Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ballast Point Brewing Co.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ballast Point Brewing Co.. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ballast Point Grapefruit Sculpin

Melkoinen vonkale!

Kotisatamassa riitti viime viikonloppuna vilskettä kaksipäiväisten kalamarkkinoiden muodossa. Järvien antia tulikin käytyä kojuviidakossa katsastamassa, mutta se kutkuttavin saalis ui kuitenkin haaviin ihan kotoisan biergartenin rauhassa. Naapurin jääkaappi on nimittäin tullut tässä vuosien mittaan varsin tutuksi ja tällä kertaa saalistin sieltä lasiini maittavan greippisimpun.

Sandiegolainen Ballast Point on tehtaillut maistuvasta Sculpin IPAstaan toistakymmentä erilaista versiota aina tynnyrikypsytellystä erästä mango-, kahvi- ja chilimaustettuihin painoksiin. Näistä vain ”tavallinen” Sculpin on entuudestaan tuttu, mutta kyseinen olut on sitäkin suositeltavampi. Nyt aidan takaa noukittu Grapefruit Sculpin on nimensä mukaisesti greipillä maustettu IPA, jossa onkin paljon samaa paikallispanimon valmistaman TUFF Hoppin kanssa, Sculpinin ollessa toki rungoltaan kevyempi. Idea on kutakuinkin sama ja lopputulos maistuva.
The Sculpin fish has poisonous spikes on its fins that can give a strong sting. Ironically, the meat from a Sculpin fish is considered some of the tastiest. Something that has a sting but tastes great; sounds like a Ballast Point India Pale Ale. This version of our Sculpin IPA has grapefruit added; the grapefruit flavor really enhances the citrus aroma of the hops.
Ballast Point Grapefruit Sculpin
Kellertävänoranssi, hitusen samea olut komealla, todella kestoisalla vaahdolla. Tuoksussa runsas kattaus trooppista, papaijamaista hedelmää, greippisen rehtiä tunnelmaa aina raastettua kuorta myöten. Kevyt lataus karamellista imeltyneisyyttä sekä pihkan kaikua. Yleisesti runsaan aromaattinen, osaltaan raikas ja hyvin kutsuva.

Maultaan todella toimiva. Kokonaisuus on todella runsaan greippinen, tuntuu kuin koko hedelmä olisi käytetty hyväksi aina soljuvan happamasta hedelmälihasta pirteän terävään ja hapokkaaseen kuoreen saakka. Alku onkin vahvaa, greippisen hedelmäisyyden tykitystä. Siitä siirrytään hienoiseen suvantovaiheeseen, jossa puhtaamman makea, trooppinen hedelmäisyys pääsee paremmin esiin yhdessä kevyen karamellin kera. Tuo välivaihe kuitenkin henkii ajoittaista haaleutta suhteessa oluen muuhun, runsaaseen ja syvään mamkumaailmaan. Lopussa greippinen puristus valtaa alaa ja tiukasti kiinni tarraava katkeruus nousee eksponentiaalisesti kohti pitkää, greippisen katkeraa loppuliukua.

Tuomio: Olihan kerrassaan hieno kokemus. Runsas greippisyys esittäytyy yllättävän monipuolisena dominointina läpi nautiskelun. Tarjolla on siis kaikkea muuta kuin suoraviivaista katkeron jyrinää – hedelmän ja humaloinnin tuomissa vivahteissa on mukavaa kontrastia mikä kasvattaa makupaletin runsautta. Hieno olut.

Pisteet: 42/50

tiistai 21. lokakuuta 2014

Makumatka Kaliforniaan - Ballast Point Victory At Sea ja Sculpin IPA, Stone India Pale Ale sekä Lagunitas Censored



Lauantain oli poikkeuksellinen päivä, sillä pääsimme avovaimon kanssa vaihtamaan pitkästä aikaa vapaalle. Tämähän luonnollisesti tarkoittaa ulkona syömistä ja kaupungin iltapuolen elämän menon ihmettelyä. Lammassärä maittoi juuri niin mainiosti kuin oli odotettavissa eikä Vakka-Suomen Panimon aina niin maistuva Prykmestar Savu jäänyt ruokajuomana pekkaa pahemmaksi!

Illallisen jälkeen tarkoitus oli hyödyntää tilaisuus ja istahtaa johonkin kaupungistamme löytyvistä kansan olohuoneista lasillisen tai parin ääreen. Kuten herrasmiehen olemukseen kuuluu, annoin kauniimman osapuolen tehdä ratkaisevan päätöksen seuraavasta osoitteesta: ”Minnekkäs sitä nyt sit mentäs?” Jyväskylähän ei kaupunkina mahdottoman suuri ole, mutta kokoisekseen se tarjoaa ihan mukavan persoonallisten vaihtoehtojen valikoiman aioitun tyyppisen illan viettämiseen eli S-ketjunkin ulkopuolella on mukavasti elämää, jopa Keski-Suomessa. Koska tilanne oli harvinainen ja pitkään odotettu, ei paikan suhteen haluttu lähteä kursailemaan – laatuaika vaatii laadukkaat puitteet tai ainakin vaatimus oli tällä kertaa täysin oikeutettu. Periaatteessa arvontaa tehtiinkin Pöllöwaarin viinibaarin, Suomen parhaaksi viiniravintolaksi vastikään äänestetyn Figaron Winebistron sekä muutaman muun laadukkaan juomavalikoiman omaavan paikan välillä. Lopulta vuoksi tie vei aina toimivaan ja tunnelmalliseen Vihreään Haltiattareen, joka kieltämättä syksyisen pimeässä lauantai-illassa olisi ollut myös minun ykkösvaihtoehto. Kahdeksan pintaan meno oli melko rauhaisaa ja ikkunapöytä irtosi ilman suurempia kikkaluita – päänvaivaa tuottikin lähinnä valikoiman runsaus. Ilta sujahtikin rattoisasti ja muutama olut tuli siinä yhdessä ihmeteltyä. Varsinainen arviointi ei luonnollisesti kuulunut illan kuvaan, mutta ajattelin näin jälkikäteen kirjailla hieman ajatuksia illan tarjonnasta. Puhdas suora Kalifornian makujahan sieltä sitten valikoitui laseihin, oikeastaan ihan huomaamattamme…

Ballast Point Victory At Sea
Ballast Point Victory At Sea
Ensimmäinen olut oli jyhkeä imperial porter Ameriikoista, jota tiskin takaa suositeltiin koleaa keliä hieman huonommin kestävän avovaimon toiveeseen. Tähänpä siis tartuttiin, eikä valinnassa metsään mentykään – päinvastoin! Täyden kympin jyhkeä talven lämmitin on ryyditetty vaniljapavuin ja paahteinen hurmio on täydennetty paikallisen kahvipaahtimon antimin. Lopputulos on kaunis ja hitaasti nautittava olut oli kahdelle jaettuna todella riittoisa, sysimustaa makumaailmaa tarjoileva herkkupala – illan toinen jälkiruoka oikeastaan. Vaniljan käyttö tuli oluen maussa kauniisti esiin ja kruunasi pitkän jälkimaun olemuksellaan. Paljon jauheista tummaa suklaata ja aitovaniljan kuivaa tunnelmaa. Kaunista kahvisen paahteen leikittelyä ja upeaa tasapainoa syvällä olemuksella varustettuna. Tuhti, kaunis ja taidokas olut draamaa hehkuvalla etiketillä varustettuna.

Lagunitas Censored

Lagunitas Censored (kuva: HopHunter's)
Varsin ajankohtaisesti nimetty kupariale (copper ale) valikoitui sitten seuraavaksi testattavaksi. Cencored-leima on paikallisen mm. alkoholituotteita ja räjähteitä valvovan viranomaisen, BATFin*, aikaansaannoksia ja juontaa juurensa oluen alkuperäisestä nimestä. Alkujaan nimeä Kronik totellut olut koettiin viranomaisten mielissä omaavaan liian vahvan marihuana-kytköksen (vrt. chronic), joten BrewDog-tyyliin kylkeen lätkäistiin provosoituneen provosoiva sensuurin leima.

Hyvämaineisen jenkkipanimon tuotteena odotukset olivat vähintäänkin kohtalaiset, mutta valitettavan pliisuksi kokonaisuus kuitenkin jäi – sensuuri oli siis päässyt iskemään makuunkin. Karamellisen makeaan maltaaseen nojaava, kohtalaisen kuivahedelmäinen olut jätti oikeastaan joka osa-alueella hieman kylmäksi eikä mallaspainotteisuuden syvyyttökään viety aivan loppuun saakka. Tämä olisi toki ollut hyvä ja järkevä päätös, mikäli humalointi olisi asetettu jenkeiltä odotetulle tasolle, mutta kun tuokin puoli oli hoidettu (tarkoituksella) varovaisin askelin ei tarjolle oltu saatettu kovinkaan kummoista elämystä. Vähän brittiläisempää perinteikkyyttä tässä ilmeisesti myötäiltiin ja kuparinen olut omasikin paljon viitteitä myös bittereiden maailmasta - jostain syystä ei vain onnistunut varauksetta kolahtamaan. Hyviä makuja juomasta kuitenkin sai ihan kohtalaisesti irti ja kyllähän se lopulta hieman jopa nautinnon puolelle kääntyi. Pettymys jäi kuitekin harmillisesti kummittelemaan takaraivoon ja lienee osasyyllinen negatiivispainotteiseen sanailuun – hyvä olut kuitenkin on kyseessä. Se vain ei ollut mullistava tai mahtipontinen, kuten jostain syystä olin odottanut. 

Koska kuvausaparaatin virkaa toimitti tällä kertaa umpisurkea Lumiani, joka nykykuntoisena soveltuu oikeastaan vain kellonajan tarkastamiseen, ei myöskään valokuvien laatu päätä huimannut. Näinpä julkeasti varastin (luvan kanssa) kuvan paikallisen tehoduon eli HopHuntersin poikien kuvavirrasta.

*Bureau of Alcohol, Tobacco, Firearms and Explosives (lyh. ATF , suomeksi: Alkoholin, tupakan, tuliaseiden ja räjähteiden virasto), on Yhdysvaltain oikeusministeriön alainen virasto, jonka tehtävänä on valvoa edellä mainittujen artikkeleiden käyttöä ja ehkäistä niiden väärinkäyttöä. (suora lainaus Wikipediasta)

Stone India Pale Ale
Stone India Pale Ale

Menestyksekkään Trivial Pursuitin hyllyynpalauttamisen yhteydessä muistin aiemmin tiedoitetun hekumallisesta hanauutuudesta. Koska Kalifornia sattui makumatka kohteeksemme, ei Stonen hekumallista antia sopinut unohtaa – lasin täydeltä Stonen IPAa piti siis hakemani. Hieman tavallista pitkäjänteisemmin kuivahumaloitu IPA on yksi suosituimpia lajinsa edustajia USAssa ja sen 70 IBUn sitruksen täyteistä katkerovartaloa himoitaan myös Atlantin tällä puolen.

Kauniin katkera, sitruksen ja havuisen tuoreuden kanssa tanssahteleva, puhtaan tasapainoinen, hedelmäinen ja tyylipuhdas IPA. Runsaasti makua, täyttä humalan hekumaa hennon karamellisella, tuntumaltaan hienosti mukana pysyvällä mallasrungolla, joka ei muutoin sotke itseään peliin. Ei voi kuin kehua, ei voi kuin nauttia. Loistavaa tekemistä, tätä ei voi kuin suositella!

Ballast Point Sculpin IPA
Ballast Point Sculpin IPA
Ilta oli hyvä päättää palaamalla kierroksen aloittaneen Ballast Pointin tarjontaan. Omaan suuhun Stonen hana-IPAa jopa hitusen paremmin istunut simppuolut kruunasi onnistuneen ja maistuvan illan. Seuralainen tosin totesi pitäneensä enemmän Stonesta, mutta jätetään tuo huomiotta, sillä minähän tätä blogia lopulta kirjoitan. Sculpin oli tästä parivaljakosta ehkä se makumaailmaltaan yksioikoisempi, joskin omaa melko kirjavaa hedelmäisyyttäkin. Kokonaisuutena Stonea toimivampi, sopiva sekoitus raikkautta, purevuutta ja hyvää suutuntumaa – leikitellen kauniisti kuivuudenkin rajamailla. Sitrusta, greippiä ja hennosti pihkan sekaista havuisuutta. Sopuisan hedelmäinen, toimiva ja laadukas… Suosituksen arvoinen on tämäkin.

Eli sellaisin eväin lauantai-iltaa vieteltiin. Ei hassumpi kattaus laisinkaan ja mieltäni lämmittää myös se tosiasia, että ensi kerralla on minun vuoroni valita istuskelupaikka…

Kalifornian retken satoa...