Inventaario

Vaikka arki-iltaisin ei oluita yleensä tule nautiskeltua, ei se silti tarkoita, etteikö niiden kanssa voisi olla tekemisissä ollenkaan. Usein tuleekin lueskeltua uutisia, olutjuttuja ja olutoppaan-forumilta huhuja tulevista uutuuksista ja mielenkiintoisista oluista. Haku on siis päällä jatkuvasti. Tämä kaikki puhtaasti mielenkiinnosta ja rakkaudesta lajiin. Tällä viikolla olenkin parina iltana tehnyt inventaariota kellarissa, jossa on tullut hetki jos toinenkin seistyä pullorivien edessä. Inventaario oli paikallaan, sillä matkan varrella sukan varteen on kertynyt muutamia oluita, joita olisi tarkoitus säästellä hieman pidemmän aikaa. Jotkut puhuvat kypsyttämisestä eli oluiden tarkoituksen mukaisesta ikäännyttämisestä joka tietyille (yleensä vahvemmille) oluttyypeille sopiikin. Itse en kuitenkaan tuossa kilvassa ole vakavissani mukana, jotkut oluet ovat vain odottamassa sopivaa hetkeä, osa ehkä vain unohtunut takariviin. Joukossa on kuitenkin paljon oluita, joiden päiväyksistä minulla ei ole hajuakaan ja toisaalta väliin on saattanut jäädä myös juomia, jotka eivät liiasta säilyttelystä oikein pidä.

Karkean listan alapäästä löytyy myös varsin pitkälle meneviä päiväyksiä.

Mutta insinöörillä on ratkaisu kaikkeen: käydään oluet läpi ja tehdään taulukko! Ja näinhän siinä kävi. Oikeastaan suurin liikkeelle potkiva tekijä on lähestyvä muutto. Muuttoon liittyy amatöörimäinen virhe, uudessa kodissa ei ole kylmäkellaria tai mitään muutakaan oluen säilytykseen sopivaa tilaa. Olenkin päättänyt hajauttaa kellarin sisällön kahtaalle. ”Tuoretuotteet” otan mukaan uuteen kotiin ja arvokkaasti vanhenevat, säästettävät löytävät väliaikaisen paikan muualta. Tämänkin vuoksi oli hyvä käydä läpi mitä oluita kannattaa lähteä välivarastoon raahaamaan. Ja tietääpähän jatkossa mistä päästä hyllyjä lähtee tyhjentämään. Olkoon tämä täytetekstinkin kriteerit täyttävä päivitys katsaus tulevaan: lähiaikoina arvioissa saattaa vilahdella kellarista poistuvia tuotteita, jotka joku saattaakin muistaa omasta lähimenneisyydestään. Niin ja kellariahan ei sitten enää fyysisesti ole olemassa, vain tämä siitä muistuttava blogi ja kauniit muistot. Ei anneta sen haitata olutseikkailuamme.

J-P

BrewDog Cocoa Psycho

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: BrewDog, Fraserburgh, Aberdeenshire, Skotlanti

Valikoiduissa olutravintoloissa meneillään olevien Stout& Porter-viikkojen tarjonta on ihan mukavan runsas. Eilen tuli pyörähdettyä yksillä Vihreässä Haltiattaressa ennen leffan alkua ja näitä samaisia herkkuja oli myös tuolla tarjolla. Valinnan tekee joka kerta vaikeaksi Vihreän kiusoitteleva tapa asetella uutuudet ja teemaviikkojen herkkupalat riviin tiskille. Vaikeaa oli jälleen ja pitkän pullojen hypistelyn jälkeen päädyin suosituksesta hanatuotteen puoleen: BrewDog Cocoa Psycho. Tämä imperial stout-tyylinen olut oli mukana BrewDogin Prototype Challenge 2012:ssa, jossa asiakkaat saivat äänestää kolmesta vaihtoehdosta tälle vuodelle pantavan uutuuden. Cocoa Psycho siis voitti keräämällä 41% äänistä. Äänestin myös itse ko. tuotetta. Oluen teossa on käytetty maun antajina mm. paahdettuja tammilastuja, vaniljaa ja kaakaota.

Imperial stout on ehdoton suosikkini mitä oluttyyleihin tulee. Se on myös loistava juoma kylmiin talvi-iltoihin paahteisuutensa ja lämmittävän alkoholiannoksensa ansiosta. Prosentteja ei kannata säikähtää, sillä yleensä tämän tyyppisiä oluita nautitaan pitkään ja hartaasti, hitaasti nautiskellen. Lisätäänpäs täytteeksi vielä pieni trivia oluttyylin historiasta: Imperial Stout, alkuperäiseltä nimeltään Russian Imperial Stout, jota näkee vieläkin käytettävän oluiden nimissä. Nimensä mukaisesti venäläisillä on osansa oluttyylin synnyssä, sillä Venäjän hallitsija Katariina Suuri (hallitsijana vuodet 1762 – 1796) ihastui Englannissa käydessään stouttiin ja halusi tätä myös hoviinsa. Ongelmana oli oluen säilöminen kuljetuksen ajaksi, mutta tuo ongelma ratkaistiin lisäämällä perinteisen stoutin alkoholipitoisuutta. Entä miltä tämä tämänpäivän skottiversio sitten maistui?

BrewDog Cocoa Psycho

Maultaan tummanpuhuva, erittäin paahteinen herkku. Sitrushedelmäinen katkeruus on melko runsasta, kestävää ja toimii loistavasti paahteisen, hieman makeahkon maltaisuuden kanssa. Lisäksi lakritsia, salmiakin suolaisuutta ja tumman suklaan makeutta. Alkoholikin pääsee hieman puraisemaan, mutta tyytyy lähinnä lämmittämään taustalla. Mainittua vaniljaa en mausta liiemmin löydä, hyvin pienenä pehmeytenä aistittavissa. Kaiken kaikkiaan suussa sulava olut, jossa katkerot ja paahteisuus kohdillaan. Jos nyt jotain pahaa sanottavaa, niin suutuntumaltaan olut ei lunasta odotuksia. Prosentteihin nähden valitettavan rungoton esitys jättää hieman laimean kuvan, sillä syvät maut eivät saa tarvittavaa tukea tuntumalta. Hitaasti nautiskeltava olut pimeisiin talvi-iltoihin. Suosittelen kokeilemaan jos vastaan sattuu. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan (Vihreän hinta hanasta 0,33l 7,5€!).

Pisteet: 39/50

Sierra Nevada Torpedo Extra IPA

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Sierra Nevada Brewing Company, Chico, Kalifornia, USA

Viikko sitten tuli kellarista kaivettua viimeinen Torpedo. Aivan tuoreimmassa terässään tämä yksilö ei enää ollut (BBE 1.5.2013), mutta kyllä tästä hienosta humalapommista vielä makuja löytyy. Amerikkalaiseen tyyliin tuhdisti humaloitu IPA, joita soisi Suomen markkinoille runsaasti enemmän. Mahdollisimman tuoreena nautittavan oluttyylin rahtaaminen merten ylitse tosin vie jonkin aikaa ja täällä päässä hyllyyn saaminen varmasti vähintään saman verran, joten täysin tuoreita tapauksia on turha odotella saavansa. Yhtä kaikki, pidän niistä silti. Tällä hetkellä saatavuus rajoittuu olutravintoloihin, Alkostakaan tätä et tule löytämään.

Sierra Nevada Torpedo Extra IPA

Tumman oranssi, ruskeaan taittuva olut. Vaahtoa tämä pullo muodostaa melko niukalti, mutta se ei menoa haittaa. Tuoksu on odotettua miedompi. Trooppista hedelmää, makeaa mallasta ja havuisen pisteliästä humalointia, pihkaa. Maku greippisen katkera, havuista karvautta. Humalointi jyllää ja hyvin jyllääkin. Trooppinen hedelmäisyys on tuoksua vähäisempää, silti tunnistettavissa. Makea maltaisuus tasapainottaa hiukan korkeaa katkeropitoisuutta, joka voimistuu kohti pitkää jälkimakua. Rapsakka, hidas ja herkullinen. Makeutta on sopivasti karsittu ja pääpaino jätetty katkeroille. Tuntumaltaan suht täyteläinen ja runsas. Ei voi kun kehua, ”hoppipään” herkku, toimii mitä mahtavimmin vaikka terävin kärki onkin jo ehtinyt haihtua.

Pisteet: 38/50

Stallhagen Brown Ale

• Tyyli: Brown Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Stallhagen, Godby, Suomi

Pysytään vielä Ahvenanmaalla, mutta vaihdetaan alen väriä. Eli kyseessä Stallhagenin Brown Ale, joka panimon US Red Alen tapaan löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Brown ale on itselleni ns. ”vaikea” tyyli, sillä se harvoin tarjoaa suuria elämyksiä, mutta toisaalta on hyvin tehtynä perusvarma, tasapainoinen ja laadukas oluttyyli. Katsotaan kuinka miehemme käy…

Stallhagen Brown Ale

Runsaasti vaahtoava, tumman ruskea olut. Tuoksu tumman maltainen, limppua, hieman happamuutta. Taustalla niukalti pähkinää, suklaata ja vihanneksista. Maultaan kuin hiilihapotettua leipää. Maltaisuus on hieman paahtunutta, leipämäistä. Tuoksusta tuttuja elementtejä eli pähkinää, suklaata ja sitä vihanneksista sivumakua täydentävinä palasina. Jälkimausta löytyy, tosin melko niukalti, yrttistä katkeroa. Melko maltillinen, pehmeä ja nautiskeltava olut, jossa mukavan riittoisa maku. Keskitummaa leipää pullossa, suuria tunteita tämä ei herätä, perusvarma Brown ale Ahvenenmaalta. Kannattaahan tätä testata, vaikka terävimpään kärkeen ei asiaa olekaan.

Pisteet: 32/50