Kakola Atelier 26 Gooseberry Wild Ale

Kakola Atelier 26 Gooseberry Wild Ale

• Tyyli: Wild Ale
  
• Alk.%: 6,6
• Panimo: Kakola Brewing Company, Turku, Suomi

Kesällä sattui sopiva tilaisuus piipahtaa KBC:n taproomilla Kakolanmäellä ja vierailuun kuului luonnollisesti pientä maisteluntapaistakin. Myös matkamuistoja tuli hankittua, joista viimeisimmän kanssa tuli varrottua pitkälle alkukevääseen asti. Atelier-sarjan 26. olut on pakattu normituotantoa kookkaampaan pulloon, mikä luonnollisesti herättää hienoista juhlavuuden tuntuakin.

Vaikka sourmaailma ei aina se huokuttelevin vaihtoehto olekaan, kuulosti turkulaisten karviaismarjoin ryyditetty wild ale todella houkuttelevalta. Isot pullotteet vain tuppaavat olemaan hieman haasteellisia kulutettavia, joten tämänkin korkkaaminen jäi tänne alkukevään tienoille.

Atelier 26 on villihiivaolut, jonka mausteaineena toimii Bjursängin marjatilan karviaiset. Olutta on kypsytelty puolisen vuotta ja makumaailma onkin monipuolinen, kerrostunut ja ennenkaikkea todella hienostunut.

Kakola Atelier 26 Gooseberry Wild Ale

Kypsän keltainen, tiheäkuplainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa on vahva villihiivan kädenjälki. Tallia, kirpeää omenaa, sitrusta ja vaaleaa balsamicoa. Ai että.

Maku on hieno. Kirpeää omenaa, balsamicoa ja sitrusta, mutta myös pehmeyttä löytyy. Monipuolinen, miellyttävä ja tyylikäs kokonaisuus. Todella hyvä!

Pisteet: 40/50

HIISI Itse BA

HIISI Itse BA

• Tyyli: Sour / Wild Ale
• Alk.%: 6,0
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

HIISIltä tuli loppuvuodesta muutamakin uutuus Alkon valikoimiin, joista itse valikoin ensimmäisenä testiin tynnyrikypsytellyn versioinnin mainiosta karviaismarjasourista, Itsestä. Alkujaanhan panimon viidentenäsadantena keittona maailmaan saatetusta Itsestä on muotoutunut luottovakio muutoin hieman vähäsourisemmiksi muodostuneissa mallasjuomatottumuksissani, joten tokihan tynnyrikypsytetty elämyskin kovasti kiinnosteli.

Barrel Aged Itse on käynnistelty aistikkaalla saisonhiivan ja brettanomyces clausseniin blendillä ja hapatettu talon omalla lactobacillus-juurella. Makumaailmaa sävyttää reilu annos karviaismarjoja ja homma on tällä kertaa tosiaan sinetöity tammen syvyyksissä vietetyn aikakauden turvin. Tynnyrissä on vietetty aikaa selvästi tolkullista kuukautta kauemmin, kuukausitolkulla, mikä kuulostaa omaan korvaan erityisen hyvältä ja kyllähän vaikutuksen voi maustakin selkeästi havaita. Todella tyylikästä ja eleganttia menoa.

HIISI Itse BA

Hieman tummaan, punakkaan taittavan keltainen, utuava olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa hyvää tallimaisuutta, sitruksista happamuutta, kevyttä viheromenaa sekä muutoi kirpeää, pirteää olemusta tasapainottavaa pyöreyttä eräällä tapaa valkoviinivivahteisin piirtein. Tuo lienee ainakin osin karviaisten ja tynnyrin aikaansaannosta. Todella miellyttävä tuoksu kaiken kaikkiaan. 

Ja maku jatkaa samoilla urilla. Sitruksista kirpeyttä, happamuutta ja omenaisia, vaalean ja vähän happaman oloisia hedelmäisyyden piirteitä. Tallia, loimea, tammea tai ainakin tynnyrin läsnäoloa. Edelleen viittaan valkoviinimäisyyteen, tai ainakin vaaleaa rypäleisyyteen, josta löytyy myös karviaisen sävyjä. Ei yltiöhapan, mutta mukavasti jälkimakuun kuivuva ja suuta supistava kumminkin. Ei kärkäs, vaan pehmeän taustan varaan hienosti rakennettu, luonteikas kokonaisuus. Erinomainen esitys.

Pisteet: 40/50

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,2
• Panimot: Alefarm Brewing, Greve, Tanska / Magic Rock Brewing, Huddersfield, Englanti

Alefarmin ja Magic Rockin yhteisveto sai jäädä ensitapaamisella hyllyyn, mutta tuli kuitenkin noukittua pienen harkinta-ajan jälkeen testiin. Pääsyy empimiselle oli marjalisän käyttö IPA-perheen oluessa, joka harvemmin on omaan suuhun ainakaan olutta parantavaa lisäarvoa antanut – yleensä juuri päinvastoin. No ehkä karviaiset vielä menee, ajattelin ja oikeassa olinkin.

Down The Wire on ajankuvan mukaisesti tyylikkäällä etiketillä varustettu olut, jonka sisällöstä ei purkin etupuoli anna oikeastaan mitään infoa – ei panimoista tai tyylisuunnastakaan. Yleensä ilmiö johdattelee joko jonkinlaisen sourin tai edes jossain määrin samean IPA-APA-tms. oluen äärelle ja niin nytkin.

Tällä kertaa ohra-kaura-vehnä -mallasrungon varaan rakennettu 5,2-prosenttinen Pale Ale on kuivahumaloitu Topazilla ja Hallertau Blancilla. Mukaan on myös mahdutettu mainittuja karviaisia, jotka yhdessä kuivanlaisen ja hitusen kirpeän yleisilmeen kanssa luovat hyvinkin valkoviinivivahteisen kokemuksen. Tästä ajatuksesta en pääse irti koko tölkillisen aikana, joten se näkyy myös lopullisessa arviossa. Todella toimiva ja maistuva olut kaikessa vaaleassa kirpeydessään ja aromikkuudessaan.

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Hedelmäisen keltainen, hieman oranssinen ja aika samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on aika raikas ja kääntyy mielessä välittömästi tällaiseen asetukseen: vaalean rypälemäinen tai oikeammin sitrusmaisen valkoviinivibainen. Vaaleaa hedelmää, yrttiä ja viljavuutta esiintyy himmeämmin taustalla.

Maku on tuoksua kärkkäämpi, muutoin samoilla linjoilla kulkeva ja toimiva kokonaisuus. Tuoksun mielleyhtymä rypälejuomaan elää edelleen vahvana, liekö karviaislisällä oma osuutensa asiaan.

Sitrusta löytyy enemmälti greippisen suoraviivaisessa muodossa, mutta myös valkoviinisten sävyjen kanssa yhteen pelaavampana pirskahtelevuutenakin – suoranaisena kirpakkuutenakin Yrttiä, vaaleaa hedelmää ja kukkaisuuttakin varsin kuivassa, vaaleassa ja suht suoralinjaisessakin paketissa. Ai että kun osuu hyvin ja lopun greippisen sekainen katkeruus tuo mukaan oivallista kirpeyttäkin. Valkkarimielleyhtymä elää vahvana loppuun saakka, eikä siitä oikein irti edes halua päästää. Erittäin mieluisa.

Pisteet: 38/50

HIISI Itse Gooseberry Sour Ale (Batch #500)

HIISI Itse Gooseberry Sour Ale (Batch #500)

• Tyyli: Sour / Wild Ale
• Alk.%: 6,0
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

Hiisi liikkui astian yllä //

”Sais olla enemmän happoa kyllä” //

Kas, happoa tuli, väen ikenet suli //

”Hyvä on tämä, minä itse juon nämä”.

HIISI rikkoi viime kesänä viidensadan keiton rajapyykin ja tekaisi sen kunniaksi juhlavan oluen. Juhlaeräksi valikoitui happaman sävyinen, kaunis ja kesän olutfestarikansassa kehuja nostattanut karviaismarjasouri, jota saatiin syksyllä pieni erä Alkoonkin. Kysyntä monopolissa oli kovaa ja itse onnistuin nappaamaan kenties juuri sen viimeisen pullon verkkokaupasta – enempää ei ohjelma nimittäin antanut koriin laittaa ja tuote välkähti punaiselle ostosuorituksen yhteydessä. Täpärälle siis meni.

Juhlava tuote tuli sitten sopivan hetken tullen testattua ja hyvähän se oli. Ei ehkä jylhyydessään panimon tummempien juhlajuomien kastia, mutta kuin symbolisesti osuvan omanlaisensa, rehti ja kokonaisuutena toimiva olut.

HIISI Itse Gooseberry Sour Ale (Batch #500)

Entä Itse sitten? Siis tuo outo_lintu oluen etiketissä. Siitä en täysin perille päässyt, mutta muinaismuisteloihin siinä kuitenkin taas viitataan. Sanotaan, että Itse on eräänlainen ihmisen varjosielu tai sielun osa. Se on voinut jäädä kummitelemaan maan päälle kuoleman jälkeen tai sen on voinut lähteä omille teilleen jo elon aikana – yleensä sairauden, alkoholismin tai masennuksen tähden. Siivekäs voisikin kuvastaa itse-riekkoa eli ihtiriekkoa. Tai sitten ei… Mielenkiintoisia nämä joka tapauksessa aina ovat ja jälleen kerran graafinen esillepano on hienosti toteutettu.

Viisisataa. Viisi kertaa enemmän kuin sata. Itse on merkkipaaluolut, pantu juhlistamaan HIISIn tähänastista taivalta. Olemme siksikin panneet itsemme likoon tätä olutta tehdessä. Itse on hapatettu talon omalla lactobacillus-juurella, käytetty belgialaisen saisonhiivan ja brettanomyces clausseniin blendillä ja maustettu karviaismarjoilla. Itsen kanssa ei ole säästelty eikä rajoiteltu. Itse on olut, jota itse haluaisimme panna. Ja juoda.

HIISI Itse Gooseberry Sour Ale (Batch #500)

Aamuauringon sävyjä henkivän keltainen, tasaisen samea ja valkeavaahtoinen olut. Kirpeä tuoksu on raikas. Sitruksinen happamuus sointuu yhteen karviaismarjaisuuden kanssa. Miellän karviaiset jostain syystä hieman raa'an kirpeiksi eli vihertäviksi. Teen sitä tahtomatta yleensäkin, mutta nyt tunnelma ihan oikeasti vaikuttaa sellaiselta, suuta supistavalta kiusoittelulta. Myös oluen värimaailma tehostaa mielikuvaa. Mieto tallimaisuus antaa luonnetta, viljava mallaspuoli kahisee vaaleana ja kesäisenä.

Maku toistaa tuoksun linjakkuutta. Kirpeä, vaalea ja kesäinen tunnelma värittyy sitruksen ja karviaimaisen marjaisuuden kautta. Kevyt ja viljava maltaisuus pysyttelee poissa tieltä. Kevyt tallimaisuus kaikuu etenkin jälkimaussa ja vaikka olut kuivan oloinen onkin, löytyy takaa pientä hedelmäistä ponttakin. Ei paljon, mutta kumminkin. Voisi olla napakampikin, mutta tasapainoisuus kieltämättä viehättää. Nice one, päissäni totean. Ehkä silti odotin enemmän. Luonnetta, haastavuutta. Jotain.

Tuomio: Tasapainoinen, hieman tallinen souri sitrusmaisin ja karviaismarjaisin sävyin.

Pisteet: 37/50