CideErikin kotisiiderit mökkimaistossa

CideErikin viime syksyn satoa.

Sain usean, usean vuoden tauon jälkeen taas käsiini CideErikin siideriprojektin tuotoksia. Edellisen kerranhan näiden äärellä on tullut istuttua seitsemisen vuotta sitten. Välissä ehdittiin Leevin kanssa myös lopulta erittäin hienosti kypsynyt ja aikaakin kestänyt weeheavykin valmistamaan (tarkemmin sanottuna Leevi teki ja minä pidin seuraa), mutta senkin ”tieteellisen testin” raaka-aineet on juotu pois varastosta jo vuosia sitten.

Aiempien siiderimaistojen jujunahan oli erilaiset makeutusmuodot, mutta nyt saamani kolmikko nojaa eroissaan enemmälti käytettyjen hiivakantojen tuomiin vivahteisiin. Olen edelleenkin varsin ummikko, mitä siideriasioihin tulee, joskin aihe sinänsä kovasti etenkin kesäaikaan kiinnosteleekin.

Alla maistelussa mukana olleiden juomien tietoja. Kolmosnäyte on kahta muuta selvästi pidempään käynyt, sitä myöten kuivempi ja muutoinkin aikamoisen villi. Syvennyin siidereiden saloihin mökkisaunan terassilla eräänä rauhallisena kesäloman iltana. Yllättävän nopeasti omakin suu alkoi kolmikon väliltä eroja löytämään, joskin päävärit ja vehreän kirpeään omenaisuuteen nojannut makumaailma hyvin vakaasti samaa tietä tuntui kulkevankin.

Kuvissa näytteet on aseteltu numerojärjestykseen vasemmalta alkaen.

Näyte #1:

• Käymään: 10.10.2020
• Pullotettu: 25.10.2020
• OG: 1.044
• FG: 1.002
• Hiiva: Jack’s M2
• Jälkikäymissokeri: 7g/litra

Näyte #2

• Käymään: 25.10.2020
• Pullotettu: 12.11.2020
• OG: 1.044
• FG: 1.002
• Hiiva: Jack’s CL23
• Jälkikäymissokeri: 7g/litra

Näyte #3:

• Käymään: 24.10.2020
• Pullotettu: 18.12.2020
• OG: 1.044
• FG: 1.002
• Hiiva: Browin Ciderini
• Jälkikäymissokeri: 7g/litra

Mukavaa puuhaa kesäillan auringossa.

Yleisesti ottaen kaikki versiot ovat mukavan rungokkaita eli omenaa löytyy mausta runsaasti ja taustaa kannattelee suht runsas, lähtökohtaisesti aina kirpeälle ja kuivalle omenaisuudelle mukavan pehmeää nojaa antava suutuntuma.

#1 Pehmeä suutuntuma, ei silti mainittavaa makeutta. Kirpeähkö, mutta myös lakkamaista sivumakua kantava.

#2 Selvästi vaahtoavin. Edellistäkin kirpeämpi, mutta myös runsasmakuisempi ja tasapainoisempi.

#3 Kaikista napakin ja kuivin, ei silti poskia täysin suppuun vetävää, mutta makeutta on turha etsiä. Mukana myös melko voimakasta talliaromia, mitä ei kahdesta muusta löydy. Ehkä vähän hervoton esitys monen kuriositeetin esittelyn myötä.

Pyörittelin laseja aikana ja haarukoin siidereitä mielijärjestykseen. Melkolailla kättelyssä oli selvää, että vaihtoehto numero kaksi oli kaikkien suunmukaisin. Siitä löytyi kohtalaisen hyvää, tasapainoista varmuutta, mitä kahdessa muussa ei mainittavissa määrin pidemmän päälle löytynyt.

Alkuun ehkä ajattelin, että funkkisaromia kantava kolmosnäyte olisi saattanut saavuttaa etumatkan hetken maistelun jälkeen, mutta sen tarjonta osoittautui pitkässä juokussa turhan haastavaksi ja monelta suunnalta tökkiväksi siideriamatöörin suuhun, että päädyin nostamaan hieman lakkamaisemmankin kakkoserän sen edelle.

#2 Kuohuvuus ratkaisee kenties pelin, sillä sen tausta tasapainottaa ehkä selkeiten puhtaan omenaisen makumaailman vihreää kirpeyttä.

#1 On myös pehmeän kautta kuivaan ja kirpeään päätyvä, ehkä hieman kevyempi esitys, jossa on myös pientä liuotinmaista tuntua mukana.

#3 Aloittaa kaikkein hillityimmin, mutta villintyy melko nopeasti ja tarjoilee jopa tallimaisia aromeita varsin kuivan ja kirpeän omenaisuuden oheen. Ajan myötä villimielisyys tuntuu saavan vain lisäpontta ja tasapainottavan palasen puuttuminen korostuu entisestään.

Joonan Kotisiideri 2020

Joonan Kotisiideri 2020

HopHunters-duon Joona laitteli myös yhden bonuspullon maisteluun kotiolutkaksikon mallasjuomien muassa: oman pihan omenoista puristetusta mehusta ilman lisäaineita tai hiivoja valmistettu siideri. Aitoa menoa siis ilman ylimääräisiä lisiä. Vahvuutta siiderille kertyy n. 4,8% ja se on pullotettu viime vuoden lokakuussa, jokunen hetki sadonkorjuun jälkeen.

Aika kirpakkaa ja etenkin alkuosiltaan varsin railakasta menoa tarjoileva kokemus, jonka takakiekka jää kaipailemaan lisäpontta panosten karistessa lähtösuoran varrelle. Kokonaisuutena raikas ja ehkä alkua lukuunottamatta kepeäkin esitys, jossa rapea omena saa ansaitun pääroolin. Ei pöllömpi, vaikka loppu jättikin seuraavalle sadolle parantamisen varaa.

Joonan Kotisiideri 2020

Tosi iloisesti heti avaamisen jälkeen sihisevä ja poreileva siideri asettuu melko nopeasti. Ei kovinkaan samea, hieman utuinen vain kun varovasti kaataa. Tuoksu on tosi omenainen, vehreä ja valkeakuulasmaisen kirpeän tuntuinen.

Maku on kirpakka, viheromenainen mutta myös terhakan alun jälkeen nopeasti katoava. Hiilihappoja on runsaasti, mikä tehostaa kirpeyttä, mistä itse pidän kovasti. Jälkimaku jää tosiaan kuitenkin aika tyhjäksi. Lisään ensimaiston perään pulloon vielä jättämääni pohjaa, josta mukaan saadaan kammettua kaivattua lisäpontta. Selkeää makujen tiivistymistä on havaittavissa ja yleistulema vaikuttaa alkutilannetta toimivammalta.

Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri (2017)

Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri (2017)

Onhan Vehniällä tehty muutakin kuin sahtia. Nimittäin siideriä! Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri on aito paikallistuote, jonka raaka-aineet on pihistetty Mikon äiteen puutarhasta. 4,7-prosenttinen siideri on laitettu aluille viime syksynä, aikana ennen alkoholilain muutosta, minkä voi vahvuudestakin päätellä. Ei sillä, että tätä kauppoihin olisi tarkoitus ollut tarjota, mutta olipahan hauska sattuma kumminkin.

Uuttakin erää on kuuleman mukaan suunnitelmissa, mikäli satoa vain riittävästi tulee. Tämä ensieräkin vaikuttaa varsin onnistuneelta tapaukselta ja minusta on hienoa, että juoma on tehty alusta lähtien rehdillä tavalla eli hitaasti talven yli kypsytellen.

Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri (2017)

Hivenen samea, vaaleankeltainen ja hitusen sihisevä siideri. Miedossa tuoksussa punaposkista omenaa, syksyistä maalaisfiilistä ja hiivaa. Pehmeä, mutta tosiaan aika kevyt.

Maku on runsaampi, muttei voimakas. Punakkaa kaneliomenaa, aika mehukasta ja vähähappoista viheromenaa myös. Hiivaa, pientä liuottimen tuntua. Helposti juotava ja ihan hyvänmakuinen siideri. Kotikutoinen toki ja aika maanläheinenkin, mutta juotavuudeltaan hyvällä tasolla.

Kotisiideri: Testissä CideErikin kolmikko!

Marraskuun puolivälissä Jyväskylässä vaikuttava kotiolut- ja siiderimestari Leevi ”CideErik” otti minuun yhteyttä ja tiedusteli kiinnostaisiko mahdollisesti maistaa hänen tekemiään siidereitä. Siidereitä allekirjoittaneen tuleekin juotua melko harvakseltaan, mutta olen itseäni haastaakseni muutaman jo blogiinikin arvioinut. Otin siis haasteen ilomielin vastaan, kyllähän hyvälle juomalle riittää aina kiinnostusta! Kuuleman mukaan tämänvuotinen siiderisatsi on järjestyksessään kolmas tuorepuristetuista omenista tehty siiderierä, jonka Leevi on valmistanut. Omenoita oli tänä vuonna runsaanlaisesti ja niitä oli haalittu erinäisiä reittejä pitkin – kaikkea ei siis nipistetty kotipihalta tai aidan takaa yön pimeydessä. Kotiolut-forumilta voi muuten käydä tutkimassa, millaisin eväin siiderit on valmistettu sekä mietteitä eri valmistusvaiheista. Jutusteltiin siinä pullojen haun yhteydessä hieman niitä näitä ja Leevi kertoilikin suunnitelmistaan myös kotiolutrintamalla – hankinnassa on uutta laitteistoa vanhan matkattua pohjoiseen ja tulevia oluteriä oli jokunen jo mielessä. Myös hänen taannoin käymästään Mustialan oluenvalmistuskurssista oli puhetta ja pieni innostuksen poikanen aihetta kohtaan nousi itsessänikin – mutta pidetään nyt realiteetit mielessä ja hoidetaan niitä hommia, mihin aikaa tällä hetkellä on, eli maistellaan muiden tekemisiä! Mutta tuossa sai hyvää informaatiota kotikaupungin kotioluttaitureiden määrästä – veikkaan silti arvioivani edelleen luvun alakanttiin. 

Kotikutoista omenasiideriä Jyväskylästä!

Sain mukaani kolmea eri siideriä, jotka ovat kaikki lähtökohdiltaan samaa tavaraa, eli tuorepuristetuista omenista valmistettua, kuivaksi käynyttä siideriä. Yksi pulloista sisälsi siiderin sellaisenaan, mutta kahteen muuhun Leevi oli lisännyt makeutusaineita – toiseen yhden tabletin steviaa ja toiseen saman verran hermesetasta. Mainitut makeutusaineet eivät ilmeisesti kelpaa hiivan ravinnoksi, joten mielenkiintoista nähdä, kuinka ne muuttavat makua verrattuna naturellina tarjoiltuun versioon – saati sitten keskenään. Valitettavasti en saanut laitettua kaikkia kolmea maisteluun rinnakkain vaan nautiskelin pullot hiljakseen ennen joulua aina sopivan tilaisuuden tullen. Kirjoittelin kustakin kuitenkin mietteet ylös ja annoin kouluarvosanan, kuten siideriarvioissani olen tähänkin saakka tehnyt. Muistutan, että siidereiden arviointi ei ole leipälajiani, joten sanamuodot ja vertaukset saattavat asiantuntijoiden korvaan välillä särähdellä! (Viimeistään) tässä vaiheessa vastuu siirtyy lukijalle… Alta löytyy mietteet kustakin siideristä maistelujärjestyksessä.

CideErik Naturel

CideErik Naturel 

Utuisen sameaa, ihan pirteän keltaista siideriä hienoisella hailakkuudella varustettuna. Maussa omenaisuus on kuivahkoa, vaaleaa ja vihreän hapanta – löytyy siitä myös melko vahvaa hiivan aromia, mikä tuo joukkoon myös kevyttä mausteenomaista tuntua. Yleisilmeeltään melko kuiva, joskin omenan vihreys tuo kokonaisuuteen mukavasti tuoreutta. Hedelmäinen makeus on vaaleaa, varsin hapanta ja taustan hiiva-aromista huokuu kevyt kotiviinimäinen tuntu – kevyttä käyneisyydenkin kaikua löytyy, mikä selittynee makeuden vähäisellä peittävyydellä. Ehkä kevyttä vetisyyttä maun reuna-alueilla, vähän samaan tapaan kuin ulkonäön viestimässä hailakkuudessakin. 

Osa pullosta testattu uunilohen kaverina ruokapöydässä: vihreä omenaisuus leikkaa kauniisti kalan rasvaisuutta. Toiminnallisuudeltaan ehkä vahvemmillaan ruokajuomana.

CideErik Stevia-edition

CideErik Stevia-edition

Hieman tummahkon keltainen, kevyesti läpikuultavan utuinen. Maultaan yllättävän painokas kokonaisuus! Omenaisuus on runsaanlaista, pitkälti vahvan tiivistemäistä mehua muistuttavaa – ei missään nimessä esanssista, vaan aidompaa tavaraa. Hedelmäinen happamuus on keskirunsasta ja siideri on tiiviydestä johtuen sopivan tuhtia juotavaa. Kotiviiniä ei mausta löydy, hiivaisuutta kevyenä sivuaromina väriä tuomassa – maanläheistä mausteisuutta sekä terävää hiilihappoa loppumaun puolella yhdessä profiilia nostaneen vihreän omenan happamuuden kanssa. Supistaa suun mennessään vuoraten sen tuoreen omenaisella kalvolla. Hyvää juotavaa, ilmeisesti pieni makeuttaminen toimii itselleni blankkia versiota paremmin!

CideErik Hermesetas-edition

CideErik Hermesetas-edition

Pulloa avatessa meinaa tulla kiirus sisällön porhaltaessa ulos pakkauksestaan. Vahingoilta vältytään ja lopulta lasiin saadaan hieman ananasmehua sävykkäämmän keltaista, tasaisen sameaa ja mukavasti vaahtoavaa siideriä. Tuoksu lupailee hyvää, siinä on rehtiä, vihreää omenaisuutta, josta löytyy miellytävää hedelmäistä makeutta hapokkuuden seuraksi sekä asteen verran hiivaista aromia. Maku ei viettele aivan tuoksun tavoin pehmeydellään, joskin happaman omenainen tunnelma henkii vihreää tuoreutta. Vaalea, vihreä ja pienten omenien terhakkuutta omaava kevyesti makea hapan nautinto, jossa on ilmassa pehmeänlainen hiivan aromi. Ehkä jopa raa’an omenainen hapan kalvo vuoraa suun kuivattean sen pinnat – hyvin potkivaa happamuutta tukee edelleen omenainen makeus, mahtava kombinaatio! Suutuntumaa piristää, toisaalta keventää pienikuplaiset, varsin runsaat hiilihapot. Oivallinen kesäjuoma, joka tuskin kalpenee lämpimän kevätauringonkaan edessä. Ehdottomasti kolmikon vakuuttavin!

Yhteenveto:

• CideErik Naturel: 7 ½
• CideErik Stevia-edition: 8+
• CideErik Hermesetas-edition: 9-

Tämä oli mielenkiintoinen testi jo itseni kannalta, sillä olen aina pitänyt itseäni kuivan siiderin ystävänä. Sitä varmasti olenkin, mutta perusajatuksena ollut ”mitä kuivempi, sen parempi” lienee johtanut itseäni hieman harhaan. Täysin kuivattu versio nimittäin osoitti, että pientä makeuden lähdettä makuhermoni siihen kaipasivat, mikä osoittautuikin todeksi maistettuani makeutettuja versioita. Hermesetas vei muistiinpanoissa sekä mielikuvissa ehkä selkeästikin pisimmän korren – tämänkaltaista juomaa ostaisin takuuvarmasti kaupastakin. Olutkellari kiittää ja kumartaa, hienoja siidereitä on CideErik saanut loihdittua kotikonstein – moni käyttää omenansa varmasti paljon huonommallakin tavalla...lauseen molemmissa merkityksissä!