Maku O´Maku Irish Red Ale

Maku O´Maku Irish Red Ale

• Tyyli: Irish Red Ale
  
• Alk.%: 5,1
  
• Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi
  

Tällä kertaa laitetaankin makulaista irkkualea eetteriin. Mukavan vaihtoehtoinen tyyli yleisvalloittavan sameuden keskellä. Myönnän toki, ettei Irish Red Ale ole ehkä niiden ikisuosikkieni joukkoon koskaan kuulunut, mutta myönnän samalla, etten ole niitä ihan kamalasti koskaan nauttinutkaan. Niitä kun on aika vähän tarjolla ja makumieltymykset ovat juosseet enemmälti humalan ja paahteen perässä – yhdessä ja erikseen. 

Viime vuosina nuo sumusaarten hillityt tyylit ovat kuitenkin alkaneet taas kiinnostelemaan ja silläpä onkin mukava saada vähän Irlanninkin suunnan makuja maisteluun. Tuusulalaispanimohan on yksi maamme tasalaatuisimmista ja oluiden perusmaut hyvin, mutta turhia venyttelemättä esiin saavista tekijöistä, joten senpä vuoksi O’Makukin vaikutti varsin houkuttelevalta teokselta.

Ja sitä se lopulta olikin. Irish Red Aleksi tyylitetty olut on rakennettu Pale Ale-, Vienna-, Cookie-, Cara Pale- ja Roasted Barley -maltaiden päälle. Humalapuolelta löytyy Magnumia, Styrian Goldingia sekä Cascadea eli pientä Ameriikan henkosta on mukaan puhallettu. Ei silti mitenkään päälleleimaavasti. Makujoukkion Danielilla on juuria Irlannissa. Hänen isänsä suku on kotoisin Dún Laoghairesta, Dublinin kupeesta. Hän avaa oluen juonta seuraavasti:

“Irlannilla on pitkä ja rikas olutkulttuuri, joka ulottuu niin kauas, kuin Irlannista vain on kirjallista dokumentaatiota. Perinteisesti vuoden sadon käyttämättömistä viljoista tehtiin joko olutta tai Irlannin kuuluisinta tislettä. Irish Red Alen syntymä voidaan ajoittaa 1800-luvulle, jolloin Irlanti oli vielä osa brittiläistä imperiumia. Tuolloin Dublin nähtiin pitkälti toisena pääkaupunkina Lontoon rinnalla ja monet brittiläiset maut ja oluttyylit saivat omat iteraationsa Irlannissa. Yksi näistä oli Irish Red Ale, jonka valmistajat halusivat paikallisen version brittiläisestä bitteristä, jossa yhdistyi hyvä juotavuus ja täyteläinen maku. Sen sijaan, että Irish Red Alessa olisi käytetty kalliita karamellimaltaita, siihen tuli paahdettua ohraa, jotta olueen saatiin syvän punertava väri ja raikas maku.”

Tölkki itsessään aiheutti minulle pientä päänvaivaa, sillä sen kylkiin painetut Maku-logot ovat erivärisiä. Ihmettelinkin pitkään näytepaketista ottamaani kuvaa, missä O’Makun logo näytti oranssilta, mutta jääkaapissa olevan tölkin kyljessä oleva painatus olikin vihreä. Kyllä se jutun juoni sitten aikanaan aukeni, kun tölkkiä tajusin kääntää, mutta tulipa siinä kummasteltua valon ja (olemattoman) kuvankäsittelyn värivääristymät yms. mielessä.

Maku O´Maku Irish Red Ale

Ruskeanlaisen punakka olut kepeällä vaahdolla. Tuoksu on miellyttävän maltainen. Hieman paahtuneita sävyjä, kevyen imeltynyttäkin painokkuutta tummahkoon, punaruskeaan taittuvassa mallasolemuksessa. Mukana on myös hento lataus kypsää hedelmäisyyttä. 

Maku on kuivempi, edelleen maltainen ja siinä lajissa suht runsas. Oikein mieltä hellivä ja tunnelmarikas olut. Taas kevyttä paahtuneisuutta, leivosmaistakin, keskitummaa ja hieman imeltyneisyyttä mukavassa suhteessa. On vähän tummaa hedelmää olemuksen kuitenkin vältellessä turhaa makeutta. Loppuun nousee vienoa pähkinää ja rennompaa mausteentuntua keskiasteisen katkeron rinnalle. Ehkä vähän jotain mandariinin antiakin mukaan mahtuu.

Erittäin hyvä juotavuus suhteessa leveään makuun. Tunnelmallinen ja rehdin oloinen olut, jota törpöttelisi irkkupubissa illan jos toisenkin.

Pisteet: 35/50

Maitokaupan punertavat uutuudet: Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale vs. Saimaan Brewer’s Special American Red Ale

Saimaan Brewer’s Special American Red Ale ja Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale

Johan on taas sanoja otsikossa… Tänään tosiaankin pureudutaan kahteen suht tuoreeseen tulokkaaseen, joista periaatteessa löytyy yhtäläisyyksiä, mutta jotka kuitenkin ovat melkolailla erilaisia. Tarjolla onkin kaksi punertavaa ale-olutta, joista toinen ammentaa inspirtaatiota Irlannin nummilta, toinen taasen kurkottaa hieman kauemmaksi Amerikan gloorian suuntaan. Rinnakkain näitä on ehkä hieman hölmökin lähteä analysoimaan, mutta katsotaan mitä tölkeistä löytyy ja etsitään hieman eroja, joita maantieteellinen suuntautuminen red ale-otsikon alle saa aikaiseksi.

Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale

• Tyyli: Irish Ale
• Alk.%: 4,6
• Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg), Kerava, Suomi
• Pantu: Carlsberg Sverige, Falkenberg, Ruotsi

Suuremman oikeudella ensiksi esitellään Sinebrychoffin lipun alla seilaava, Nikolai-vuosiolutsarjan korvaajaksi tullut Brewmaster’s Collectionin Irish Red Ale. Olut on Carslberg-konsernin Ruotsin osaston tuotoksia, joka on sitten brändätty täällä meillä Sinebrychoffin punaisten värien alle. Tämän lisäksi kotoisuuden tuntua on haluttu vahvistaa lisäämällä pakkauksen kylkeen Sinebrychoffin tuoreimman panimomestarin, jalkapalloakin harrastavan Saara Pöyrin kasvot ja terveiset… En nyt oikein ymmärrä, että mikä tässä on ollut ajatuksena, sillä eihän tämä tällainen touhu oikein onnistu vakuuttamaan. Meriselitys kuitenkin löytyy tölkinkin kyljestä, eli oluiden takana olisi konsernin panimomestareiden koottu konklaavi, joka puolivuosittaisessa tapaamisessaan on lyönyt viisaat päänsä yhteen ja näin kansojen pöytiin on synnytetty uusia makuja. Jaahas, mutta edelleen, miksi sitten nimetä vain yksi maestro oluen maskotiksi? Samaa tavaraa kaupitellaan ainakin Tanskassa, eri nimellä ja eri panimomestarilla (Stefan Kreisz) varustettuna – tottakai. Suomeen saatiin myös eri maestron naamaa kantava Brewmaster’s Collection California Steam Beer, mutta Tanskan markkinoilta löytyvä Carlsberg Brewmasters Collection India Pale Ale ei meille saakka rantautunut – liekkö vahvuus (5,2%) aiheuttanut pidättäytymisen, vaikka normaalistihan suurkorporaatioiden tuotokset sujahtavat sukkana sisään Alkon valikoimiin…

Tölkin kertomia totuuksia ja tarinoita...

Noh, irlantilaistyylistä red alea joka tapauksessa, oli maa tai nimi sitten mikä tahansa. Irkkuale-tyylinä muistuttaa paljon brittibittereitä ja nojaakin vahvasti makeahkoon, punertavan ruskeaan maltaisuuteen. Ei suurta hekumaa, mutta laadun ollessa kunnossa, on käsillä perusvarmaa ja pehmeän maistuvaa oluttarjontaa. ”Sisältää ohramallasta”-kuuluu tuttu tekstinpätkä, mutta löytyy seasta myös ohramallasuutetta – joukkoon on viskattu Cascadea ja hiivaksi on valikoitunut brittiläinen alehiiva. Sinebrychoff on suurista ”kotimaisista” tavannut olla ainoa, jolla on edes yritystä ja jopa kykyä valmistaa massalagerin tuttujen rajojen ulkopuolisia tuotoksia, mutta tämä juhla-edition touhu vähän kaslkahtaa korvaan. Ulkoinen design on kuitenkin ihan onnistunut ja etenkin pullot erottuvat hyllystä varsin näppärän näköisine etiketteineen – tokihan litrahintakin on ”lasisella design-pakkauksella” korkeampi. Siksipä nyt katsotaankin, että millaista tavaraa tölkki pitää sisällään.

Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale

Kirkas, kuparinen olut, jonka keskirunsas vaahto on melko hätäistä sorttia. Tuoksu on keskirunsas, makeahkon maltainen, hieman limpunsävyinen ja osin pahvinen. Hieman kuivattua hedelmäisyyttä, toffeetakin, aavistuksen tunkkainen – myös metallia on jonkin verran sivulta aistittavissa.

Maultaan olut ei ole järin viettelevä, joskin ihan juotava onkin. Makua on ihan mukavasti, mutta suurta elämystä ei tarjolla tästä huolimatta ole. Mallaslinjasta on karsiutunut tuoksun makeutta pois melko rankasti, myös limppuinen ote on kokenut inflaatiota. Kuivatun hedelmäinen makeus on toki edelleen läsnä, mutta verhoutuu osin metallisen, aika selvänkin sivumaun alle. Lopussa hienoista yrttiä, sopuisaa purentaa. Hiljalleen tasapaino kuitenkin alkaa löytymään ja mallasprofiili saa kevyttä jalansijaa kokonaisuudesta – ei paljon, mutta hyvinkin sen verran, että olut hupenee lasista kohtalaisen kivuttomasti. Metallin väistyessä kevyt pahvisuus valtaa pienoista alaa…

Tuomio: Noh, suurta makujen sinfoniaa ei tarjolla ole ja metallin kalskea, ehkä hivenen pahvinenkin leima nousee muutoin ihan maistuvan mallas- ja mallasuutepohjan päälle. Itse en nimeäni tämän tasoiseen markkinatempaukseen liittäisi – nyt on Saaraa päästy huiputtamaan… Ei jatkoon.

Pisteet: 26/50

Saimaan Brewer’s Special American Red Ale

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi

Tämä tässä on insinööriin uppoavaa olutpo...!

Mikkelissä taas on lähdetty liikkeelle hieman eri reittejä, joskin lopputuloksena onkin samaisen punertavaa, amber/red alea. Jos irkkuserkus nojaa pikemmin maltaan mahtiin, ei American Amber Alen kohdalla twistiä tarvitse pitkään pohdiskella – raaka-ainelistauksen kutkuttava Columbus-, Chinook-, Cascade- ja Amarillo-litanja enteilee vahvasti Amerikan unelmaa humalhurmion huipulla. Yksin ei Mikkelin uutukainenkaan liikkeelle lähtenyt, sillä samalla oven avauksella valikoimiin marssi myös Saimaan Brewer’s Special India Pale Ale – nämä ovatkin ne kaksi Oksan Pertin Panimo Openissa lupaamaa uutuutta. Marsalkka-brändi on tällä kertaa saanut väistyä, mikä toimineekin merkkinä siitä, että juomatehtaan maistuvien perusoluiden rinnalle on vihdoin saatu vähän niin sanottua bruuverinväriä… Toivottu uudistus, onhan panimon kokeellinen Helsingin haarakonttori kuitenkin tehokas ja rohkea reseptitestailija. 

Uudistuksia kokivat myös panimon nettisivut tässä hiljattain ja omaan silmää miellyttää eritoten olutkohtaisen informaation määrä aina spekseistä raaka-aineisiin ja niiden alkuperään. Mutta mikäli WiFi ei kesämökillesi yllä, on ainakin näiden kahden uutuuden tiedot mahdollista tarkistaa näppärästi suoraan tölkin kyljestä. Sisäinen insinööri nostaa virtuaalista hattua tälle teolle. Pientä noottiakin pitää antaa, sillä yleisesti paljon kehuttu brändäys ei omaan makuun oikein iske – mutta eipä se hylkimisreaktiotakaan aikaiseksi onnistu saamaan.

Saimaan Brewer’s Special American Red Ale

Rusehtavan punainen, samea ja valoa vasten himmeästi kuultava olut, jonka vaahdonmuodostus on runsasta sekä todella hitaasti laskevaa. Aromaattinen tuoksu toimii varsin hyvin: eksoottista hedelmää, hennosti karheaa marjaisuutta, mutta varsin tuhti annos pihkaista ja greippistä humalointia. Hieman tahmaavaa makeutta, ei silti äidy tunkkaiseksi. 

Myös maku toimii mukavasti. Greippinen, tuoksu hennommin pihkaa tarjoileva humalointi toimii mainiosti ja valtaakin makumaailmasta suurimman siivun. Hieman hennommin trooppista hedelmäisyyttä sekä karamellista maltaisuutta. Karhea, mukavan pureva ja runsasmakuinen. Vahvuuteen nähden varsin hyvärunkoinen ja tuntumaltaan riittävän runsas. Yleisilmeeltään katkeroidun kuiva.

Tuomio: Vahvuuteen nähden varsin toimiva paketti, joka ei kompastu rungon aukkoihin. Pureva, trooppinen, maistuva saimaalainen – hyvä lisä maitokauppavalikoimaan.

Pisteet: 35/50

Saimaan Brewer’s Special American Red Ale ja Sinebrychoff Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Ale

Yhteenveto

Ristiinvetoja arvioista lienee tuhra vedellä, melko erilaisiahan oluiden aromiprofiilit ja maun voimakkuudetkin ovat jo johtuen tyylien ominaisuuksista. Carlsbergin panimomestaripoppoo ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan tämän uutuusoluen voimin ja edelleen ihmettelen touhun sekavuutta – ehkä suottakin, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Myönnän toki jo varmasti sadanteen kertaan blogihistoriassa, etteivät engelsmannien tahi brittien rusehtavat alet näissä keveyksissä oikein koskaan ole minulle uponneet, mutta nyt tarjolla oli myös ikävää sivumakujen kirjoakin. Tölkkidesing on harmiton, mutta pullopuolella ollaan jo ihan tyylikkäillä urilla, siinä megakorporaatio kyllä vie Saimaata pidemmän korren.

Uuteen designiin nojaava saimaalainen veti oluellisessa mittelössä pidemmän korren ja maittoi itse asiassa todella hyvin. American Red Ale onkin mielestäni oikein oiva lisä maitokauppojen valikoimiin ja täyttää hyvin nykykuntoisen Keisari 66:n jättämää aukkoa. Maitokauppavahvuus on toki riippana, mutta oikein hienosti sudenkuoppia on onnistuttu välttelemään. Mukavaa myös saada Marsalkkojen rinnalle hieman ronskimpia makuja, vaikkei hyvänlaatuisessa perustarjonnassakaan mitään vikaa ole ollutkaan. Odotettu ja kannatettava peliliike Mikkelistä!