Lehe goes New England -style: Einstein w/Anderson's & Keskööpäike

Ei lähe nämä Lehet...

NEIPA-buumi iski joulun hujakoilla Olutkellariinkin ja samean lajityylin edustustoon on tutustuttu mm. varsin laadukaslinjaisten brittien ja espanjoloiden muodossa. Tallinnastakin pari sellaista mukanani raahasin, joten jonkinlaista maabattlea on tässä tullut leikkimielisesti harrastettua. Etelänaapuria onkin näissä geimeissä viety kuin litran mittaa, makukokemusten eron ollessa aika häikäilemättömän suuri.

Ensimmäisenä jyrän alle jäivät minusta muutoin ihan hyvää työtä tekevän tarttolaispanimo Lehen tuotokset, jotka löysin Tallinnan sataman D-terminaalin lähtöpäästä, Tax Freen puolelta. Nappasin mukaan kaksi trendikkäällä NEIPA-kirjainyhdistelmällä ryyditettyä olutta sen enempiä pulloja tutkiskelematta ja näin jälkikäteen oluiden päiväysmerkinnät jäivät hieman mietityttämään.

Ensimmäinen olut oli kiertolaismuotoisesti toimivan Anderson’sin kanssa juonittu yhteistyöpanos. Einstein-kollabon parasta ennen –päiväys ulottuu aina loppuvuoteen 2018, joten joulukuussa auki nasauttamani tuote lieni hyvinkin tuoreessa kunnossa.

Hauskalta kuulostava Keskööpäike (suom. keskiyön aurinko) on sen sijaan Lehen ihan omaa tuotantoa. Sen päivämääräleima ulottui vain tulevalle toukokuulle, joten jos panimon leimaustapa yhtään synkassa on, oli tämä olut maistohetkellä jo puolivuotiasta, mikä oluen nimen huomioiden voi olla ihan tottakin. Silti se vaikutti verrokkiaan tasapainoisemmalta ja ihan aromaattiseltakin, vaikka laiskaksi lopulta lässähtikin. Keskööpäike on humaloitu Equanotilla ja sen tehoa on terästetty etiketissäkin auringon symbolina toimivalla veriappelsiinilla eli veripunase veriapelsini viljalihalla.

Oli miten oli, nämä Tax Free –ostokset olisi voinut jättää tekemättä.

 Anderson's x Lehe Einstein

New England IPA / 6,6% / Lehe Pruulikoda, Tartto, Viro & Anderson's, Tartto, Viro

Samea, kuraisen harmaa ja varsin ruma ilmestys, kuten nämä NEIPAt yleensäkin tapaavat olla. Tuoksussa hyvin greippistä, havunsekaista tunnelmaa sekä yleistä tropiikin tuulahdusta. Hieman raskaan oloinen kuitenkin.

Maultaan sanalla aaltopituudella. Peräkärry on puhtaan greippisestä lopetuksesta huolimatta kepoinen, vaikka jälkimaussa pientä potkua vaikuttaa olevankin. Maun alkuosa on hyvin vaimea, sitten mukaan tulee greippiä, hetken päästä havuja ja pian taustalla soi soljuva, silti yllättävän yksipuolinen tropiikin hedelmäsinfonia. Tunnelma äityy paikoin hämmentävän pesuainemaiseksi. Kaksijakoinen, sinällään ihan maistuva NEIPA, joka ei kuitenkaan pääse läheskään sille tasolle, mitä olisi toivonut. Vaihtelua ja horjuvuutta on liikaa, että tästä voisi oikeasti nauttia. Kehno olut.

Tuomio: Turhan horjahteleva NEIPA. Nääh…

Pisteet: 27/50

Lehe Keskööpäike

New England IPA / 5,8% / Lehe Pruulikoda, Tartto, Viro

Kevyen rusehtava, oranssinen ja samea ilmestys. Vaahtoaa sopivasti, ei runsain mitoin. Tuoksu on tasaisen greippinen ja appelsiinimäinen, hieman trooppinen, mutta melko sävytön näiden tunnusmerkkien ulkopuolella.

Maku iskee kovemmin. Se on Einsteiniä tasapainoisempi, hyvin greippinen ja kevyemmin appelsiinimäinen. Aromaattisuus ei ole samalla tasolla kuin muissa viimeaikaisissa NEIPOissa, mutta veikkaan pullolla olevan ikääkin jonkin verran. Paha sanoa, sillä greippipuoli vaikuttaa olevan hyvässä iskussa. Mäntyä löytyy myös, samoin pihkaisuutta ja vahvasta poljennosta huolimatta aika väsyneeksi tämä lopulta osoittautuu. Ei niin vaihteleva ja hervoton kuin Einstein (se olut siis), mutta ei silti mairitteleva tapaus kuitenkaan.

Tuomio: Pettymykseksi kääntyvä, latteahko tapaus joka ei kovassa kilpailussa pärjää edes vähää alusta. Voipi olla, ettei ihan tuoreessa terässä, mutta päivämäärämerkinnät ovat maistohetkellä arvoitus.

Pisteet: 29/50

Anderson's Knights Who Say NE

• Tyyli: New England Session IPA
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Anderson's, Tartto, Viro
• Pantu: Lehe Pruulikoda, Keila, Viro

”Hmph..”, kuului tuhahdus Länsiväylän oluthyllyn äärellä. Katseeni oli paikallistanut virolaisen kiertolaispanimo Anderson’sin uutukaisen, modernin linjakkaan New England Session IPA –oluen. Olihan se toki vain ajan kysymys, koska mehumaisesta ja sameasta IPA-tyylistä tehdään kauppaversio meidänkin saataville. Sessioitava NEIPA ei kuitenkaan ollut syy tuhahdukseeni. Se oli oluen nimi. Kekseliäs nimi. Hauska nimi. Toimiva nimi. Ja näin. Piti ihan laittaa kuva kaverille etiketistä. ”Tää Jokken pitää nähdä, valitettavasti…”

Vuonna 2014 toimintansa aloittanut kahden miehen kiertolaispanimo on Genikan ja TANKERin kautta asettunut pysyvämmin Lehe Pruulikodan nurkkiin, missä Anderson’sin viimeaikaiset oluet on omista tiloista haaveilun sivussa saaneet alkunsa. Moderneja ja trendejä mukailevia oluita valmistava kiertolaispanimo on tähän saakka pysytellyt ajan hermolla, mutta nyt oluen nimeämisessä on otettu paha harha-askel. Monty Pythonia. Brittihuumoria. Erityisen huonoa sellaista. Edes kekseliäs sanaleikittely ei pelasta tilannetta. Tiedän että ystäväni Whatsappin toisessa päässä nauttii tilanteesta. Pöh.

No mutta. Eihän nimi sentään olutta voi pilata? No ei. Knight Who Say NE on Amarillolla, El Doradolla ja Mosaicilla humaloitu, samea ja hedelmäinen session IPA, joka siis tunnustaa pinnalla olevaa New England / Vermont –alatyylisuuntaa. Mahlane ja kerge, nimittäin.

Panimon kotisivut muuten tiedottavat kaikkien sen oluiden olevan vegaaniystävällisiä, mikä tänä päivänä on ihan aiheellinen asia ilmoittaa. Siinä missä gluteenittomien oluiden merkinnät alkavat hiljalleen olemaan jo amatöörinkin hoksattavissa, on vegaaniseen ruokavalioon soveltuvien tuotteiden erottelu vielä kovin haastavaa. Alkokin on kuulemma ottamassa jonkinlaista VeganFriendly-merkintää käyttöönsä, mikä on mielestäni hyvää kehitystä. Ehkä tätä esimerkkiä seurataan maaperällämme laajemmin esimerkiksi ihan panimotasolta lähtien.

Anderson's Knights Who Say NE

Hieman rusehtava, oranssinen ja samea olut kohtalaisella vaahdolla. Aluksi sekä tuoksu ja maku ovat suoraansanottuna mitäänsanomattomia. Ei löydy oikeastaan mitään. Pieni odottelu kuitenkin kannattaa.

Tuoksu on hyvin nektariisen hedelmäinen, trooppisen samettinen, hedelmälihainen mutta samalla sopivan kevyt. Sitrusta, ei kuitenkaan juuri potkua. Mehumainen voisi olla sopiva sana ja ihan hyvällä minä sitä nyt käytän.

Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Peräkärry on odotetun kevyt, vaikka sitrusta muutoin mausta löytyykin. Edelleen mestarillinen, aprikoosinen trooppisuus jyllää. Ehkä hienoista ohuutta on kuitenkin havaittavissa, mikä ei toki kauppavahvuuksissa tavatonta ole. Aika raikas, kevyt ja hedelmäinen. Kelpo olut nimestä huolimatta. Tietty nämäkin vähän vahvempina lasiinsa mieluusti ottaisi...

Tuomio: Kauppavahvuinen NEIPA odotetun kevyenä ja hedelmäisenä kokonaisuutena.

Pisteet: 33/50