torstai 22. tammikuuta 2015

Olutvuosi 2014 koottuna

Olutvuosi 2014 paketissa?

Millaisena olutvuosi 2014 jää historiankirjoihin? Naureskellaanko 2010-luvun alkoholipolitiikalle makeasti tulevaisuudessa vai haikaillaanko sen "vapauden" perään kaiholla? Jatkuuko pienpanimobuumi nykyisen kaltaisena, vai onko tähän saakka nähty esitys vasta jäävuoren huippu? Ajatuksenani onkin koostaa vuoden tärkeimmät oluttapahtumat ja -uutiset samalle palstalle eräänlaiseksi ajankuvaksi... Muutoksia, lisäyksiä ja korjauksia saa ja pitääkin ehdottaa..!

Vuoden tunnelmat lyhyesti

Pienpanimobuumi jatkaa kulkuaan ja uusia toimijoita syntyy hyvää tahtia - etenkin Helsinki-Lahti-Tampere-Pori-akselin rajaama rannikkoseutu alkaa hiljalleen olemaan hienosti katettu panimoiden toimesta. Alkoholilainkokonaisuudistus siirtyi seuraavalle hallituskaudelle ja pienpanimot kärvistelevät edelleen ulosmyynnin kieltojen kanssa.

Viron viinaralli kiihtyy entisestään, ravintola-ala taistelee eloonjäännistään ja kansa on enenevissä määrin löytänyt verkkokauppojen laadukkaan valikoiman, mutta myös alkoholimonopoliamme kohtuullisemmat hinnat - Tulli pelottelee ja yrittää hämmentää, politiikan epäonnistumista ja vaikutusta ostosten maastapakoon vähätellään... Myös vuoden 2015 alusta voimaan astunut alkoholimainonta(kielto)laki puhutti etenkin loppuvuodesta, erityisesti #viski oli kansan huulilla. Alkoholipoliittinen keskustelu on edelleen mustavalkoista, raittiussiipi tuntuu saavan lisää jalansijaa, mutta onneksi kansan syvät rivit osoittavat kyllästymisen merkkejä.  Kohtuukäytön ja laatuun ohjaamisen aika ei kuulemma poliittisesti ole kypsä, liian monta vanhaa jarrua on sen esteenä...

Pienpanimot

Rekolan Panimo siirsi talven aikana toimintansa idylliseen Fiskarsin ruukkimaisemaan, Vakka-Suomen Panimo rakennutti kokonaan uuden panimon Uuteenkaupunkiin ja aloitti siellä toimintansa loppuvuodesta. Myös Beer Hunter’s teki muutoksia ja Ravintola Panimosta siirryttiin Herralahteen tuotannon kasvattaminen mielessä. Myös viisi uutta pienpanimoa sai toimintansa käyntiin:


Huomioitavaa on, että myös sahdista ja tilaviineistä tunnettu Pihamaa aloitti oluenvalmistuksen – joulun alla Heilan hyllyyn ilmestyi Pihamaan Jouluolut sekä Pihamaan Vaalea.

Omaa toimintaansa vielä käynnistelevät Mathildedalin Kyläpanimo sekä Nuuksion Panimo valmistivat yhdessä Maku Brewingin edustuksen kanssa Kyläpanimo / Maku Brewing / Nuuksion Panimo Saisonin Mustialan olutkurssin lopputyönä Kuninkaankartanon Panimolla - olutta oli tarjolla rajoitetusti elokuun lopulla. Syksymmällä Kyläpanimo valmisti olutta myös Rekolan Panimon kanssa (Rekola / Mathildedalin Kyläpanimo Musta Valssi), ensimmäinen omakin olut oli jo loppuvuodesta kypsymässä, tullee markkinoilla tammi-helmikuussa.

Pohjoisestakin kuuluu kummia, sillä uusia panimoita on Ouluun tuloillaan kaksin kappalein. Näistä toinen, Maistila, onkin jo muutaman oluen ehtinyt vieraslaitteilla valmistamaan. Ensimmäinen taisi olla Hiisin kanssa junailtu Oulun Olutseura Ry:n 25-vuotisjuhlaolut Neljännesvuosisata APA, joka julkistettiin 28.3.2014. Muita esiintymisiä olivat Kuninkaankartanolla valmistettu Saison de Patio (heinäkuun alussa) sekä hiisiläisten vieraana tehty Two Bad belgi-IPA (julki OlutExpossa)...

Vielä valmisteilla olevat panimot:


Mitä on tapahtunut, mitä on kirjoitettu?

Vuosi 2014 aikajärjestyksessä


Tammikuu
  • 15.1.2014: Skottipanimo BrewDog ilmoitti laajentavansa baaritoimintaansa Suomeen  (BrewDog)
  • 15.1.2014: Hartwall käynnisti YT-neuvottelut, Sinebrychoff ilmoitti lomautuksista (Yle)
  • 16.1.2014: Teerenpeli tuplaa Lahden panimon kapasiteetin - tavoitteena oluen ja siiderin tuotannon kolminkertaistaminen lähivuosina (Kauppalehti)
  • 17.1.2014: Olvi ja Sinebrychoff ilmoittivat YT-neuvotteluista (Talouselämä)
  • 21.1.2014: Tolkku käteen alkoholiverotuksessa -ryhmä aloitti toimintansa (Tolkku)
  • 24.1.2014: Iso-Kallan Panimon ensimmäiset oluet saapuvat markkinoille Kuopion Gloriassa ja Bierstubessa
  • 27.1.2014 - 8.2.2014: Bryggeri Helsinki ja Panimoravintola Plevna laittoivat keittiö- ja panimomestarit vaihtoon vierasoluiden ja -menujen muodossa  (Plevna)
  • 31.1.2014: Hopping Brewsters tekee ensiesiintymisen Hiisin kanssa valmistetun D-Day IPAn muodossa


Helmikuu
  • 2.2.2014: Yli 600 ravintolaa ympäri maan hiljeni protestina aukioloaikoijen leikkaamissuunnitelmia vastaan (Tolkku)
  • 3.2.2014: Pienpanimoerä saapui Alkon hyllyyn
  • 28.2.2014: Syksyllä Arkadianmäelle pienpanimoiden toimesta tehty retki poiki lakialoitteen pienpanimoiden ulosmyynnistä koskien alle 4,7% tuotteita. Aloite oli käsittelyssä helmikuun täyistunnossa. (Olutkellari)


Maaliskuu
  • HOK-Elanto aloittaa tshekkiläisten Pivnice-oluthuoneidensa brändimuutoksen Ølhuseiksi: Hostina, Milenka, Hádanka ja Pošeidon -> Stochholm, Oslo, Helsinki ja Reykjavik (Olutverkko)
  • Rekolan Panimon muutto Fiskarsiin valmis, panimopuodin ovet aukenivat vappuaattona 30.4.2014
  • 14.3.2014: Ruosniemen Panimo ilmoitti toiminnan laajentamisesta sekä pullotuksen aloittamisesta. Sihteeri oli ensimmäinen korkitettu olut (Porilainen)
  • 17.3.2014: Papabeers tiedottaa verkkokauppahankeestaan (Olutkellari)
  • 21.3.2014: Joensuu palasi olutravintolakartalle uuden 60's Palaverin voimin

Huhtikuu
  • Olvin 136-vuotishistorian ensimmäinen pintahiivaolut markkinoille (Olutverkko)
  • 1.4.2014: Hartwall irtisanoi 110 työntekijää YT-neuvotteluiden tuloksena (Yle) 
  • 4.4.2014: Kotimainen olutsovellus Pint Please julkistettiin (Kaleva)
  • 4.4.2014: “Tolkkua holhoukseen” niminen 700 hengen mielenosoitus eduskuntatalon edessä (Tolkku) 
  • 4.-5.4.2014: Helsinki Beer Festival, Kaapelitehdas, Helsinki
  • 10.4.2014: Skottipanimo BrewDog ilmoitti etsivänsä nimeä Suomeen kohdistuvalle Hello My Name is -oluelle (BrewDog)
  • 26.4.2014: Pienpanimoiden oluttapahtuma III, Mallaskosken Panimoravintola, Seinäjoki


Toukokuu
  • 3.5.2014: Pyynikin Käsityöläispanimon tulipalo (Ruokala)
    • Syksyinen haastattelu toiminnan jatkumisesta: Olutkellari
  • 8.5.2014: Panimo Open - suomalaiset panimot avasivat ovensa yleisölle toisen kerran (Olutopas / Malja Suomelle)
  • 14.5.2014: St. Urho's Pubin perinteiset Sahtipäivät
    • Ennätykselliset kymmenen sahtia (valmistajat: Lammin Sahti, Finlandia Sahti (normi- ja strong), Hartolan Sahti, Hollolan Hirvi, Pihamaa, Beer Hunter's, Keudan Panimo, Rekolan Panimo, Perho (Pyhä Urho))


Kesäkuu

Heinäkuu
  • Stallhagenin "hylkyolut" myyntiin, myös rahvaan versio laajempaan jakeluun (Visit Åland / Olutkellari)
  • 17.7.2014: Maku Brewingin ensimmäinen olut markkinoille

Elokuu
  • 9.8.2014: Sahdin valmistuksen SM-kisat Espoossa - mestariksi Jarkko Mäki Karvialta (Sahti.org / Olutopas)
  • 15.-16.8.2014 Olutfestarit Pub Winston, Pori
  • 20.8.2014: Mathildedalin Kyläpanimon sekä Nuuksion Panimon ensiesiintyminen Maku Brewing-kollaboraatio-saisonin myötä Ravintola Terhossa (Mathildedal)
  • 21.-23.8.2014: Syystober ja Herkkujen Suomi, Rautatientori Helsinki
    • Suomen Paras Olut 2014: Stadin Panimon American Lager on Suomen Paras Olut 2014 (Suomen Paras Olut)

Syyskuu

Lokakuu
  • 1.10.2014: Papabeers avasi verkkokauppansa (Jaskan Kaljat)
  • 1.10.2014: Uudistunut ja laajentunut Viisi Penniä avasi ovensa Helsingissä 
  • 10.10.2014: Koko maata kuohuttanut #viskigate sai alkunsa
Marraskuu
  • 12.11.2014: Valvira päivitti odotetun Alkoholimainonta-ohjeensa - aikaa reagointiin jäi siis alle kaksi kuukautta...
  • 17.11.2014: Olvi ilmoittaa 35 henkilön vähennyksiin tähtäävistä YT-neuvotteluista (Proliitto)

Joulukuu
  • 4.12.2014: Tulipalo Bryggeri Helsingin varastolla Lammilla (Bryggeri / Helsingin Uutiset / Olutverkko)
  • 5.12.2014: Kansanedustajat katuvat alkoholimainontaan sorvaamaansa lakia (Verkkouutiset)
  • 10.12.2014: Pihamaan ensimmäiset oluet myyntiin Heilassa (Yle / Pihamaa)
  • 17.12.2014: BrewDog Helsinki avasi ovensa
  • 20.12.2014: Vuoden Hyvät Tuomaat-palkittiin: Saimaan Juomatehtaan toimitusjohtaja Pertti Oksa ja Helsingin Uutiset -lehden päätoimittaja Sakari Nupponen - Pahanuutti 2014: Oy Santa Claus Licensing Ltd:n johtaja Petri Paarnio (Olutliitto)
  • 23.12.2014: HopHunters-sivusto avautui oluen etsijöiden avuksi
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

tiistai 20. tammikuuta 2015

Kotiolut: Jyskän Panimon Porter

Joulun alla sain lisää Jyskän Panimon herkkuja maistettavaksi ja näistä ensimmäisenä lasiini kaadoin tumman puhuvan portterin. ”Jouluportteriksi” valmistettu olut on saanut alkunsa marraskuun alussa ja hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että sen käymisastiana toimi vanha koiranruoka-astia… Portterit ovat yksi ensimmäisistä rakkauksista oluiden kirjossa ja tuo side on säilynyt vahvana myös tähän päivään saakka. Siksipä otin kyseisen oluen vastaan mielenkiinnolla ja aikomus oli säästellä se napakan pakkasen tahdittamaan illanviettoon... Olut kuitenkin kannatti kuuleman mukaan nauttia suht tuoreena, joten en jäänyt kelien satunnaista kiristymistä odottelemaan. Lunta toki löytyi pihalta kiitettävät kinokset, mutta ilmassa oli talven vaihtelevaan sääkuvaan sopivasti vettä... Ei se mitään, uloshan se piti tietty kuvaamaan ängetä ja kylmähän siellä tuli - vaikkei toivottua pakkasta ollutkaan.
Runsaan paahteinen katkeransuklainen porter. Paahtuneisuus tulee kolmen
tumman maltaan sekoituksesta. Pantu 8.11.2014, alkoholia 6,2 %.
Jyskän Panimon Porter
Vesisade kastelee lumista talvimaisemaa ja kynttilävalaistus taistelee vihmovaa tuulta vastaan. Olut sen sijaan henkii vastapainoista rauhallisuutta läpitunkemattomalla tummuudellaan. Tuoksu on runsaan paahteinen, mokkaisen suklainen ja hieman nokinen.

Mausta löytyy runsasta syvyyttä ja paaheisen maltaan johdolla mennään melko vahvasti. Tummaa, kuivanlaista suklaata on niinikään mukavasti, taustalta nousee hiven palaneen puun nokisuutta. Yleisilmeestä löytyy ajoittaista pehmeyttä, mutta pääsääntöisesti mennään paahteisen nahkeuden tahdissa. Lopusta löytyy tiivis salmiakin puristus sekä melko maltillinen katkeron puraisu. Ymmärrän myös luonnehdinnan ”katkeransuklainen”… Varsin maistuva portteri, jossa makujen syvyys, runsaus ja tasapainoisuus ovat hyvällä tasolla. Omaan makuun hieman pehmeämpi tunnelma toimisi paremmin, mutta nautittavuus on silti kohdillaan. Hieno olut talvi-illan viettoon!
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

maanantai 19. tammikuuta 2015

Mediatiedote: Välimäen belgialaisbistro Rikhard von Trappe tuo belgiherkut Helsinkiin


von Trappen maut levittäytyvät Tampereelta Helsinkiin...

Restamax Oyj
MEDIATIEDOTE 19.01.2015
Julkaisuvapaa: Heti

VÄLIMÄEN BELGIALAISBISTRO RIKHARD VON TRAPPE TUO BELGIHERKUT HELSINKIIN



Belgialaiselle keittiölle kunniaa tekevä ravintola Rikhard von Trappe avataan Rikhardinkadulle tammi–helmikuun vaihteessa. Hans Välimäen uusin taidonnäyte noudattaa Tampereella marraskuussa avatun edeltäjänsä August von Trappen linjaa: tarjolle tulee käsintehtyä, runsasta ja konstailemattoman herkullista ruokaa.

Huiman suosion myötä Augustin serkkupoika Rikhard lähtee nyt Helsinkiin tuoden raikkaan tuulahduksen kaupungin ravintolakulttuuriin. Menu on Trappen tyylille uskollisesti Belgiaan kallellaan – kaikkia yksityiskohtia myöten.

- Olisi ollut silkkaa hulluutta jättää tuomatta konsepti myös tänne Helsinkiin, kun August von Trappe sai niin maukkaan vastaanoton Tampereella – Augustistahan on avajaisista lähtien ollut vaikea saada vapaata pöytää. Sinisimpukat ja runsaat vohveliannokset ovat ehdottomasti ykkösjuttumme ja niiden lisäksi uuden ravintolan listalle tulee yksinoikeudella ”Rikuun” suunniteltuja spesiaaleja annoksia. Melko lailla täydellisen setin sinetöi Trappen laaja olutvalikoima, ravintoloitsija Hans Välimäki täräyttää.

Remontoidun Rikhardsin tiloihin avattava Rikhard von Trappe on osa Hans Välimäen ja Restamaxin yhteisyritys Gastromaxia. Restamaxin ruokaravintolatoiminnasta vastaava liiketoimintajohtaja Eero Aho on ollut yhteistyöhön erityisen tyytyväinen.

- Hansin kaltaisen rautaisen ja persoonallisen ammattilaisen kanssa on ilo tehdä töitä – kerta toisensa jälkeen hän onnistuu ylittämään itsensä ja yllättämään meidät positiivisella tavalla. Trappen konsepti yhdistää kansainvälisen ja rennon ruokaideologian komeisiin puitteisiin tyylillä, Aho summaa.

Uutuusbistron lisäksi Gastromaxiin kuuluvat fine dining -ravintola Välimäki Helsingissä, Midhill-ravintolat Helsingissä ja Tampereella sekä Masu Asian Bistro ja August von Trappe Tampereella.

Rikhard von Trappe – Belgian Bistro & Bar avataan osoitteeseen Rikhardinkatu 4, Helsinki.

Lisätiedot:
Hans Välimäki, Rikhard von Trappe, ravintoloitsija, puh. +358 45 671 0007
Eero Aho, Restamax Oyj, ruokaravintoloiden liiketoimintajohtaja, puh. +358 40 823 6888

---

Katso myös Olutkellarin mietteet Tampereen August von Trappen avajaishetkiltä:

Hans Välimäen uusi belgiravintola Tampereelle: August von Trappe

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

Siren Broken Dream

Kuulen seireenien kutsun...
    • Tyyli: Stout
    • Alk.%: 6,0
    • Panimo: Siren, Finchampstead, Englanti 
    Broken Dream is deep and complex. She lurks in your imagination. She binds smoke and coffee aromas with chocolate, milk and oats to create something thick, velvety and slick.
    Pitkästä aikaa kaadoin lasiini Readingin eteläpuolella toimivan Siren-panimon maistuvia makuja. Broken Dream on tyylikkääseen pulloon paketoitu, arvioiden perusteella varsin arvossaan oleva stout, joka onkin jo tyylinsä puolesta omiaan tammikuiseen talvi-illan viettoon.

    Siren on itselleni varsin kutkuttava tuttavuus, jonka terävin kärki on kuitenkin vielä jäänyt kohtaamatta. Innovatiivinen, nuori ja innokas brittipanimo kiehtoo monella tapaa ja istuu mielestäni hyvin saarivaltakunnan vahvasti nousevan uuden aallon craft beer-artesaanien joukkoon... Omnipollo-yhteistyönä valmistunut, karkeasti vanhana maistettu Näcken antoi lupauksia jostain suuresta ja olen muutoinkin elellyt siinä käsityksessä, ettei luottoni ko. panimoon täysin tuulesta temmattu ole. Toivonkin, että Broken Dream on se olut, jonka myötä Sirenin maut lähtevät toden teolla liitoon, joskin oluen nimi tuokin mielenkiintoisen aspektin maistelun ja odotusten sekoittajaksi.

    Samaisen panimon hienoisen pettymyksen aiheuttaneen Soundwave IPAn yhteydessä runoilin seuraavaa:
    Seireenien kutsu kantaa aina sumuisilta saarilta kauas pohjolaan saakka. Tuoreen Siren panimon indetiteetti saa voimaa vertauksista Antiikin Kreikan seireeneihin, jotka laulullaan houkuttelivat aikakauden merimiehiä vaarallisille karikoille. Noiden sävelten kerrotaan olleen hypnoottisen kiehtovia, taidokkaita sävelten harmonioita, yhteen sulautuneiden melodioiden syvällistä tenhoa, joka viettelee kuulijansa.  Nykyajan seireenit houkuttelevat pahaa aavistamattomia maltaisten makujen ja humalan hekuman ystäviä luokseen loihtimalla laadukkaista raaka-aineista vähintäänkin yhtä taianomaisia mallasjuomia, jotka tursuavat syviä makuja, vivahteikkaita aromeja ja viettelevät monimuotoisuudellaan.
    Siren Broken Dream
    Sysimusta, öljymäisen verkkaisesti lasiin kaatuva olut. Ruskea vaahto nousee nopeasti varsin runsaanlaiseksi, kuohkeaksi kuorrutukseksi, hiipuen hiljalleen jättäen itsestään pitsiävän muiston lasin reunoille. Tuoku on mitä mainioin! Syvää kahvista paahteisuutta, pehmeää suklaata sekä aivan hentoinen hiillossavun vivahdus…Kevyttä tummien hedelmien kaikua, syvää tunnelmaa ja sisäänsä kietovaa nautintoa… Suklaa lienee eniten esillä, mikä lupaileekin hyvää…

    Maku ei petä – tämähän on oikeastaan aika huikeaa olutta! Tummaa suklaata, josta löytyy niin miellyttävää pehmeyttä kuin kaakaopapuista kuivuutta sekä kevyttä kitkeryyttäkin. Imelää se ei missään nimessä ole. Myös keskitummaa kahvin paahteisuutta, hienoista laktoosimaista makeutta, ripaus vaniljaa sekä aavistus nahkeaa savun sivallusta. Tummia, hivenen imeltyneen kuivia hedelmiä löytyy taustakuorosta. Pehmeä, märkä ja lopussa sopivan kulmikas… Syvyyttä ei puutu ja mauista löytyy myös ylvästä jyhkeyttä – oikein nautittavaa. Tuntumaltaan melko runsas, hivenen huulia tahmaava, mutta pieni paksuuden lisäys ei varmasti kokonaisuutta huonontaisi.

    Tuomio: Runsas, monipuolisen suklainen paahdeherkku, josta ei ulottuvuuksia ja syvyyttä puutu. Pehmeyttä, sopivaa kuivuutta sekä kevyttä rutistusta kauniissa paketissa.

    Oikein mainio stout! Usko Sireniin ei suinkaan mennyt hukkaan!

    Pisteet: 41/50
    Lähettänyt klo Ei kommentteja:
    Tunnisteet: , , ,

    sunnuntai 18. tammikuuta 2015

    St. Bernardus Prior 8

    Hymyilevä munkkismies...

    St. Bernardus on panimo, jonka oluet saavat poikkeuksetta hymyn huulilleni – sen verran hilpeästi jaksaa pullon kyljessä maljaa kohottava munkkismies minulle aina hymyillä. Oluet itsessään eivät samalla intensiteetillä kuitenkaan ole kolahtaneet, joskin perusvarmoina, sinällään maistuvina belgeinä olen niitä usein suosinutkin – jokin kuitenkin on aina jäänyt vähän kalvamaan… Noh, ehkä panimon quadrupel nousee oman lajinsa kärkikastiin, mutta tuonkin nauttimisesta alkaa olla kovin pitkä aika. Kaivelinkin jokin aika sitten kaapeistani vahvahkon abbey dubbelin, Prior-kasin, joka omaa kirjoissani edellä kerrotusti ihan kivan ja maistuvan belgioluen leiman. Silti se on eittämättä esittelynsä ansainnut!

    Panimon ja sitä edeltäneiden toimien historiahan on mielenkiintoinen. Sen sijainti Belgian läntisellä äärilaidalla, kilometrin päässä Ranskan rajasta on tuonut matkaan olennaisena osana sinivalkopunaista historiaa. Ranskassa ryhdyttiin 1900-luvun alussa erkaannuttamaan kirkkoa ja valtiota, jolloin Abbaye Mont des Catsin väki päätti vaihtaa maisemaa. Pakopaikaksi valikoitui kymmenen kilometrin päässä pohjoisessa sijainnut, Belgian puolelle jäävä Watoun pikkukylä, jonne luostarin ”pakolaisleiri” lopulta pystytettiinkin. Refuge Notre-Dame-de-Saint-Bernard sai nimensä Mont des Catsin kirkkorakennuksen, St. Bernarduksen mukaan ja näin palapelin ensimmäiset osat olivat löytäneet paikkansa… Belgiaan asetuttuaan veljeskunta aloitti juuston valmistuksen, jolla rahoitettiin hengellisen ryhmän toimintaa evakossa. Juustojen kanssa yhtämatkaa kypsyi myös ajatus takaisinpaluusta ja kolmenkymmenen vuoden odottelun jälkeen aika osoittautui kypsäksi. Vanha luostari päätettiin uudelleenrakentaa ensimmäisen maailmansodan jäljiltä ja näin hengenmiehet palasivat takaisin sinne mistä olivat tulleetkin. Belgiaan jääneen juustolatoiminnan otti haltuunsa Evarist Deconinck-niminen mies, joka säilytti juustolan juuret myymällä tuotteita St.Bernard Watou-nimen alla…

    Panimo talviasussaan (kuva: www.sintbernardus.be)
    Olut tuli mukaan kuvioihin toisen maailmansodan jälkeen kun westvletereniläinen St. Sixtuksen luostari halusi luopua omasta, kaupallisesta oluen valmistuksestaan. Suomalaisittain hullunkurisesti oikeudet ja reseptit annettiin juustolan haltuun, joka siten aloitti oluen valmistuksen – tiettävästi Deconinck omasi lämpimät välit trappistiluostarin piispaan eli perinteistä selänpesukulttuuriahan tämä vain henki. Näin St. Bernardus Brouwerij kuitenkin oli saanut alkunsa. Siinä missä St. Sixtuksen luostari vast’edes keskittyi oman ja lähialueen tarpeiden tyydyttämiseen, valmisti St. Bernardus kaupallisempia eriä Trappist Westvleteren-, Sint Sixtus- ja myöhemmin myös Sint-Sixtus & St. Bernardus -brändien alla. Luostari toki sai osuutensa kaupallisemmastakin myynnistä, mutta ulkoistaminen mahdollisti paremman keskittymisen hengellisen elämän ylläpitämiseen.

    St. Bernardus jatkoi edelleen myös juuston tehtailua ja aamupäivät rehkittiinkin panimon puolella iltapäivän ollessa pyhitettynä juuston ääressä puuhasteluun. Juustolan toiminta kuitenkin myytiin vuonna 1959 Belgomilkille ja tyhjilleen jäänyt juustola toimiikin nykyisen B&B-palveluita tarjoavana matkustajan keitaana. Oluen lisenssivalmistus taasen jatkui aina vuoteen 1992, jolloin lisenssi umpeutui ja Westvleterenin oikeudet palautuivat St. Sixtuksen haltuun… Seitsemän vuotta aiemminhan St. Sixtus oli laajentanut omaa panimotoimintaansa ja näin olutta valmistettiin yhtä aikaa kahdella taholla. St. Bernarduksella varauduttiin lisenssin loppumiseen hyvissä ajoin ja näin toimintaa päätettiin jatkaa oman nimen alaisuudessa. St. Bernardukset pannaan edelleen St. Sixtuksen hiivakannoilla luostarin itsensä käyttäessä Westmallen hiivaa – nurinkurista, mutta kiehtovaa.

    Nykyisin panimon omistaa Hans Depypere, entinen turvallisuusalan asiantuntija joka on luonut suuren osan uraansa Atlantin takana. Panimoa tai oluita ei suuremmin mainosteta missään, vaan laadun uskotaan levittävän sanaa itsestään… Tokihan vuosikymmenten mittaisella historialla sekä trappistiluostariin tiiviisti liittyvällä menneisyydelläkin on osansa brändin tunnetuksi tulemisessa.

    St. Bernardus Prior 8
    Mahonkinen, syvän ruskea olut kuohkealla ja kestävällä vaahdolla varustettuna. Tuoksu on kaunis sekoitus kypsää sekä kuivattua hedelmäisyyttä, joka viittaa lähinnä tummempiin sävyihin mutta myös toffeista pehmeyttä. Hieman ehkä banaanista, mutta myös kuivuuttu tuovaa, kevyttä mausteisuutta. Kovin makea tämä ei ole, kuivuutta löytyy kohtalaisen runsaasti. Hyvä tasapaino.

    Maussa tapahtuu hieman enemmän, mutta aika hyvin tuoksu antoi osviittaa tulevasta. Rusehtava hedelmäisyys on ehkä hieman kuivattuun suuntaan painottuvaa, joskin kypsän aprikoosista pehmeyttä sen joukosta löytyykin – myös rusinaa ja luumua kuitenkin kaivellaan kuivapusseista esiin. Tunnelmaa leimaavat varsin voimaisastikin purevat, pähkinäisen puumaiset katkerot, jotka nostavat pippurisyrttisen mausteisuuden hyvin esiin – näin yleiskuva rapsahtaakin aavistuksen kuivan puolelle. Hienoisesti belgihiivaa, samoin alkoholin lämpöä… Toffeisen makea mallaspuoli jää hieman tukevaan rooliin vaikka pehmeyttä mukaan mukavasti tuokin.

    Tuomio: Hieman kuiva, kuivattua hedelmää, toffeista mallasta, purevaa katkeroa ja mausteista tuulahdusta tarjoileva, hyväksi ”perusbelgiksi” paljastuva kokemus. Ei varsinaista hekuman lähdettä, mutta perusvarmaa ja maistuvaa toimintaa alusta loppuun. Itseäni ei ehkä täysin odotetulla tavalla puhuttele, kuivuus ja hienoinen pehmeyden puute kun ei omaan makuun ne mieluisimmat tuntumanlajit ole. Hieno olut tästä huolimatta ja kyllähän pisteetkin henkivät laadusta.

    Pisteet: 37/50
    Lähettänyt klo Ei kommentteja:
    Tunnisteet: , , , ,
    Tilaa: Blogitekstit (Atom)