Tornion Hillatus Sour Ale

Tornion Hillatus Sour Ale

• Tyyli: Sour Ale
  
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Tornion Panimo, Tornio, Suomi

Tornion Panimo Hillatus on olut, jolle voisi ajatella olevan kiinnostusta myös pohjolan luonnosta ja puhtaista raaka-aineista kiinnostuneille matkalaisille. Nevamarjahan ei pelkkä pohjoisen yksinoikeus ole, vaan hillasoilla heilutaan joka syksy myös täällä keskisessäkin Suomessa. Marjaa on mukava kerätä ja makukin on hyvä, mutta jostain syystä sitä tulee kulutettua varsin harvakseltaan satokauden ulkopuolella. Torniossa pakkaskulutuslaiskuuden ongelmaa torpataan lisäämällä sitä olueen, mikä etenkin näin sourmeininkien kohdalla on varsin kannatettava idea.

En ole tyylin varsinaista kohderyhmää, mutta aihe aidosti kiinnostaa. Hillatuksen maku on odotetun raikas ja kepeäkin maustemarjan maun päästessä esiin varsin mukavalla voimakkuudella. Runsaaksi oluen tarjoilua ei silti voi kuvailla ja hillan maku hieman hiipuu loppuliukuun lähdettäessä. Ei paljon, mutta sen verran kuitenkin, että pulman pistää merkille. Oluen maku kun kuitenkin nojaa marjan läsnäoloon hyvin voimakkaasti happamuudenkin ollessa melko kepeän oloista. Toisaalta tuo tietty helppous tukee ajatelmaa oluen matkailullisesta soveltuvuudesta.

Tornion Hillatus Sour Ale

Oranssinen, lakkaisan värinen olut melko olemattomalla vaahdolla. Tuoksu on happaman hiljainen. Varsin runsasmarjainen ja vähän meheväkin.

Myös maussa soidemme helmi on hyvin esillä. Happamuus on aika mietoa ja hilla yksin ei kanna ihan loppuun saakka, vaikka pontevasti palettia kannatteleekin. Jälkimaku on siinä suhteessa harmillisesti aavistuksen kevyt. En ole kohderyhmää, mutta kesän janoon tämmöinen voisi mennä. Samoin kuriositeettisuosituksena kotomaan luontoon ja tuotteisiin tutustuville matkailijoille.

BrewDog Make Earth Great Again

BrewDog Make Earth Great Again

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 7,5
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Skottipanimon aiheellisesti kantaa ottava Alko-uutuus tuli napattua melko tuoreeltaan testipenkkiin. Pahan Trumpinatorin kuvaa kantava Make Earth Great Again on valmistettu vastareaktiona USAn irtisanoutumiselle Pariisin ilmastosopimuksesta.

Oluen on tarkoitus muistuttaa maailman päättäjiä ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Sen valmistuksessa käytetty vesi on saatu sulattamalla pala lämmön vaikutuksesta hupenevaa jäätikköä. Mausteena toimivat hillat on poimittu pohjolan soilta, alueelta jossa lämpenevä ilmasto on jo nyt syönyt talvien pituutta. Oluttyylinkään osuminen Saisoniin ei ole sattumaa, sillä se on teemaan sopivasti käytetty panimon perustuotantoa korkeammassa lämpötilassa, johon sesoon taipuu varsin hyvin. Symboliikkaa ja metaforia reseptiikan muodossa siis, eikä etikettitaidekaan jätä epäselväksi, kenen aivopierun vuoksi olutta on ylipäänsä tehty.

Saison on humaloitu Amarillolla ja Mandarina Bavarialla, eikä pullosta löydy lainkaan pohjasakkaa, mikä yllätti ainakin itseni. Sopii siis hyvin pienempiinkin laseihin kaadettavaksi. Oluen tuotto ohjataan suoraan ilmastonmuutosta vastaan kamppailua käyvän 10:10-järjestön tilille, eli omaa tilipussiaan ei panimoväen ole tällä kannanotolla tarkoitus pulskistuttaa. Oisin mä tämän varmaan muutenkin ostanut, mutta kivahan se näinkin on.

Make Earth Great Again. Yes please.

BrewDog Make Earth Great Again

Kauniin keltainen, liian pieneen lasiin tungettuna tietty täysin kirkas. No, lopulta selviää, ettei pullo sisällä sameuttavia tekijöitä lainkaan eli myös pohjilta nousee kirkasta lientä. Valkea vaahto on melko runsasta, pian laskevaa mutta pitsiävää.

Tuoksu on pirteä, vaaleutta uhkuva ja jännästi kuivahkon lakan kautta valkoviinimäisiä piirteitä saava. Sitrusvetoista happamuutta, kevyttä appelsiinia, yrttiä ja mausteisuutta. Oikeastaan hyvinkin mainio ja persoonallinen voimakkaine kärjistyksineen.

Makumaailma on kohdillaan ja heti kärkeen kieli löytää tuon hillan läsnäolon. Se sopii edelleen hienosti mukaan joukkioon ja taas ilmoilla leijailee hienoista valkkarivibaakin. Kesäinen meno, vaikka tuhdinlainen runko pakkaskestävyyttäkin tarjoaa. Sitrusmainen happamuus tulee vastaan heti alussa, kiristyen hiljalleen kohti loppua. Appelsiinista häivähdystä, lopussa myös greippiä. 

Lopetus on kuivahko, mausteisen potkiva ja melko katkera. Napakkaa sitrushedelmäisyyttä tukee ruohikkoinen yrttisyys, joka tulee ajanmyötä esiin jo aikaisemmassa vaiheessa. Jälkimaku on kuivan katkera, happaman kutkutteleva ja pitkä. Marjaisuus tiivistyy aika ajoin turhankin teräväksi, alkoholin hehkuiseksi piikiksi, mutta tasoittuu aina nopeasti. Tietty tekisi mieli tietää kuinka kokonaisuus ilman soidemme arvomarjaa pelittäisi. Ehkä liian kliiniksi jäisi saisonina silloin... Jotain tosin jää nytkin puuttumaan. Ei paljon, mutta jotain silti.

Tuomio: Hillalla maustettu Saison, jossa on särmää ja omalaatuisuutta, mutta lajityyppiin turhaan sekoitettua kliinisyyttäkin. Hyvää on, ei sen puoleen.

Pisteet: 37/50

BrewDog Hello, My Name Is Holy Moose

Kauden värejä...

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

BrewDogin Hello My Name Is –saagan tuorein lanseeraus kutsuu pohjoisen heimot saman lasin äärelle. Holy Moose ammentaa inspiraatiota aiemmin Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan suunnatuista HMNI-oluista ja yhdistääkin tämän rapsakan IPAn makumaailmaan Päivistä, Mette-Maritista, Sonjasta ja Ingridistä tutut marjavivahteet eli mustikan, puolukan, tyrnin ja lakan (siis hillan, ehe-ehe). Maltillisen vahvuinen (5,5%) olut on ryyditetty Citra-, Centennial-, Challenger-, Bramling Cross- ja Mosaic-humalin, joten sarjalle tyypillisesti hedelmäisen marjaisaa menoa lienee odotettavissa. Yleisesti marja-IPAt eivät ole puhutelleet hedelmämaustettujen versiointien vakuuttavuudella, mutta ehkä tämä pohjolan metsistä kerätty marjakori onnistuu kääntämään pääni…

Panimon porukka taitaa brändäyksen ja varsin hämmentävä videohan siellä Holy Moosenkin tarinaan oli tekaistu. Teollisuuslagerin terrorisoimat heimot halutaan pelastaa rajat ylittävällä, trans-nordic-IPAlla, mikä ajatuksena vaikuttaakin varsin kiehtovalta. Jahtikauteen istuva hirviotus vie ajatukset pakostakin puolukkamättäiden äärelle, aitoon mökkimaisemaan ja tottahan olut näissä olosuhteissa sitten piti testatakin…

The Holy Moose has brought about a gathering of Nordic clans; with it comes a berry IPA overflowing with tart citrus flavour.

We have created a beer to honour the people of Scandinavia and the Nordic lands. The Holy Moose led us to the key ingredients from each of these proud nations. For Denmark? Blueberries. Finland? Sea Buckthorn. In Norway, he found us Lingonberries. And Sweden, the emblematic Cloudberry. A trans-nordic mash up of our acclaimed Hello my Name is series of brews.

Trans-nordic IPA?

BrewDog Hello My Name Is Holy Moose

Hieman epäilyttävän näköinen, punertavan mehumainen, hieman rusehtava olut. Tuoksu on raikas, sitrusmaisen havuinen, karpalon marjaisa ja syyspakkasen viileä. Erikoinen kombinaatio - ei aivan vakuuta.

Maussa on sellaista päälle liimatun marjakoktailin tunnelmaa... Havuisen greippinen purevuus toimii yhdessä kevyen yrttisen raikkauden kanssa. Humalointi onkin hyvin esillä. Pääasiassa tuoreen puolukkaista, kirpeän hapanta marjaisuutta löytyy niin ikään melko runsaasti - aivan kuin joukkoon olisi isketty hyvällä kädellä puolukkamehua. Ehkä siellä sitä hillankin oranssista sävyä matkassa on, mustikka kaikuu lähinnä jälkimaun puolella.

Noh, yksittäisinä elementteinä kukin marja toimii hyvin ja on yllättävän vaivattomasti esiin poimittavissa. Varsin puhtaita makuja siis. Kokonaisuutena tarkasteltaessa ne kuitenkin osoittautuvat turhiksi lisukkeiksi ko. oluen makupaletissa eikä sekoituksesta muodostu yhtenäistä saati tasapainoista...

Tuomio: Marjaisalla lisällä ryyditetty IPA, joka toimisi paremmin ilman pohjolan metsien antimia. Marjat vain eivät IPOissa tunnu toimivan…

Pisteet:28/50