Tornion 1873 Hunaja Bock

Tornion 1873 Hunaja Bock

• Tyyli: Heller Bock
  
• Alk.%: 7,3
• Panimo: Tornion Panimo, Tornio, Suomi

Tornion Panimon kevätnäytteen ennakkoon makein tapaus lienee tämä 7,3-prosenttinen vojakkalalaisella lähihunajalla ryyditetty Bock. Magnumilla ja Loralilla humaloitu komeus nojaa maltaissaan Pehkolan Mallastamon antimiin.

Olut on alkujaan valmistettu juhlistamaan Juhannussaaren 150-vuotisia panimoperinteitä. Tornion Panimohan näet toimii samoilla kulmilla, kuin jo vuonna 1873 perustettu Torneå Bryggeri Aktiebolaget, jonka tarina päättyi Hartwall-omistuksessa vuonna 2010.

Pitkäksihän tuo kaupungin panimoton aika ei lopulta jäänyt, kun Tornion Panimo syntyi herättelemään perinteitä uudemman kerran. Hieman pienemmässä skaalassa vain. Hunaja Bock on kuitenkin mennyt itseltäni tähän saakka kokonaan ohitse. Varsin näppärää bockia kaiken kaikkiaan.

Tornion 1873 Hunaja Bock

Vaaleankeltainen, ehkä hieman meripihkainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on leipäisen maltainen, pehmeän tuntuinen ja luonnollisesti myös hunajainen. Myös yrttisyyttä löytyy.

Maku on runsas ja odotetusti hyvin mallasvetoinen. Leipäisyyttä, pehmeyttä ja hunajaisuutta. Myös kevyttä hedelmää, lopussa purevaa yrttiä, taustalla myös mausteisuutta ja kukkaisuutta. Suutuntuma jää ehkä aavistuksen odotuksista, mutta pehmyt makumaailma paikkaa hyvin. Toimii.

Pisteet: 36/50

Alkon Jouluoluet 2023: Malmgård Xmas Porter

Malmgård Xmas Porter

•  Tyyli: Porter
• Alk.%: 6,8
• Panimo: Malmgårdin Panimo (MBH Breweries), Malmgård, Suomi

Pernajalaisten Xmas Porter katkaisi yllättävän pitkäksi venyneen Malmgårdittoman putken. Alkon jouluolutvalikoimaan kuuluva 6,8-prosenttinen portteri olikin niitä harvoja kattauksesta löytyneitä uutuuksia, jotka aidosti kiinnostivat. Se ei toki ole pois tältä oluelta, vaan kertoo ehkä enemmälti valikoiman yllätyksettömyydestä, vaikka muutama takuuvarma klassikko ilomielin vastaan otettiinkin.

Xmas Portterille oli ladattu kohtalaisen kovatkin odotukset panimon erinomaisen X-Porterin hienoudesta johtuen. Jouluversio on vain paria kymmenystä kevyempirunkoinen, mutta poikkeaa semikaimastaan muiltakin osin. Olutkoira pureutui parivaljakkoon vertaisarvion voimin, itse joudun tyytymään omiin muistikuviini.

Kokonaisuutena Xmas Porter on pehmeämmän makea, mutta myös enemmän pyöreitä nyansseja, kuten taatelia ja kypsää luumua omaava. Hunajalisän huomasin jälkikäteen, mutta sellainen paahtuneen hunajan aromi mausta edellä mainittujen pehmeiden makujen lomasta näkyi arvioonikin nousseen. Varsin hieno olut, pitääkin tästä intoutuneen etsiä jostain X-Portteria taas lasiin…

Malmgård Xmas Porter

Tummanpuhuva olut hyvin, hyvin runsaalla vaahdolla. Tuoksu on paahtomaltainen, kypsän luumuinen, tumman suklainen...

Maku on varsin hyvä. Tummaa, paahtunutta maltaisuutta tummalla suklaisuudella. Taustalla taateleita, paahtunutta hunajaisuutta sekä kypsää luumua. Yleisilme kuitenkin kuiva ja paahteinen, tuntumassa mukavaa pyöreyttä. Jälkimaku kohtalaisen katkera, hienoisen imeltynyt muttei makeuteen liiaksi taittuva. Toimii hyvin.

Pisteet: 37/50

Mikkeller Black Hole 2013

Mikkeller Black Hole 2013

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 13,1
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hifjte, Belgia

Mikkellerin yksi takavuosien jättiläisistä oli jäänyt kellariini nukkumaan. Äkkiseltään en edes osannut varmaksi sanoa, mistä oluesta tarkemmin ottaen on edes kysymys, sillä etikettiin sen nimeä ei ole painettu, enkä kyllä itsekään enää muista, mitä olen mennyt aikanaan ostamaan ja mistä. Ehkä Alkosta, todennäköisemmin jostain netin syövereistä. Kuka näitä nyt muistaa…

Aikamatkailun kulkuneuvo kuitenkin paljastui hakukoneseikkalun myötä Mikkeller Black Holen vuoden 2013 painokseksi. Parasta ennen -määritelmä täyttyi aikamääreellä 12/09/17 ja kokonaisikää oli nautintohetkellä jo rahtusen yli kahdeksan vuotta. Olin jo julkaisemassa arvoita, kun huomasin vahingossa, että oluttahan on käsitelty blogissakin jo vuoden 2016 lopulla. Kuka näitä nyt tosiaan muistaa. En minä näemmä ainakaan.

Etiketti ei liikoja paljasta...

 

Raaka-aineet, valmistuspaikka ja päiväystieto sen sijaan löytyy.

Edellisen blogimerkinnän kohteena näkyy olevan vähän tuoreempi vuosikerta, joka oli tullut Alkon valikoimiin joulun alla 2015. Arvion yhteydessä höpisen jotain kellarissani lojuvan Blackin perään, mikä herättää kiinnostukseni. Siellä voi tosiaan sellainen ollakin, vaikka vähän pelkään että olen sekoittanut muistikuvan nyt käsittelyssä olevaan Black Holen vintageen. Asia pitää jossain välissä tarkastaa.

Palataan nyt kuitenkin päivän epistolan pariin. Nyt lasiin päätynyt 13,1-prosenttisen möhkäle on kaukaa ajalta, jolloin vahvat kahvilla ryyditetyt Imperial Stoutit olivat vielä monen olutmaailmaa mullistavia erikoisoluita, joissa tanskalaiskiertolaisella oli varsin vahva jalansija ainakin pohjolan tarjonnassa. ”Daring, vulgar and extreme”, kuului oluen markkinateksti eli saatan muistella hyvinkin oikein. Black Hole ei kuitenkaan ollut edes tämän olutsarjan tuhdein tapaus, vaan selvästi kevennetty versio alkuperäisestä Blackista. Jyhkeää silti, en sitä kiistä.

Kahvin ohella Black Holen valmistukseen on käytetty vaniljaa, cassonadesokeria sekä hunajaa. Humalpuolella jenkkiduo Simcoe & Amarillo, rungon takeina pale- ja suklaamaltaiden lisäksi savumallasta, paahdettua ohraa ja kaurahiutaleita. Oluesta tehtiin myös lukuisia tynnyrivariantteja, mutta tämä on sitä ihan ehtaa ihteään. Peruskamaa sarjansa sisällä, jos niin kehtaa todeta.

Finally……! Black Hole is what Mikkeller is all about. Daring, vulgar and extreme. From the very beginning Mikkellers goal has been to push the limit and with this warming, intense imperial stout, a new chapter in the Danish beer history has been written. The high bitterness from the hops and the sweetness from the malt and alcohol, creates a good balance which makes Black Hole an explosion of nuances, but also leaves a feeling of a perfect and complex beer – in the heavyweight category.

Mikkeller Black Hole 2013

Musta, melko hidasliikkeinen olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on runsaan paahteinen, tumman suklainen, ehkä kahvinenkin. Taustalla punaviinistäkin tunnelmaa ja lämpöä, ehkä konjakkimaista, vähän puunsekaistakin voimakkuutta. Vaniljaa, ei oikeastaan kamalasti makeutta, vaikka suklaapuolesta jotain pehmeyttä löytyykin. Nenä löytää myös sitrusta ja havua, mutta melko kevyesti.

Maku on tuoksun toisinto, ehkä pehmeämpi ja syvempi joiltain osin. Tummaa suklaata, paahtunutta, vähän siirappista maltaisuutta, tiivistä kahvisuutta ja vaniljaa. Vahvuus ilmenee lämpönä, jossa on tosiaan punaviinimäisyyttä taustalla, samoin pehmeän konjakkimaista tuntua. Yrttiä, kypsää greippisyyttä, puumaisuutta... Jälkimaussa mukavaa tahmeutta, joka korostuu suutuntuman kautta. 

Lämmön mukana tulee myös toffeisuutta, myös kahvisuus korostuu huomattavasti. Imelää tämä ei missään nimessä ole, vaikka pientä fariinisokerisuutta kahvisuklaan seasta voikin löytää. Jotain viinimäisiä piirteitä löytyy todella paljon, ehkä hiilihapottomuus tuo mukaan myös liköörinomaista soljuvuutta. Yhtä kaikki, todella herkullinen ja hidas vintagenautinto.

Pisteet: 40/50