Palataanpas taas vaihteeksi kotioluiden herkulliseen
maailmaan. Ukonmaljan Tommilta saamassani joulukorissa oli pullollinen myös
syksyllä valmistunutta Rahkoi Weizenbockia. Vahvan vehnäisen pohjana toimi
herkullisen Schneider Weisse Unser Aventinuksen (TAP 6) resepti, joskaan
täydellistä kloonia ei tarkoitus ollut tehdä. Valmistuspäivän ohjelma poikkesi
perinteisestä panopäivästä hieman, sillä Rahkoin kanssa samaan aikaan valmistui
myös jo herkulliseksi todettu Kuuratursas Imperial Stout! Rahkoi onkin eräällä
tapaa ”jämäolut”, sillä sen valmistuksessa Tommi hyödynsi varastosta löytyviä
raaka-aineita, kuten Auer Hefeweizenista talteen otettua hiivaa, kaapin pohjan
humalajäämiä ja vehnäolut-uutteita sekä Kuuratursaan mäskitähteiden huuhdetta –
viimeinen näistä antaa weizenbockille mm. tummaa värikkyyttä.
Reilu viikko oluen keittelystä Tommi kuitenkin muutti alkuperäistä suunnitelmaa ja päätti tehdä muutoinkin talvenaikaan valmistuvasta vehnäoluesta hieman jouluisemman. Käymispulloon lappoamisen yhteydessä joukkoon sujahtikin Leijonaviinassa lioteltuja tähtianiksia sekä kanelitankoja.
Reilu viikko oluen keittelystä Tommi kuitenkin muutti alkuperäistä suunnitelmaa ja päätti tehdä muutoinkin talvenaikaan valmistuvasta vehnäoluesta hieman jouluisemman. Käymispulloon lappoamisen yhteydessä joukkoon sujahtikin Leijonaviinassa lioteltuja tähtianiksia sekä kanelitankoja.
Suunnitelman muutoksen tavoitteena oli saada aikaan
banaaninen vehnäherkku, jossa olisi mukana vieno joulumausteinen aromi. Toisin
siinä kuitenkin kävi – anis valtasi niin maun kuin tuoksun. Lopputulos ei
maestroa suuremmin miellyttänyt ja hieman anteeksipyytelevästi hän pullollisen
olutta minulle luovuttikin. Mutta mepäs ei tuomita ennen kuin itse ollaan
maistettu!
Rahkoi on varsin tumman puhuvaa... |
Mutta ennen maistoa voisimme vielä vilkaista, että mistä Ukonmaljan
tämänkertainen olut on saanut nimensä ja kuinka nimen taustat linkittyvät
kyseiseen olueen. Rahkoi, tai Rahko liittyy suomalaiseen mytologiaan ja on
mainittu myös Mikael Agricolan keräämässä suomalaisten muinaisjumalten luettelossa.
Myös 1600-luvun vaihteessa eläneen Sigfridus Aronus Forsiuksen kirjoittamaksi
epäillyssä runossa Rahko saa maininnan jumalten joukossa. Varsinainen ylimys
Rahko ei tiettävästi kuitenkaan ollut, vaan Agricolakin luokittelee sen "kumarretuksi"
ja "palvelluksi" epäjumalaksi – Forsiuksen ja Agricolan tekstien
lisäksi kirjattua tietoa sen palvonnasta ei juurikaan ole löydetty.
Rahko on pohjois-suomalaisten kansanuskomusten mukaan varas, jonka hämäräpuuhien suorittamista kuun valo häiritsi. Se otti öisin tervaämpärin ja vastan ja kiipesi tikkaita pitkin kuuhun tervatakseen sen. Rahko liittyykin kuun vähenemiseen, pimenevään vuoden aikaan ja mainittu kuun pimentäminen lieneekin ollut hänen ainoa varsinainen ”uroteko” tarinoiden joukossa. Rahko esiintyy myös taudin nimenä ja pahana kodinhaltijana.
Rahko on pohjois-suomalaisten kansanuskomusten mukaan varas, jonka hämäräpuuhien suorittamista kuun valo häiritsi. Se otti öisin tervaämpärin ja vastan ja kiipesi tikkaita pitkin kuuhun tervatakseen sen. Rahko liittyykin kuun vähenemiseen, pimenevään vuoden aikaan ja mainittu kuun pimentäminen lieneekin ollut hänen ainoa varsinainen ”uroteko” tarinoiden joukossa. Rahko esiintyy myös taudin nimenä ja pahana kodinhaltijana.
Weizenbockiin
Rahkoin tarina taasen sitoutuu oluen symbolisesti valon vähenemisen ja pimeyden
kautta. Rahkoi Weizenbock oli tarkoitettu pimeneviin vuorokausiin ja
synkkenevään vuoteen, johon joulun aika kuitenkin toisi juhlallisen valkeuden.
Symboliikka ei Tommin mukaan kuitenkaan täysin toteutunut pullotuksen venyttyä
aivan joulun alle – näin hän kokee alkuperäisen idean hieman kärsineen. Lohdutukseksi voinemme todeta, ettei tämä
talvi kovinkaan valoisaa ilmettä vielä tähän mennessä ole näyttänyt, eli
Rahkoin terva tuntuu olevan tänä vuonna tavallista tiukemmassa. Luetaan vielä
katkelma Agricolan listasta, jossa Rahkoin pentele taikoi kuunkin mustaksi:
"…Äinemöinen wirdhet tacoi Rachkoi Cuun
mustaxi jacoi. Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitzi ja sencaltaiset mwdh…”.
Ukonmaljan
omilta sivuilta löytyy tarkempaa tietoa oluen reseptiikasta sekä vaiheista, käykääpä sieltä lukemassa lisää!
Rahkoi Weizenbock |
Todella tumman ruskea, ehkä hieman punertava olut, joka
läpäisee valoa varsin niukalti. Tuoksu kaikessa aniksen hekumassaan tuo mieleen
melko vahvastikin Belgian, vaikkei liene alkuperäinen tarkoituskaan. Anista
siis löytyy, mutta myös muuta, salmiakin värittämää lääkeyrttisyyttä on ihan
riittämiin. Tuon takaa voidaan kaivaa esiin ensiksi tummaa hedelmäisyyttä,
sitten paahtuneen imeltynyttä siirappisuutta. Melko yskänlääkemäinen
kokonaisuus ainakin tuoksun perusteella – ei huono!
Maultaan ehkä vähän suoraviivaisempaa, aniksen tahdittamaa
tanhua, luonnollisesti. Salmiakkinen lääkeyrttisyys leimaa myös makua, mutta
tuoksussa esillä ollut pinttynyt siirappisuus on nyt astetta ohuempaa – myös
kerroksellisuutta tuonut tumma hedelmäisyys on hieman lannistunut. Hentoa
paahdetta reunoilta löytyy, myös kevyttä humalan puremaa löytyy jälkimaun
yrttien sekä kevyen mausteisen kuivuuden joukosta. Alkoholi lämmittää, muttei
sotke itseään makujen joukkoon – hyvä näin!
Kokonaisuutena mainitun yskänlääkemäinen, keskiasteisesti tahmaava ja varsin runsasmakuinen vehnäbock, joka rehellisyyden nimissä tuo pikemminkin mieleen belgialaisen anisunelman. Ei siinä, toimii varsin hyvin, joskin tuntuma vaatisi hieman jämäkkyyttä kantaakseen melko vahvat maut loppuun saakka.
Onnistunut mausteiden ylilyönti, joka toimii omaan makuun mainiosti – avustajan mielipide oli sitten hieman toinen. Jakaa varmasti mietteet, sen verran puskeva tuo anis tässä kokonaisuudessa on. Oikeastaan koko muu olut tuon alta jää hämärän peittoon, jo siksi pisteitä pitäisi periaatteessa hieman rokottaa – mutta kun ei pysty…
Se on toki myönnettävä, että pullollinen tätä on ehdottomasti sopiva määrä viikkoannokseen, mutta niinhän se monen muunkin hitaasti nautittavan oluen kohdalla on. Minulle maistui, mutta mieluusti maistaisin myös samaa tuotetta hieman hennommalla maustemitalla ryyditettynäkin…
Kokonaisuutena mainitun yskänlääkemäinen, keskiasteisesti tahmaava ja varsin runsasmakuinen vehnäbock, joka rehellisyyden nimissä tuo pikemminkin mieleen belgialaisen anisunelman. Ei siinä, toimii varsin hyvin, joskin tuntuma vaatisi hieman jämäkkyyttä kantaakseen melko vahvat maut loppuun saakka.
Onnistunut mausteiden ylilyönti, joka toimii omaan makuun mainiosti – avustajan mielipide oli sitten hieman toinen. Jakaa varmasti mietteet, sen verran puskeva tuo anis tässä kokonaisuudessa on. Oikeastaan koko muu olut tuon alta jää hämärän peittoon, jo siksi pisteitä pitäisi periaatteessa hieman rokottaa – mutta kun ei pysty…
Se on toki myönnettävä, että pullollinen tätä on ehdottomasti sopiva määrä viikkoannokseen, mutta niinhän se monen muunkin hitaasti nautittavan oluen kohdalla on. Minulle maistui, mutta mieluusti maistaisin myös samaa tuotetta hieman hennommalla maustemitalla ryyditettynäkin…
Pisteet:
- Tuoksu 8
- Ulkonäkö 4
- Maku 7
- Suutuntuma 3
- Yleisvaikutelma 14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti