimme Five

Etko x Cool Head Gimme Five

• Tyyli: Imperial Stout
  
• Alk.%: 9,5
• Panimot: ETKO Brewing, Helsinki, Suomi / Cool Head Brew, Helsinki, Suomi
• Muuta: Etkon 5-vuotisolut
  

Etkolaiset juhlivat viisivuotista taivaltaan näemmä useammankin kollabon voimin, mikä on tietenkin aivan oikein. Brewskin kanssa tehtailtu tupla-NEIPA tulikin käsiteltyä jo alkuvuodesta ja nyt lasissa on käynyt myös Cool Headin kanssa koostettu Gimme Fivekin. 9,5-prosenttinen Imperial Stout tuli napattua mukaan Herttoniemen kerrostalomyymälästä. Vasta kotona huomasin, että keittoon on heitetty maustetta jos jonkinmoista, mikä ei itselleni aina se houkuttelevin teko ole tavannut olla. Raaka-ainelistauksesta löytyy kahvia, kanelia, kaakaonibsejä, vaniljaa ja vaahterasiirappiakin, mutta makein pastry-karikko näytetään onneksi tässä vielä vältettävän.

No, omia päähänpinttymiä on aina aika-ajoin hyvä haastaa ja tälläkin kertaa tiedostamattomassa riskissä piili suuri mahdollisuus. Gimme Five osoittautuukin mukavan runsasmakuiseksi synttäriolueksi, jossa on toki maustekirjon läsnäolo vahvasti esillä, mutta myös riittävää syvyyttä ja tavoittelemaani paahteisuuttakin. Jos purkkia tarkastellessa huolimaton ostosuoritus hieman harmitti, valtasi tyhjän lasin äärellä mieleni harmitus siitä, etten ostanut paria purkkia ylimääräistä samalla kertaa.

Etko x Cool Head Gimme Five

Sysimusta olut kaatuu lasiin aika hitaana. Vaahtoa ei juuri muodostu lasin reunuksia lukuunottamatta. Tuoksu on kahvinen, runsaan paahteinen ja hennon kanelinen. Taustalla soljuu vaahterasiirappinen tuntu, makeutta ei kuitenkaan.  

Maku on hieno. Se on runsas, soljuva ja ihastuttava. Tuhdin paahteinen makumaailma tarjoilee niin kahvia kuin kaakaonibsejäkin. Tumman vaahterasiirappinen soljuvuus taustoittaa tunnelmaa, kevyen kanelinen potku tuo sopivaa lisäsärmää jälkimakuun.

Tuntuma on mukavan runsas. Huulet tahmaantuvat, mutta yletöntä makeutta oluesta ei löydy. Vallan mainio!

Pisteet: 40/50

Saimaa Brewing Co. & Paradise City Beverage Company: Hedönist Harry Porter

Saimaa Brewing Co. & Paradise City Beverage Company: Hedönist Harry Porter

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 5,5
• Panimot: Saimaa Brewing Co. (MBH Breweries), Mikkeli, Suomi / Paradise City Beverage Company, Helsinki, Suomi
• Pantu: Malmgårdin Panimo (MBH Breweries), Malmgård, Suomi

Posti toi Harry Porterin porstuaan eli jouluista näyteolutta olisi taas käsittelyssä. Ilmeisesti edesmenneen olympiavoittajan innoittamana nimensä saanut jouluolut on tullut muutamaan otteeseen vastaan kauppahyllyissäkin, mutta toistaiseksi nämä Hedönist-tuotteet ovat jääneet omalla kohtaa saalistamatta. En tiedä miksi, ehkei mielenkiintokynnys vain ole ylittynyt. Tai no Harryn olen mainiosta nimestä huolimatta sivuuttanut ihan jo kanelimaustamisen vuoksi. Ei vaan toimi oluessa.

Tuota Hedönististä maailmankuvaakin piti hieman lähteä penkomaan. Aihe kun ei ole aivan kirkkaana mielessä ollut, mutta nähtävästi mm. olutcocktaileilla Saimaan kanssa aiemmin (ja edelleen) leikittelevä Paradise City Beverage Company on luonut uuden aliaksen yhteistyölleen mikkeliläistoimijan kanssa:

Paradise City Beverage Company + Saimaa Brewing Company = Hedönist

Kun yhtälöön lisätään vielä MBH-konsernin toinen osapuoli eli Malmgård, ollaan jo tilanteessa, missä blogistinkin piti hetki istua alas miettimään. Ei siinä siis mitään monimutkaista ole, mutta kumminkin. Harry Porter on siis Saimaan ja PCBC:n yhteistyömerkin alaisuudessa Saimaan konsernikumppanin luona eli Malmgårdin Panimolla valmistettu olut. Meinasin kirjoittaa, että ”yhteistyöolut”, mutta se olisi kai ollut teknisesti väärin, kun konserni- ja toisaalta yhteisen bränditason tekemisestä on kyse.

No, olut itsessään on siis uutta kaupparajaa myötäilevä, tummasävyinen (270 EBC) Porter, joka on maustettu kanelilla ja bourbonvanilja-uutteella. Humalointi on hoidettu Columbuksella ja rungosta löytyy pyöreyttä kaura-annoksen muodossa.

Saimaa Brewing Co. & Paradise City Beverage Company: Hedönist Harry Porter

Tummanpuhuva, vaalean vaahdon nostava olut. Tuoksu on pääpiirteissään pehmeän vaniljainen ja paahtuneen maltainen. Taustalla kevyttä kanelia ja toffeeta. Ihan kiva.

Maku on voimakkaampi ja monikärkisempi. Paahtunut mallas paljastaa myös suklaata ja siirappisuutta, kaneli saa suotta lisäpontta vaniljan himmaillessa taustalla. Tasapaino ei ole täysin hallussa ja ennen kärkevää, joulumausteista ja paahtunutta jälkimakua tulee vetinen suvantovaihe. Ei toimi. Menisi paremmin ilman mausteita, mutta olisiko kummoinen silloinkaan? Ehkä...

Pisteet: 27/50

Alkon Jouluoluet 2018: Põhjala Leevike

Põhjala Leevike. Etiketti on muuten varsin hieno näkemys punatulkusta.

• Tyyli: Joulumaustein pilattu Sour Ale
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro
  

Virolainen punamulkero oli yksi niistä Alkon jouluoluista, joita en olisi suurin surminkaan lähtenyt ostamaan. Maahantuoja kuitenkin toimitteli yhden pullon näytille, joten pakkohan se oli tetsata läpi. Tai ainakin vahvaan alkuun.

Põhjalan Leevike osoittautuikin juuri sellaiseksi olueksi, mitä ennakkotiedot ja etiketin kuvailut enteilivät: joulumausteiseksi hapanolueksi. Se on maustettu karpaloilla, jollakin hibiscus-suvun kukalla, kanelilla, kanervahunajalla, neilikalla ja paahdetulla kanelilla. Panimon kotisivut mainitsevat myös mustat viinimarjat ja karpaloistakin sekä tuoreversion, että hieman käyneemmätkin palaset.

Olut on humaloitu Hallertau Blancilla ja mallasrunkoon on uhrattu peräti kuutta eri viljalaatua niin mallastettuna kuin mallastamattomanakin. Mukana on ohramaltaiden lisäksi mm. vehnämallasta, kaurahiutaleita ja spelttiä. Sanomattakin selvää, että menevät suoraan haaskuuseen viimeistään siinä vaiheessa, kun joku on löytänyt kanelipurkin…

Põhjala Leevike

Punaruskea, samea ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksu on hyvin jouluinen eli tuo mieleen glögin ja piparin. Punakka, hapankirsikkainen ja pihamarjamehumainen marjaisuus luo väriä taustalle, josta löytyy myös toffeista makeutta. Neilikkaa ja kanelia löytyy kuitenkin eniten ja ihan tunnelmallinen tuo tuoksu on. Jos siis voi samalla unohtaa, että ollaan oluen äärellä. Tuoksu on kuitenkin tämän oluen selvä vahvuus.

Maku nääs viimeistään palauttaa mielen maan pinnalle ja muistuttaa hyvin, miksen näistä joulun maustepommeista oikein välitä. Hapan osa on tuoksua selvemmin esillä eli vähän ohuemmissa tunnelmissa mennään. Kirsikkainen, puolukkainen ja viinimarjaisa, punakka happamuus on jännän valjua ja vähän vetiseltä tuo tiiviisti mukana kulkeva neilikka-kanelisuuskin alkuun tuntuu.

Maun alkupuoli on kirpeähkön marjaisa, puoliväli aika tyhjä ja loppu hyvin joulumausteinen sekä marjava. Ei iske, ei sitten millään... Huti, jonka tiesi jo paperilla hudiksi. Mausteihmisille voipi olla kovaakin herkkua, mulle ei maistu.

Pisteet: 24/50

Kotiolut: Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Kellarin perukoilta paljastui jokunen sinne unohtunut arvopullo, joista mm. tämä paikallisen Ukonmaljan aniksinnen, vahvaa belgityylin alea tuoreeltaan muistuttanut Rahkoi Weizenbock oli mieluisaa löydettävää. Aikaa edellisestä arviosta on vierähtänyt jo neljä ja puoli vuotta, mutta sain olutta matkan varrella muutaman ekstrapullonkin, kun itselleni se upposi, appivanhemmat kehuivat ja Tommi itse ei siitä juurikaan välittänyt. Win-win –tilanne siis.

Tämä pullo lienee lajinsa viimeinen, mikä on sääli. Lähes viiden vuoden ikään ehtinyt Weizenbock-vanhus vaikutti lasiin kaadettaessa menetetyltä tapaukselta colamaisen ulkomuotonsa ja etenkin nopeasti alas kahisevan vaahtonsa puolesta. Mutta vielä mitä! Ensinuuhkaisu herätteli jo vähän toiveita ja kun makukin näytti vihreää, nousi hymy taas huulille. Ajan myötä meno vain paranee lämmön tuodessa lisävivahteita esiin.

Rahkoihan on tosiaan jonkinlainen TAP6:n kopio, jonka Tommi hetken mielijohteessa maustoi aniksella ja kanelilla. Näistä ensimmäinen dominoikin makumaailmaa melko kovalla kädellä ja loi yhdessä tiukan maltaisen rungon kanssa aika vahvan belgiviban. Samaa menoa oli tarjolla vielä vuosienkin päästä, mutta nyt myös kaneli ilmoitteli itsestään ja makumaailma oli saanut mukavaa jämäkkyyttä osakseen – ehkä vähän lisää tasapainoakin…

Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Tummanpuhuva, aluksi runsaan vaahdon nostava olut. Vaahto onkin jännä, sillä se alkaa yht’äkkiä huveta valtaisan kohinan saattelemana. Kokonaisuus näyttääkin pian kokikselta. Tuoksu hurmaa. Anis on läsnä vahvana, mutta myös kaneli ilmoittelee itsestään. Lämpöä ja runsautta uhkuva tuoksu harhauttaa mielikuvat Saksan sijasta Belgiaan – taas. Tummaa, ylikypsää kuivahedelmää, kuten rusinaa ja luumua liköörimäistä tiiveyttä muistuttavassa paketissa. Paahtunutta limppua, imeltynyttä siirappisuutta. Ai että.

Ja maku... Se itseasiassa on edelleen aika yskänlääkemäinen. Nyt ehkä vähän jouluisempi tuon kanelin kaikuessa mukavasti taustalla. Tiivistä belgitunnelmaa tarjoillaan täälläkin, vaikka ehkä sieltä semmoista pientä TAP6-tyyppistä vibaakin voi löytää. Tiivis, silti runsas kypsänä kuivattujen hedelmien ja ylisiirapoidun, pinnasta paahtuneen mallaslimpun liitto on kaunis, taustoiltaan takkamaisen lämmin eli tunnelmallisesti ja arvokkaasti hohkaava.

Huulet tahmaantuvat, mutta suutuntuma on edelleen vain keskirunsas, joskin tässä kohtaa hienosti toimiva. Jälkimakuun jää paahtuneen siirappisen maltaisuuden, aniksen, kuivan mausteisuuden ja nielua hitusen korventavan lämmön hieno ja pitkälle kantava kombinaatio.

Tätä kun saisi marraskuun iltoihin pullon-pari jemmaan...

Pisteet: 40/50