Kotioluttesti: McZainasheff’s Wee Strong Scotch Alen kehittyminen

"Testimateriaalit"

Kahdeksas lokakuuta vuonna 2014… Tuona sateisena keskiviikkona piipahdin paikallisen kotiolutvirtuoosin, Leevi ”CideErikin” luona tutustumassa kotioluen valmistukseen. Syksyisen illan päätteeksi jätimme käymään noin seitsemäntoista litraa Strong Scotch Alea eli melko lämmittävää sisältöä talveen olisi tiedossa. Illan koonti löytyy erillisesti jutusta:

Mestarin oppipoikana: Strong Scotch Alen valmistus

Olut lähti käymään iloisesti ja Leevin raportoinnin mukaan kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Pullottamaan pääsi parin viikon odotuksen jälkeen ja kipaisin talteen osan tuosta erästä. Arviolta olut on ”valmista” juotavaksi puolen vuoden iän saavuttaneena, ehkä vähän ylikin, mutta ajatuksena oli että tutkisin maun kehittymistä satunnaisin väliajoin heti alkuhetkistä lähtien. Suurempaa tiedettä ei kuitenkaan luvassa ole, vaan koe suoritetaan puhtaasti maistamalla olutta eri ajankohtina. Katsotaan mitä sillä kulloinkin on annettavanaan ja katsotaan varaston ehtyessä, mikä ikä oluelle osoittautui optimaalisimmaksi. Maistamisen lisäksi pisteytän oluen joka maistokerralla – ehkä näin saamme jonkinlaisen numeerisen vertailupohjan sanallisten kokemusten rinnalle… Päivittelen alapuolelle kokemuksia maistotilanteissa aina sitä mukaa, kun sovelias ”näytteen ottohetki” kohdille osuu.

Tutkittavan oluen tiedot:

• Tyyli: Strong Scotch Ale
• Resepti: McZainasheff’s Wee / Brewing Classic Styles(Jamil Zainasheff & John J. Palmer)
• Valmistaja: Leevi "CideErik"
• Alk.%: n. 10% (oli tavoite)
• og: 1.082
• fg: 1.017
• Pantu: 8.10.2014
• Pullotettu: 20.10.2014

Jutun päätähti lähes kaksi vuotta ensimaistosta...

Maistoloki:

2.8.2017 - viimeistä viedään, harmi. 

Ei siinä aivan vuotta vierähtänyt edelliskerrasta, mutta ei paljoa jäänyt vajaaksi. Leevin kanssa keitetyn erän viimeinen pullo on jo lähes neljän vuoden ikäinen ja odotukset kehittymisen suhteen ovat skeptisen toiveikkaat. Käyrähän on ollut vuoristoratamaisen epätasaisuuden jälkeen lähinnä nousuvoittoinen, mutta kantaako taika näinkin pitkän ajan päähän? No kantaa. Hemmetti. Vuodentakainen ”notkahdus” on käännetty taas voitoksi.

Jo tuoksu enteilee hyvää. Kylmänäkin olut viestittää maltaista sulosointuaan, mutta intoutuu hienoisen lämpeämisen jälkeen suoranaiseen syvien aarrevesien kalasteluun, samettiseen seilailuun. Toffeeta, toffeeta, hieman paahtunutta toffeeta. Rusinaa, muuta ylikypsää ja paikoin kuivatettua hedelmää, kevyen paahtunutta limppua, yleistä leipäisyyttä ja vienoa pähkinää. Kanervamaustettu hunajakin tuoksuu tummassa sävyloistossa. Hienoa!

Maku… Se tulee viipyillen, mutta se tulee kovaa. Samettisuus on tosin jäänyt taka-alalle ja mukana on mukavaa yrttisen humalan purevuutta, paikoin mausteista kuivuutta sekä sitä tehostavaa alkoholin lämpöä. Runsas maltaisuus henkii toffeista, kevyen paahtunutta ja selkeän tummaa limppuisuutta, hienoista kuivakakkuista makeutta, hedelmäisen tummuuden, rusinan johdattaman kypsyyden täydentäessä makupalettia hyvällä osallistumisellaan. 

Olut on makeudenlähteistään huolimatta hieman kuiva, lämmittävä ja rouhea, mutta sen jylhä olemus on ihailtavan ylväs, kunnioitettava ja nautinnon hitautta painottava. Vahvuus on siis juuri sopivasti esillä. Huulet tahmaantuvat, huonetila täyttyy maltaan muhevasta, mutta rustiikkisesta tunnelmasta.

On tämä vain ollut hieno matka ja näin viimeisen pullon kohdalla on todettava, että se matka tosiaan on määränpäätä arvokkaampi. Nyt on niin sanotusti tyhjä olo. Bravo! Pisteet: 9-4-8-4-15 = 40/50

7.10.2016 – onko kaksivuotias jo ikäloppu?

Syksy on tullut ja skottivarastot hupenevat. Jäi sinne vielä yksi pullo, joka päässee testiin talven tultua. Näin muutaman vuoden seurantaprojekti saadaan päätökseen. Puolivuotinen kehityshuippu näkyy näin ilman kylmettyä saavuttaneen tappinsa eikä kesän tai viime syksyn hekumaan enää päästy. En varmaksi osaa sanoa, mutta ehkä jonkinlaista epäkuranttiudenkin virettä oli olueen jo päässyt syntymään, vaikkei tuo maistokokemukseen vielä päässyt vaikuttamaankaan. Epätasaisuutta oli kuitenkin jo hitusen aistittavissa, mikä toi jälkiliukuun ajoittaista sivujuonnetta. Siitä ei kuitenkaan oikein saanut kiinni, mutta aika näyttänee oliko aavistus oikea. Pullot loppuvat siinä mielessä harmillisesti kesken.

Kävipä muuten sillä tavalla veikeästi, että maistokerta sattui oluen valmistuksen vuosipäivän aatolle. Olisi pitänyt olla hieman tarkempi ja malttaa viralliseen juhlapäivään, mutta kukapa niitä kalentereita aina muistaa tiirailla...

Maultaan erittäin syksyinen. Kevyen paahtunut, ruskean leipäinen maltaisuus, rusinainen, kuivatun luumuinen ja osin intensiivinen, paahtuneen siirappinen kokonaisuus viettelee syvyydellään, mutta myös mausteisen kuivalla, kanervamaisella rosoisuudellaan. Lopussa tähän yhtyy myös keskirunsas humalan purenta oluen ollessa kuivakkuudestaan huolimatta makeanlainen, runsaan maltainen ja paikoin lämmin, kevyen lakritsinenkin. Ehkä hienoisia taantuman merkkejä ilmoilla jo on paikoittaisen epätasaisuuden muodossa, mutta kyllähän tässä tarjoillaan mainiota lämmikettä hyiseen syysiltaan. Pisteet: 8-4-8-4-14 = 38/50

5.6.2016 - ommuute...!

Olutvarastot ovat olleet hieman muuttokannoilla talven remontin ja sittemmin alkaneen "varastopaikan" remontin vuoksi, joten skottiherkunkin maistoväli on siinä samalla päässyt hieman venymään. Lähes puoli vuotta edellisestä kerrasta, vähän ehkä epävarmoin tuntemuksin syksyllä esimerkillistä kehitystä osoittaneen oluen pariin.

Tuoksu on hieman kova, kypsää hedelmää ja rusinaa, mutta myös kuivempaa, hienoisesti paahtunutta, kuivaneen siirappista maltaisuutta. Kevyttä salmiakkia, ajan myötä löytyy myös pehmeämpää hedelmää. Syvä ja ruskea.

Maultaan todella hyvä. Paahtuneen siirappiin maltaisuus on esillä vahvana, samoin rusinainen, kypsä ja kuivattu hedelmäisyys. Katkeropuoli on lopussa kohtalaisen purevaa ja liittoutuu yhteen kevyen mausteisuuden kanssa. Terävinä pistoina esiintyy salmiakkia ja lakritsia. Alkoholi lämmittää mukavasti ja täydentää jyhkeän, jämäkän ja jähmeän tunnelman. Makeutta löytyy hyvin, mutta loppu on hieman kuivaan taittuva. Intensiivinen ja lämmin tunnelma. Eteenpäin on menty ja nyt alkaa olemaan todella hyvää! Pisteet: 8-4-9-4-16 = 41/50

16.10.2015 - No nyt!

Jätin muutaman pullon pienelle kesätauolle lepäilemään ja näin syksyn ollessa jo tunnelmallisen pitkällä ajattelin tehdä pientä laadunvalvontaa. Keväällä makumaailma lähti kuivumaan kohtalaisen nopeaa tahtia, joten hieman pelolla odottelin syksyn saapumista. Oluen profiili olikin kokenut melkoisen muutoksen ja suunta oli oikeastaan juuri se, mitä salaa koko projektilta olin toivonut. Runsas, pyöreä, makeahkon maltainen ja lämmin tunnelman luoja! Korkkaus osuikin aika sopivasti juuri pullotuksen vuosipäivän korville...

Tuoksu hurmaa heti kättelyssä. Kypsä, rusehtava ja kuivattu hedelmäisyys tursuilee ulos lasista pehmeän rusinaisin värein. Makeaa, imeltyneen kuoren omaavaa limppua, vaaleahkoa toffeeta mutta myös mausteisempaa kuivuutta. Ronskilla nuuhkaisulla esiin nousee myös hunajaa. Syvä, tunnelmallinen, jyhkeä.

Maultaan olut on hieman tuoksua kuivempi, myös pippurisen mausteista tuntua enemmän ilmentävä. Alkoholi on läsnä lämmittävänä elementtinä. Mausta löytyy tuoksusta tuttua, kypsän rusinaista kuivahedelmäisyyttä, rehdin maltaista limppua ja paahtunutta siirappisuutta. Mukana on hieman suklaisia sävyjä ja kevyttä paahteisuutta. Mukava katkeron rypistyskin lopusta löytyy... Suutuntuma on alkuun soljuva, tahmaava ja täyteläinen, mutta taittuu lopussa esiin nousevan kuivuuden myötä.

Kesätauko tuntuu tehneen hyvää ja synkän syksyiset olosuhteetkin lienevät tyylille erittäin optimaaliset. Pisteet: 8-4-9-4-15 = 40/50 

5.5.2015 – Kuivuutta, maustetta, lämpöä... 

Jääkaappikylmänä pullonsuusta tuoksuteltuna ilmoilla leijailee vienoa savun aromia, joka lasiin kaadettaessa kuitenkin hälvenee… Alkuun syvää, rusinaista hedelmäisyyttä, lämmetessä tuoksu kuivuu ja nostaa esiin myös tuhdin lämmittävyyden. Samoja elementtejä kuin reilu kuukausi sitten.

Maultaan varsin mainio, hieman kulmikas ja jännän intensiivinen kuivan tuntuman ohentaessa yleistuntumaa. Kärjistyneen tiivistä, hieman vaalean tervaisia sävyjä saanutta siirappisuutta, kuivaa mausteisuutta sekä ylikäyneenä kuivattua hedelmäisyyttä rusinaisin teesein. Kevyttä limppua, henkäys vaniljaa… Lämpöä, lopussa pientä poltetta, kevyttä katkeroa sekä tahmaavuutta.

Kovasti on skotti kuivunut, mausteet, lämpö ja yleinen makujen tiivistyminen ovat selvästi havaittavissa. Omaan makuun tarraa kitalakeen kiinni turhankin karheasti, silti nautinnollisuuttakin löytyy. Hitaaseen, kiireettömään eloon – juuri niin kuin oli tarkoituskin. Pisteet: 8-3-7-4-14= 36/50 

22.3.2015 – Eihän me tynnyriä käytetty? 

Kuukausi edellisestä, pienillä muutoksilla mennään ja laatu on oikein hyvällä tasolla. Tuoksu on hieman kuivunut ja toffee on saanut hieman vaniljaista sävyä mukaansa. Makeutta ja rusinaista hedelmää löytyy, limppuisuus on hieman karissut matkasta. 

Myös maku on kokenut kuivumista ja lopusta löytyykin entistä runsaammin mausteensekaista kuivuutta yhdessä yrttisen nipistävän katkeron kanssa. Toffeista maltaisuutta hyvin vienolla vaniljan aromilla, rusinaa, tummaa hedelmää ja kevyttä limppua – ehkä keksiäkin. Aavistus banaania, hieman alkoholin lämpöä, lopussa tiivistä lakritsia sekä likööristä tunnelmaa. Vähän jopa tynnyrimäistä kutinaa, mikä kieltämättä tuntuu hieman oudolta. Eipä tuo haittaa, päinvastoin. 

Kuivempi, ehkä vähän yksioikoisempi ja vahvemman oloinen kuin aiemmin – hyvä paketti kasassa. Seurataan kehittymistä! Pisteet: 8-3-8-4-15= 38/50 

22.2.2015 – Odotus palkitaan… 

Testiväli venähti turhankin pitkäksi, mutta odottelu selvästi kannatti. Tuoksussa toffeista, limppuisen maltaista syvyyttä, rusinan johdattamaa, tumman kuivattua hedelmäisyyttä. Pehmyt, soljuva, tyylikkään makea ja runsaan maltainen. Vahvuus ilmenee tuoksun hitaana jyhkeytenä sekä hienoisena kuivuuden tuulahduksena. Joukossa on myös kevyttä yrttiä, hieman runsaampaa mausteisuutta… Parasta antia tähän saakka, helposti.

Mausta löytyy tuoksussa mainittuja elementtejä runsaasti. Limppuinen, pinnaltaan paahtuneen imeltynyt maltaisuus, toffeen sävyttämä rusinaisuus sekä niin kypsää kuin kuivattuakin hedelmäisyyttä henkivä makeus ovat näyttävästi esillä. Ehkä hienoista banaaniesterisyyttäkin on matkassa… Tuoksusta poiketen makumaailma on kuitenkin kuivempi, hieman valkopippurisen mausteinen ja melko purevakin. Alkupuolisko soljuu vielä mukavan pehmeässä pumpulissa, mutta loppu onkin jo huomattavan kuiva, kitalakea supistava ja kevyen katkerakin. Vahvuus ilmenee miellyttävänä lämpönä ja olut on kokonaisuudessaan miellyttävän hidasta ja lämmitävää nautittavaa talven keskelle. Makumaailma on lajin sallimissa rajoissa monipuolinen, yleisesti varsin syvä, mutta tuntuma voisi pitää hidasliikkeisyytensä hieman pidemmällekin… 

Tässä vaiheessa talvea kokonaisuus alkaa saada tasapainonsa hienosti balanssiin ja mielestäni tuhdin skotin elementit alkavat olemaan hienosti kasassa. Ei virhemakuja, odotettua arvokkuutta ja lämpöä sekä runsaan maltaista, kypsänkuivaa hedelmäisyyttä sekä toffeista makeutta sopivaa katkeron purua unohtamatta… Hetken voisi vielä malttaa, mutta nautittavuus on jo nyt hyvällä tasolla! Pisteet: 8-3-8-4-15 = 38/50

 
26.1.2015 - No niin!

Kolmen viikon tauko ja uusi McZainasheffi auki. Tuoksu toimii edelleen eikä siinä ole suurempia muutoksia havaittavissa. Makeassa, tummahkossa maltaisuudessa on mukana hyvä annos hieman paahtunutta toffeeta ja yleisilme muutoinkin on pehmeän makeuden sävyttämää. Kuivattua hedelmää löytyy pehmeän rusinaisessa muodossa, mutta myös vienoa kuivuutta tuovaa valkopippuristakin mausteisuutta on tarjolla. Paahtunut, maltainen imeltyneisyys on kuitenkin vahvinta antia. Hyvältä vaikuttaa…

Maku on petrannut pienen notkahduksen jälkeen huomattavasti ja ehdottomasti parasta McZainasia on tällä hetkellä käsillä. Kolmen viikon takainen alkoholin katku on näivettynyt oluen vahvuutta kuvaavaksi lämmöksi ja kevyeksi henkäykseksi. Lopussa se ehkä hieman terävöittyy kukkean, hivenen raa’empaa sitrustakin ilmentävän katkeron sekä tuoksustakin löytyneen valkopippurisen kuivuuden siivittäminä.

Tummahko, imeltyneen limppuinen mallas saa seurakseen ohueksi laimentunutta, paahtunutta siirappia sekä pehmeää toffeeta. Rusinaista hedelmäisyyttä, hieman luumua ja ehkä weizenbockmaista, ylikypsää banaaniakin – alkupuolisko onkin miellyttävän pehmyt, syvä ja vivahteikas. Aiemmin mainittu humalointi ja mausteisuus kuivattavat toisen puolikkaan, ehkä hivenen liiaksikin. Tuntumaltaan kohtalaisen jyhkeä, hienoisesti huulia tahmaava – toivottua arvokkuuttakin alkaa löytymään ja tasapainokin kehittyy hyvää tahtia.

Selvää eteenpäin menoa ja nyt nautittavuus alkaa olemaan uomissaan. Vielä on varaa odottaa petraantumista etenkin lopun osalta, mutta oikein mukavalta vaikuttaa! Pisteet: 8-3-7-3-14 = 35/50

5.1.2015 - sekalaista epäselvyyttä

Kolme viikkoa ja yksi päivä edellisestä – hieman aioittua pidempi väli pääsi joulun pyhien myötä syntymään. Tuoksu syöksyy naamalla viettelevänä, täynnä tummaa, kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä, makean limppuista maltaisuutta sekä toffeeta! Pehmyt, makeahko, ruskea… Vahvuus huokuu tunnelmasta ja se tuo matkaan kevyttä rouheuttakin – alkoholi on piilossa…

Maussa on otettu hienoisesti takapakkia – paletti on selvästi hieman käymistilassa ja tasapainoa kaivattaisiin. Paljon on hyvää, mutta myös alkoholi on alkanut pilkistää aiempaa enemmän, myös hauskaa salmiakkia nousee samalla esiin. Kypsyyttä huokuvaa, rusinaista, kuivattua hedelmäisyyttä on edelleen mukavasti, toffeinen, imeltyneen limppuinen maltaisuus on voimissaan ja jopa kevyttä banaanin sävyisyyttä löytyy. 

Humalointi puree melko voimakkaasti – sitrusta, kukkaista tuoreutta, rehtiä katkeroa. Myös mausteista kuivuutta esiintyy lopussa ja olut näyttäisikin poikkeavan kuvauksen perusteella melko paljonkin edellisestä maistosta, vaikka pitkälti samat palaset pelistä edelleen löytyy. Nyt järjestystä ja voimasuhteita on vain laitettu uuteen uskoon…

Kompastuksena tässä vaiheessa ovat vielä alkoholin henkäys sekä yleinen tasapainottomuus katkeron ja mausteisen kuivuuden määrän suhteen...  Pisteet: 8-3-6-3-12 = 32/50

14.12.2014 - hitaasti mutta varmasti

Lyhyt makustelupäivitys tähän väliin:

Pari viikkoa edellisestä maistosta ja kehitys näyttää jatkavan hyvää suuntaustaan, joskaan suurta etenemää ei lyhyehkön ajan jakson aikana ole havaittavissa. Siirappinen taustakaiku saa puskurikseen melko dominoivan, kypsän ja kuivatun hedelmän verhon – rusinaa, luumua, viikunaa… Vähän käynyttä hedelmäisyyttä on ilmoilla kohtalaisen paljon. Limppua löytyy edelleen, mutta sen osuus lienee vähentenyt edellismaistosta – tuoksussakaan sitä ei niin runsaasti esiinny. Lopusta löytyy hieman kukkeaa katkeroa, ehkä myös vienoa sitruksen kaikua. Hyvin tuo joka tapauksessa muutoin pehmyttä ja orastavan imelääkin makua leikkaa. Alkoholi lämmittää, on ehkä hieman esilläkin, mutta hyvin suitsittuna. Tasoittunut on, nautittavuutta löytyy jo ihan mukavasti ja varmaan kehtaisi hyvillä mielin tutuillekin tarjota. Odottelussa lienee kuitenkin enemmän ideaa… Hyvältä näyttää tässä vaiheessa! Pisteet: 8-3-7-3-13 = 34/50

30.11.2014 - merkkejä paremmasta

Toisen laadunvalvontaoperaation aika. Leevi hieman varoitteli, että taskulämmin Wee saattaisi olla varsin omatoiminen pöydälle leviäjä, joten parin päivän jääkaappiseisotus lienee paikallaan. Oluella ikää seitsemän ja puoli viikkoa…

Sameaa on, kuraista ruskeutta ja kevyttä oranssin kajoa. Vaahtoa nousee puolen lasin verran, mutta varoiteltua tunteenpurkausta ei näy – jääkaapittaminen lienee tasapainottanut pahimman piikin. Tuoksu lupaa hyvää ja vaikuttaa huomattavasti ensikertaa pätevämmältä. Tummaa, ylikypsän ja kuivatun rajamailla vellovaa, rusinaista hedelmäisyyttä löytyy, mutta tummahkon limppuinen, hyvinkin imeltynyt mallas hallinnoi peliä. Ehkä hiven paahdetta, pientä särmää ja rusehtavaa pehmeyttä – hintsusti salmiakin tapaista tahmeutta löytyy myös. Makeaa on, mutta ei haittaa… Hyvältä vaikuttaa.

Myös maku on petrannut, varsin selvästikin. Rusinaista, melko ylikypsän oloista ja puoliksi kuivattua hedelmäisyyttä on mukavasti, tuoksun limppumainen osuus on hieman seesteisempää joskin hyvin esillä edelleen. Nyt makeus on jo rehdimpää, vaalean siirappista, mutta hivenen paahtuneella tunnulla varustettuna. Hieman mausteita, kevyttä katkeroa joka leikkaa hyvin makeanlaista tunnelmaa. Alkoholi on kadonnut makukartalla ja lämmittelee taustalla asiaankuuluvalla tavalla – ehkä ajoittain vielä hönkii turhan voimaisana. Kurkussa hieman kaksijakoista ”kukkaista hunajaisuutta” – eli vihertävän tuoretta makeutta.

Runko ehkä hieman laahaa vielä perässä ja tunnelmaa leimaa hienoinen keskeneräisyys. Tasapaino alkaa kuitenkin löytymään ja päämaut henkivät selvästi oikeasta suunnasta. Hyvä tästä tulee, maittaa hyvin jo tällaisenaan..! Pisteet: 7-3-7-3-13 = 33/50

 
26.10.2014 - ensimaisto

McZainasheff’s Wee - 2vko

Samea, kuraisen rusehtava ja hieman oranssinen ulkomuoto – vaahtoa syntyy hieman. Tuoksu ei järin voimakas, joskin varsin ytimekäs. Pitkälti makeahkoa, rusinaisen rusehtavaa, kuivattua hedelmää – ehkä hieman käyneessä muodossa. Orastavaa imelyyttä, mutta melko raakaa tuntua.

Mausta huomaa selkeän kypsymättömyyden, yleiskuva on hieman Belgiankin suuntaan viittaava. Maku on oikeastaan halkaistu keskeltä kahtia. Toiselta puolelta löytyy miellyttävää rusinaista, kypsänä kuivattua hedelmää, jota on paljon ja melko syvästikin. Hyvä kaiku mausteisuudesta, taustalla selvän potentiaalista makeutta, joka vielä hieman piilottelee. Toinen puoli sitten kaikuu hieman raakuuttaa. Alkoholi maistuu jonkin verran, yleisilme on varsin kuivakka – hieman käynyttä hedelmäisyyttä. Vielä on matkaa nautintoon kokonaisuudessa. 

Tuntuma osin soljuva ja tahmaava, mutta häviävissä määrin. Hiilihapot melko maltilliset, joskin pienikokoisina terävät. Pisteet: 5-3-5-3-9 = 25/50

Korkista löytyy tarvittavat speksit kuin Westleterenin pulloissa ikään...