Jopen / Cigar City Wayne’s World @ BrewDog Helsinki

Tulipahan mualaisenkin otettua ensikosketus jo ”iäisyyden” paikallaan seisseeseen BrewDog Helsinkiin. Aikataulusyistä hitusen kiireiseksi jäänyt visiitti ei esitellyt ihan mukavalta vaikuttanutta olutravintolaa etuovea, baaritiskiä ja sen edustaa laajemmin, mutta jäi kiinnostamaan syvempääkin seikkaulua silmällä pitäen. Perjantain alkuilta oli paikan päällä odotetun ihmistäyteinen, mutta sopuisasti tilaa antava iloisen puheensorinan täydentäessä tunnelmaa. Erityiskiitos tiskin takana häärineelle herrasmiehelle tyhjentävästä tarinoinnista valitun oluen taustoista ja muustakin jutustelusta. Heti tuli jotenkin kodikas olo kun läppä lentää eikä ruuhkasta huolimatta pidetä tarpeetonta kiirettä.

Brew Dogin hanatarjonta perjantaina 12.8.

Olin vähän odotellut josko tarjolla olisi kotimaisiakin harvinaisuuksia, mutta ”pettymyksekseni” seinän oikea puolisko puhui lähes yksinomaan toista kotimaista – aiemmin sillä viikolla pidetyn Stockholm Brewing Co.:n tap take overin rääppiäiset näyttivät jatkuvan ja mikäs siinä. Pienessäkin esillä olleen ruotsalaistuttavuuden tuotokset jäivät nyt kuitenkin testaamatta, koska syksyiseksi viilennyt lomailta ei sour-sävytteiseen iloitteluun oikein sopinut.

Harmillisesti paahdetta oli tarjolla vain tilanteeseen turhan jyhkeän RISin voimin, joten kompromissina sekä itseni että kaverin lasiin valikoitui hollantilais-jenkkiläistä yhteistyötä kutkuttavassa muodossa esittelevä Jopen / Cigar City Wayne’s World – rehdillä annoksella katajanmarjoja ja greipeillä (30kg/keitto) maustettu Golden Ale, jonka omintakeinen maku saa veikeän lisän setripuun läpitunkevasta raikkaudesta. Setrin käyttö jää kielimuurin (anteeksi surkea hollantini) vuoksi vähän epäselväksi, mutta sitä on joka tapauksessa ollut mukana kypsytyksessä. Sikarilaatikoita ja koipalloja valmistettavasta puusta tuskin on tynnyriä lähdetty vääntämään, joten olisiko To Øl Dangerously Close But No Cigarin tapaan kyse setripuulastuista. Makua puusta joka tapauksesta lähtee!

Olut on tehty Amsterdamin liepeillä Haarlemissa yhteistyössä Cigar Cityn pääpanija Wayne Wamblesin kanssa, joten nimiyhteys lienee sitä myöten selvä. Waynen maailma on olutta vasten tihrustettuna erikoinen, mutta kiinnostava. Cigar Cityä ei olekaan aiemmin itselleni vastaan tullut ja kyseessä onkin muistaakseni panimo, jota ei jo pelkän nimensä puolesta Alkon valikoimiin edes kelpuutettaisi.

Jopen, Haarlem, Alankomaat / Cigar City Brewing, Tampa, Florida, USA
Golden / Blond Ale
6,5%
Pisteet: 37/50

Alusta työntyy esiin tymäkkää setrisyyttä joka saa lopussa seuraa katajanmarjoista ja raa'an greippisestä purevuudesta. Hieman hedelmää ja yleistä makeutta nousee esiin lämmetessä. Mielenkiintoinen, potkiva ja monipuolinen kokonaisuus. Loppujen lopuksi jopa hitusen rusinainen tai toffeinenkin. Hyvin, hyvin mielenkiintoinen, tasapainoinen ja miellyttävä esitys.

To Øl Dangerously Close But No Cigar

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 9,0
• Panimo: To Øl, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Tanskalainen To Øl luottaa Mikkellerin tapaan omaan suunnitelmallisuuteen ja muiden laitteistoihin – muiden haamupanimoiden tapaan belgialainen De Proefbrouwerij on heidän luottovalmistajansa. Panimo nimeää oluensa vähintäänkin mielenkiintoisesti ja hyviä esimerkkejä etsiessäni törmäsin turhankin moneen hyvään vaihtoehtoon. Fuck Art - This is Architecture, I’ve Seen Bigger Than Yours ja Yeastus Christus nousivat omien suosikkien joukkoon ainakin nimien perusteella. Tämänkertainen Dangerously Close But No Cigar on itse asiassa päivitetty uusintapainos aiemmin markkinoilla olleesta Dangerously Close To Stupidista. Uusiopainoksia on itse asiassa kaksi ja tämä on näistä kahdesta se ”suurempi” – se toinen on niinikään näppärästi nimetty Ridiculously Close To Sanity, joka ilmeisesti on rapeasti humaloitu, normaalin oloinen west coast IPA.

Dangerously Close But No Cigar on itseasiassa täysin sama olut kuin pohjalla oleva Dangerously Close To Stupid, mutta pienellä koukulla. Toivon hartaasti, että markkinointipuheessa on maalailtu hieman todellista leveämmällä pensselillä, sillä sen mukaan tätä olutta varten on lanattu puolikas metsällinen setripuita (cedar) kumoon ja pistetty koko komeus tilkkeeksi. DCTS:sää on sitten kypsytelty pilkotun setrimetsän kanssa viikon verran ennen pullottamista. Tarkkaa tietoa minulla ei käytetyn setripuun eksaktista lajikkeesta ole – joissain lähteissä cedar viittaa myös joihinkin tuija-suvun edustajiin… Setrit kuitenkin kuuluvat mäntykasvien heimoon eli ovat ikivihreitä havupuita. Ne elävät jopa tuhatvuotisiksi ja mahtavimmat kasvavat yli 60m korkeiksi. Ne jaetaan tulkinnasta riippuen kahdesta neljään eri lajikkeeseen – esimerkiksi Libanonin lippua koristaa piirros libanoninsetristä. Setrit tunnetaan myös nimellä cedrus, joka lienee peräisin kreikan sanasta kédros. Alun perin se lienee tarkoittanut mäntykasveja, mutta samankaltaisen aromaattisuuden vuoksi levisi kuvaamaan myös setripuita. Ilmeisesti sanojen taustalla on sukulaisuutta myös sanojen citron ja citrus kanssa… Setriähän käytetään mm. koin karkottimena vaatekaapeissa sen tuoksun vuoksi.

Etiketti on Kasper Ledetin käsialaa.

Mutta niin… Oluen etiketin takaa löytyy myös tarinaa. Sen nimeen viitaten pullon komistukseksi laadittiin useita erinäisiä versioita, joista suurimmassa osassa esiintyi Yhdysvaltojen sikareita rakastanut presidentti, jonka nimeä ei paljasteta - käsittääkseni savuttelu maistui heistä useammalle kuin yhdelle. Kuvien käyttöoikeuksien rajoitukset kuitenkin vaikeuttivat suunnittelija Kasper Ledetin työtä, joka lopulta leipääntyikin hieromiseen ja valmisteli yllä olevan näköisen kokonaisuuden oluen kylkeen. Mystinen, symboliikkaa sisältävä musta-valko-väritteinen kokonaisuus on kieltämättä erikoinen, mutta Kasper purkaa sen merkityksiä hieman:

“I was wondering for myself what the name actually means – Dangerously Close, but No Cigar – maybe it is something that is actually not meant to be found or meant to get to know about. For instance our continually search for life in outer space. Potentially it is a really really bad idea, but our curiosity still drives us towards searching for answers. I have found some mysterious pictures of galactic gas mists and stars blasting, which expresses something beautiful and something dangerous and frightening. Our search for life in outer space is probably a search for god, so a cross in the middle. No subtle references.”

To Øl Dangerously Close But No Cigar

Tasaisen samea, aprikoosin oranssi ja kohtalaisen kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu jämäkän hedelmäinen, tropiikin malliin: ananas, aprikoosi, passion... Mutta kovinkaan pehmeästä tunnelmasta ei ole kyse. Tästä pitää huolen todella voimakas, hivenen autonkumimaistakin tuoreutta kätkevä greipin puraisu, joka ääripäässään saa jopa tuhkakuppisen tunkkaistakin efektiä aikaiseksi. Kevyen toffeista maltaisuutta mutta kyllä tämä hallittua trooppisen töhiksen raikkautta henkii – noin kärkevästi karrikoiden… Maultaan tuoksuun nähden yllättävän tasapainoinen, oikeastaan tuoreen greppinen, pihkalla maustettu humalointi edellä porskuttava etelän hedelmä. Eksoottisuutta siis löytyy ja pelimerkit noudattavatkin pitkälti tuoksussa määritettyä jakoa - maltaan toffeinen makeus pohjaa hedelmien paksun ja tymäkän olemuksen, joskaan kumpikaan ei millään muotoa humalointia haastakaan. Ehkä myös hienoista punaista marjaisuutta on havaittavissa... Jännällä tapaa humalointi tehostuu ilmoilla leijailevan eräänlaisen puumaisen yrttisyyden raikkaudesta – tämä eukalyptustyyppinen henkäys lienee peräisin tuosta setripuuliotuksesta. Suutuntumaltaan kivan tujakka, pienikuplaisen hiilihappoinen ja olemukseltaan samean oranssinen. Sopivan rapea, melko tunkkainen joskaan ei liian häiritsevällä tasolla kuitenkaan. Ihan vinkeän lisän tuo puukypsytys tälle näköjään antaa. Hieman saa olla hörhönä katkeropommien suuntaan, jotta suositus uppoaa!

Pisteet: 38/50