Sori x Borg x Tanker Window Weather

Sori x Borg x Tanker Window Weather

• Tyyli: Rye Wine
• Alk.%: 10,0
• Panimot: Sori Brewing, Tallinna, Viro / Tanker, Vaida, Viro / Borg Brygghús, Reykjavik, Islanti

Ikkunasta ulos katsahdan ja jotain nään. Ookko se sää?

Kartanon valoaukoista avautuva talvimaisema voi toisinaan sisältää kuvajaistaan raakamaisemman totuuden. Kylmä viima tunkeutuu ulos uskaltautuvan luihin ja ytimiin pakkasen kiristellessä ihon pintaa lailla perkeleen. Salakavala pohjoistuuli muuttaa postikorttimaisen pakkaspäivän helposti taisteluksi kohmettumista vastaan. jolloin paras idea on vetäytyä sisätiloihin tuota kauneutta ihastelemaan. Pieni lisälämmike on näissä tilanteissa usein paikallaan.

Tupla-virolais-islantilais –hengessä valmistettu vastalääke ei suomalaistakaan vielä hankeen aja, vaikka se kuuluisa harmaa kivi voisi pakkasella hieman helpommin haljetakin. Lystikkäästi nimetty Window Weather toimii kuitenkin parhaiten sisätiloissa, jossa se tukevoittaa vällyjen rauhoittavaa tuntemusta ja vahvistaa hiljalleen loimuavan rakovalkean rentouttavaa vaikutusta.

Suomalaista ruista (40%) sisältävä ruisviini on valmistettu Sorilla yhdessä Tankerin ja islantilaisen Borgin väen kanssa. Tammitynnyreissä uinunut olut on maustettu Euroopan laitamilla kasvaneella kuminalla, jolla islantilaiset ovat perunaviinansakin (brennevin) tavanneet maustaa.

Brewed in collaboration with (Borg Brygghús & Tanker) people, who all understand the meaning of “window weather”. Whether it’s Estonia or Iceland, often the day appears pleasant from inside the house, but in reality it’s shockingly cold and windy at the outside. Stay inside and enjoy this warming, sweet and balanced rye wine.

Sori x Borg x Tanker Window Weather

Hidas ja hyvin niukkavaahtoinen olut kastuu lasiin punertavana, tummanruskeana ja vähäeleisenä. Tuoksu pehmyen maltainen, silti orastavaa luonteikkuutta henkivä. Rukiin läsnäolo on selvästi esillä, mutta rustiikkista rouheutta enemmän tarjolla on sen imeltyneempää ja syvälle lämmittävää puolta. Tynnyrivaikutusta, hentoa vaniljaa, lämpöä ja jopa punaviinimäistä punakkuutta.

Maku on hieno. Matalat hiilihapot tekevät oluesta entistä soljuvamman, mikä yhdessä lämmittävän olomuodon kanssa vie tunnelman juuri oikeaan suuntaan: kohti keskitalven kuun valaisemia pakkasöitä. Ruista limppuisen imeltyneessä, hieman paahtuneessa muodossa, kevyttä mausteisuutta ja jopa öljyiseksi liukuvaa suutuntumaa. Tammea, vaniljaa, yrttiä ja punertava marjaisuutta. 

Paahdettua karamellisuutta löytyy maun pyöristyksistä ja lopussa katkeron kanssa esiin tuleva yrttisyys lienee selkein vinkki kuminan käytöstä. On sitä maussa muuallakin, mutta niin hyvin muuhun kirjon sulautuen, ettei sitä tule lähdettyä edes etsimään.

Hidas, rukiinen ja rauhallinen talven lämmike.

Pisteet: 40/50

HIISI x Borg Brugghús Kojufylleri

HIISI x Borg Brugghús Kojufylleri

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimot: HIISI, Jyväskylä, Suomi / Borg Brugghús, Reykjavik, Islanti

HIISIn ja islantilaisen Borg Brugghúsin suomikollabo tuli julki aivan loppuvuodesta ja sen eloisaa, rytmikästä poljentoa sekä silminnähtävää hauskanpitoa ilmentävä etiketti nosti hymyn huulille. Pohjoisen taivaan tunnelmalliset revontulet luovat oivallisen taustavärityksen ilomieliselle iloliemeilylle musiikin pauhatessa pitkin tuntureita. Tästä huolimatta levimäinen hiihtokeskushelvetti tuntuu ihastuttavan etäiseltä ja menoon olisi varmasti mukava pulahtaa mukaan.

Suomalais-islantilaisen yhteistyön hedelmä on nimeltään Kojufylleri. Se kääntyy G-alkuisen hakukoneen käännösohjelmalla muotoon: kerrossänky humalassa (isl. kojufyllerí). Sanan yksi virallisempi määritelmä kuuluu “fáir saman eða jafnvel bara einn að drekka sig fulla(n) í heimahúsi” eli huonolla islannintaidollani ymmärrettynä kyse on jonkin sortin kalsarikänneistä – pienellä porukalla tai yksinään suoritettuna. Kerrosänky kai liittyy asiaan laivamatkustuksen verran eli sana lienee lähtöisin merimiespiireistä ja viittaa laivahyttien nukkumismuotoon eli pieniin koppeihin sulloituhin kerros(tapaisiin)sänkyihin. Vieraissa satamissa aikaa on sitten kulutettu näissä rakennelmissa istuen ja tiukkaa tiputellen, mistä nimitys ainakin osaltaan on lähtenyt muotoutumaan. Analyysini on tuskin aukoton, mutta pikaisella hakukoneilulla useammasta lähteestä kokoon kerätty vaihtoehto yhdeksi totuudeksi…

Oluen tyyliksi on valittu Sour Session Ale eli kevyttä, sessioitavan hapanta ja kivasti humaloitua menoa on tarjolla. Ja sitä se kieltämättä onkin – sessioitavaa souria ihteään. Kojufylleri on humaloitu Enigmalla,  tuoreeltaan trendaavalla aussihumalalla, joka tarjoaa hyvin sourmaiseen makuun osuvia aromeita, kuten punertavia marjoja, pinotgismäistä rypäleisyyttä, melonia sekä yleistä trooppisuutta.

Omaan korvaan Kojufylleri kuulostaa jonkinlaiselta virolaistermiltä tupaantuliaisille tai tunnelmaa nostattavan seurueen saapumiselle juhliin. Ehkä etiketin kuvalla on tämän kanssa jotain tekemistä. Tai sitten ei.

Hiisi and Borg Brugghús have banded togeteher to create a sessionable sour ale hopped exclusively with Enigma hops.

Quaffable, chewy, tart and aromatic - the perfect form of nordic cultural exchange. And the perfect beer for a night in. The perfect beer for kojufyllerí.

HIISI x Borg Brugghús Kojufylleri

Utuinen, vaaleankeltainen olut kohtalaisella vaahtokerroksella vuorattuna. Tuoksu on viheromenainen, raikas ja sitruksisen rapea. Happamuus on hieman siiderimäistäkin ja suhteellisen kevyenlaista, kuten koko muukin tuoksu.

Sessioitava sourihan tämä maun puolesta tosiaan on. Omenainen, apilainen vire kerää ympärilleen vaaleaa marjaisuutta sekä kevyempää, hieman kirpeää hedelmäisyyttä. Kevyt maku on monipuolinen ja alati muuttuva, paikoin tuoksun aitosiiderinomainen, paikoin valkoviinimäisempi, paikoin happaman sitrusmainen ja lopulta kaikkea siltä väliltä. Tykkään…

Tuomio: Rento ja letkeä, hyvänmakuinen ja sessioitavaksi kesytetty sour.

Pisteet: 34/50

Islannin vahvin: Borg Surtur Nr. 8.2

Viskitynnyröity Imperial Stout: Borg Surtur Nr. 8.2

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 14,5
• Panimo: Borg Brugghús, Reykjavik, Islanti
• Pantu: Ölgerðin Egill Skallagrímsson, Reykjavik, Islanti

Suomalaisilla pientislaamotuotteilla menee tällä hetkellä lujaa ja vähän samanlaista surinaa kuuluu myös muualta pohjolasta. Islantilainen pienpanimotuotanto on alkanut herättää kiinnostusta entistä laajemmin ja aiemmin ”melko usein” vastaan tullut Einstök Ölgerð on saanut kaverikseen mm. olutpiirejä kiehtovan Borg Bryghúsin tuotteet. Näitähän on rantautunut viime aikoina mukavasti Suomeenkin. Välihuomiona on sanottava, että odotan innolla sitä päivää, kun Suomessa rekisteröidään olutnimikkeeksi tai brändiksi suussa soljuva ”ölgerö”. Mutta niin…

Reykjavikilainen Borg on saanut mainetta mm. saarivaltiossa ilmeisen perinteisen savustustekniikan hyödyntämisen ansiosta. Kukapa ei lampaan lantakasasta kyhätyn nuotion yllä savustettuja ruokatuotteita halajaisi maistaakseen, saati sitten lantasavussa heleästi paahdetuista maltaista valmistettua savuolutta juotavakseen haikailisi. Itseäni ainakin kiinnostaisi. Panimon lantasavuinen Fenrir Nr. 26 onkin saanut ausseilta tittelin ”World’s Wackiest Beer”. No mikä jottei.

Ja sitten sitä surinaa. Nimikkeiden valossa varsin tuottelias panimo on koetellut asiakaskunnan mielikuvien ohella myös oluen valmistuksen rajoja – ainakin Islannin mittakaavassa. Sen keväällä julkaisemat Surtur 8.1 ja 8.2 -oluet ovat saaripahasen vahvimmat koskaan valmistetut oluet 14,5-prosentin voimakkuudessaan. Surinamittelua on harjoitettu useamman erän voimin, mutta muissa numeroyhdistelmissä vahvuudet on säädetty mainittua kaksikkoa maltillisemmiksi, hieman reiluun kymmeneen prosenttiin. Oluet valmistetaan nähtävästi naapruissa toimivan, Egil-lagereistaan tunnetun Ölgerðin Egill Skallagrímssonin laitteilla - ainakin Ratebeerin mukaan.

Nappasin maistoon Jyväskylän Harry’sin kaapista löytyneen Surtur 8.2:n. Nimessä esiintyvän numeron perusteella luulin saavani maltillista ja pehmyttä, nimenomaan reilut kahdeksanprosenttista paahdeherkkua, mutta ensisiemauksen jälkeen suoritettu etiketin selaus paljasti karun totuuden. Tai no kyllähän sen jo mausta huomasi, että aika korkealla kuljetaan. Tämän olutkokemuksen myötä ymmärrän hyvin, että panimo on pitänyt alkoholilukeman maltillisena muiden Surturien kohdalla. Liika on joskus liikaa.

Puoli vuotta bourbon-tynnyreissä kypsynyt olut saa panimon muiden imperial stoutien tapaan nimensä skandimytologian Surturilta eli Surtilta, yhdeltä Muspelia vartioneelta tulijättiläiseltä. Jätti vaelsi ragnarökin aikana ympäri maailmoja sytyttäen ne tuleen palavalla miekallaan, mikä aiemman lantanuotiotarinoinnin jälkeen pistää kieltämättä hymyilyttämään. Tähän olueen ei tuota menetelmää ole kuitenkaan käytetty. Se olisikin voinut antaa oman lisäsävynsä vähän yksioikoiseksi kääntyvään elämykseen. 

Surtur viittaa myös Islannissa käytettyyn, mustaa tarkoittavaan sanaan, mikä kuvastaakin tummanpuhuvaa kokonaisuutta hyvin. Nimi aiheutti pientä hämmennystä ensimmäisten Surturien tullessa markkinoille vuonna 2012 ilmeisesti rasistiseksikin koetun kaikunsa vuoksi. Ehkä islantilaisten Suomeakin järjettömämpi historia oluen poliittisen sorsimisen suhteen on jättänyt painavan jälkensä jaloilleen urheasti pyrkivän panimokulttuurin niskaan monessa mielessä.

Borg Surtur Nr. 8.2

Musta, houkuttelevan näköinen olut. Tuoksussa runsasta vaniljaisuutta mokkaista paahteisuutta vasten. Salmiakki nousee myös esiin.

Maultaan ihan hyvä, joskin kärkäs ja ehkä vähän hervoton. Vahvuus ei tunnu paksuutena ja terävä, alkoholinen salmiakkisuus pääseekin pistämään vähän - aika reilun - ärhäkkäästi. Ajan mukaan homma tasapainottuu, muttei riittävästi. Loppuun iskee vielä lajityypille ominainen, melko runsas humalointi, joka pelaa yhteen salmiakin ja lopulta suhteessa harmillisen ohueksi jäävän paahteen kanssa. Myös alkoholin katkua on lämmön kanssa ilmoilla. Tynnyrin bourbontunnelma ei omassa muhkeudessaan kanna riittävän pitkälle ja vahvan oluen tunnelma jää yllättävän ohkaiseksi, koruttomaksi ja raa’aksi.

Ehkä 14,5-prosenttinen tuote on jo lähtökohtaisesti tehty liian vahvaksi, eikä useamman prosentin poisleikkaaminen varmasti tilannetta pahentaisi alkoholin maun ja sen tuoman kuivuuden oletettavasti harvetessa siinä samalla. Muhkeutta siis toivoisin, niin makuun, suutuntumaan kuin tunnelmaankin. Tasapainoa voi näissä vahvuuksissa olla ehkä vähän turhakin peräänkuuluttaa, mutta kivahan jonkinlainen balanssi kuitenkin olisi. Ei susi, mutta ei vallattomia kehujakaan ansaitseva imperial stout.

Tuomio: Kärkäs, tynnyröinnistä liiaksi kärkevyyttä saanut, alkujaankin ehkä turhan voimakkaaksi tavoiteltu imperial stout.

Pisteet: 34/50